Menin hakemaan lapsenlastani eskarista. Naulakoilla huomasin, että hänellä oli toisessa ranteessa löysästi sidottu vihreä villalanka ja toisessa oranssi. Ensin vähän ihmettelin, mutta sitten oivalsin – lapsille oli opetettu vasenta ja oikeaa kättä: vihreä = vasen, oikea = oranssi. On tärkeä taito tietää vasen ja oikea, mutta vielä tärkeämpää on oppia erottamaan oikea ja väärä, hyvä ja paha.

Elämässä on usein tilanteita, joissa pitää osata valita kahdesta vaihtoehdosta toinen – muita vaihtoehtoja ei ole, eikä molempia voi ottaa.

Jeesus opetti eräästä tällaisesta valinnasta: ”Kukaan ei voi palvella kahta herraa, sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava tai tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.”

Jeesus puhui myös kahdesta eri tiestä: ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Kysymys on siitä, uskotko Jeesukseen vai etkö usko – muita vaihtoehtoja ei ole. Usko voi olla vahva tai heikko, mutta se joko on tai sitä ei ole.

Usko on Jumalan lahja, jonka jo pieni vauva saa kasteessa. Kun opimme, kuulemme tai luemme Jumalan Sanaa, Pyhä Henki synnyttää ja vahvistaa uskoamme. Siksi kastetut lapset ja kaikki ihmiset tarvitsevat jatkuvasti opetusta. Mutta ihminen voi luopua uskostaan. Silloin hän on eksynyt lammas. Pyhäkoululaulussa lauletaan: Sä lapsi uskos säilytä. Se onhan lahja ylhäältä.

Jeesus ei jätä meitä yksin. Hyvä Paimenemme etsii eksyneitä ja enkelit ohjaavat kulkuamme ja valintojamme. Psalmissa 139 pyydetään: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni, koettele minua, tunne ajatukseni ja katso: jos tieni on vaivaan vievä, johdata minut iankaikkiselle tielle.” Ja psalmissa 25 pyydetään: ”Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Kuljeta minua totuudessasi ja opeta minua, sillä sinä olet autuuteni Jumala.”

Monessa hengellisessä laulussa ja virressä rukoillaan juuri tätä – elämän ohjausta: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt’ ihana enkeli kotihin vie. Muistatko, missä lastenvirressä lauletaan: ”En tietäni voi itse ohjata. Siis minua, oi Isä johdata.” Vanhassa virressä pyydetään muutamalla sanalla Jeesusta ohjaamaan elämäämme ja samalla se tuo mieleemme Raamatun kertomuksen: ”Pidä, Jeesus, itse perää. Herra herää. Muuten hukkuu haahteeni.”

Taivaankotiin on vain yksi tie. Jeesus sanoi: "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte." Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?" Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh. 14:1-6.

Tutuksi tulleessa kuorolaulussa laulamme:
Koko tien Hän kanssain kulkee rakkaus, oi verraton!
Viimein taivaan valtakuntaan minut saattaa lepohon.
Kun mä kirkkahana siellä eteen lankeen istuimen,
koko tien Hän kanssain kulki laulan silloin kiittäen.
San. Fanny Crosby 1875