1. Avioliiton säätäminen ja tarkoitus Raamatussa

Avioliitto on Jumalan järjestys, joka jo luomisessa on säädetty yhteiskunnan perustaksi. Kun Jumala oli luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi, hän sääsi avioliiton suvun jatkumisen ja säilymisen tavaksi, 1 Moos. 1 :27-28: "Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksen, ja, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi. ", 1 Moos 2:24: "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi."

Vanhemmista eroaminen ja puolisoon liittyminen merkitsevät aviopuolisoiden aseman muuttumista. He muodostavat itsenäisen perheen ja vastaavat yhdessä sen asioista. Puolisot ovat toisilleen läheisimpiä ihmisiä. Läheisyyttä korostaa se, että Jumala liittää puolisot toisiinsa. Raamattu sanoo: "Eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. " (Matt. 19:6)

Läheisyydelle ja yhteiselle vastuulle rakentuu monia aviopuolisoiden tärkeitä tehtäviä. Perustava asia on puolisoiden läheinen elämä uskollisuudessa ja rakkaudessa. He jakavat elämänsä, sen ilot ja surut, toistensa kanssa. Osa puolisoiden yhteistä tehtävää on mahdollisten lasten saaminen ja heistä huolen pitäminen. Kilvoittelu toisen parhaaksi ja koko perheen hyväksi luo elämään Jumalan tarkoittamaa turvallisuutta ja ryhtiä

Rakkauden toteutumiseksi on otettava huomioon järjestys, jonka Jumala on asettanut. Miehelle annettu erityinen tehtävä on kokonaisvastuun kantaminen perheestä ja uhrautuva rakkaus vaimoa kohtaan: "Mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän. ruumiin Vapahtaja... Miehet, rakastakaa vaimoanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä. " (Ef. 5:23,25) Vaimolle puolestaan kuuluu vastuu kodin- ja lastenhoidosta sekä alamaisuus miehelle: "Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin. synnyttävät lapsia. hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen. " (1 Tim. 5:14), "Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin HerralIe. " (Ef. 5:22) Näissä raamatunkohdissa ilmi tuleva järjestys osoittaa Jumalan tahdon rakkauden toteuttamiseksi. Kyseessä ei siis ole oikeus toisen alistamiseen tai valtataisteluun johtava asetelma, vaan Jumala on säätänyt puolisoille erilaiset toisiaan täydentävät tehtävät.

Jumala sääti avioliiton elinikäiseksi. Juutalaiset kysyivät Kristukselta, saako mies hylätä vaimonsa. Kysymys perustui Mooseksen lain säädökseen: "Jos joku ottaa vaimon ja nai hänet ja vaimo ei häntä enää miellytä. sentähden että mies on tavannut hänessä jotakin häpeällistä, ja hän kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan... " (5. Moos. 24: I) Kristus osoitti, että Mooseksen säädös ei perustunut luomiseen, vaan ihmisten pahuuteen: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. (Matt. 19:8)Valkka Mooseksen säädös ei perustunut luomlseen, ei se myöskään kumoa luomisen tarkoitusta ja avioliiton pysyvyyttä. Sen sijaan Mooseksen antama säädös osoittaa, että avioliitolla on oikeudellisia vaikutuksIa. Kristuksen vastaus osoittaa, että avioliitto on tarkoitettu elinikäiseksi. Mikään muu kuin aviorikos ei anna oikeutta hylätä puolisoa.

2. Avioliittoon vihkiminen

Raamattu esittää avioliittoon vihkimisen myönteisenä ja tärkeänä asiana. Tämä käy ilmi esim. Hebr. 13:4:ssä "Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee." Alkukielessä sanaa avioliitto vastaa gamos, joka merkitsee myös häitä. Tämä kohta osoittaa siis myös avioliittoon vihkimisen tarpeellisuutta.

Kristuksen läsnäolo ja ihmeteko Kaanaan häissä (Joh. 2) osoittaa myös myönteisyyttä avioliittoon vihkimistä kohtaan.

