"Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen luo hänen kastettavakseen. Mutta tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun luokseni!" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus." Silloin hän salli sen hänelle. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas kyyhkysenä ja laskeutuvan hänen päälleen, ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon olen mieltynyt." (Matt. 3:13–17)

Kalliit kristityt Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa

Oletko ollut tilanteessa, jossa joku sinulle tuntematon on avannut sinulle yllättäen oven? Olit ehkä jo ehtinyt ajatella, miten saisit avattua suljetun oven, mutta sitten iloiseksi yllätykseksi tuo toinen avasikin sinulle sen ja sait kulkea siitä vapaasti sisään. Meillä on tänään tässä evankeliumitekstissämme suunnattoman suuri ovi avoinna. Emme ole minkään merkityksettömän tapahtuman tapahtuman eikä hetken äärellä. Sellaisiahan ei Raamatussa eikä Jeesuksen elämässä yhtään olekaan. Kuulimme miten nyt paikalla olivat Jeesus ja neitsyt Marian puolelta Hänelle ajallista sukua ollut Johannes Kastaja. Kuitenkin läsnä on myös koko Jumalan Pyhä Kolmiykseys ja Kristuksen seurakunta, kaikki uskovat ja siten pelastuvat. Katsokaamme tältä pohjalta tekstiämme tarkemmin.

Johannes Kastaja oli viimeinen vanhan liiton profeetta. Jo profeetta Jesajan kautta oli Kristus itse ilmoittanut seuraavasti: ”Airuen ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut Jumalallemme.” (Jes. 40:3) Juuri tämän saamansa kunniatehtävän vuoksi Johannes tunnusti: "Minä en ole Kristus." (Joh. 1:20) Lisänimensä mukaisesti Johanneskin kyllä kastoi. Hänen antamansa kastekin oli jo Raamatun mukaan todellinen armonväline. Sillä oli jo sekä kasteen antava että vaikuttava voima, kuten kristilliselläkin kasteella. Markuksen evankeliumissa meitä opetetaan tästä seuraavin sanoin: ”Johannes kastoi erämaassa ja saarnasi mielenmuutoksen kastetta syntien anteeksiantamiseksi.” (Mark. 1:4) Muistamme tässä, että ”mielenmuutos” on sama kuin parannus, kääntymys ja paluu Jumalan yhteyteen. Siinä on jo koko anteeksiantamus. Sille ei voi määritellä eri vaiheita, eikä osia, eikä näin erottaa täydestä anteeksiantamuksesta. Franz Pieper opettaa Kristillinen dogmatiikka -teoksessaan siitä seuraavasti: ”Näin kuvataan Johanneksen kastekin välineeksi, jota käyttäen Pyhä Henki vaikuttaa [eli vaikutti] uudestisyntymän ja kastettu näin ollen pääsee [eli pääsi] Jumalan valtakuntaan (Joh. 3:5). Samoin kuin kristillinen kaste, oli Johanneksen kastekin ”uudestisyntymisen pesu ja Pyhän Hengen uudistus” (Tit. 3:5)” (SLEY 1995) Näin Franz Pieper. Korjasin nuo kaksi aikamuotoa vain jotta muistamme, ettei Johannes Kastajan kastetta enää ole, eikä sitä siksi ole enää mahdollista ottaa vastaan, vaan meillä on nyt ainoastaan kristillinen kaste.

Siksi tärkeintä miksi muistamme yhä Johanneksen kasteen on se kuka ja miksi Hän sille nyt tuli. Profeetta Malakian kautta Kristus oli ilmoittanut seuraavat sanansa: ”Katso, lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien eteeni. Joutuin temppeliinsä on tuleva Herra, jota te etsitte, ja Liiton Enkeli, jota te rakastatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot.” (Mal. 3:1) Niin tässä kuulemassamme kastehetkessä Johanneksen kastettavaksi tuli tämä Liiton Enkeli eli Angelus Increatus, eli Luomaton Enkeli, isoilla alkukirjaimilla kirjoitettuna, toisin sanoen Jumalan Poika, Jeesus Kristus. Hän, joka lähetti itse itselleen Johannes Kastajan sanansaattajakseen, airueekseen ja tiensä valmistajaksi, kutsujakseen kasteelleen. Hänen edessään Johanneskin tiesi olevansa syntinen samoin kuin me, ja juuri siksi hän oli todistaja Jeesuksen luokse tulemiseksi. Sen vuoksi Johannes ilmoitti: ”Minä kastan teitä vedellä mielenmuutokseen, mutta se, joka minun jälkeeni tulee, on minua voimakkaampi, jonka sandaaleitakaan en ole kelvollinen kantamaan. Hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella.” (Matt. 3:11) Kenkien kantaminen ja jalkojen puhdistaminen oli tuohon aikaan kaikkein alimpien orjien tehtävä. Se oli likaista ja pölyistä työtä. Ja nyt Johannes Kastaja toteaa, ettei hän ole kelvollinen edes kantamaan Jeesuksen sandaaleita, eli hän kertoo olevansa vielä halpa-arvoisempi kuin kaikkein alin palvelija. Niinpä tämä on selitys kuulemillemme Johanneksen sanoille: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun luokseni!"

