Joitakin vuosia sitten lehdissä kerrottiin erikoisesta tapahtumasta. Oli kai alkutalvi, niin, että maassa oli vähän lunta. Jossakin Pohjanmaalla lapset olivat isän kanssa kotipihalla laskemassa pulkalla mäkeä. Kotipihan vieressä kulki virtaava joki, joka oli juuri ja juuri saanut ohuen jääpeitteen. Pihan ja joen välissä kulki törmä.

Yksi lapsista, ehkä 2-3-vuotias, sai hyvän vauhdin mäessä. Mutta pulkka luistikin niin hyvin, että se kulki törmän yli ja pysähtyi vasta joen jäällä muutamien metrien päässä rannasta.  Isä tajusi heti, miten suuri vaaratilanne oli: Jos lapsi lähtisi ryömimään pulkasta pois, jää pettäisi hänen allaan ja virta veisi uimataidottoman lapsen. Isä määräsi heti, että lapsen piti pysyä pulkassa istumassa ihan hiljaa paikallaan, liikkumatta. Pelastussuunnitelma pitäisi keksiä pian.

Tilanne oli henkeäsalpaavan vaarallinen, sillä isäkään ei voinut mennä jäälle, joka olisi pettänyt hänenkin allaan. Edes köyttä ei uskallettu heittää, ettei se riko jäätä. Palokunnan pelastusautokin saapui paikalle. Ja isä määräsi sydän pamppaillen lastaan pysymään yhä hiljaa paikallaan.

Palomiehet keksivät keinon. He kaatoivat rannalla olleen pitkän, ohuen, lehdettömän koivun. Puun varsi oli niin pitkä, että se ulottui lapselle asti ilmassa koskettamatta jäätä. Lapsi otti kiinni koivun latvaoksista ja hitaasti, hyvin hitaasti palomiehet vetivät pulkan rannalle – eikä jää rikkoutunut.

Tuo pieni lapsi ei varmasti ymmärtänyt tilanteen vakavuutta eikä sen vaarallisuutta. Jos hän ei olisi totellut isänsä ohjeita, virta olisi hänet niellyt.

Meidän Taivaallinen Isämme on kaikkitietävä. Hän näkee kaikki vaarat, jotka uhkaavat meitä, vaikka itse emme niitä tajuakaan. Hän myös antaa meille ohjeita, ettemme joutuisi vaaraan tai muuhun vaikeuteen.  Jos me emme noudata Hänen ohjeitaan, vaan olemme varmoja, että itse tiedämme kyllä kaiken, saatamme joutua virran viemänä pois Isän luota.

Kaikkitietävä Isämme tietää myös ratkaisut, miten vaarasta selvitään. Hänellä on sellaiset ratkaisut, joita me emme osaa edes kuvitella. Jeesuksen sovitustyö on meille koivunlatvaoksa. Kun pidämme lujasti kiinni siitä, meidät vedetään iankaikkiseen turvaan, taivaaseen.

Jumalan lapsen on turvallista elää, kun hän luottaa kaikkivaltiaaseen Isäänsä ja kaikessa hädässään kääntyy Hänen puoleensa. Raamatussa luvataan: ”Heittäkää kaikki murheenne hänen päälleen, sillä hän pitää teistä huolen".  Siionin Kanteleessa on tuttu laulu:

Ken on lapsi Herran armaan, turvatumpi hän on varmaan
Kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla.

Murhe, onni kädestänsä ei voi riistää pieniänsä.
Kun hän tuntee lasten huolet, Väistyy kaikki pahan nuolet.

Saamme luottaa ystäväämme. Myös hän hiukset lukee päämme.
Aina suo hän lohdutustaan myöskin murheeseemme mustaan.

Käyköön myöten taikka vastaan. Eipä hylkää Isä lastaan.
Tärkein on — se mieleen paina — Hälle lapsen onni aina.
san. Lina Sandell

Kirjoitus, joka perustuu tositapahtumaan, on Eeva Voiman kirjoittama. Se on julkaistu Luterilainen-lehdessä 2021-1, kuva Kimmo Pälikkö