Paavali oli päässyt turvaan neuvoston kokouksesta. Kokous oli joutunut sekasortoon eikä ollut voinut tuomita Paavalia. Juutalaisten viha ei kuitenkaan lauhtunut. Paavali piti raivata pois keinolla millä hyvänsä. Kun seuraava aamu koitti, juutalaiset kokoontuivat pitämään neuvoa. Yli neljäkymmentä miestä vannoivat valan, etteivät he söisi eivätkä joisi ennen kuin he olisivat tappaneet Paavalin. Päätös mentiin ilmoittamaan ylipapeille ja kansan vanhimmille. Nämä miehet vielä neuvoivat neuvoston jäseniä pyytämään päälliköltä tuomaan Paavali uudelleen tutkittavaksi. Silloin salaliittolaiset matkalla tappaisivat Paavalin. Ylipapeille ja vanhimmille neuvo oli mieleen ja niin päätettiin tehdä. Kauhea sopimus oli syntynyt. Mutta Jumalalla on kaikki valta. Hänellä oli toinen suunnitelma Paavalille. Paavalin piti mennä Roomaan.

Jerusalemissa asui ainakin yksi Paavalin sukulainen, hänen sisarensa poika. Ehkä hän oli opiskelemassa ylipappien johdolla tai perhe oli jostakin muusta syystä muuttanut Jerusalemiin. Nuorukainen sai kuulla salaliitosta. Hän kuunteli tarkasti, mitä Paavalille aiottaisiin tehdä. Kukaan ei ilmeisesti tiennyt, että hän oli Paavalin sukulainen. Kenenkään huomaamatta hän riensi Paavalin luo ja kertoi väijytyksestä. Silloin Paavali kutsui luoksensa erään sotilaan, joka oli sadanpäämies ja sanoi: “Vie tämä nuorukainen päällikön luo, sillä hänellä on jotakin hänelle ilmoitettavaa.“ Niin tapahtuikin ja sisarenpoika sai kertoa kaiken Klaudius Lysiakselle, sotaväen päällikölle. Päällikkö ei halunnut, että Paavalille tapahtuisi mitään pahaa. Hän kielsi poikaa kertomasta kenellekään käynnistään Klaudiuksen luona.

"Pankaa Paalavi ratsaille ja viekää hänet maaherra Feeliksin luo."

Aikaa ei ollut hukattavaksi. Klaudius Lysias ryhtyi heti toimeen. Hän päätti lähettää Paavalin keskellä yötä pois Jerusalemista Kesareaan maaherra Feeliksin luo. Salaliittolaiset luulivat saavansa Paavalin aamulla kiinni, kun häntä viedään neuvoston eteen. Mutta yön pimeimpänä hetkenä, kun koko Jerusalem nukkui, pantiin Paavali ratsaille. Hänen turvallisuuttansa vartioimaan lähti kaksisataa sotamiestä, seitsemänkymmentä ratsumiestä ja kaksisataa keihäsmiestä. Klaudius halusi olla varma siitä, että Paavali pääsisi perille. Vielä hän kirjoitti maaherra Feeliksille pitkän kirjeen.