Johannes tunnusti näin tarvitsevansa Vapahtajaa ja samalla hän tunnusti juuri Jeesuksen Vapahtajakseen ja kaikkien Pelastajaksi. Johannes oli jo aikaisemmin todistanut kaikille Jeesuksesta sanoen: "Katso, Jumalan Karitsa, joka kantaa pois maailman synnin! Tämä on se, josta minä sanoin: 'Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.'” (Joh. 1:29–30) Kaikki tämä oli Jumalan pelastussuunnitelmassa jo ennen aikojen alkua ja maailmankaikkeuden luomista. Siksi rakkaat ystävät, Jeesuksen kasteenkin perusta on näin jo iankaikkisuudessa. Evankeliumimme ilmoittaa kasteen armovälineen ja tämän pyhän sakramentin ensiarvoisen merkityksen ja tarkoituksen. On tärkeä muistaa, että Jeesus ei tarvinnut kastetta itsensä vuoksi. Hän ei ollut syntinen. Hänellä ei itsensä eikä oman elämänsä vuoksi ollut yhden yhtäkään syntiä, laiminlyöntiä eikä tahraa, joita Hänen olisi tullut katua, ja joita olisi pitänyt pestä kasteessa pois. (Hepr. 4:5) Myös siksi Johannes tässä esteli Jeesusta. Tässä on tärkeä opetus siitä, että oman ymmärryksemme varassa emme voi uskoa Herraan Jeesukseen. Mutta kun Jeesus vahvisti Johanneksen uskon, valkeni hänelle Jumalan pelastushistorian ja Kristuksen uhritien syvä salaisuus. Näin Jeesus itse avaa meille ja kaikille uskovilleen sanansa ja sen armototuuden. Sillä tullessaan tässäkin hetkessä Johanneksen luokse Jeesus toi itse uskon varmuuden ja pelastuksen valon.

Ja nyt tulemme jakeen 15 tärkeisiin sanoihin. Siinä Jeesus ensin sanoi: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus." Ensinnäkään tämä ”meidän”-sana ei tarkoita sitä, että Johannes Kastajakaan olisi miltään osin täyttänyt itse omaa tai kenenkään toisen vanhurskautta, eikä ollut missään yhteistyössä pelastuksensa eteen, vaan ainoastaan sitä, että Yksin Jeesus kaikki kaikessa täytti. ”Meidän”-sana tarkoittaa siis sitä, että Jeesus on Pelastaja ja Hänellä on pelastamansa eli lampaansa. Jeesus meni kasteelle, jotta Hän täytti kaiken vanhurskauden koko ihmiskunnan edestä. Virren 218 ensimmäisessä säkeistössä veisaamme: ”Kun kasteen Jordanvirrassa myös Jeesus otti vastaan, vanhurskautta kaikkea hän täytti ainoastaan. Näin pyhitti hän kastehen pyhäksi pesoksemme. Se elämähän uutehen vie alta syntiemme – Kristuksen veren kautta.”

