1. Uskomme, opetamme ja tunnustamme yhdessä kaikkien aikojen koko Kristuksen kirkon kanssa, että pyhän Raamatun, sekä Vanhan että Uuden testamentin, kaikki kanoniset kirjat ovat Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyt Jumalan sana ja ilmoitus ja kristillisessä kirkossa opin ja elämän ylin ohje, jonka mukaan kaikkea opetusta ja kaikkia muita kirjallisia, jopa parhaimpien kristillisen kirkon kunnioittamien opettajien tuotteita on arvioitava.
Näin lausuessamme viittaamme erityisesti pyhän Raamatun omaan todistukseen ja kristillisen kirkon tunnustuksiin. Erityisesti on otettava huomioon seuraavat raamatunkohdat:
2 Tim. 3:14-17: "Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset,jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. " 2 Piet. 1: 19-21: "Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta." Joh. 20:31: "Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." Ef. 2:20: "Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kan-salaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettu ja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa." 1.Piet. 4: 11: "Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja." 1.Kor. 4:6: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on. " Joh.10:35 : "Raamattu ei voi raueta tyhjiin. " Ilm. 22:18-19: "Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. " 5 Moos. 12:32: "Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois." Jer. 23:28: "Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra." Juuda 3: "Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta,joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu." 1 Kor. 10: 11: "Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. "
Nikaian uskontunnustuksessa lausutaan eräässä turmeltuneelle järjelle kompastuskiveksi osoittautuneessa uskonkohdassa, nimittäin opissa Kristuksen kuolleista nousemisesta, että se tapahtui "kirjoitusten mukaan". Samassa tunnustuksessa lausutaan edelleen, että Pyhä Henki "on puhunut profeettojen kautta ".
Yksimielisyyden ohjeessa me tunnustaudumme, "Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, Israelin puhtaaseen ja kirkkaaseen lähteeseen, mikä yksin on se ainoa, tosi ohje, jonka mukaan kaikki opettajat ja opit on ojennettava ja arvosteltava" (TK 1948, Yksimielisyyden ohje, Täydellinen selitys, Pääkohdittainen selitys 3. S. 453).
Luterilaisten tunnustuskirjojen laatijat ammentavat kaikkialla tunnustamansa opin pyhästä Raamatusta, riippumatta siitä, mainitsevatko ne raamattutodistuksen vai eivät. On myös huomattava, että Luterilaiset tunnustuskirjat käyttävät hyvin usein pyhästä Raamatusta nimeä Jumalan sana ja. puhuvat Raamatun sanoista Pyhän Hengen sanoina. "Luulevatkohan he (paavilaiset), että samaa asiaa toistetaan turhanpäiten? Arvelevatkohan, että nämä sanat ovat PyhäItä Hengeltä lipsahtaneet hänen huomaamattaan?" (Puolustus IV,108. TK 1990, s. 106). Uskonpuhdistaja Martti Luther lausuu Isossa katekismuksessa lasten kastetta käsitellessään: "Koska me tiedämme, ettei Jumala valehtele. Minä saatan erehtyä ja pettää, samoin saattavat lähimmäisenija kaikki ihmiset. Mutta Jumalan sana ei voi erehtyä." (Kohta 57. TK 1990, s. 406.)
2. Pyhän Hengen vaikutus Raamatun inspiraatiossa ulottuu kaikkiin Raamatun kirjoihin, siis sekä Vanhan että Uuden testamentin kirjoihin, siten, että ei ole eroa eri kirjojen välillä eikä eri raamatunkohtien välillä. Inspiraatio on yhtäläinen kaikkiin Raamatun kirjoihin, sen osiin, lauseisiin ja sanoihin nähden. Näin kaikki se, mitä Raamattu omilla sanoilIaan ilmaisee, on siellä Jumalan tahdosta, hänen nimenomaisesta vaikutuksestaan ja tarkoituksestaan, ja tämän kaiken alle ja johtoon kristillinen kirkko on asetettu. Raamatun inspiraatio on siis sanainspiraatiota ja kaikki hyökkäykset Raamatun sanainspiraatiota vastaan ovat hyökkäys kristillisen kirkon apostolis-profeetallista Kristus-perustusta vastaan.
3. Koska Jumala itse tunnustaa profeettojen ja apostoli en kautta antamansa Raamatun sanan omaksi sanakseen, Raamatun luotettavuus on sillä samalla ylhäisellä täysin pettämättömällä tasolla kuin Jumalankin luotettavuus. Samoin kuin Jumala on täysin luotettava, totta puhuva, erehtymätön ja sanansa toteuttava, niin on myös pyhä Raamattu, hänen sanansa. Raamatun sanan varmuus on yhteydessä Jumalan uskollisuuteen, hänen, joka ei saata itseään kieltää, 2 Tim. 2: 11, 13, ja joka ei valhettele, Tiit. 1 :2, eikä voi valhetella, Hebr. 6: 18. Tälle Jumalan erehtymättöinälle sanalle rakentuu pyhä evankeliumi kaikissa opinkohdissaan, ja niin myös se kristillinen toivo, mikä meillä on, on "kuin sielun ankkuri, varma ja luja", Hebr. 6:19.