Vihkimisen merkitys ilmenee myös käänteisesti. Ilman vihkimistä ei ole lupa asua yhdessä. Marian ja Joosefin elämä osoittaa tämän. He olivat kihloissa, eli he olivat lupautuneet toisilleen loppuelämäksi. Tästä huolimatta asuivat erillään ja odottivat vihkimistä. Maria sanoi ihmeellisestä raskaudestaan: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä? " (Luuk.1:34)

Vihkimisen merkitykseen viittaa myös avioliiton tärkeys. Raamattu käyttää siitä hyvin painavia ilmaisuja. SananI. 2:17:ssä puhutaan irstaasta naisesta, joka "on hyljännyt nuoruutensa ystävän ja unhottanut Jumalansa liiton."Mal. 2:14:ssä Jumala sanoo uskottomuuden syyksi sille, että hän ei auta kansaansa: "Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi. "Nämä kohdat osoittavat, että avioliittoon kuuluu julkinen uskollisuuden lupaus, johon voidaan vedota ja jonka rikkomista sanotaan uskottomuudeksi. Uskollisuuden julkinen lupaus on niin olennainen osa avioliittoon vihkimistä, että ilman sitä ei pätevää avioliittoa ole. Toisaalta julkinen lupaus yhteiskunnassa säädetyllä tavalla merkitsee avioliittoa, jos sille ei ole laillista estettä.

Julkisen ja sitovan lupauksen pohjalta on ymmärrettävä Raamatun kehotukset naimisiin menemisestä. Paavali kirjoittaa: "Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa. " (1.Kor. 7:8,9) ja "Mutta jos joku arvelee tekevänsä väärin tytärtänsä kohtaan, joka on täydessä naimaiässä, ja jos kerran sen pitää tapahtua, niin tehköön, niinkuin tahtoo; ei hän syntiä tee: menkööt naimisiin. " (I Kor. 7:36) Naimisiin meneminen sisältää ilman muuta vihkimisen avioliittoon. Jälkimmäinen raamatunkohta myös osoittaa, että avioliitto ei perustu vain kahden ihmisen sopimukseen. Se sanotaan isälle, jonka tytär haluaa mennä naimisiin. Isä siis tietää asiasta, eikä hänen pidä estää tyttärensä avioliittoa.

Kristinopissamme vihkimisen merkitys selitetään oikein sanoilla: "Se (avioliitto) solmitaan lupauksen muodossa kihlauduttaessa, mutta vasta avioliittoon vihittäessä Jumala antaa puolisot toisilleen." (kysymys 88)

3. Avosuhteesta puuttuu avioliitolle ominaisia piirteitä

Avosuhteen yleistyminen on varsin uusi asia yhteiskunnassamme. Historiallisesti katsoen se liittyy muutamaan viime vuosikymmeneen. Erityisesti 1960-luvun lopun hyvin laaja opiskelijaradikalismi kasvatti avosuhteiden määrää. Nykyään avosuhde on hyvin yleinen ilmiö kansamme keskuudessa. Älköön avosuhteen yleisyys kuitenkaan peittäkö silmiämme katsomasta, mistä siinä on kysymys. Siitä todellakin puuttuu monia tärkeitä avioliitolle ominaisia piirteitä.

Ensiksi avosuhteessa ei julkisesti lupauduta elinikäiseen uskollisuuteen. Sen perusteena usein onkin yhdessä asumisen kokeilu ennen sitoutumista.

Toiseksi avosuhteessa on kyse siitä luulosta, että julkisen lupauksen voisi korvata kahdenkeskisellä Iupauksella. Kuten edellä havaitsimme, se ei ole Raamatun avioliitto-opetuksen mukaista. Lupauksesta on vanhempien tiedettävä, ja sillä kuuluu olla oikeudellisia seuraamuksia. Huomionarvoista on myös, että eroaminen ei ole vain kahdenkeskinen asia.

Ajatus, että avosuhde olisi kokeiluvaihe ennen avioliittoa, on varsin yleinen. Tämän ajatuksen todellinen sisältö kuitenkin on eroamisen helppous. Jos yhteiselämässä tulee vaikeuksia, pidetään hyvänä sitä, että voidaan erota nopeasti ja ilman yhteiskunnan säätämiä rajoitteita. Ajatus on verrattavissa sopimukseen, jonka jatkamista tarkistetaan jonkin ajan kuluttua (vrt. urheilijoiden 1+1 vuoden sopimukset. Niissä ensimmäisen vuoden jälkeen päätetään, jatkuuko sopimus vielä toisen vuoden). Tällainen ajatus on kuitenkin jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä Raamattu opettaa aviolupauksen ja uskollisuuden merkityksestä.

