Katso lyhyt video kertomuksesta:
Ahab, Omrin poika, hallitsi Israelia Samariassa kaksikymmentä kaksi vuotta. Mutta Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, enemmän kuin kaikki hänen edeltäjänsä. Hän otti myös vaimokseen Iisebelin, siidonilaisten kuninkaan Etbaalin tyttären, ja rupesi palvelemaan Baalia ja kumartamaan sitä. Hän pystytti alttarin Baalille Baalin temppeliin, jonka hän oli rakentanut Samariaan. Ahab teki vielä paljon muutakin ja vihoitti Herraa, Israelin Jumalaa, enemmän kuin kukaan niistä Israelin kuninkaista, jotka olivat olleet ennen häntä.
Tisbeläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoi Ahabille: "Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muuten kuin minun sanani kautta."
Hänelle tuli tämä Herran sana: "Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella. Sinä saat juoda purosta, ja olen käskenyt korppien elättää sinua siellä." Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella. Korpit toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta.
Mutta jonkin ajan kuluttua puro kuivui, koska maassa ei ollut satanut. Hänelle tuli tämä Herran sana: "Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne. Katso, olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä." Hän nousi ja meni Sarpatiin. Kun hän tuli kaupungin portille, katso, siellä oli leskivaimo keräämässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: "Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni." Kun hän lähti hakemaan, hän huusi hänelle ja sanoi: "Tuo minulle myös leipäpala kädessäsi." Mutta hän vastasi: "Niin totta kuin Herra, Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Katso, kerättyäni pari puuta menen leipomaan itselleni ja pojalleni syödäksemme ja sitten kuollaksemme." Elia sanoi hänelle: "Älä pelkää, mene ja tee, kuten olet sanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni leipäkakku ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi. Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä puutu astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle." Hän meni ja teki, kuten Elia oli sanonut. Hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa. Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut.
Sen jälkeen naisen, talon emännän, poika sairastui. Hänen tautinsa kävi hyvin kovaksi, niin ettei hänessä enää ollut henkeä. Nainen sanoi Elialle: "Mitä minulla on tekemistä kanssasi, Jumalan mies? Olet tullut luokseni saattamaan pahat tekoni muistoon ja tuottamaan kuoleman pojalleni." Mutta hän sanoi hänelle: "Anna poikasi minulle." Hän otti tämän hänen sylistään ja vei hänet ullakkohuoneeseen, jossa hän asui, ja pani hänet vuoteelleen. Sitten hän huusi Herraa ja sanoi: "Herra, Jumalani, oletko tehnyt niin pahoin tätä leskeä kohtaan, jonka vieraana olen, että olet surmannut hänen poikansa?" Hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: "Herra, Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin." Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin. Elia otti pojan ja toi hänet yliskammiosta alas huoneeseen ja antoi hänet hänen äidilleen. Elia sanoi: "Katso, poikasi elää." Nainen sanoi Elialle: "Nyt tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana suussasi on tosi."
1 Kun. 17. luku