Pastori Dani Puolimatkan hartaus helatorstaijuhlassa 5.5.2016 Turussa

Nauhajumalanpalvelus 21.5.2020. Virret VK38: 91 (säv.VK 40)  119  89 (säv. VK 99)  87:1,5  88:5-7 Lopuksi SK 485:1-4.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Kalliit ystävät,

Nykyisin jotkut varttuneemmatkin suomalaiset kysyvät: miksi maassamme vietetään kirkollisia juhlapyhiä. Niihin liittyvät vapaapäivät ansiotyöstä kyllä kelpaavat, mutta vain harva etsiytyy silloin Jumalan sanan kuuloon ja ehtoolliselle. Aikaisemmin pyhäkoulu- ja rippikoulutyö piti suurimman osan kansaa edes tietoisina pyhäpäivien merkityksistä. Jo suomen kielessämme käytetyt sanat ´arkipyhä´ ja ´arkivapaa´ kertovat arjen ja maallisuuden vallasta ja yrityksestä nousta hengellisen elämän ylitse. Niin pitkälle on maallistunut ja kaiken kaupallistava aikamme edennyt. Pyhä ja arki ovat sekoittuneet toisiinsa, eikä maallisessa elämässä viikonvaihdetta erota enää kunnolla arkipäivistä.

On suurta Jumalan armoa, että yhteiskunnassamme vielä vietetään pyhäpäiviä, vaikka pienelläkin joukolla. Tämä on tärkeää, jotta Jumalan sana kuuluu yhä keskuudessamme, ja jotta kaikki päivät eivät ole vain yhtä harmaata jatkumoa, kuten joissakin maissa on tapana. En tarkoita kuitenkaan sitä, että kaikkia päiviä tulisi viettää pyhäpäivinä, vaikka elämä uskossa onkin ainutlaatuisen arvokasta ja Herramme vuoksi pyhää joka hetki. Kristukseen uskova seurakunta on kristillisessä vapaudessaan valinnut pyhäpäiväkseen sunnuntain, koska se on Herramme ylösnousemuksen päivä.

Teemme ahkerasti ja tunnollisesti työmme niille varattuina päivinä. Monet palvelevat lähimmäisiään kutsumustyössään läpi vuorokausien, viikkojen ja vuosien, työnsä määrää kysymättä. Tarvitsemme kuitenkin jokainen lepoa ja virkistystä. Siksi meillä tulee olla myös vapaamme. Mutta juuri siksi meillä on myös pyhäpäivämme.

Jumala käskee sanassaan, Toisen Mooseksen kirjan, luvussa 20, jakeessa 8: ”Muista pyhittää lepopäivä.” Tämä on Jumalan lain kolmas käsky. Uskonpuhdistajamme Martti Luther selittää tämän käskyn Vähässä katekismuksessaan seuraavasti: ”Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme.”

Tähän liittyy Lutherin jatko-opetus: ”Pyhittäminen on jonkin asian erottamista ja siunaamista Jumalan tarkoittamaan käyttöön Jumalan sanalla ja rukouksella. Ilman Jumalan sanaa emme voi pyhittää mitään.

Me pyhitämme oikealla tavalla lepopäivän, kun kokoonnumme uskoen kuulemaan seurakunnassa puhdasta Jumalan sanaa, käyttämään sakramentteja, kiittämään ja rukoilemaan Jumalaa, ja kun käytämme yksityisesti Jumalan sanaa ahkerasti ja pyhitämme elämämme uskomalla Jumalan sanan. Joutenolo ilman Jumalan sanan käyttöä ei ole lepopäivän pyhittämistä.”

Luther viittaa tässä kahteen Apostolien tekojen kohtaan. Ensin luvun kaksi, jakeeseen 42: ”He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Toiseksi luvun 17 jakeeseen 11: ”He ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä Kirjoituksia, oliko asia niin.”

Lepopäivän erityinen merkitys on näin liittymisessä ja rakentumisessa Jumalan sanaan. Siksi on erityisen tärkeää, että tänään vietettävä Kristuksen taivaaseenastumisen päivä eli Helatorstai on juuri torstai, eikä lauantai, koska juuri tänään tulee ensimmäisestä Pääsiäissunnuntaista kuluneeksi 40 vuorokautta. Nämä päivät on laskettu niin, että tuo pääsiäissunnuntai lasketaan raamatullisen käytännön mukaisesti tähän lukuun mukaan.