Lainsäädännön muuttuminen ei määrää kirkon opetusta avioliitosta. Nykysuuntaus on, että avioero on tehty entistä nopeammaksi ja helpommaksi. Avosuhteella puolestaan on joitakin taloudellisia vaikutuksia esim. verotukseen ja joidenkin tukien saamiseen. On huomattava, että tällaiset lait eivät vahvista avioliiton kunniassa pitämistä, vaan vaikuttavat aivan toiseen suuntaan. Eroamisen helppoudella avioliittoa muutetaan avosuhteen suuntaan. Jotkin taloudelliset käytännöt voivat tehdä avosuhteen rahallisesti ajatellen kannattavammaksi kuin avioliiton. On kuitenkin oltava tarkoin selvillä siitä, että avioliittoa turhentavat ja avosuhdetta suosivat päätökset eivät ole oikeita. Kristityt eivät saa mukautua vääriin tapoihin tässä eikä muissa asioissa. On pidettävä mielessä apostolin opetus: "Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan." (Room. 12:2)

On huomattava, että monet lainsäätäjät ymmärtävät avioliiton ja avosuhteen eron ja haluavat tukea avioliittoa. Runsaat viisi vuotta sitten Aamulehden pääkirjoituspalstalla oli tätä osoittava kirjoitus: "Oikeusministeri Kari Häkämies on lyhyehkön ministeriuransa aikana joutunut paneutumaan erilaisiin liittoihin. Ensiksi hän tyrmäsi homojen ja lesbojen toiveet liittojensa rekisteröimisestä ja nyt hän on kehottanut pysyvästi yhdessä asuvia pareja muuttamaan avoliittonsa avioliitoksi. Kehotus on järkevä. Vanha kunnon avioliitto on turvallisempi parisuhteen muoto kuin avoliitto varsinkin, jos parille tulee ero tai toinen kuolee. Laki ja verottaja toki tuntee 'avioliiton-omaisessa suhteessa elävät', mutta määritelmä ei ulotu esimerkiksi perimiseen. Itse asiassa avoliitto-sanan jälkimmäinen osa on harhaanjohtava. Avoliitto-sana johdettiin näppärästi avioliitosta, mutta todenmukaisempi sana suhdetta kuvaamaan olisi ruotsin kaltainen yhdessäasuminen.... Mikä on vialla vanhassa kunnon avioliitossa?" (Aamulehti 10.11.1996)

Näin siis Aamulehti vielä tuolloin oikeusministerin kannanottojen johdosta. Toivon mukaan tällaiset kannanotot saavat jatkoa ja enteilevät avioliiton lisääntyvää kunnioitusta.

4. Avioliiton merkitys koko elämän kannalta

Avioliiton kunnioittaminen on yksi merkittävimpiä suuria kysymyksiä uskovan vaelluksessa. Kyseessä on suhtautuminen elinikäiseen ja kaikkein läheisimpään ihmissuhteeseen. Sitä myötä on kyseessä koko elämän suunta. Nuoret, jotka omakohtaisesti ajattelevat mahdollista tulevaa avioliittoaan, voivat perustellusti ottaa huomioon seuraavan näkökohdan: jos tuleva elämänkumppanisi ymmärtää aviolupauksen merkityksen ja suostuu oikeaan järjestykseen, on myös varsin todennäköistä, että hän ottaa uskollisuuden vakavasti myös koko elämää ajatellen. Onnelliseen avioliittoon tarvitaan toki paljon muutakin, mutta uskollisuuden lupaus ja sen merkityksestä kiinni pitäminen ovat sekä edellytys että luja pohja kaikelle muulle hyvälle.

On myös oikein painaa mieleen Jumalan sana: "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa - - -; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät."(1 Moos. 1:27,28) Avioliitossa ei siis ole kyse vain Jumalan säätämästä järjestyksestä, vaan hän on luvannut siunauksensa avioliitolle. Sen varassa puolisot saavat pitää toisiaan ja avioliittoaan Jumalan lahjana ja ottaa hänen apunsa varassa vastaan yhteiseen elämään liittyvät myötä- ja vastoinkäymiset.

