Paavalin toiminta Efesossa ja lähiympäristössä oli jatkunut jo lähes kolme vuotta. Hän suunnitteli paluuta Jerusalemiin, jonka jälkeen hän tahtoi päästä Roomaan. Lähetystyö eteni hyvää vauhtia, mutta kaikki eivät olleet tyytyväisiä.

Muinaiset kreikkalaiset ja italialaiset palvoivat monia jumalia. Yksi niistä oli Artemis, vapaan luonnon ja metsästyksen jumalatar. Väitettiin, että kauan sitten oli Artemis-jumalattaren kuva pudonnut taivaasta Efesoon. Siksi oli rakennettu temppeli, jossa tätä kuvaa säilytettiin.  Alkuperäinen temppeli oli kuitenkin palanut ja Aleksanteri Suuren arkkitehti Deinokrates rakensi uuden apunaan koko maakunta. Uusi temppeli oli komea. Sen seinät oli tehty marmorista ja katto setripuista. Se oli täynnä alttareita ja kreikkalaisten taitelijoiden upeita kuvanveistoksia. Temppeliä pidettiin yhtenä vanhan maailman seitsemästä ihmeestä, niin kaunis se oli. Mutta maallinen loisto on pettävää.

Temppelissä työskenteli ylipapin johdolla iso joukko pappeja ja papittaria, jotka järjestivät palvontamenoja ja uhreja. Toimintaan kuului monenmoista kaupankäyntiä ja myös siveettömiä menoja. Niillä kerättiin sievoiset rahat. Joukossa oli hopeaseppiä, jotka valmistivat hopeasta temppelin pienoismalleja. He myivät niitä korkeaan hintaan uskotellen ihmisille, että niissä olisi jotakin taikavoimaa. Hopeaseppien johtomies oli Demetrius. Kristityt eivät noita esineitä ostaneet, joten kristinuskon levitessä hopeaseppien tulot pienenivät. Demetrius oli huomannut tämän eikä suinkaan aikonut tyytyä asian tilaan.

Hopeaseppä myi temppelin pienoismalleja.

Demetrius kutsui kaikki hopeasepät kokoon ja piti heille puheen. Hän syytti Paavalia siitä, että hän tuhoaa heidän elinkeinonsa. Mutta vielä pahempaa oli, että Paavali oli opettanut, etteivät ne ole jumalia, jotka käsillä tehdään. Nyt oli uhkaamassa vaara, ettei Artemis-jumalattaren temppeliä enää pidettäisi minään ja koko jumalatar menettäisi mahtavuutensa. Kuulijakunta tuli vihaa täyteen ja he alkoivat huutaa: "Suuri on efesolaisten Artemis!" Kaupungissa syntyi meteli. Väki tungeksi huutajia seuraten näytelmäpaikkaan, amfiteatteriin. Riehaantunutta joukkoa vastaan tuli kaksi Paavalin työtoveria Gaius ja Aristarkus. Heidät he raastoivat mukaansa. Teatterissa ihmiset huusivat mikä mitäkin, sillä monet olivat tulleet mukaan tietämättä, miksi kokousta pidettiin.

Paavalin majapaikkaan tieto metelistä tuli pian. Paavali olisi halunnut itse mennä puhumaan kaupunkilaisille, mutta toiset opetuslapset kielsivät häntä menemästä. Maakunnan hallitusmiehissä oli muutamia Paavalin ystäviä ja hekin pyysivät, ettei Paavali menisi näytelmäpaikkaan.

Näytelmäpaikkaan oli tullut myös joukko juutalaisia tietämättä, mistä oli kysymys. Koska juutalaiset eivät myöskään palvelleet Artemista, pantiin Aleksander pitämään puolustuspuhetta. Kun Aleksander yritti aloittaa, väki huomasi, että hän oli juutalainen ja alkoi huutaa: "Suuri on efesolaisten Artemis." Aleksanderin puheesta ei tullut mitään. Kaupungin kansleri astui esiin, sai kansan rauhoittumaan ja alkoi puhua. Hän sanoi, että kaikkihan tietävät, että Efeson kaupunki on Artemiin temppelin ja hänen kuvansa vaalija. Eivätkä ne, joita syytetään, ole jumalatarta pilkanneet. Niinpä jos Demetriuksella on riita-asia, vieköön sen oikeuteen. Kansa voi esittää muut vaatimukset laillisessa kansankokouksessa. Ei saa järjestää mellakoita, niiden takia kaupunkilaisia voitaisiin syyttää jopa kapinasta. Kansleri kehoitti väkeä palaamaan rauhassa koteihinsa. Puhe tehosi ja väkijoukko hajaantui. Gaius ja Aristarkhus palasivat muiden opetuslasten tykö.

Jumala käänsi tapahtumat parhain päin. Mutta Paavalin oli aika jatkaa työtä toisaalla.