Mutta kallis ystävä, kuulethan tarkasti myös tämän jakeen 15 viimeiset sanat. Ne ovat erityisen pysäyttävät. Niissä sanotaan: ”Silloin hän salli sen hänelle.” Kristinuskon historiassa nämä sanat on yleensä luettu niin, että Johannes Kastaja salli kasteelletulon Jeesukselle. Mutta miten täysin ihminen olisi voinut sallia mitään Kaikkivaltiaalle Jumalalle? Siksi näiden sanojen yllättävä salaisuus ja totuus onkin se, että silloin Jeesus salli Johanneksen kastaa Hänet. Ensimmäinen Hän-sana kirjoitetaankin isolla eikä toinen. Herra Jeesus salli kaiken armon ja pelastuksen Johannekselle, ja niin Hän on sallinut ne kasteessasi myös Sinulle. Näin tässä on opetus myös siitä, että kristillinen kaste on aina Kaikkivaltiaan Jumalan teko. Ei ihmisen oma valinta eikä päätös. – Ja sen vuoksi jo tässä on todellakin kyseessä syntisten kaste. Näin Jeesuksen kasteen syy olikin päinvastainen kuin kaikilla muilla ihmisillä. Hän kävi jo kaikkien kastettavien sijassa syntisten kasteelle. Jeesus asetti ja sääti kasteen alistumalla siihen itse. Synnitön syntiseksi koko ihmiskunnan syntien tähden.

Ja rakkaat ystävät, tässä on yllättäen myös kertakaikkisen selvä peruste sille, ettei kaste ole välttämätön pelastukseen. Jos Pyhä Raamatun sana on jo herättänyt uskon, ja jos uskova kutsutaan taivaaseen hänen ripeällä matkallaan kasteelle tai joutuessaan sitä odottamaan. Silloin meille ei jää hänestä vain hyvää toivoa iankaikkista elämää ajatellen, vaan varmuus hänen pelastumisestaan Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme, tähden, joka tässä kävi kasteelle kaikkien kasteelle ehtimättömien puolesta, mutta myös kaikkien kastettujen, kuten meidän puolestamme, jotka olemme yksin Hänen vuokseen ja Hänessä kastetut, ja niin liitetyt Hänen ruumiiseensa ja seurakuntaansa. Kaste on kyllä pyhä sakramentti ja armonväline. Emme saa sitä halveksia. Jos Jumalan sanan puhuttelema hylkää kasteen, eikä ole sille menossakaan, jos häntä ei ole lapsena kastettu, niin ei usko ole hänessä vielä herännytkään. Muistakaamme siksi aina tarkasti, että usko joko palaa kasteen armoon tai sille viipymättä johtaa.

Kristuksen toimiva kuuliaisuus näkyy myös Hänen kasteessaan

Kristuksen toimiva kuuliaisuus sai kerrassaan kauniin sisällön tässä Hänen kasteessaan. Se oli tärkeä osa Hänen maanpäällistä vaellustaan ja kaikessa Isänsä tahdolle kuuliaista elämää. Kaste oli jatkoa Hänen tahrattomalle sikiämiselleen, jo silloin alkaneelle kaikessa synnittömälle vaellukselle ja alku Hänen julkiselle toiminnalleen ja opetukselleen. Ja nyt vielä uskon silmin näemme tuon kastehetken. Siinä Jeesusta ei upotettu Jordan-joen veteen, kuten toiset opettavat, vaan Hän seisoen joessa kumartui Johanneksen valellessa kastevettä Hänen päälleen. Näin Jeesus kumartuu Isänsä edessä ja ottaa vastaan kasteen Hänen kädestään kaikkien ihmisten puolesta. Tämä kaunis kuva kantakoon meitä kaikkina niinä hetkinä, kun syntimme, lihamme, maailma tai paholainen yrittää karkottaa meiltä toivon. Tämä Kristuksen laupeuden työn saarna vahvistakoon meitäkin tänäkin alkaneena vuonna ja pitäköön Hänen kaikelta suojaavan pyhän sanansa turvissa. Sillä tässä on väkevästi läsnä Jeesuksen lahjavanhurskaus koko ihmiskunnalle. Vanhurskaus on syyttömäksi julistamista Kaikkivaltiaan Jumalan edessä, ja siten vanhurskas on Jumalan tuomioistuimessa julistettu syyttömäksi, armahdetuksi ja anteeksiannetuksi. Syytettä ei voida hänelle nostaa. Isä lähetti Poikansa, jotta jokaisella, joka Hänen Poikaansa uskoo on Hänessä pelastus ja iankaikkinen elämä. Vain Jumalan Pyhä Poika on Tie, Totuus ja Elämä. Ainostaan Hän on pelastuksen ovi taivaan iankaikkiseen elämään. Kristus ei lahjoita meille omaa iankaikkista vanhurskauttaan, vaan erityisen, juuri meille ansaitsemansa ja kärsimänsä lahjavanhurskauden.