Kimmo Närhi

Yhteiskunnassa on keskusteltu jo pitkään siitä, kuinka homoseksuaaliseen suhteeseen on suhtauduttava. Nykyaikana keskustelu on entistäkin vilkkaampaa sen johdosta, että eduskunnassa on esitetty sellaisen lain säätämistä, joka johtaisi homoseksuaalisen suhteen rekisteröimiseen ja monessa suhteessa sen rinnastamiseen avioliiton kanssa. Tämän johdosta on syytä tarkastella sitä, mitä Raamattu ja sen ilmoittama luomisjärjestys asiasta opettavat.

Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi

Sukupuolien välinen erilaisuus kuuluu Jumalan luomistyöhön. Alun pitäen oli ero miehen ja naisen välillä. Raamattu sanoo ihmisen luomisesta: ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1 Moos. 1:27)

Sukupuolten erilaisuudella on myös seurauksensa. Luotuaan ihmiset Jumala siunasi heidät ja antoi käskyn lisääntyä: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” (1 Moos. 1:28) Tämä voi toteutua vain miehen ja naisen välisessä suhteessa. Jo tämä osoittaa, että miehen ja naisen välinen suhde perustuu luomiseen. Homoseksuaalinen suhde sen sijaan on vastakohta sukupuolten luonnollisen eron tunnustamiselle. Jo tästä syystä voidaan päätellä, että sellainen ei kuulu Jumalan luomistarkoitukseen.

Luomisjärjestys säilyy samana maailman loppuun saakka

Pian luomisen jälkeen Aatami ja Eeva lankesivat syntiin. Lankeemus toi mukanaan paljon vaivaa. Työn tekeminen kävi raskaaksi, lasten synnyttäminen tuottaa kipua eivätkä ihmiset päässeet enää takaisin paratiisiin, jossa vallitsivat täydelliset ja ihanat olot. Kuitenkaan luomisen kannalta ei tapahtunut olennaista muutosta. Mikään sellainen, mitä Jumala ei ollut luonut kuusipäiväisen luomistyön aikana, ei lankeemuksen myötä tullut luoduksi. Tämä on tärkeä näkökohta ajateltaessa sellaista väitettä, että nyt Jumala olisi luonut osan ihmisistä homoseksuaaleiksi. Se ei siis voi pitää paikkaansa, vaan perustuu sellaiseen ajatukseen, että lankeemus tai mahdollisesti ajan kuluminen olisi tuonut muutoksen luomisjärjestykseen. Johdonmukaisesti tarkasteltuna tällainen väite perustuu Jumalan luomistyön ja sitä koskevan ilmoituksen kieltämiseen ja on sellaisena torjuttava.

Se, että Jumalan luomisjärjestys säilyy muuttumattomana koko maailmanhistorian ajan, käy ilmi Jumalan käskyistä, jotka toisaalta kieltävät homoseksuaalisen suhteen ja toisaalta pitävät voimassa miehen ja naisen välisen avioliiton. Homoseksuaalisen suhteen kieltäminen käy ilmi Mooseksen lain sanoista: ”Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.” (3 Moos. 18:22, ks. myös 5 Moos. 20:13) Lain säilyminen tältä osin samana Uudessa liitossa käy ilmi apostoli Paavalin sanoista: ”Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat... harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta.” (Room. 1:26,27) Homoseksuaalinen suhde esitetään siis lankeemuksen ja luonnonmukaisesta yhteydestä luopumisen seurauksena.

Ei ole olemassa eikä voi tulla sellaista muutosta, että homoseksuaalinen suhde olisi luonnonmukainen. Päinvastoin luonnonvastaisuus liittyy aina tähän asiaan. Koska näin on, silloin myös kaikki avioliiton arvoa osoittavat Raamatun opetukset kieltävät homoseksuaalisen yhteyden. Kun Raamattu sanoo: ”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken.” (Hebr. 13:4), se paitsi kehottaa avioliiton solmimiseen oikeassa järjestyksessä myös kieltää kaiken avioliiton ulkopuolisen sukupuolisen kanssakäymisen ja siinä yhteydessä myös homoseksuaaliset suhteet. Lisäksi sanat ”kaikkien ihmisten kesken” korostavat sitä, että kyseessä on kaikkia koskeva siis luomiseen perustuva asia.

Kuinka voi välttyä eksytyksiltä?