Vuosina 1973–1991 Helatorstaita vietettiin maassamme Helatorstaita edeltävän viikon lauantaina, ilmeisesti jotta ei menetetty yhtä arkipyhää vapaaksi työstä. Mutta Helatorstain nimikin kertoo jo pyhästä, koska suomen kieleemme hela-sana tulee pyhää merkitsevistä ruotsin hel ja helg -sanoista. Helatorstain tärkein sanoma on sen toisen nimen mukaisesti Kristuksen taivaaseenastuminen. Kärsittyään, kuoltuaan ja ylösnoustuaan Hän ei jäänyt tänne maailmaan, vaan Hänet otettiin takaisin taivaan pyhyyteen Isän luokse.

Hänessä on siksi tärkeä kehotuksen sana niin tämän kuin kaikkien muidenkin pyhäpäivien viettämiseen. Sillä mekään emme jää lopullisesti tänne aikaan. Jokainen ihminen on Jumalan luomana, tahtomana ja tarkoittamana ikuisuusolento. Ja Kaikkivaltias kutsuu jokaista viettämään ikuisuuden luonaan. Siksi myös Helatorstai saarnaa meille Kristuksen Uhrista alkanutta päättymätöntä riemuvuotta. Kirkkovuoden kierto ei siksi ole paikallaan polkemista, vaan eteenpäin kulkemista Kristuksen voiton levossa ja tukeutuen Hänen armonvälineisiinsä matkalla taivaan kotiin.

Seurakuntalaiset ja läheiset

Tälle matkalle Herramme on antanut meille myös seurakuntalaisemme ja muut läheisemme. Pyhäpäivien vieton tarkoitus on saada meidät muistamaan heitä, olemaan apuna ja myös autettavana, kun sen aika on. Saamme ja oikeammin meidän myös tulee pyytää apua ja tukea, kun jokin asia meitä koettelee. Siksi pyhäpäivät eivät ole myöskään suorittamista eikä kilpailua, vaan vastavuoroista toistemme auttamista ja tukemista. Pyhäpäivät rohkaisevat laupeuden työhön myös arjessa. Sillä muistammehan me arjessakin toimia kohteliaasti, asiallisesti ja ystävällisesti kaikkia kohtaan?

Pyhän erityinen merkitys on näin käydä Vapahtajamme kanssa toistemme luokse. Silloin on tärkeä saada elää Jeesuksen lampaana, joka kaipaa kanssauskovien yhteistä laumaa ja seuraa. Pastorilta pyydettävä rippi ja sielunhoito on olennainen osa pyhää vaellusta ja kristittynä elämistä myös arjessa.

Kysyin 15-vuotiaana rippipapiltani rippikoulun muisteluviikonlopussa eli niin sanotulla jatkoriparilla: ”Voiko kristitty elää yksin uskossa?” Olin ainoana lapsena tottunut olemaan usein yksin. Aika nopeasti pastori vastasi tähän: ”Ei voi. Kristitty tarvitsee yhdessä toisten uskovien kanssa yhteyden Kristukseen ja Hänen armonvälineisiinsä, jotta hän säilyy uskossa.” Olen tänä päivänä kiitollinen tästä vastauksesta. Moni kristitty joutuu kuitenkin elämään uskonsa kanssa yksin. Mutta juuri siksi meillä on Jumalan lahjana kirkkomme ja sen seurakunnat. Siksi saamme kutsua yksin eläviä, elämän koettelemia ja aivan jokaista jumalanpalveluksiin ja Raamatun sanan kuuloon, jotta kaikki Jeesuksen omat kulkisivat yhteistä matkaa niin arjessa kuin pyhässäkin.

Kulkekaa Kristuksen kanssa

Kolmas ja tärkein pyhäpäivien vieton merkitys on jatkuva kulku Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kanssa. Hän on lahjoittanut meille Itsensä ja tullut meitä uskossamme monin eri tavoin vastaan. Maanpäällisen elämänsä ja kärsimyksensä lisäksi Hän tulee vastaan päivittäin uskossamme. Kasteen ja ehtoollisen kautta sekä Raamatun sanassa Hän käy luoksemme kulkeakseen vierellämme iankaikkiseen lepoon. Mutta myös monen rakkaamme huolen ja murheen kautta Hän tulee meitä vastaan pyytäen apuamme ja kutsuen työhönsä.

