Paavali, Silas ja Timoteus lähtivät Lystrasta, Timoteuksen kotikaupungista. He vaelsivat kaupungista kaupunkiin ja toimittivat kaikille seurakunnille Jerusalemin kokouksen lähettämän kirjeen. Seurakuntalaisten usko vahvistui ja seurakuntiin tuli yhä lisää jäseniä. Lähetyssaarnaajat kulkivat Fryygian ja Galatian kautta. Mysian kohdalla he olisivat halunneet mennä Bityniaan, mutta Pyhä Henki esti heitä. Raamatussa ei sanota, miten Jumala heitä esti. Mutta tiedämmehän omastakin elämästämme, etteivät kaikki suunnitelmamme toteudu. Jumala johdattaa omiaan myös arkielämän vaiheissa, joskus niin ettemme sitä edes huomaa.

Paavali, Silas ja Timoteus jatkoivat siis matkaansa Mysian ohi Trooaaseen. Trooaassa matkaseurueeseen liittyi Apostolien tekojen kirjoittaja, Luukas. Paavalin terveys ei aina ollut hyvä. Ehkä Luukasta tarvittiin mukaan senkin tähden, että hän oli lääkäri. Paavali joutui valittamaan, että hänen lihassaan oli pistin. Hän oli rukoillut, että Jumala ottaisi sen pois, mutta Jumalan vastaus oli aina sama: "Minun armossani on sinulle kyllin." Näin on yhä, Jumalan työtä tekevät heikot ihmiset. Meillä on vaivoja ja vaikeuksia. Toisille Jumala sallii vaikeita sairauksia, toiset Hän parantaa ihmeellisesti. Me saamme osamme Häneltä. Mikä se onkin, Hänen armossaan on meille kyllin.

Yöllä Paavali näki unen. Se uni oli erikoisen selvä, niin että hän kertoi sen heti toisillekin. He olivat varmoja siitä, että se oli Jumalan viesti. Unessa makedonialainen mies seisoi  ja pyysi häntä sanoen: "Tule yli Makedoniaan ja auta meitä." Tässä oli syy, miksi Jumala oli estänyt muut suunnitelmat. Hänellä oli toinen suunnitelma. Evankeliumi Jeesuksesta piti julistaa myös Euroopassa. Paavali seurueineen lähti kiireesti matkalle. Jumalan kutsua piti seurata heti. Merimatka alkoi Trooaasta Aasian puolelta luoteeseen nykyisen Kreikan pohjoista rannikkoa kohti.