Voi olla, että olemme menossa kohti aikaa, jolloin epäuskoinen maailma alkaa pitää normaalina homoseksuaalisen suhteen kokeilua. Tähän viittaavatkin puheet ja esimerkit on havaittava karkeasta lankeemuksesta seuraaviksi asioiksi. Mahdolliset yhteiskunnan päätökset eivät muuta asiaa. Nykyaikana ja muutama vuosikymmen taaksepäin avioliiton kunniassa pitäminen verrattuna avosuhteeseen on ollut ehkä suurin kuudennen käskyn piiriin kuuluva kysymys. Lähitulevaisuudessa voi sen rinnalle nousta suhde homoseksuaalisuuteen. Uskovilta ja seurakunnilta vaaditaan valppautta, että emme pidä hyväksyttävänä sellaista, minkä Jumalan sana selvästi kieltää.

Kuinka saada apu heikkoutta ja lankeemusta vastaan?

 Kuudennen käskyn asiat ovat erityisen arkaluontoisia siitä syystä, että rikkomukset tällä alueella voivat haavoittaa ihmistä hyvin syvästi. Miten sellainen, joka tuntee heikkoutta tai mahdollisesti on langennut homoseksuaalisuuteen, voi saada avun? Jumalan edessä on tarpeen tunnustaa, että houkutus homoseksuaalisuuteen nousee vanhasta ihmisestä. Se ei ole uskoon perustuva asia. Kyseessä on paha himo ja kiusaus. Tämän tunnustaminen johtaa katumukseen Jumalan edessä.

Syntiään katuvalla Jumala antaa mielellään synninpäästön. Hänen sanansa lupaa varman armahduksen ja lohdutuksen jokaiselle, joka turvaa Kristukseen. Kuudennen käskyn alueen synti ei ole mikään poikkeus. Armon ja uskon myötä Jumala sitten antaa voimaa taistella pahaa himoa vastaan. On hyvin mahdollista, että tällainen taistelu jatkuu pitkään. Taistelu ei kuitenkaan merkitse sitä, että ihminen olisi uskosta osaton. Päinvastoin se, että ihminen tuntee sydämessään kiusausta mutta pakenee uskossa Kristuksen armon suojaan, on juuri merkki kristillisestä elämästä ja uskon taistelusta. Koska Vapahtaja on maksanut syntivelan ja voittanut kuoleman, on tuo taistelu voitollista. Uskova saa heikkoudessaankin ja synnin houkutusta tuntiessaan Kristuksen tähden olla varma syntien anteeksiantamuksesta. Uskon taistelun päämäärä on iankaikkisuudessa, josta vanha ihminen kiusauksineen on poissa.

Kimmo Närhi

(artikkeli julkaistu Luterilainen lehdessä 5/2001)

Uuden avioliittolain myötä useampi kansankirkon pastori on ilmaissut aikeensa vihkiä homopareja avioliittoon. He mieltävät toimivansa Raamatun hengessä siunatessaan kahden samaa sukupuolta olevan liiton. Ehkä osa heistä tiedostaa sen, että Raamattu tuomitsee useassa kohdassa samaa sukupuolta olevien väliset sukupuolisuhteet, mutta he yleensä ajattelevat näiden kohtien olevan sidoksissa omaan aikaansa.

Kun pohditaan sitä, mitä sanottavaa Raamatulla on nykypäivän homoseksuaalisiin suhteisiin liittyen, olennaista on hahmottaa raamattunäkemyksen merkitys kysymyksen kannalta. Jos näet Raamattu ei olisi Jumalan erehtymätöntä ilmoitusta, Raamatulla ei olisi suoraa sanottavaa tähän kysymykseen. Se olisi vain 2000 vuotta vanhoja ihmisten mietteitä, ja niin Raamatun opetuksen voisi sanoa vain omaa aikaansa koskevaksi.

Koska Raamattu itse kuitenkin todistaa olevansa Jumalan sanaa (esim. 2 Tim. 3:16, 2 Piet. 1:20–21), siinä oleva opetus sitoo meitä kristittyjä vielä tänäkin päivänä. Kristityillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa tämä opetus tosissaan, elleivät he halua nousta kapinaan Luojaansa vastaan.

Käymme nyt läpi kaikkein olennaisimmat kohdat aihepiirin kannalta.

