”On meille kaikille varmaankin tää leiriaikamme riemuisin… ” Näin lauloin pienenä tyttönä Kettujärven rannalla kirkkomme ensimmäisellä lasten raamattuleirillä kesällä 1962. Kukapa olisi silloin voinut kuvitella, että laulan tuota laulua yhä 2010-luvulla leirillämme. Roolini on vain muuttunut: ensin olin mukana leiriläisenä, sitten ohjaaja, äitinä ja nyt isoäitinä, enkä ole edes ainoa tällainen isoäiti. Näin on Jumala siunannut ja johtanut.
Leiritoiminnan isä, ideoija ja alullepanija oli pastori Rupert Efraimson. Hän opetti ja vieraili leireillämme aina vuoteen 2008 asti.
Leirejä pidettiin ensin Mankalassa, Kettujärven rannalla, Yli-Kaitalan maatilan mailla vuosina 1962 - 1968. Sitten siirryttiin Hollolan Papinniemeen, Vesijärven rantaan, jossa pidettiin leirejä aina 1991 asti. Papinniemi oli poikkeuksellisen rehevä lehto. Siellä kukkivat monet kasvit ja kuhankeittäjäkin oli rakentanut pesänsä rantapuuhun. Papinniemen leirialue lienee nykyisin luonnonsuojelualuetta.
1973 alkaen raamattuleirejä on pidetty ja pidetään yhä Orivedellä, Siitamajalla. Se on entinen koulurakennus, jonka ympärille on myöhemmin rakennettu ja kunnostettu lisää majoitustiloja. Onpa siellä oma rantasaunakin lammen rannassa.
Vuodesta 1996 alkaen olemme järjestäneet Siitamajalla myös joululeirejä. Silloin olemme kerääntyneet lasten ja nuorten kanssa Jeesuksen seimen äärelle tutkiskelemaan kaikkia kuulemiamme Sanoja sydämessämme ja laulamaan joululauluja. Joululeirien lisäksi paikkansa ovat vakiinnuttaneet myös kaikkien yhteiset talvileirit, joita järjestetään hiihtolomien aikaan.
Mikä on muuttunut vuosien saatossa?
Olosuhteet ovat tietysti muuttuneet paljonkin. Ihan ensimmäisellä leirillä oli metsässä vain katos, jonka alla syötiin. Emännät keittivät keittoa avotulella, taivasalla. Kaikilla oli telttamajoitus, mutta kaikissa teltoissa ei ollut edes pohjaa. Pojille oli vuokrattu armeijan iso, vihreä, pyöreä teltta. He nukkuivat suoraan mustikanvarpujen päällä. Nyt puitteet ovat aivan toiset.
Opetusmonisteiden tuottamiseen tarvittavat laitteet ovat muuttuneet spriimonisteista lasertulosteiksi. Mutta flanellograafin käyttö opetusmenetelmänä on osoittautunut erinomaiseksi. Siitä on tullut eräänlainen kirkkomme tavaramerkki.
Ensimmäiset leirit olivat olosuhteista johtuen vain 8-13-vuotiaille. Yli 13-vuotiaille nuorille oli oma leirinsä heti lasten leirin perään. Nykyisin myös alle kouluikäiset ovat päässeet leirille oman huoltajansa kanssa ja käytännöksi on muodostunut, että rippikoulun käyneet ovat mukana lasten leirillä auttamassa erilaisissa käytännön tehtävissä. Niinpä lasten leirit ovat nykyisin ”suuren perheen” yhteisiä.
Vuonna 2002 leirin teemana oli: Olemme Jumalan perhettä.
Mikä ei ole muuttunut
Jumalan Sana on pysynyt ja pysyy muuttumattomana. Meillä on yhä sama lähetyskäsky. ”Jumalan Sana vain on pysyvää. Nousevi oras ain sen kylvöstä…”
Leirejä on järjestetty kaikki nämä vuodet sen tähden, että haluamme kylvää Jumalan Sanan siemeniä lasten sydämiin. Jumala on luvannut antaa siemenelle kasvun, ajallaan. Tähän uskomme.