4. Pyhän Raamatun keskeinen pääsanoma on evankeliumi eli sanoma siitä valmiista, täydellisestä syntien sovituksesta, jonka Jumala teki Poikansa Herran Kristuksen Jeesuksen kautta meidän hyväksemme. Jos emme ymmärrä tätä sanomaa, Raamattu jää meille suljetuksi kirjaksi. Kristuksesta käsin, Vanhassa testamentissa luvattuna ja sen täyttymyksenä tulleena ihmiskunnan Vapahtajana koko ihmiskunnan historia aukenee selkeänäja Raamatun tapahtumat tulevat ymmärrettäviksi, nimittäin luominen, viattomuuden tila paratiisissa, lankeemus, lupaus Vapahtajasta, sitten Messiaan esivanhempien linja ennen vedenpaisumusta ja sen jälkeen, Israelin historia, lupauksen täyttyminen Jeesuksen, Jumalan Pojan, tullessa ihmiseksi, hänen työnsä, ylösnousemuksensa ja taivaaseen astumisensa, tämä pakanain aika, kun evankeliumia julistetaan kaikessa maailmassa, Kristuksen tulemus tuomiolle ja Kristuksen seurakunnan iankaikkinen taivaallinen hääjuhla. Ihmiselle, joka luulee pelastuvansa tekojen kautta, Raamattu on lähinnä lakikirja eikä hän osaa tehdä oikeata eroa lain ja evankeliumin välillä. Vanha testamentti ei myöskään aukene niille, jotka tutkivat sitä ilman lupausta Messiaasta ja ilman profeettojen ja Israelin kansan tälle lupaukselle rakentuvaa Messias-odotusta.
5. Koska kristillisen kirkon on määrä olla apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettu ja koska apostoleista alkanut Uuden liiton aika on viimeinen aika, ei uusia ilmoituksia enää voi tulla pyhän Raamatunnjatkeeksi ja täydennykseksi tai sitä korvaamaan ja muuttamaan, vaan usko on pyhille kerta kaikkiaan annettu. Torjumme pyhimmän uskomme vastaisena sekä profeettojen ja apostoleitten virkaa loukkaavana kaikki käsitykset, joiden mukaan kristillisellä kirkolla olisi oikeus kehitellä uusia opinkappaleita ja että kirkon usko ja oppi olisi kulloisestakin ajasta riippuvainenja voitaisiin mukauttaa ajan hengen vaatimuksia vastaavaksi.
6. Kristillisen kirkon tehtävänä ja sen paimenten virkaan kuuluvana on valvoa ja estää väärien oppien tunkeutuminen kirkon saama- ja oppituoleihin, siis myös sen opettajien koulutukseen-Tämä voi tapahtua vain pitäytymällä Raamattuun Jumalan sanana ja pysymällä eheästi tässä sanassa, Joh. 8:31-32.
7. Sanassa pysyminen edellyttää myös pysymistä terveissä Raamatun selitysperiaatteissa. Raamattua on selitettävä sillä itsellään pysymällä Raamatun itse ilmaisemissa opinkohdissa ja uskollisena sille yhteydelle, missä mitäkin sanaa on käytetty. Vaikka Raamatun sana puhuttelee epäuskoistakin lukijaa, kun hän lukee sitä niin kuin se on kirjoitettu, sitä ei kuitenkaan saa selittää ihmisen turmeltuneen järjen valossa. Kaikki sellaiset Raamatun selitysmetodit, joiden lähtökohtana on turmeltunut, uskon kuuliaisuuteen alistamaton ihmisjärki, ovat kristillisessä kirkossa hylättävät ja ne ovat harhaan johtavia.
8. Edellä sanottu sisältää samalla sen, että on palattava uskonpuhdistaja Martti Lutherin ja Luterilaisten tunnustuskirjojen tapaan käyttää ja tutkia Raamattua. On palattava myös heidän Raamatun selitysperiaatteisiinsa. Samalla edellä sanottu merkitsee sitä, että torjumme Roomalaiskatolisen kirkon ja muiden käsityksen ymmärtää tradition olevan Jumalan sanaa Raamatun ohella. Torjumme eräiden nimiluterilaisten kirkkojen käytännön päättää kirkon oppia ja elämää koskevista asioista sivuuttamalla Raamattu ylimpänä normina. Torjumme historialliskriittisen koulukunnan tavan käsitellä ja selittää pyhää Raamattua. Torjumme myös Ev.lut. Wisconsinin synodin tekstiyhteyden ja selvien opin sijaintipaikkojen merkityksen sivuuttavan tavan selittää Raamattua, mikä on johtanut varsinkin opeissa ehtoollisesta, kirkosta ja virasta pois perusasioista uusiin tulkintoihin.
9. Pitäydymme ja tunnustaudumme Luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin Jumalan sanan oikeana selityksenä. Kun pyhä Raamattu on norma normans (ohjaava normi), niin Tunnustuskirjat saavat normatiivisuutensa sitä kautta, että niiden oppi on Raamatusta otettuja sellaisena oikea. Näin emme toisaalta aseta Tunnustuskirjoja Raamatun rinnalle, vaan sen alle, ja toisaalta emme jätä kirkkoa avoimeksi kaikenlaisille opintuulille, vaan kirkolla on selvä ohjeel-linen tunnustus, joka on norma normata (ohjattu normi), normi, joka on saanut normatiivisuutensa Raamatusta.
Markku Särelä
(Luterilainen 10/2003)