Avioliitto on asetettu miehen ja naisen väliseksi – 1 Moos. 2:22–24

Saamme lukea aivan Raamatun alkulehdiltä avioliiton asettamisesta. Jumala loi aluksi miehen. Aadam oli ensin yksin, mutta sitten Jumala loi hänelle kumppaniksi naisen: ”Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: ’Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu’. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1 Moos. 2:22–24). Tekstin kuvaus siitä, että Jumala toi naisen miehen luo, tuo mieleen häät. Nykyäänkin monesti morsiamen isä saattaa tyttärensä alttarille sulhasen luo. Tässä on nyt kuvattuna ensimmäinen hääseremonia!

Jeesus vahvistaa sen, että kyseisessä tekstissä on kyse avioliiton asettamisesta, kun hän viittaa siihen opettaessaan avioeroon liittyen: ”Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: ’Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?’ Hän vastasi ja sanoi: ’Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?” (Matt. 19:3–5). Raamatun opetuksen perusteella on selvää, että Jumala on asettanut avioliiton nimenomaan miehen ja naisen välille.

Raamatun alkuluvuista käy myös ilmi, että sukupuoliyhteys kuuluu miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Jumala sanoi nimenomaan avioparille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa” (1 Moos. 1:28). Muualla Raamattu tuomitseekin kaikki avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet haureudeksi. Tämä tuomio koskee niin eri sukupuolta kuin samaa sukupuoltakin olevien avioliiton ulkopuolisia suhteita.

Muualla Raamatussa ei oikeastaan ole varsinaista avioliitto-opetusta, joka olisi olennaista aiheen kannalta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei Raamatulla olisi muuta sanottavaa siihen, ovatko homoseksuaaliset suhteet hyväksyttäviä. Homosuhteiden vastustaminen Raamattuun vedoten perustuu ennen kaikkea niihin Raamatun jakeisiin, joissa sanotaan samaa sukupuolta olevien sukupuoliyhteyttä synniksi. Syvennymme nyt niistä keskeisimpiin.

Sodoman ja Gomorran tuho – 1 Moos. 19; Hes. 16:49–50

Sodoman ja Gomorran tuhosta kerrotaan 1 Moos. 19:ssa. Samasta luvusta käyvät ilmi tapahtumat, jotka edelsivät tuhoa ja olivat syynä sille. Kyseisessä luvussa kuvataan, kuinka miehistä koostuva väkijoukko haluaa raiskata Lootin luo menneet enkelit, joita he pitivät miehinä. Väkijoukko sanoo nimenomaisesti: ”Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, ryhtyäksemme heihin.” (1 Moos. 19:5). Sitä, että asukkaat halusivat nimenomaan yhtyä miehiin, korostaa se, että Loot yritti tarjota tyttäriään vieraidensa sijaan. Nämä eivät kuitenkaan kelvanneet kaupungin miehille. Nämä jumalattomat ajatukset johtivat kaupungin tuhoon, ja vaikka voisi ajatella, että Raamattu tuomitsisi väkijoukon suunnitelmat sen tähden, että niissä oli kyse raiskaamisesta, on huomioitava, miten teksti korostaa useammalla tavalla sitä, että miesten välinen sukupuoliyhteys on vielä aivan erityisellä tavalla tuomittavaa.

Joskus Sodoman tuhon syyksi sanotaan homoseksuaalisten suhteiden sijaan itsekkyys ja köyhien ylenkatsominen. Tätä perustellaan viittaamalla Hesekielin kirjan luvun 16 jakeeseen 49. Jos kuitenkin perehdytään tarkemmin siihen, mitä Hesekiel sanoo, käy ilmi, että hän paljastaa tuhon syyn vasta seuraavassa jakeessa: ”He korskeilivat ja tekivät kauhistuksia minun edessäni, ja minä, kun sen näin, toimitin heidät pois.” (Hes. 16:50). Hesekiel puhuu tässä kauhistuksesta yksikössä toisin kuin suomalaiset käännökset. Tämä on tärkeä huomioida, koska Hesekiel oli pappi ja hänen kirjassaan voi nähdä monia viittauksia Kolmannen Mooseksen kirjan pyhyyslakiin, joka oli hänelle pappina hyvin tuttu. Kolmannessa Mooseksen kirjassa kauhistus yksikössä liitetään mm. juuri homoseksuaalisiin suhteisiin.

