Saarnateksti
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
"Mutta nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niin kuin se vielä tänä päivänä on: Herra, kaiken vanhurskautesi tähden, kääntyköön vihasi ja kiivautesi pois kaupungistasi Jerusalemista, pyhästä vuorestasi. Sillä meidän syntiemme tähden ja isiemme pahojen tekojen tähden on Jerusalem ja kansasi tullut kaikkien häväistäväksi, jotka ympärillämme ovat. Mutta nyt, Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi yli, joka on autiona, Herran tähden. Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu nimiisi, sillä me annamme rukoustemme langeta eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, Jumalani, sillä kaupunkisi ja kansasi ovat otetut nimiisi." (Dan. 9:15–19)
Aamen.
Kallis ystävä. Oletko pyytänyt Herran armollista läsnäoloa ja anteeksiantamusta vastoinkäymisten keskelle? Oletko rukoillut hädässä Herraa sanoen, kuten profeetta Daniel tässä: "kääntyköön vihasi ja kiivautesi pois”? Jos tämä on sinulle tuttua, niin silloin tiedät mitä Daniel pyysi. Hän vie tässä rukouksessaan meidätkin ristin matkalle synnin varjoista yhä syvemmälle rukousten alle ja aina armon valoon. Tämä matka ristin äärellä kertoo samalla paljon siitä millaisia me olemme Jumalan luomina ja Hänen armahtaminaan. Ja siksi Danielin rukous ilmoittaa myös sen, että Jumala koettelee, mutta Hän on kuitenkin armollinen ja anteeksiantavainen.
Aloitamme ristin juurelta, paikalta, jossa tunnustamme syntimme. Jakeessa 16 Daniel kirjoittaa: ”Sillä meidän syntiemme tähden ja isiemme pahojen tekojen tähden on Jerusalem ja kansasi tullut kaikkien häväistäväksi, jotka ympärillämme ovat.” Tässä profeetta tunnustaa Israelin kansan synnit, joilla he olivat vihoittaneet Jumalan. Juutalaiset olivat kääntyneet pois Jumalan sanan tottelemisesta ja palvoneet vieraiden kansojen epäjumalia. Ne olivat pelkkää ihmiskätten työtä ja ihmisajatusten tuotetta. Mutta Jumala oli niistä varoittanut ja ne tuominnut, jotta he eivät kääntyisi epäuskossa Hänestä pois. Juuri siksi ne olivat kauhistuksia. Juutalaiset eivät olleet uskoneet ja totelleet Kaikkivaltiasta Herraa, vaan seuranneet omia himojaan ja halujaan.
Tällä synnin tunnustamisen paikalla Herramme kysyy meiltäkin, missä me olemme rikkoneet Hänen tahtonsa ja antautuneet oman elämämme, toisten ihmisten ja omaisuuden tai itsekkäiden tavoitteittemme himoitsemiseen ja palvomiseen. Mitkä ovat ne asiat, aiheet ja vaiheet, jolloin emme ole kuunnelleet ja seuranneet Pyhän Jumalan tahtoa ja sanaa? Meidän muistettava, että Herramme näkee elämämme läpikotaisin ja sydämeemme sen salatuimpaan saakka. Danielkin ilmoittaa tässä Jumalan sanan siitä, että Kaikkivaltias näkee ja tietää kaiken. Meidän on turha yrittää salata Häneltä mitään. Siksi Herran edessä on aina totuuden tunnustamisen ja sanomisen paikka. Tällä sijalla ei ole selityksiä eikä verukkeita. Entisestä kiinni pitäminen ei auta. Ja siksi tällä ristin varjon paikalla on vain ainoastaan rukous: ”Herra, kaiken vanhurskautesi tähden, kääntyköön vihasi ja kiivautesi pois.” Kuulethan, ettei näissäkään Danielin sanoissa kuulu tekosyitä, ei pakenemista toisten selän taakse, vaan jättäytyminen yksin Kaikkivaltiaan Jumalan varaan. Siksi Daniel rukoilee Herraa tämän vanhurskauden, eikä minkään kuvitellun ihmishurskauden, eikä omavanhurskauden tähden. Tälle paikalle on Herra aina ohjannut omansa: tämä on lain paikka, jossa Jumala osoittaa sanallaan syntimme ja rikkomisemme. Mutta juuri siksi tämä on myös paikka, jossa Jumala näyttää uuden suunnan sanansa valossa. Rakas Ystävä, ehkä todella tunnet tämän omasta elämästäsi: rukouksen siitä, että ”tämä malja menisi ohi”, ja että Jumalan raskas käsi väistyisi ja näkisit jälleen Hänen armon aurinkona paistavat kasvonsa. Mekin tunnustamme Jumalalle Danielin tavoin: ”katso hävitystämme.” Ja niin tuomme Taivaalliselle Isällemme kaikki rikkomustemme sirpaleet. Emme yritä koota palasista omatekoista kyhäelmää, emmekä yritä lakaista niitä unohduksen maton alle. Ei, vaan tuomme kaikki sirpaleet Isällemme tunnustaen rikkoneemme Häntä vastaan.
