Pastori oli aamulla saamassaan vakuuttanut kuulijoilleen, että katuvaisen syntisen ei tarvitse jäädä murheen valtaan. Sen sijaan hän saa uskoa, että Jeesus, Jumalan Poika, on maksanut koko maailman syntivelan. Niin on hänenkin velkansa täysin maksettu. Ei syntiä niin suurta, etteikö sille ole täydellinen anteeksiantamus hankittu Golgatalla. Pastori oli korostanut, että Jumalan lupaukset pitävät varmasti paikkansa. Raamattu ei voi raueta tyhjiin.

Seuraavana yönä pastori ei tahtonut saada unta. Edellisellä viikolla hän oli menettänyt malttinsa keskustellessaan naapurin kanssa eräästä asiasta, josta he olivat eri mieltä. Pastori oli tunnustanut syntinsä Jumalalle ja pyytänyt anteeksi naapuriltaan, mutta ne kovat sanat, jotka hän oli naapurilleen sanonut, pyörivät hänen mielessään. Niitä ajatellessaan hän alkoi muistella muita menneitä syntejään, ja uni ei tullut. Rukoiltuaan Jumalalta mielen rauhaa ja unen lahjaa hänen mieleensä tulivat erään virren sanat: "Miks' aina vaan katselet puutoksias'... kun Jumalan Karitsaa katsella saa, myös sinua verellään puhdistavaa." Vihdoin tuli rauha ja uni.

Se mitä pastori koki sinä yönä, on tuttua jokaiselle Jumalan lapselle. Kuten Luther sanoo, me osaamme erottaa lain ja evankeliumin puheissamme, mutta toista on niiden erottaminen sydämessämme. Laki syytteineen on aina valmis vieras sydämessämme. Ja sielunvihollinen käyttää tilaisuutta hyväksensä. Seurauksena on, että unohdamme Jumalan armon ja Kristuksen sovitustyön. Daavid rukoilee: " Anna minun kuulla iloaja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet." Pietari huutaa: "Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen."

On hyvä asia, että tunnemme syntimme ja tiedämme, että jokainen synti ansaitsee Jumalan vihan ja rangaistuksen. Muuten ei evankeliumi meille kelpaisi. Tämän taidon on Pyhä Henki meille antanut. Maailman lapset eivät ole huolissaan siitä. että ovat rikkoneet Jumalan käskyt. Mutta lain tarkoitus ei ole saattaa meitä epätoivoon. Sen tarkoitus on ajaa meidät Kristuksen luo. Juuri silloin, kun syntimme meitä vaivaa, Jumala tahtoo, että pakenemme Kristuksen armon turviin ja löydämme lohdutuksen ja rauhan hänessä ja näin saamme uutta voimaa taistelemaan syntiä vastaan. Johannes kirjoittaa: "Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi: mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien." ( I Joh. 2: I,2)

Kun laki syyttää ja tuomitsee, kääntäkäämme siis katseemme pois omasta sydämestämme Jumalan Karitsaan, joka puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Noudattakaamme Martti Lutherin antamaa neuvoa. Hän sanoo: "Sitä varten, että syntisi anteeksi annetaan, sinä et, kuten sanottu, löydä omasta povestasi mitään sellaista, jolla maksun suorittaisit tai toisit esiin jotakin, jonka vuoksi Jumala katsoisi puoleesi ja pyyhkisi velkaluettelosi. Mutta tarttuessasi sinun sijaasi astuneeseen Kristukseen, joka on kuormannut itsensä sinun synneilläsi ja antautunut sinun omaksesi kaikkine ansioineen ja siunauksineen, mikään synti ei voi mitään sinua vastaan. Jos olenkin syntinen. on hän pyhä ja synnin, kuoleman. perkeleen ja helvetin valtias: minua ei siis mikään synti saata vahingoittaa, koska hän on minulle lahjoitettu vanhurskaudekseni ja autuudekseni"

"velka on poissa. voitto on saatu,
Jeesus on kuollut, armo on taattu:
Ei laki lainkaan tuomita voi, kai-
kille Jeesus armon toi, " SK I 50: I

Pastori Rupert Efraimson