Miesten kanssa makaavat miehet ovat Jumalalle kauhistus – 3 Moos. 18:22; 20:13

Kolmannessa Mooseksen kirjan 18. luvun jakeessa 22 ja 20. luvun jakeessa 13 sanotaan samaa sukupuolta olevien sukupuolisuhteita kauhistukseksi. Ensimmäisessä näistä lukee: ”Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.” Teksti sanoo siis, että sukupuoliyhteys miehen kanssa on synti. Se on kauhistus. Lähtökohtana jakeessa on se, että sukupuoliyhteys tapahtuu miehen ja naisen välillä ja siitä poikkeaminen tuomitaan.

Homoliittoja puoltavat vetoavat usein siihen, että osana Mooseksen lakia nämä kiellot eivät koskisi meitä, koska Mooseksen laki ei ole kokonaisuudessaan kristittyjä sitova. On totta, ettei Mooseksen lain rituaalilait ja yhteiskunnallinen lainsäädäntö sido kristillistä Kirkkoa. Kolmannessa Mooseksen kirjassa tuodaan kuitenkin näiden kohtien yhteydessä ilmi se, että Jumala inhosi kanaanilaisia kansoja niiden seksuaalisten syntien vuoksi. Herra sanoo: ”älkää vaeltako sen kansan tapojen mukaan, jonka minä karkoitan teidän tieltänne; sillä kaikkia näitä he ovat tehneet ja nostaneet minun inhoni.” (3 Moos. 20:23) Tämä viittaa siihen, että esitetyt kiellot eivät poikkeuksellisesti koske vain Israelia. Tämä näkökohta saa vahvistuksensa siitä, että Uusi testamentti painottaa tämän lainsäädännön ajankohtaisuutta kristityille, mutta menen siihen kohta. Myös kuolemantuomio, joka annetaan rangaistukseksi näistä teoista, kertoo, ettei kyse ollut aikasidonnaisesta rituaalilainsäädännöstä, koska rituaalisista rikkeistä ei ollut näin kovia rangaistuksia. Toisaalta on toki niin, ettei kristittyjä ole sidottu tuomitsemaan Vanhan testamentin määräämin rangaistuksin.

Luonnollisen vaihtamista luonnottomaan – Room. 1:24–28

Painavin kaikista jaksoista aiheemme kannalta löytyy Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta. Siinä samaa sukupuolta olevien väliset sukupuolisuhteet tuomitaan luonnottomiksi. Paavalin kovia sanoja on yritetty selittää vain oman aikansa sukupuolisuhteita koskeviksi. On ajateltu, etteivät ne tuomitsisi nykyisiä suhteita, jotka eivät olisi ollenkaan sellaisia, jollaisiksi Paavali kuvaa samaa sukupuolta olevien sukupuolisuhteet. Aika usein väitetään, että Paavali kuvaisi vain alistussuhteita, joita antiikissa oli nuoremman ja vanhemman miehen välillä. Nämä ajatukset kaatuvat kuitenkin siihen, että Paavali kuvaa suhteet nimenomaan vastavuoroisiksi: ”miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.” (Room. 1:27). Vielä epäuskottavammaksi asian tekee se, että Paavali mainitsee myös samanlaiset suhteet naisten välillä (Room. 1:26).

Kaikkein keskeisin kysymys Paavalin opetuksen kannalta on se, mitä apostoli tarkoittaa luonnottomuudella tässä yhteydessä. Avain tähän kysymykseen löytyy perehtymällä tekstiyhteyteen ja sen viittauksiin luomiskertomukseen.

Paavalin käsitystä luonnottomuudesta määrittää luomisjärjestys: Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun jakeesta 18 alkaa jakso, jossa on monia viittauksia luomiskertomukseen. Paavali lähtee liikkeelle siitä, että Jumala on luonut meidät, ja koko luomakunta todistaa hänestä. Ihmiset ovat kuitenkin hylänneet todellisen Jumalan tuntemisen ja alkaneet palvoa epäjumalia. Tästä rangaistuksena Jumala on hylännyt heidät himoihinsa. Tästä seuraavat luonnottomat seksuaalisuhteet. Paavali lähtee siis liikkeelle luomisesta. Tämä vie ajatukset jo Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan. Hän etenee kuvaamaan epäjumalanpalvelusta sanoilla, jotka muistuttavat suuresti Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun jaetta 6: ”ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.” (Room. 1:23) Ensimmäisessä Mooseksen kirjassahan sanotaan: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat”