Kalliit kuulijat, näin tärkeästä asiasta Jeesuksen kasteessa on kysymys. Kukaan ihminen ei voi täyttää Jumalan vanhurskautta, eikä tehdä oikeaa parannusta Kaikkivaltiaan edessä. Täytyi ja täytyy olla Tämä Toinen, joka kaiken kaikessa täytti. Näin Jordan virrasta tuli syntien poispesemisen virta kaikille sukupolville, mutta joka juuri sen vuoksi kaadettiin Jeesuksen päälle. Näin jo kasteessaan Jeesus otti päälleen koko ihmiskunnan kaikki synnit. Siitä saarnaa jo sekin, että Jeesus meni kasteensa jälkeen autiomaahan 40:ksi päiväksi ja yöksi paholaisen kiusattavaksi. Niinhän Jumalan laissa käskettiin tehdä toiselle syntiuhripukille. Sen päälle siirrettiin kansan kaikki synnit ja se karkotettiin kuolemaan. Ja kalliit kristityt, juuri näin Jeesus teki! Kerta toisensa jälkeen Jumalan pyhä sana yllättää meidät opettamalla kuinka pikkutarkasti, kaikessa ja kokonaisesti Jeesus täytti Jumalan sanan, Kaikkivaltiaan säädökset ja Isänsä tahdon. (3.Moos 16:20–22) Kuten molemmat syntiuhripukut kuolivat, niin Jeesuskin kuoli, ei heti noiden 40 päivän jälkeen, mutta kyllä jo noin kolmen vuoden kuluttua kasteestaan. Ja kärsimyksen ristillään Hän huokaisi: ”Se on täytetty.” Silloin kaikki huipentui siihen mikä oli jo läsnä Hänen kasteessaan. Kaikki sai täyttymyksensä, synnin kallio murtui ja taivaan oven peittänyt esirippu repesi .

Ja uskotko nyt, se tapahtui Sinun vuoksesi, Rakas Ystävä, Sinun käydä siitä sisälle iankaikkiseen elämään. Kun joudut kantamaan sitä syntiä tai sitä raskasta asiaa, joka mieltäsi tänään painaa, niin upota se Jeesuksen kasteveteen. Muista kiitoksella omaa kastettasi Hänen nimeensä. Pudota kaikki syntisi Kristuksen ristin juureen. Anna ne Hänen ristinnaulojen lävistämiin käsiinsä. Hän sanoo sinulle, rakas ystävä: ´Mene rauhaan. Kaikki syntisi ovat anteeksiannetut.´ Näin mekin seisomme uskossa Jordan joen rannalla ja viitomme toisillemme ja kaikille kutsuen: ´Tulkaa katsomaan Jumalan Uhrikaritsaa, joka jo pois otti, kokonaan ja täysin, ihmiskunnan synnit. Pelastus on Hänessä. Taivas on avoinna ja siellä odotetaan teitäkin.´

Pelastuksen Kristuksessa siunaa koko Jumalan Pyhä Kolmiykseys

Jeesuksen kastehetki huipentuu Koko Jumalan Pyhän Kolmiykseyden läsnäoloon ja siunaukseen kaikille läpi historian Jeesuksen nimeen kastetuille. Isä Jumala vahvistaa uskovien pelastuksen ja todistaa Pojastaan sanoen: "Tämä on minun rakas Poikani, johon olen mieltynyt." Kaiken aikaa Jeesuksen kanssa ollut ja oleva Pyhä Henki, Kaikkivaltiaan Kolmas Persoona, tulee kyyhkysennäköisenä näkyväksi ja laskeutuu kaikille todistukseksi Jeesuksen päälle. Eli Hän näytti todellisen läsnäolonsa Jeesuksen kanssa. Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä on tärkeä muistaa kaikkia niitä harhaoppeja vastaan, jotka vääristävät Jeesuksen tosijumaluuden muun muassa opettaen kauhistuttavaa adoptiaanista kristologiaa, eli sitä, että Jumala olisi vasta kasteessa jollakin tavalla ottanut Jeesuksen omakseen. Eli toisin sanoen, että Jeesus olisi ollut vain Marian ja Joosefin biologinen poika, josta olisi näin tullut Jumalan Poika. Pois se! Tällainen opetus on julmaa Kristuksen ja  Jumalan sanan pilkkaa ja harhaoppia, joka johtaa kadotukseen. Kalliit ystävät, me uskomme, niin kuin hetki sitten tunnustimme: ”Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta.”