Kristuksen läsnäolo vahvistuu ja käy meille sitä ilmeisemmäksi mitä tiiviimmin saamme elää seurakuntaelämää ja Hänen armonvälineistään. Olkaamme kiitollisia Herrallemme Kirkostamme ja sen seurakunnista. Jumalan armosta saada vaeltaa yhtenä laumana kohti ikuisen autuuden leposijoja. Siinä toteutuu myös tämän juhlapäivämme otsikko ”Saamme olla Kristuksen kanssa”.

Siitä saarnaa koko Helatorstain sanoma. Hän kokosi omansa luokseen ja saatteli heidät matkaan. Niin Hän tekee aina jumalanpalveluksessammekin: Hän kokoaa yhteen ja lähettää eteenpäin. Niin Hän tekee myös taivaan ovella. Sinne Hän kokoaa omansa ja saattelee armonvaltakuntaansa antaen nähdä siellä kaikki edeltämenneet rakkaamme ja kaikki ne ihmeelliset lahjat, jotka Hän on sinne valmistanut. Sillä ei ole meillä täällä pysyvää asuinsijaa, vaan tulevaista me etsimme.

Rukoilkaamme.

Pyhä, Rakas Vapahtajamme, Herramme Jeesus Kristus, kiitämme Sinua kaikesta laupeudestasi, johdatuksestasi ja huolenpidostasi. Kiitämme kirkostamme, sen seurakunnista ja kaikista seurakuntalaisistamme. Sinä, Hyvä Paimenemme, olet meille ihmeellisen Laupias. Olet kärsivällinen ja anteeksiantava meitä kohtaan. Ja niin runsaasti ravitset ja ruokit laumasi, kaikin tavoin sitä hoidat. Siitä kaikesta Sinua kiitämme. Johda askeleemme myös täältä eteenpäin, jotta kaikessa ja kaiken aikaa turvaamme pyhään sanaasi ja sakramentteihisi, ja niissä kuultaviin lupauksiisi. Pidä meistä kiinni ja johda elämämme, jotta aina uskossa luotamme Sinun täydelliseen Uhriisi edestämme. Siunaa ja hoida kaikkia niitä seurakuntalaisia, jotka eivät tänään päässeet juhlapäiväämme. Nosta Herra meidät kaikki armosyliisi, jotta siinä saamme levätä Sinun hyvyydessäsi. Pyhän Kalliin nimesi tähden. Aamen.

Pastori Marko Kailasmaan puhe Lahdessa helatorstaina18.5.2023

Pastori Vesa Hautalan puhe 25.5.2017 Turussa helatorstain juhlassa

Pastori Vesa Hautalan puhe helatorstaijuhlassa 5.5.2016 Turussa

Helatorstaina, I vuosikerran evankeliumiteksti

Apt. 1:1-11: ”Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa, hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sittenkuin hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut, ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta. Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen." Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?" Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän."

Kalliit kristityt Vapahtajassa Jeesuksessa Kristuksessa! Tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan? Näin kysyivät opetuslapset Jeesukselta vain hieman ennen hänen taivaaseen astumistaan. Tämä kysymys nousee ihmisen luontaisesta uteliaisuudesta ja lihallisesta mielestä. Opetuslapset vielä, tällä aivan erityisen suurella hetkellä, olivat kiinnostuneita maallisesta valtakunnasta.

     Kysymys siitä, miten maallisten valtakuntien käy, on ihmiselle hyvin tavallinen. Sitä kysytään, kun on pienempi tai varsinkin isompi taloudellinen kriisi. Mutta sitä kysyvät monet myös siitä syystä, että kuvittelevat maan päälle tulevaksi jotain hienoa valtakuntaa. Vapahtaja kuitenkin ohjasi omiensa ajatukset pois tällaisista asioista: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut.”

