Te kaikki lapset tunnette varmaan leppäkertun, tuon kädelläkin hauskasti kipittävän punaisen puolipallon. Mutta leppäkertut ovat paljon ihmeellisempiä, kuin ymmärrämmekään.

Leppäkerttu on yleisnimitys eräälle kovakuoriaisheimolle. Se, jota me kutsumme leppäkertuksi, on oikealta nimeltään seitsenpistepirkko. Koko maailmassa leppäkerttuja tunnetaan noin 6000 lajia, Euroopassa 260 ja Suomessakin 64 lajia. Suomen yleisin laji on seitsenpistepirkko. Maailman pienimmät leppäkertut ovat vain kahden millimetrin pituisia. Suomen suurin laji on isopirkko, joka on lähes kaksi senttimetriä. Leppäkerttuja on eri värisiä.

Vajaan senttimetrin pituinen seitsenpistepirkkonaaras munii kesällä 200 – 1000 noin yhden millimetrin pituista munaa. Se on valtava määrä. Ja huomaa, että jokaisessa munassa on sisällä elämä, jonka vain Jumala voi antaa. Elämää ei synny mistään muualta. Katso jostakin mittanauhasta, kuinka pieni on yksi millimetri. Munasta kuoriutuu toukka, joka toukkana ollessaan syö kirvoja ja kasvaa paljon. Toukkavaihe kestää kahdesta viikosta kuukauteen. Toukat ovat sinipunaisia ja niillä on kolme jalkaparia, joilla ne juoksevat. Oletko nähnyt sellaisia? Toukka muuttuu koteloksi ja on siellä muutamasta päivästä kahteen viikkoon. Siellä siitä kehittyy sitten leppäkerttu.

Leppäkertut talvehtivat yhden talven eli niiden elinaika on noin vuosi. Jumala on huolehtinut siitäkin, että leppäkertulla on ruumiissaan ”pakkasnestettä”, ettei se jäädy. Joskus leppäkertut vaeltavat suurina parvina. Tällöin ne saattavat lentää 150 – 500 metrin korkeudessa. Tiedätkö, kuinka korkealla lentokoneet lentävät? Leppäkerttujen lentonopeus on 30 kilometriä tunnissa. Jotenkin sekin on pystytty mittaamaan. Itse näin kerran lehtokotilon (etana) kulkevan sateen kastelemalla asfaltilla. Se meni aika kovaa – harmittelen, kun en mitannut sen vauhtia. Etanoita pidetään hitaina.

Leppäkertut syövät kirvoja. Siksi niitä on jopa istutettu Yhdysvaltoihin, että ne tuhoaisivat viljapelloilta haitalliset kirvat. Yllättäen linnuista vain sinitiainen, räystäspääskynen, pikkuvarpunen ja harakka syövät leppäkerttuja. Toukat kelpaavat kuitenkin useammille linnuille.

Luojan luomassa luonnossa kaikella on merkityksensä, vaikka me emme kaikkea ymmärräkään. Näin ihmeellisiä asioita Luoja on suunnitellut leppäkertuille. Jeesus opetti: ”Katselkaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole niitä paljoa suurempiarvoiset? Kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä edes yhden kyynärän verran? Mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon liljoja, kuinka ne kasvavat: ne eivät tee työtä eivätkä kehrää. Kuitenkin sanon teille: Salomo ei ollut kaikessa loistossaan niin vaatetettu kuin yksi niistä.” Matt. 6:26-29   Ihmisen pitää nöyrtyä Jumalan suuruuden ja kaikkivaltiuden edessä. "Suuret ja ihmeelliset ovat tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias. Vanhurskaat ja todet ovat tiesi, sinä pyhien kuningas. Kuka ei pelkäisi sinua, Herra, ja ylistäisi nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä, sillä kaikki kansat tulevat ja kumartuvat edessäsi, koska vanhurskaat tuomiosi ovat tulleet julki." Ilm. 15:3-4.

Tutussa Siionin Kanteleen laulussa sanotaan: ”Ken on luonut sinitaivaan, vihertävän metsän ken? Ken on suonut kauneuden kukkasille niittyjen? — Jumala on kaiken luonut, Jumala on kaiken suonut, ihmisille ilon tuonut niin kuin isä lapsilleen. Kaikki, mikä maailmassa kaunista on, ihanaa. Se on Luojan rakkauden Ihmisille antamaa. Ihmislapsi, kiitä, kiitä Taivaallista Isää siitä. Laulus toisten lauluun liitä ylistämään Jumalaa! Ja Lina Sandellin laulussa: ”Halki aikain vaihtuvain kanssamme on Jeesus ain. Varpusenkin hoitaa Hän, lapsiaan viel enemmän.”

 P.S. Jos tulostat tarinan, voit värittää sen kuvan.