Ja niin kuin nikean uskontunnustuksessa tunnustamme: ”Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi,”

Uskonpuhdistajamme Martti Luther opettaa tästä Jeesuksen kasteen kohdasta Kirkkopostillassaan seuraavasti: ”Et sinä saa tässä kysyä neuvoa järjeltäsi, vaan sinun pitää uskoman Raamattu, jossa Jumala on itsensä ilmaissut; sieltä, pyhästä Matteuksesta ja Luukkaasta, saatat itse lukea Jumalallisen Majesteetin näin ilmaisseen itsensä: Isän äänessä, Pojan ihmisluonnossa ja Pyhän Hengen kyyhkysen muodossa; siinä on siis selvästi Jumalallisen Majesteetin kolme erillistä persoonaa, eikä kuitenkaan ole muuta kuin yksi Ainokainen, Kaikkivaltias, Iankaikkinen, Jumalallinen olemus… Todellakin kaste on näin ihanasti kauttaaltaan kaunistettu, että me emme voi sitä kyllin ymmärtää, vielä vähemmän sanoiksi saada. Pitäkäämme siis se tarkoin mielessämme!” (Kirkkopostilla I, s. 524–526, SLEY v. 1941)

Ja vielä Luther jatkaa Kirkkopostillassaan: ”Meidän on siis tietäminen ja uskominen, että Kristus on kastettu meidän tähtemme; meidän on sanominen: ”Hänen kasteensa on minun kasteeni, ja minun kasteeni on Hänen kasteensa; sillä Hän on se Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnin. Kun Hänet kastetaan, saa Hän kasteen meidän persoonassamme. Hänet kastetaan meidän tähtemme, jotka olemme maailmasta ja täynnä syntiä. Tämän synnin Hän on ottanut kuormaksensa, ja se on tällä Hänen kasteellaan pois pesty.” (Kirkkopostilla I, s. 527, SLEY v. 1941)

Näin kalliit kristityt hiljennymme vielä vahvistukseksemme Raamatun sanan äärelle ja kuulemme Roomalaiskirjeen kuudennesta luvusta, jakeista 3 ja 4 seuraavat sanat: ”kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että kuten Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, mekin samalla tavalla vaeltaisimme uudessa elämässä.” Ja Galatalaiskirjeen kolmannesta luvusta, jakeet 26 ja 27: ”Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.”

Ylösnoustuaan Jeesus antoi omilleen kaste- ja lähetyskäskynsä sanoen: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettamalla heidät pitämään kaiken, minkä olen käskenyt teidän pitää. Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18–20) Kuulethan, miten tässäkin on läsnä Hänen kasteensa. Se on osaltaan perusta sille armon työlle ja evankeliumin julistamiselle, johon Hän nyt lähetti apostolinsa. Näin ympyrä sulkeutuu ja tulemme saarnamme alun kysymykseen. Huomaatko nyt rakas ystävä, mikä on tuo sinulle avattu ovi, josta saarnan alussa kysyin? Uskotko nyt, että se on Vapahtajasi Jeesuksen Kristuksen sinulle jo kasteessaan avaama pelastuksesi ovi taivaaseen? Hän otti jo sinun kasteessasi Hänen nimeensä sinulta raskaat kantamuksesi ja ohjaa sinut luokseen taivaan kotiin. Käy rauhassa Hänen johdattamanaan iankaikkiseen elämään.

Aamen.

Pastori Marko Kailasmaan saarna Uudenvuoden päivän jälkeisenä sunnuntaina 5.1.2025 Helsingissä

Uudenvuoden päivän jälk. sunn.II vsk:n evankeliumi.

Armo lisääntyköön teille ja rauha Häneltä, jolta jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta eikä vaihteen varjoa.

Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se, josta minä sanoin: 'Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.' Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan." Ja Johannes todisti sanoen: "Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.' Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika." Joh. 1:29-34.

Johdanto

Joulunaika päättyy kauniilla tavalla loppiaiseen, pakanain jouluun. Sille maailmalle, jolle oli syntynyt Vapahtaja, piti viedä viesti asiasta, iankaikkinen evankeliumi uskottavaksi, jotta me kaikki pelastuisimme Kristuksen nimen kautta. Vakuuttaahan pyhä Raamattu: Kristuksesta "kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta." Apt 10:43.

