Katso lyhyt video kertomuksesta:
Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimeltä Sakarias, Abian osastoa. Hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä, ja hänen nimensä oli Elisabet. He olivat molemmat vanhurskaita Jumalan edessä vaeltaen nuhteettomina kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä. Mutta heillä ei ollut lasta, sillä Elisabet oli hedelmätön, ja he olivat molemmat tulleet vanhoiksi.
Tapahtui, kun hänen [Sakariaan] osastonsa palvelusvuoro tuli ja hän toimitti papillisia tehtäviä Jumalan edessä, että tavanmukaisessa papintehtävien arvonnassa hän sai osakseen mennä Herran temppeliin suitsuttamaan. Koko kansanjoukko oli suitsuttamisen aikaan ulkopuolella rukoilemassa.
Hänelle ilmestyi Herran enkeli seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella. Hänet nähdessään Sakarias säikähti, ja hänet valtasi pelko.
Mutta enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarias, sillä rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinä olet antava hänelle nimen Johannes. Hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään. Sillä hän on oleva suuri Herran edessä. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdusta. Hän kääntää israelilaisista monta Herran, heidän Jumalansa, luo. Hän kulkee hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun toimittaakseen Herralle valmistetun kansan."
Sakarias sanoi enkelille: "Kuinka tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja vaimoni on iäkäs."
Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minut on lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan sinulle tämä ilosanoma. Katso, tulet mykäksi etkä kykene puhumaan mitään siihen päivään asti, jona tämä tapahtuu, sen tähden ettet uskonut sanojani, jotka toteutuvat aikanaan."
Kansa oli odottamassa Sakariasta, ja he ihmettelivät, että hän viipyi temppelissä. Mutta tullessaan ulos hän ei kyennyt puhumaan heille, ja he ymmärsivät, että hän oli nähnyt näyn temppelissä. Hän viittoi heille ja jäi mykäksi. Tapahtui, että kun hänen virkatoimensa päivät olivat päättyneet, hän meni kotiinsa. Niiden päivien jälkeen Elisabet, hänen vaimonsa, tuli raskaaksi ja pysyi kotona viisi kuukautta, sanoen: "Näin on Herra tehnyt minulle näinä päivinä, jolloin hän katsoi puoleeni ja poisti minusta ihmisten halveksunnan."
Luuk. 1:5–25