     Opetuslasten tehtävä oli aivan toinen kuin arvella maallisia asioita. Niin on meidänkin asiamme aivan toinen. Tekstimme tuo esiin kaksi asiaa, joihin meidän on kiinnitettävä erityinen huomiomme: ensiksi: ”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” toiseksi: ”Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.”

Jumalan valtakunta kasvaa evankeliumin saarnasta

Kun maallinen kuningas kuolee, hänen merkityksensä vähitellen pienenee ja lakkaa. Häntä tosin voidaan muistella. Hyvän hallitsijan esimerkkiä voivat toiset seurata. Kuitenkaan hän ei voi enää kuolemansa jälkeen auttaa ketään. Näin oli myös Israelin merkkihenkilöiden laita. Daavidin hauta oli ihmisten keskuudessa. Kantaisiä muisteltiin. Kuitenkin piti paikkansa sana: ”Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne.” (Jes. 63:16)

     Kristuksen taivaaseen astuminen oli kuitenkin aivan erilainen asia kuin maallisen kuninkaan pois meneminen. Hän astui ylös taivaaseen, Isän oikealle puolelle. Nyt hän hallitsee kaikkea ja erityisesti seurakuntaansa maan päällä. Tämä on tärkeä asia, sillä tunnustammehan tämän asian apostolisessa uskontunnustuksessa. Kristuksen taivaaseen astuminen on erityisen tärkeä asia ajatellessamme hänen valtakuntansa luonnetta.

     Jumalan valtakunta kasvaa evankeliumin saarnasta. Apostolien tehtäväksi tuli julistaa Kristuksesta. Vapahtaja sanoi ensiksi: Jerusalemissa. Evankeliumia piti julistaa niille, jotka olivat vaatineet Kristusta ristiinnaulittavaksi. Sitä piti julistaa Jerusalemiin muuttaneille pakanoille, jotka elivät omien tapojensa mukaan. Kristuksen valtakunta oli kasvava juuri näin: hänen vihollisilleen ja niille, joita juutalaiset olivat tottuneet halveksimaan, koska he eivät noudattaneet Vanhan liiton sääntöjä.

     Evankeliumia piti julistaa Samariassa. Tuo kansa oli sekakansaa. Tiedämme, että juutalaiset eivät yleensä seurustelleet heidän kanssaan. Jumalan valtakunta kasvoi siten, että evankeliumi saatettiin tällaisten tietoon.

     Evankeliumi piti saattaa kaikkeen maailmaan, maan ääriin saakka. Kaikkia kansoja koski lähetyskäsky, jonka opetuslapset olivat saaneet vain vähän aikaisemmin. Tähän liittyi Vapahtajan lupaus: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”

     Näetkö nyt, sinä joka olet huolissasi maailman menosta, kuinka kansojen vaiheet etenevät, kuinka oma elämäsi täällä sujuu, mikä on todella tärkeää? Se on evankeliumin eteneminen. Sillä tavoin Jumalan valtakunta kasvaa.

     Kuinka usein joudutkaan huomaamaan, kuinka maalliset asiat ovat mielessäsi tärkeämpiä kuin hengelliset! Opetuslapset miettivät Israelin maallista osaa. Sinun mielessäsi voi olla monenlaisia asioita, jotka liittyvät maalliseen hyvinvointiin tai muuten ulkonaisiin asioihin, niin kuin aikanaan Martalla. Ne asiat eivät voi sinua pelastaa, vaan päinvastoin, joka maallisiin kiinnittää sydämensä, on matkalla kadotukseen niiden asioiden kanssa. Ne kaikki häviävät eivätkä anna pysyvää turvaa.

     Vapahtaja kiinnittää huomiosi todella tärkeään asiaan: hänen evankeliuminsa saarna leviää ja näin hänen valtakuntansa kasvaa. Tämä sana on tullut sinullekin. Sinut on lähetyskäskyn mukaisesti kastettu. Olet saanut ja jatkuvasti saat Jumalan sanan opetusta. Vapahtaja on kutsunut sinut todistamaan hänen armollisista teoistaan toisillekin.

