Paavali ja Silas jättivät Filipin seurakunnan Jumalan haltuun ja jatkoivat matkaansa. Evankeliumin sana jäi kuitenkin Filipiin ja siellä olevat seurakunnan jäsenet jatkoivat varmasti lähetystyötä. Jumalan johdatukseen luottaen Paavali ja Silas suuntasivat nyt matkansa Tessalonikaan.

Tessalonikassa asui Jaason-niminen mies, joka otti Paavalin ja Silaan luokseen. Sieltä käsin he aloittivat työn. Kuten tavallisesti he halusivat puhua ensin juutalaisille. Kolmena sapattina Paavali meni synagoogaan ja selitti kirjoituksista lähtien, että Jeesus on Kristus, jonka piti kärsimän ja nouseman kuolleista. Paavalin saarnoja kuunneltiin halukkaasti. Muutamat juutalaiset tulivat uskoon samoin suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia ja ylhäisiä naisia. Seurakunta syntyi. Ja millainen seurakunta! "He ottivat sanan vastaan ei ihmisten sanana", niin kuin Paavali sanoo, "vaan Jumalan Sanana". He iloitsivat evankeliumista, siitä että Jeesus sovitti heidän syntinsä.

Meluava joukko kokoontui Jasonin talon eteen.

Ilkeät juutalaiset saivat täälläkin vainon aikaan. He keräsivät joutilaita ihmisiä kaupungista ja yllyttivät heitä Paavalia ja Silasta vastaan. Koko meluava joukko kokoontui Jaasonin talon edustalle. He etsivät Paavalia ja Silasta, mutta eivät löytäneet. Niin he veivät Jaasonin ja muutamia hänen kanssaan olleita uskovia väkisin mukanaan hallitusmiesten eteen huutaen: "Nuo kaiken maailman villitsijät ovat tännekin tulleet, ja heidät Jaason on ottanut vastaan; ja nämä kaikki tekevät vastoin keisarin asetuksia, sanoen erään toisen, Jeesuksen, olevan kuninkaan". Hallitusmiehet tulivat levottomiksi ja ottivat takauksen Jaasonilta ja niiltä, jotka olivat Jaasonin kanssa. Sitten he päästivät heidät menemään.

Mutta myöhemmin Jaasonin talossa nuori seurakunta päätti Jumalan varjelukseen luottaen lähettää yöllä Paavalin ja Silaan  Bereaan. Ahdistus ja vaino ei tätä seurakuntaa lannistanut. Evankeliumin tuli oli syttynyt Tessalonikassa ja levisi eikä sitä voinut mikään pidättää.

Paavali kirjoittaa myöhemmin tessalonikalaisille kaksi kirjettä. Ne ovat Raamatussa meidänkin luettavanamme. Sieltä käy ilmi, että Tessalonikan seurakunta oli niin innokas lähetystyötä tekemään, että evankeliumi levisi heidän toimestaan koko Makedoniaan ja vieläkin laajemmalle. Paavalilla oli paljon murheita monien seurakuntien ja läheistenkin työtovereiden vuoksi. Mutta Tessalonikan seurakuntaa muistaessaan hän kiitti Jumalaa. Tällä seurakunnalla oli monenlaista ahdinkoa, mutta silti he ottivat Sanan vastaan ilolla. Heistä tuli kaikkien uskovien esikuvia. "Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme," sanoo Paavali. Paavali kaipasi heitä ja toivoi pääsevänsä heitä uudelleen tapaamaan.