Kuva: Papunetin kuvapankki, papunet.net

Veljekset, Matti, Pekka ja Eero halusivat pelata Nintendo-peliä. Harmillisesti pelin konsoliohjaimia oli vain kaksi, mutta poikia kolme. Veljeksille syntyi riita – Pekka otti konsolin väkisin Eeron kädestä ja siitäkös Eero suuttui. Riita muuttui käsikähmäksi. Matti tönäisi Eeroa, joka kaatui.  Äiti kuuli rähinän ja meni paikalle. ”Lopettakaa” huusi äiti. Eero hermostui ja juoksi itkien pois, paiskasi oven vielä peräänsä ja huusi mennessään – tämän vielä kostan.

Äiti otti konsolit itselleen ja rupesi keskustelemaan Matin ja Pekan kanssa. Huomasitteko – teidän riitelynne esti, ettei kukaan voinut pelata. Tuo peli on ostettu teille iloksi – ei itkuksi. Miten muka jaat kaksi ohjainta kolmelle pojalle, puolusti Matti. No vaikkapa siten, että lainaatte minun munakelloani ja vaihdatte vuoroja aina kahden minuutin välein, keksi äiti ratkaisun. Kyllä ratkaisuja löytyy, jos on halua niitä etsiä.

Iltapalalla, kun kaikki veljekset olivat syömässä, äiti palasi poikien päivälliseen riitelyyn. Teidän pitää oppia sopimaan asioista, aloitti äiti. Jeesuskin opetti: ”Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä (eli elämäntiellä)”. Raamatussa sanotaan: ”Älkää kenellekään pahalla pahaa kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos on mahdollista ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa … Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.” Noissa meillä kaikilla on opettelemista.

Minulle on jäänyt pyhäkoulusta mieleeni se kertomus, kun Joosef tapasi veljensä, rupesi Mattikin muistelemaan. Ne veljeksethän vasta riitelivätkin ja tekivät todella pahasti Joosefille, heittivät kaivoon. Ja möivät orjaksi, jatkoi Pekka. Muistaako kukaan, mitä Joosef sanoi veljilleen, kun he lähtivät hakemaan Benjaminia, kysyi äiti. Ai niin – älkää riidelkö matkalla, muisti Eerokin. Niin – se on ihana kertomus siitä, miten Joosef saattoi olla kostamatta ja antaa veljilleen anteeksi niinkin pahat teot, vaikka hänellä olisi siihen ollut mahdollisuus. Jeesus sanoi ristillä ristiinnaulitsijoistaan: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä ovat tekemässä.” Jeesus antaa kyllä anteeksi riitelymme ja Hän antaa myös taitoa olla riitelemättä.

Mikäs kertomus se oli, kun se eräs mies sai kuninkaalta anteeksi ison velan, mutta meni sitten heti perään vaatimaan kaveriltaan pientä summaa, innostui Pekkakin osallistumaan keskusteluun. Ihanasti, pojat, olette kuunnelleet pyhäkoulussa ja muistatte kertomuksia, iloitsi äiti. Se on Jeesuksen vertaus armottomasta palvelijasta. Sillä Jeesus opetti, että pitää antaa anteeksi – ei vaan kerran – vaan seitsemän kertaa seitsemän eli aina. Muistatteko sen laulun, jota silloin lauloimme?

Anna sinä anteeksi. Onhan hän sun veljesi.
Palvelija armoton esimerkki kelvoton.
Anna siis anteeksi, anna siis anteeksi!
Anna siis anteeksi – niin Jeesus opetti.

Onnellinen elämä syntyy ystävyydestä
Hyvän mielen itse saa, kun vain toista armahtaa.
Anna siis anteeksi, anna siis anteeksi!
Anna siis anteeksi, niin Jeesus opetti.

Sävel = Jeesus meitä rakastaa, sanat EV

Julkaistu Luterilainen 3/2024