Uusi vuosi on kutsunut meitä tilintekoon menneestä ja parannuksessa elämiseen niinä armonpäivinä, jotka ovat edessä. Kunpa me saisimme sellaisen armon, että ymmärtäisimme elämän vakavuuden, jotta käsittäisimme, että meillä on vain yksi elämä, elämä Jumalan antamana lahjana, jotta me sen jokaisena päivänä etsisimme Jumalan armollisia kasvoja ja löytäisimme omalletunnolle rauhan.

Tästä asiasta puhuu meille myös saarnatekstimme, joka asettaa eteemme Jeesuksen Kristuksen, koko maailman syntien kantajan. Se lausuu: "Seuraavana päivänä hän (Johannes Kastaja) näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se, josta minä sanoin: 'Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.' Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan."

Johannes Kastajan äiti Elisabet ja Vapahtajan äiti neitsyt Maria olivat sukulaisia. Suvussa tiedettiin hyvin, että Johannes syntyi noin puoli vuotta ennen kuin Jeesus. Nyt Johannes todistaa: "Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni." Näin Johannes Kastaja tunnustaa Jeesuksen jumaluuden ja lisää: "Minä en tuntenut häntä". Niin hän tunnustaa, että sellainen Jeesuksen tunteminen on tyhjän arvoista, mikä perustuu luonnolliseen järkeen ja sukulaisuuteen. Jeesus tulee tuntea omakohtaisesti Pyhän Hengen opettamana. Jumala oli kutsunut Johanneksen profeetaksi ja Jeesuksen edelläkävijäksi. Jumala oli antanut hänelle ilmoituksen siitä, kuka Jeesus on ja mitä hän tekee, ja tämä ilmoitus oli totuuden mukainen ja luotettava. Sitä Johannes nyt toi julki ja oli sitä varten aloittanut kastetoiminnan. Hän kehotti ihmisiä tunnustamaan syntinsä ja ottamaan vastaan kasteen syntien anteeksisaamiseksi. Siinä on meillekin oiva ohje vuotta alkaessamme. Kristityn tulee elää jokapäiväisessä parannuksessa ja turvata siihen armoliittoon, jonka Jumala on tehnyt hänen kanssaan pyhässä kasteessa.

Mutta miten sitten meille voivat uskonasiat selvitä?

Kaikki lähtee siitä, että meillä on Vapahtajan tarve. Se on samaa kuin syntien anteeksisaamisen tarve. Se on samaa kuin tuntea itsensä kurjaksi syntiseksi, joka ei voi itseänsä auttaa. Kurjaksi tuntee itsensä sellainen, joka pelkää Jumalan vihaa. Syntinsä tuntee sellainen, joka tunnustaa, että hän on ansainnut Jumalan vihan, ja tunnustaa, ettei hän voi pelastua muuta kuin Jeesuksen kautta.

1. Kristukselle sälytettiin kannettavaksi koko maailman synti

Katsokaamme nyt, mitenkä Johannes Kastaja lohduttaa kuulijoitaan, jotka tunnustavat syntisyytensä. Jo edellä huomasimme, että hän toi esille Jeesuksen jumaluuden. Samalla hän tuo esille Jumalan Pojan alentumisen kaikkeen siihen, mitä syntien sovitus vaati. Hän sanoo: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Nämä sanat edellyttävät huolellista tarkkaavaisuutta. Hän nimittää Jeesusta Jumalan Karitsaksi. Tähän Sanaan Johannes Kastaja yhdistää useita Vanhan testamentin ennustuksia ja esikuvia. Jesaja oli lausunut Messiaasta: "niin kuin Karitsa, joka teuraaksi viedään", Jes. 53:7. Ja 3 Mooseksen kirjassa 16:7ss. oli määräys, jonka mukaan suurena sovintopäivänä oli otettava kaksi kaurista syntisuhriksi. ["Sitten hän ottakoon ne kaksi kaurista ja asettakoon ne Herran eteen ilmestysmajan ovelle. Ja Aaron heittäköön arpaa niistä kahdesta kauriista: toisen arvan Herralle ja toisen Asaselille. Ja Aaron tuokoon sen kauriin, jonka arpa määräsi Herralle, ja uhratkoon sen syntiuhriksi. Mutta se kauris, jonka arpa määräsi Asaselille, asetettakoon elävänä Herran eteen, että sille toimitettaisiin sovitus ja se sitten päästettäisiin erämaahan Asaselille." Huom. Asasel ei ole tässä erisnimi, vaan merkitsee 'poisottamista', 'poiskantamista', 'poisviemistä']