Yllättävästi jopa leirin päiväjärjestys on säilynyt lähes samana: Aamu- ja iltahartaudet, pastoreiden ja ohjaajien oppitunnit, yhteiset lauluhetket sekä lisäksi saunomista, uintia, lentopalloa ja iltanuotiot puhumattakaan lipunnostosta ja laskusta.
Muutama erityinen muisto
Kettujärven leireiltä on erityisesti muistoihin jääneet iltanuotiot ja niiden yhteydessä pidetyt iltaohjelmat: Jollakin leirillä lapset esittivät joka ilta Virpi-tädin kirjoittaman kuvaelman Lutherin elämästä. Kerran oli myös kuvaelma profeetta Eliasta Karmel-vuorella. Kun Elian alttarille valeltiin vettä, niin joku aikuinen valeli siihen bensaa. Sitten joku heitti palavan tikun kiven takaa ja tuli leimahti. Varmasti kaikki ensimmäisillä leireillä olleet muistavat myös sen kuuraketin, jolla mentiin pitämään leiriä kuuhun.
Tuli leimahti myös Siitamajan leirillä 2008, kun palokunta oli kutsuttu opettamaan meille paloturvallisuusasioita ja varovaisuutta tulen käsittelyssä.
”Kuin tulen kirkas kipinä on meille Sana selkeä:
On Jeesus paimen lammasten, mä olen lammas Jeesuksen.
Kun sammuu tuli nuotion, niin mulla sydämessä on
tuo tuli toinen lämpöinen, se rakkaus on Jeesuksen.
Näin yöhönkin sä valon toit, kun itses Jeesus mulle soit.
Siks nytkin iltaan hiljaiseen soi kiitoslaulu riemuinen.”
Virpi Apposen nuotiolaulusta
Aikuisten raamattuleireistä
Kymmenen ensimmäistä aikuistenleiriä pidettiin maataloissa eri puolilla Suomea, kunnes 1973 alkaen ne ovat olleet Siitamajalla. Vuosina 1963 – 1966 oltiin Torvoilassa, Hauholla, Ali-Simolan talossa. Kymmenes aikuisten leiri pidettiin Mankalassa, Yli-Kaitalan talossa ja siinä välissä Papinniemessä Lintuniemen talossa 1967 - 1971. Nuo ensimmäiset leirit olivat vain aikuisille, nykyisin niistä on muodostunut kaikkien yhteisiä leirejä.
Siitamajallakin oli alkuun vain yhteismajoitus koulun vintillä. Vanhoja ikkunaverhoja oli ripustettu väliseiniksi. Nykyisillä paloturvallisuusmääräyksillä tuollainen ei ole enää luvallista. Muistan toki myös ne tiskivuoret, joita tiskasimme saunan nurkalla. Nyt käytämme kertakäyttölautasia.
Muistoihin ovat painuneet myös ne monet keskustelut, joita siellä kävimme ja monet persoonalliset vanhukset ja heidän antamansa viisaat neuvot ja elämänohjeet puhumattakaan kaikista niistä opetuksista ja hartauksista, joita olemme siellä kuulleet.
Tule sinäkin leirille, niin kerron lisää unohtumattomia tarinoita mm. kesystä valkohäntäpeurasta, joka pelasi lentopalloa kanssamme Papinniemessä.
Lopuksi lainaan tähän Virpi Apposen leirillä kirjoittaman runon:
Rukous tänä päivänä
Jeesus, Daavidin Poika armahda meitä
keskellä pelon, vihan ja rikkinäisyyden,
tuskan, nälän ja itkun,
keskellä hyvinvoinnin, velttouden ja kylmyyden,
eksytysten, epäuskon ja laittomuuden.
Käännä kasvosi puoleemme tänä päivänä,
äläkä ota meiltä pois suojelevaa kättäsi.
Ansiottomana suureen rakkauteesi rukoilen Sinua:
Säilytä meillä sanasi kirkas valo,
suo sen lämmittää kylmenneet sydämet
ja tuhota itsekkyyden panssarit.
Anna valosi sattua ahdistuksemme rotkoihin,
niin ettemme eksyisi pois luotasi.
Kirkasta meille pyhät kasvosi,
että alati näkisimme iankaikkisen päämäärämme.
Säilytä meidät uskollisina loppuun asti
nimesi kunnian tähden.