Sinulle, joka nyt olet tässä raskaan ristin paikassa, kuuluu ensimmäinen armon sana jo siinä, että ylipäänsä on tämä nöyrtymisen paikka. Sillä huomaathan, että se mikä täällä ajassa tuntuu Jumalan hylkäämisen tuskana, on lopulta pelkästään Hänen suurta armoaan täynnä. Siinä on kyllä Hänen nuhtelunsa, mutta sen Hän tekee, jotta Hän saisi ohjata sinut oikealle tielleen ja pitää sillä. Ja siinä on Hänen armonsa syvyys – se, ettei Hän hylkää ketään luoksensa vetämää, ei yhtäkään omakseen ottamaa, vaan kurittaa lastaan vain koska rakastaa häntä, ja ojentaa ainoastaan siksi että Hän haluaa tämän ikuisesti omakseen. Ja sinulle, joka nyt muistat nuo hetket elämässäsi, vaikket tänään varjoissa vaeltaisikaan, niin muista niitä vaiheita kallisarvoisina Jumalan huolenpidon aikoina. Taivaallinen Isäsi haluaa niin, jotta välttyisit Jumalan tahdon rikkomiselta ja synnin teolta vastaisuudessa. Ja niin pysyisit uskollisesti Jumalan sanan ohjaamana.
Jumala tuntee tien eteenpäin
Ja niin Jumala johdattaa profeetta Danielille antamien sanojensa kautta meidätkin jatkamaan tällä ristin matkallamme. Uskon silmin nousemme nyt katsomaan ristin vierellä ja näemme taaksepäin ja eteenpäin. Pakkosiirtolaisuudessakin Jumala puhutteli kansaansa profeettojen kautta ja kehotti turvautumaan Häneen ja siihen, että Hän armahtaa ja johdattaa omansa eteenpäin.
Daniel vietiin Baabelin pakkosiirtolaisuuteen vuonna 607 ennen Kristuksen syntymää ja hän oli siellä kuningas Kooreksen ensimmäiseen hallitusvuoteen 538 asti, eli kaikkiaan 69 vuotta. Millaista uskon kärsivällisyyttä nuo vuosikymmenet Danielilta ja kaikille Jumalaan uskovilta ja Häneen sanaansa luottavilta vaativatkaan! Sillä monin tavoin Danielia koeteltiin, mutta Jumala varjeli hänet, kun Daniel pysyi uskollisena Jumalan sanalle. Sille Raamatun sanan kestävälle perustalle Daniel tässä meidätkin kaiken aikaa ohjaa. Rukouksensa jakeessa 17 hän huokaa: ”Mutta nyt, Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi yli, joka on autiona, Herran tähden.”
Näin Daniel osoittaa, että koko ristin matkamme, kaikki sijamme ja näkökulmamme tällä vaelluksella ovat totta vain Herran Jeesuksen tähden. Ilman Häntä olisimme karanneet kukin minnekin, ollen jo kaukana Jumalasta. Siksi nyt Kristuksen tähden Jumala kuulee rukouksemme. Jumalan Pojan voimassa mekin olemme saaneet tulla tänään tänne ja Hänen armossaan käydä Hänen sanansa kuuloon. Ja vain Vapahtajamme vuoksi me korotamme rukouksemme Taivaallisen Isän puoleen. Lunastajamme antaa meille rukouksemme Pyhän Henkensä kautta. Sillä Kristus on oikea esirukoilijamme Hengessä ja totuudessa.