Näistä toinen kauris uhrattiin syntiuhrina Herralle ja toisen päälle sälytettiin koko kansan pahat teot ja ajettiin erämaahan. Näistä toinen kuvasi uhria, toinen sitä, että synti vietiin kokonaan pois Herran edestä, siis sovituksen täydellisyyttä. Nyt Kastaja lausuu Kristuksesta, että hän on Jumalan Karitsa, siis se, joka suurena sovintopäivänä uhrataan Herralle, mutta myös se, joka kantaa pois maailman synnin. Toinen kauris siis tapetaan, toinen lasketaan vapaaksi ja saa elää ja vie synnit pois. Näin Kastaja yhdistää nämä esikuvat kahdesta kauriista ja liittää molemmat Kristukseen.

Nyt kun me katselemme asioita taaksepäin lähes parin vuosituhannen takaa, me emme enää katsele Kristusta tätä toimittamassa, vaan me sanomme toisillemme: "Katso, Jumalan Karitsa, joka on jo kantanut maailman synnin." Kiitollisin mielin ylistämme Jumalaa siitä, että kaikki on jo tehty, kaikki on valmiina. "Se on täytetty." Kristus on elämällään täyttänyt lain vaatimukset ja kuolemallaan maksanut syntivelkamme.

Kun Johannes Kastaja osoitti Jeesusta, se tapahtui noin kolme vuotta ennen Kristuksen kuolemaa. Mutta jo silloin hän sanoi, että Jeesus kantaa pois maailman synnit. Jotkut opettavat, että syntien sovitus tapahtui yhtenä päivänä ja että muu Kristuksen elämä ei siihen kuulu. Tällainen oppi ei sovi yhteen Johanneksen profeetallisen julistuksen kanssa eikä mainitun esikuvan kanssa.

Kuva syntejä kantavasta viattomasta kauriista osoitti havainnollisesti, että kauriin painuessa erämaahan sen mukana menivät pois kaikki kansan synnit. Se oli erittäin lohdullinen kuva. Se kuvasi osuvasti myös sitä, mitä vanhurskauttaminen eli syntien anteeksisaaminen on. Se ei ole ihmisen muuttumista, vaan anteeksiantamista, joka perustuu sovitukseen, siis Kristuksen ansion hyväksi lukemista syntiselle. Kaikki on armoa, Kristuksen aikaansaamaa armoa, joka uskolla otetaan vastaan.

2. Koska Kristus kantoi koko maailman syntejä ja koska hän vei työnsä päätökseen, anteeksiantamus koskee koko maailmaa

Palautamme mieliimme nuo tutut sanat tekstistämme, jotka jokainen varmaan osaa ulkoa: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! ja kiinnitämme niissä erityisen huomiomme sanaan 'maailman'. Voimme ehkä kaikki jotenkin kuvitella, että se oli todella hirvittävä taakka, vaikka emme käsitäkään, miten suuri se oli, koska Kristus kantoi koko maailman kaikki synnit.

Tässä Raamattu ymmärtää maailmalla kaikkia ihmisiä, joihin sinäkin kuulut. Tästä meidän on tehtävä pari välttämätöntä, lohdullista johtopäätöstä.