Ihminen, joka on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, on siis nyt tehnyt itselleen eläinten kaltaisia epäjumalankuvia. Ihminen, jonka olisi pitänyt vallita eläimiä, on tullutkin niiden vallittavaksi. Paavali tuo ilmi sen, että luomisjärjestys on mennyt aivan mullinmallin. Tämä on tausta, jota vasten hän sanoo samaa sukupuolta olevien seksuaalisuhteita luonnottomiksi. Paavalin ajatuskulun mukaan siinä, missä pitäisi olla Aadamin ja Eevan välinen avioliitto, siihen kuuluva sukupuoliyhteys ja Jumalan siunaus ja käsky hankkia lapsia, onkin nyt täysin päinvastaista.

Miesten kanssa makaavat miehet eivät peri Jumalan valtakuntaa – 1 Kor. 6:9; 1 Tim. 6:8–10

Viimeisenä merkittävistä kohdista, joita on käytetty homosuhteista vastaan, ovat 1. Korinttolaiskirjeen 6. luvun jae 9 ja Paavalin ensimmäisen kirjeen Timoteukselle 1. luvun jakeet 8–10, joissa sanotaan, että tiettyjä paheita harjoittavat eivät voi periä Jumalan valtakuntaa. Ensimmäisessä näistä kohdista esiintyvät sanat ”malakoi” ja ”arsenokoitai”, jälkimmäisessä kohdassa vain sana ”arsenokoitai”. Nämä kummatkin sanat ovat vaikeasti käännettäviä, mutta niiden on kuitenkin yleisesti ymmärretty viittaavan sellaisiin miehiin, jotka ovat sukupuoliyhteydessä toisten miesten kanssa. Erityinen paino tulee antaa Kolmannen Mooseksen kirjan 18. luvun jakeelle 22, jonka kreikankielisen käännöksen, (Septuaginta-käännöksen mukaan), voi nähdä taustana Paavalin käyttämälle sanalle ”arsenokoitai”. Se on yhdistelmä sanoista, jotka tarkoittavat ”makaamista” ja ”miestä”.

Raamattu: ei homosuhteille, mutta kyllä ehdottomalle armolle jokaista kohtaan

Johtopäätöksenä on todettava, että Raamattu kategorisesti sanoo homosuhteita Jumalan tahdon vastaisiksi. Se ei kiinnitä huomiota siihen, minkälainen suhde seksin taustalla on, vaan se lähtökohtaisesti torjuu tällaisen sukupuoliyhteyden. Minkäänlaisia poikkeuksia ei ole. Siksi ne, jotka haluavat pitäytyä Raamattuun, eivät voi tehdä muuta kuin tunnustaa tämän.

Haluan vielä lopuksi sanoa pari asiaa: Raamatun mukaan kaikki ovat langenneet. Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat kadotustuomion alla. Yhtä vaivaavat homoseksuaaliset halut, toista painaa katkeruus, kolmannella on ongelmia alkoholin kanssa. Joku on laiska, toinen juoruaja, kolmas ahne. Kaikki ovat Jumalan sanan mukaan kadotustuomion alla.

Todellista rakkaudettomuutta on selitellä synti pois. Meidän selityksemme synnille pitävät meidät poissa Vapahtajamme armon yhteydestä. Jumalan tahtohan on, ettei yksikään syntinen joutuisi kadotukseen. Siksi hän lähetti Poikansa maailmaan kärsimään sen rangaistuksen, jonka olemme ansainneet. Yksikään synti ei ole niin suuri eikä yksikään ihminen niin toivottomassa tilassa, ettei Jeesuksen armo voisi häntä pelastaa. Kun uskomme Jeesukseen, kaikki tekemämme paha, kaikki paha, mitä meissä on, on kertakaikkisesti anteeksiannettu. Siksi tänäänkin Jumala kutsuu jokaista katumaan tekemäänsä pahaa ja uskomaan Jeesuksen. Ja sitten hänen armonsa varassa saamme kilvoitella syntiä vastaan odottaen sitä päivään, kun iäisyys koittaa ja olemme synnistä kokonaan vapaita.