Daniel huokaa ja tunnustaa Jumalalle israelin kansan pyhäkön olleen hävitetty, ryöstetty ja hajotettu juutalaisten syntien vuoksi. Tämän sanan kehottamina mekin pyydämme, että Hän valistaisi kasvonsa meidän sielujemme pyhäkköjen yli täyttäen ne sanallaan, siunauksellaan ja varjeluksellaan, jotta ne eivät olisi autioina ja tyhjinä vailla Jumalan sanaa ja läsnäoloa. Kallis ystävä, olet saattanut kokea tämänkin. Saatat nyt muistaa elämäsi vaiheita ja hetkiä, joissa on ollut katumuksen aikoja. – Vaiheita, jolloin olet kysynyt Taivaan Isältä uutta suuntaa elämääsi, olet pyytänyt Hänen läsnäoloaan ja johdatustaan aloittamallesi tielle. Erityisesti niinä aikoina, jolloin vaelluksen suunta on tuntunut olevan hukassa, on Herra tullut vierellesi ja osoittanut oikean suunnan.
Golgatan alttarilta taivaan alttarille
Ja niin nousemme tällä ristinvaelluksellamme nyt katsomaan Herramme ristin poikkipuuta. Tälle sijalle näkyy uskossa Jumalan pyhäkkö niin Golgatalla kuin kerran taivaassakin. Sieltä virtaa Kaikkivaltiaan armon valo ja suojelus koko elämämme matkalle. Uskossa otamme vastaan siellä jo ennen aikojen alkua olleen Jumalan armotahdon meitäkin kohtaan. Tämä ikuisesti kestävä Jumalan pyhäkkö on Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus. Hän on vastassa meitä, kun meidänkin maallisen vaelluksemme poikkipuu päättyy. Ja Hän on jo nyt keskellämme ja kanssamme joka päivä. Ilman Häntä koko vaelluksemme olisi turha. Ilman Häntä ei mitään tietä taivaaseen olisikaan. Ilman Vapahtajaamme oman sielumme pyhäkkö olisi ja jäisi ainaisesti tyhjäksi. Sillä vain Hänestä se saa täyttymyksensä, autuutensa ja ilonsa.
Siksi profeetta kirjoittaa myöhemmin tässä kirjansa yhdeksännessä luvussa, jakeessa 25: ”Niin tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, Voideltuun, Ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa.” Daniel ei näin katsonut uskossa vain Jerusalemin temppelin jälleenrakentamiseen, vaan ennen kaikkea Voideltuun eli Kristukseen ja Hänessä ikuisesti kestävän taivaan kodin rakentamiseen. Jo tämä sana ilmoittaa, että kaikki juutalaisten temppelipalveluskin oli vain esikuvaa siitä täydestä Jumalan tahdon ja lain täyttämisestä, jonka Herramme ja Vapahtajamme kaiken kaikessa täytti. Ja siksi kaikki uskonlahjan saaneet laittoivat tuolloin ja laittavat yhä toivonsa yksin Kristukseen. Hänen luokseen saavat tulla uskossa kaikki. He, jotka ovat tehneet omien tekojensa konkurssin. He jotka tunnustavat, etteivät voi omalla elämällään, töillä ja toimillaan kelvata Pyhälle Kaikkivaltiaalle Jumalalle. He, jotka turvautuvat yksin Kristuksen sovitus- ja lunastustyöhön.
Näin käyden Sovittajamme pyhäkön turviin ja suojiin, nostamme mekin katseemme lopulta Herramme ristin huipulle. Sieltä loistavat Kristuksen armon kasvot. Hän eli edestämme kaikessa lainkuuliaisen elämän ja säilytti niin kaikessa synnittömyytensä ja nuhteettomuutensa – lahjoittaen sen meille uskossa. Kristus kuoli ristillä. Hänet haudattiin ja Pyhä Taivaallinen Isä herätti Poikansa kolmantena päivänä vahvistuksena ja todistuksena siitä, että Kaikkivaltias Isä hyväksyi Poikansa täyden uhrin ja lain täyttämisen koko ihmiskunnan edestä. Jeesus kärsi ja kuoli edestämme koko ihmiskunnan, aivan kaikkien ihmisten, syntien vuoksi. Kantaen näin kaiken rangaistuksen puolestamme. Ja niin on kaikille Jeesukseen uskoville avoinna tie taivaaseen.
