Katso lyhyt video kertomuksesta:
Sitten Joosef kuoli ja kaikki hänen veljensä sekä koko se sukupolvi. Israelilaiset olivat hedelmällisiä ja sikisivät, lisääntyivät ja kasvoivat hyvin suurilukuisiksi. Maa tuli heitä täyteen.
Sitten Egyptiin nousi uusi kuningas, joka ei tiennyt Joosefista mitään. Tämä sanoi kansalleen: "Katso, israelilaisten kansa on meitä suurempi ja voimakkaampi. Tulkaa, menetelkäämme viisaasti heitä kohtaan, etteivät he lisääntyisi eivätkä – jos sota syttyisi – hekin liittyisi vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta pois." Heille asetettiin työnjohtajia rasittamaan heitä raskaalla työllä, ja heidän täytyi rakentaa faraolle varastokaupungit Piitom ja Ramses. Mutta mitä enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se lisääntyi, ja sitä enemmän se levisi, niin että israelilaisia ruvettiin pelkäämään. Egyptiläiset pitivät israelilaisia väkisin orjatyössä ja katkeroittivat heidän elämänsä kovalla laasti- ja tiilityöllä ja kaikella työllä ulkona kedolla, kaikella työllä, jota he väkisin heillä teettivät.
Egyptin kuningas puhui heprealaisille kätilöille, joista toisen nimi oli Sifra ja toisen Puua. Hän sanoi: "Kun autatte heprealaisia vaimoja heidän synnyttäessään, tarkastakaa lapsen sukupuoli. Jos se on poika, surmatkaa se, mutta jos se on tyttö, jääköön eloon." Mutta kätilöt pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet, kuten Egyptin kuningas oli heille sanonut, vaan antoivat poikalasten elää. Egyptin kuningas kutsui kätilöt ja sanoi heille: "Miksi te näin teette ja annatte poikalasten elää?" Kätilöt vastasivat faraolle: "Heprealaiset vaimot eivät ole kuin egyptiläiset. He ovat voimakkaita. Ennen kuin kätilö tulee heidän luokseen, he ovat jo synnyttäneet."
Mutta Jumala salli kätilöiden menestyä. Kansa lisääntyi ja kasvoi suurilukuiseksi. Koska kätilöt pelkäsivät Jumalaa, hän antoi heille jälkeläisiä. Farao antoi käskyn kaikelle kansalleen sanoen: "Kaikki poikalapset, jotka syntyvät, heittäkää Niiliin, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää."
Eräs mies, joka oli Leevin sukua, meni ja otti itselleen leeviläisen tyttären. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, että se oli ihana lapsi, hän salasi sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei voinut sitä enää salata, hän otti kaisla-arkun, siveli sen maapihkalla ja piellä, pani lapsen siihen ja laski sen kaislikkoon Niilin rantaan. Lapsen sisar asettui taaemmaksi nähdäkseen, mitä hänelle tapahtuu.
Faraon tytär tuli alas peseytymään virrassa, ja hänen seuranaisensa kävelivät virran rannalla. Kun hän näki arkun kaislikossa, hän lähetti palvelijattarensa ottamaan sen ylös. Kun hän avasi sen, hän näki lapsen. Katso, siinä oli pieni poika, joka itki. Niin hänen tuli sitä sääli, ja hän sanoi: "Tämä on heprealaisten lapsia." Niin lapsen sisar sanoi faraon tyttärelle: "Menenkö kutsumaan sinulle heprealaisen imettäjän, joka voi imettää lapsen sinulle?" Faraon tytär vastasi hänelle: "Mene!" Niin tyttö meni ja kutsui lapsen äidin. Faraon tytär sanoi hänelle: "Ota tämä lapsi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan." Vaimo otti lapsen ja imetti sen.
Kun lapsi oli kasvanut, hän toi sen faraon tyttärelle. Tämä otti hänet pojakseen ja antoi hänelle nimen Mooses*, sillä hän sanoi: "Minä olen vetänyt hänet ylös vedestä."
2 Moos. 1:6-22 ja 2:1-10