”Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne” (1 Kor. 15:14).

    Kristityt ovat alusta asti uskoneet ja tunnustaneet, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin ja nousi kolmantena päivänä kuolleista.

    Nämä pelastushistorialliset tapahtumat ovat Kirkon julistaman evankeliumin perusta. Jos ne tulkitaan epähistoriallisiksi uskonnollisiksi totuuksiksi, ei tehdä oikeutta Raamatun sanalle eikä uskontunnustuksissa lausutulle Kirkon apostoliselle uskolle. Uskon kielen ja arjen kielen tai historian Jeesuksen ja uskon Kristuksen erottelu on nykyään vain yksi tapa, jolla Raamatusta halutaan karsia epämiellyttäviksi tai epäuskottaviksi koettuja asioita.

    Tällainen pyrkimys on seurausta halusta muuttaa kristinusko paremmin ajan henkeen sopivaksi. Näin tehdessä pidetään usein kiinni perinteisistä kristillisistä käsitteistä, kuten Jumalan Poika, mutta niille annetaan uusi, radikaalisti poikkeava sisältö. Tämä on seurausta syntisen ihmisen halusta paeta Jumalaa. Näin toimien menetetään tosiasiassa koko kristinusko.

    Pyhä Raamattu on kuitenkin Jumalan muuttumaton ilmoitus ihmiskunnalle. Kaikkivaltias Jumala kykenee ilmoittamaan itsensä sillä tavoin ja siinä määrin kuin hän haluaa. Pyhässä Raamatussa hän on ilmoittanut lopullisesti kaiken pelastukseen tarvittavan ja koko tahtonsa Kirkkoaan koskien. Näin ollen myös Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa on muuttumaton. Kristillinen Kirkko voi edelleen yhtyä luottavaisesti ja täydellä sydämellä Paavalin tunnustukseen: "Mutta nytpä Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista." (1 Kor. 15:15)

Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen Kirkon XLIII varsinaisen kirkkokunnankokouksen julkilausuma 28.5.2011