Ensiksikin seuraavan: koska Kristus vei koko maailmaa koskevan sovitustyönsä päätökseen, siis ristin kuolemaan asti, merkitsee tämä sitä, että kukaan ihminen ei voi eikä hänen tarvitse itse sovittaa syntejänsä. Kaikki ansioajattelu kaatuu tähän tosiasiaan. Paavikirkkohan opettaa, että ihmisen on itse hyvitettävä tekosyntinsä, ja jos hänen omat tekonsa eivät riitä, tulevat muka avuksi pyhimysten ylimääräiset ansiot. Lisäksi katolisen opin mukaan ihmisen on sovitettava syntejänsä kiirastulessa, kunnes puhdistuu kokonaan. Kuviteltu kiirastulen piina voi lyhentyä kirkon esirukouksien vaikutuksesta. Toisin puhuu tässä ja kaikkialla Raamattu. Heprealaiskirjeen alussa sanotaan Kristuksesta, että hän toimitettuaan puhdistuksen synneistä istuutui Majesteetin oikealle puolen korkeuksissa (Hebr. 1:3). Kristus on kantanut koko maailman synnin. Mikä on kerran maksettu, on maksettu; mikä on puhdistettu, on puhdistettu. Jumala ei vaadi, että ensiksi Kristuksen piti antaa hyvitys kaikista synneistä ja että sitten ihmisten pitäisi vielä toiseen kertaan niistä maksaa. Ei niin. Eikä ihminen sellaiseen pysty. Sitä yrittäessään hän vain lisää syntiensä määrää, hänhän ei silloin usko Kristuksen uhrin riittävyyteen ja hän häpäisee Kristusta. Kun nyt on koko maailman synnit sovitettu, on vain yksi tie rauhaan. Se on: "Usko Herraan Kristukseen, niin sinä pelastut." Pelastus on yksin uskosta. Usko omistaa sen, mitä Kristus on tehnyt meidän lunastuksemme tähden. Usko ei lisää mitään siihen, mitä Kristus teki meidän hyväksemme, se vain vastaanottaa sen, mutta ottaa sen vastaan sen kokonaisena vähentämättä mitään siitä, mitä Kristus teki meidän hyväksemme.

Toiseksi teemme myös tämän johtopäätöksen: Kristus ei sovittanut vain valittujen syntejä, vaan kaikkien synnit, siis niidenkin, jotka joutuvat kadotukseen. Reformoidut opettavat, että Kristus on sovittanut vain valittujen synnit. Tästä harhasta seuraa, ettei ihminen voi päästä varmuuteen siitä, ovatko hänen syntinsä sovitetut. Ja jos ihminen on tästä epävarma, miten häntä voidaan lohduttaa ja rohkaista uskomaan. Edessä on epätoivo. Tekstimme sanoo selvästi, että Kristus kantoi koko maailman synnit, kaikkien ihmisten, jokaisen, sinunkin. Voit siis olla varma siitä, että Kristus on hankkinut sinulle syntien anteeksisaamisen. Se on jo olemassa. Ja että sovitus koskee kaikkia, sen Raamattu vahvistaa, kun se lausuu: "... teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon." (2 Piet. 2:1). Siinä lausutaan selvästi, että Herra on ostanut eli lunastanut nämäkin harhaopettajat, ja että nämä tuottavat itselleen perikadon eli joutuvat omasta syystään kadotukseen. Selvää on, että sellaisia on kartettava, jotka itse menevät ja ovat harhoillaan muitakin viemässä kadotukseen.

Miten lohdullinen onkaan Raamatun oma oppi: Kristus on saanut aikaan täydellisen sovituksen ja se koskee koko maailmaa. Apostoli Paavali lausuu sen näin: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." 2 Kor. 5:19-21.

3. Pyhä Henki ottaa Kristuksen omasta ja jakaa meille

Tekstimme sanoo lopuksi. "... mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.' Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika." Näin Raamattu osoittaa, että Pyhä Henki on Kristuksen Henki. Hänestä Jeesus sanoi: "Hän on minut kirkastava" ja vielä: "Hän ottaa minun omastani ja jakaa teille."

Kun pyhä Raamattu todistaa sinulle Kristuksesta, hänen jumalinhimillisestä ihmeellisestä persoonastaan ja hänen lunastustyöstään, tiedä, että se juuri on Pyhän Hengen päävirka.

Ihmisillä on monia luuloja Pyhästä Hengestä. He luulevat, että Pyhän Hengen läsnäolosta todistaisivat kaatumiset, nauramiset, sielulliset häiriötilat. Ei niin, vaan Pyhä Henki on raittiuden Henki. Hän on siellä missä laki ja evankeliumi oikein erotetaan toisistaan. Hän toimii siellä, missä osoitetaan lain avulla ihmisen syntisyys ja missä sydämet lohdutetaan evankeliumilla. Evankeliumissa on läsnä Kristus ja Hänen Henkensä ja niin uskon kautta evankeliumiin löydämme rauhan sielullemme. Kun meillä on varmuus syntien anteeksisaamisesta Kristuksessa, muuta Hengen todistusta emme tarvitse. Siinä rauhassa on hyvä elää alkanut vuosi ja joka päivä sellaisena kuin Jumala sen meille suo.

Saarnan lopputoivotus

Hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän, kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien aina ja iankaikkisesti. Amen. (Ef. 3:20-21)

Markku Särelä