     Näin se Vapahtaja, joka on kantanut syntisi ruumiissaan ristinpuuhun ja on noussut kuolleista, on noussut myös taivaaseen ja hallitsee kaikkea. Olet yksin armosta tullut hänen valtakuntansa jäseneksi. Se valtakunta, jonka kuningas Kristus on ja jota hän hallitsee taivaassa ja omiensa luona aina läsnä ollen, on kasvanut ja kasvaa. Vapahtajan valtaistuin on Isän oikealla puolella ja hän kaikkivaltiudessaan pitää valtakuntaansa yllä. Tämä hänen kaikkivaltiutensa on tullut sinun autuudeksesi, kun uskossa turvaat häneen. Näin Vapahtajan astuminen ylös taivaaseen saattaa asiat sydämessämme oikeaan järjestykseen. Hänen valtakuntansa on kaikkein tärkein asia. Se kasvaa hengellisesti sanan voimasta, mutta ei maallisin keinoin.

Odotamme Kristus toivomme täyttäjäksi

Opetuslapset saivat myös tiedon siitä, että Kristus on kerran tuleva takaisin. Näillä sanoilla heille ja koko Uuden liiton seurakunnalle opetettiin odottamaan Vapahtajan paluuta. Tiedämme jo, että yksi osa tätä odottamista on, että uskossa turvaamme Kristuksen sanaan ja annamme hänestä todistuksen toisillekin.

     Vapahtajan odottaminen on toivon täyttymisen odottamista. Tästäkin meitä vakuuttaa Kristuksen taivaaseen astuminen. Kun hänellä nyt on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, se tarkoittaa sitä, että kaikki vihollisen valta on hänelle alistettu. Tämä on todellisuutta jo nyt. Kun Vapahtaja palaa, tämä todellisuus ja autuus tulevat näkyväksi.

     Näin Jumalan valtakunnassa oleminen on todellisessa rauhan ja ilon valtakunnassa olemista täällä ja toivon täyttymisen odotusta. Hyvä on Jumalan lapsen osa!

     C.F.W. Walther puhuu neljästä asiasta, joista Kristus on jo saanut voiton. Nyt tarkastelemme näitä asioita, kuinka Jumalan sanan kautta nyt omistamme Vapahtajan saaman voiton ja kuinka odotamme lopullista voittoa hänen tullessaan.

     Ensiksi Vapahtaja on saanut voiton synnistä. Hän on sovittanut synnit niin, että voimme sanoa, synti, missä on sinun otasi. Se ei voi uskovaa kadottaa. Täällä ajassa synti tosin vaivaa, houkuttelee ja saattaa jopa lankeemukseen. Mutta uskossa Kristukseen omistat anteeksiantamuksen ja voiton taistelussasi. Kun Vapahtaja palaa, ei mikään synti enää sinua vaivaa.

     Toiseksi Vapahtaja voitti kuoleman. Uskon kautta Vapahtajaan omistat nyt voiton kuolemasta. Voit lausua apostolin kanssa: ”Halu minulla on täältä eritä ja olla aina Kristuksen kanssa. Kuolema on minulle voitto.” Koska synti on voitettu, on voitettu myös kuolema. Näin Kristuksen valtakunnassa nautit autuaallista voittoa kuolemasta ja ajallisen kuoleman kautta siirryt iankaikkiseen elämään.

     Kolmanneksi Kristuksen taivaaseen astuminen merkitsee voittoa laista. Laki ei enää voi tuomita uskovaa. Syytöksillään se kyllä näyttää todeksi synnin ja näin ajaa entistä lujemmin turvaamaan Kristukseen. Hänessä on voitto kaikesta lain syytöksestä.

     Vieläpä Kristuksen taivaaseen astuminen merkitsee voittoa saatanasta. Kyllä kiusaaja vielä raivoaa ja uskovia kiusaa. Mutta Kristuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Niinpä hänen armolupauksessaan on voima niin, että yksi sana kaataa kiusaajan syytöksineen.

Näin Kristuksen taivaaseen astuminen tuo uskovalle pysyvän lohdun. Hänen sanansa antaa sielulle varmuuden syntien anteeksiantamuksesta. Se, että Vapahtaja on nyt taivaassa, on varma vakuus siitä, että hän on voittanut viholliset, antaa turvan uskovalle ja vie perille autuuteen. Amen.

Pastori Dani Puolimatkan rippisaarna helatorstaijuhlassa 5.5.2016 Turussa

Pastori Markku Särelän saarna 21.5.2020