Uskossa mekin elämme jo taivaselämää. Vielä täällä ajassa koeteltuina, mutta uskossa jo perillä. Ja se mikä on jo perillä, on jo päässyt valoon ja autuuteen. Pysykäämme siksi aina uskollisesti Hänen sanansa ja sakramenttiensa turvissa. Sen vuoksi tämä ristinvaelluksemmekin huipentuu Jumalan armon alle. Danielkin kääntää rohkeasti uskonkatseen vielä paljon kauemmas menneisyyteen kuin luopumukseen ja epäjumalien palvontaan. Sillä jo tekstikappaleemme alussa, jakeessa 15 hän kirjoittaa: ”Mutta nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niin kuin se vielä tänä päivänä on.” Daniel muistutti tässäkin Jumalaan turvautuvia siitä, että Taivaallinen Isä oli läpi vuosisatojen varjellut heidät, ja niinpä nytkin Hän pitäisi heistä ja kaikista Häneen uskovista huolta. Toisen Mooseksen kirjan, luvun 14, jakeessa 14 kaikki Kristukseen uskovat laitetaan ristinvaelluksen paikalle kun siinä sanotaan: ”HERRA sotii teidän puolestanne, mutta te olkaa hiljaa.” Lunastajamme Jeesus Kristus ilmoittaa olevansa Herramme, joka soti ja sotii yhä puolestamme kaikkea syntiä ja kuolemaa vastaan. Hän taisteli Egyptistä pakenevan Israelin kansan puolesta. Hän kamppailee yhä jokaisen eteensä polvistuvan edestä turvaten meidät synnin ja kuoleman kauhuilta.
Ja niin Jeesus Kristus on Tämä Jumalan nimi, jonka turviin Danielkin uskovien aikalaistensa kanssa kävi. Hekin saivat uskoa Vapahtajaan. Sovittajamme on nimi, joka vielä tänäkin päivänä kokoaa omansa armonsa suojiin. Näin saamme uskossa nähdä, että olemme vaeltaneet koko tämän ristinvaelluksemme matkan ja nousseet ristin äärellä kaiken aikaa Herran Jeesuksen kanssa ja Hänen voimassaan. Hän on kuullut synnintunnustuksemme, antanut meille rukouksen pyhäköstään ja rohkaissut meidät armon valossaan. Niin Vapahtajamme saattelee meidät lopuksi jakeiden 15 ja 19 loppuosien äärelle: ”ja teit itsellesi nimen, niin kuin se vielä tänä päivänä on”, ja: ”Jumalani, sillä kaupunkisi ja kansasi ovat otetut nimiisi.”
Näin kallis ystävä, Herrasi ja Vapahtajasi, osoittaa sinullekin sanansa ”otetut nimiisi”. Sinutkin on otettu Kaikkivaltiaan Jumalan nimeen pyhässä kasteessasi. Nimeään julistavalla sanallaan Hän on herättänyt uskosi. Tullessasi pyhälle ehtoolliselle käyt Kristuksen armon työn ja siten Hänen nimensä suojiin. Turvautuessasi Häneen kuljet joka hetki Hänen nimensä alla, ja niin saat jatkaa matkaasi Hänen anteeksiantamuksessaan eli Hänen nimensä turvissa. Sillä Hänen nimensä pysyy tänä päivänä ja jokaisena päivänä maailman loppuun asti ja ikuisesti. Taivaallinen Isäsi kuulee Poikansa vuoksi ja Hänen kauttaan kaikki rukouksesi. Niistä jokainen on noussut Hänen eteensä. Hän varjelee tiesi myös tästä eteenpäin, kuten Hän johdatti kansansa takaisin maahansa, Hänen laupeutensa ja armollisuutensa tähden. Niin Hän vie sinutkin viimein taivaan leposijallesi, paikalle, jossa ei ole enää mitään pelkoa, ei pimeyttä, ei syntiä, eikä kuolemaa. Sillä kaikki entinen on mennyt.
Aamen.
Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Pastori Marko Kailasmaan saarna 11. Kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina 11.8.2024 Tampereella ja Hämeenlinnassa.
