Sinä aikana, jolloin Paavali oli Roomassa vankeudessa, keisarina oli Nero, yksi hirveimmistä hallitsijoista, jotka historia tuntee. Tämä Paavalin ensimmäinen vankeus Roomassa kesti parin vuoden ajan, sen jälkeen Paavali pääsi vapauteen. Raamattu ei kerro, käsittelikö keisari Paavalin asian vai raukesiko se. Juutalaisten hanke Paavalia vastaan kuitenkin kariutui.

Ennen Neroa keisarina oli Klaudius, josta tuli Neron isäpuoli, kun hän meni naimisiin Neron äidin, Agrippinan kanssa. Agrippina oli kolmatta kertaa naimisissa ja hänen kunnianhimoinen tavoitteensa oli saada pojastaan Nerosta seuraava keisari. Kun Nero oli kaksitoistavuotias, äiti hankki hänen opettajakseen Senecan, joka oli stoalainen filosofi, kaunopuhuja ja kirjailija. Hän saavutti suuren vaikutusvallan kevytmieliseen Neroon niin, että Neron tullessa keisariksi 16-vuotiaana, todellisesti maata hallitsi Seneca.

Keisari Nerollakin oli aluksi ihanteita. Hän ihaili kreikkalaista taidetta. Hallitustehtävät hän jätti Senecan ja muiden ylhäisten henkilöiden haltuun ja keskittyi taiteisiin. Hän halusi tulla suureksi runoilijaksi ja näyttelijäksi. Kummassakaan taiteen lajissa hänen lahjojaan ei arvostettu, hän oli lähinnä surkuhupaisa. Mutta kukaan ei tohtinut sanoa sellaista ääneen, keisarin esityksille osoitettiin suosiota ja hänen lahjakkuuttaan ylistettiin, muuten oli henki vaarassa.Neron ensimmäinen puoliso oli jaloksi mainittu Octavia, joka oli Klaudiuksen ja hänen ensimmäisen vaimonsa Messalinan tytär. Octavia oli nähnyt isänsä kuolevan myrkytettynä ja äitinsä mestauksen. Vielä hän joutui näkemään veljensäkin surmattuna. Octavian veli oli edellisen keisarin poikana uhka Neron keisariudelle ja siksi Neron äiti yllytti Neroa häntä vastaan. Neron toimesta hänet myrkytettiin päivällisillä. Nuoren Octavian elämä keisarinnana oli varmasti pelon täyttämää eikä sitä tehnyt onnellisemmaksi se, että Nero irtautui Senecan vaikutuksesta vuosien kuluessa ja alkoi yhä enemmän antautua intohimojensa valtaan.

Senecan kirjoituksista löytyy monia yhtymäkohtia kristinuskoon. Ensiksikin hän oli luopunut roomalaisten monijumalaisesta uskonnosta. Hän puhui Jumalasta kaiken luojana ja hallitsijana. Hän myös nimitti Jumalaa Isäksi. Hän piti kaikkia ihmisiä veljinään, jopa hän piti orjiakin ihmisinä, mikä oli vastoin sen ajan käsityksiä. Seneca puhui myös synnistä sanoen: ”Ei yksikään ihminen voi sanoa olevansa synnitön.” Senecasta ei kuitenkaan kerrota, että häntä olisi kastettu. Hän luultavasti filosofina arvosti kristinuskon ajatusmaailmaa, muttei kuitenkaan, ainakaan julkisesti, kääntynyt kristityksi.

Vankeuden kautta Paavali oli saanut tilaisuuden julistaa evankeliumia
maaherroille ja kuninkaille, jopa keisarin huoneväelle.

Jotkut kirkkoisät arvelevat, että Paavali olisi tavannut Senecan. Se on mahdollista, mutta on myös mahdollista, että Seneca löysi keskustelukumppaneita keisarin henkivartiostosta. Filippiläisille lähettämässään kirjeessä Paavali kertoo, että koko keisarin henkivartiosto on saanut tietää, että hän on kahleissa Kristuksen tähden. Paavali iloitsee, että uskovat Roomassa ovat rohkaistuneet viemään evankeliumia eteenpäin. Ja siihen hän kannustaa Filippin seurakuntaakin: "Te loistatte niin kuin tähdet maailmassa tarjolla pitäessänne elämän sanaa.” Vankeuden kautta Paavali oli saanut tilaisuuden julistaa evankeliumia maaherroille ja kuninkaille, jopa keisarin huoneväelle, orjille ja vapaille, rikkaille ja köyhille. Todistuksen sana siirtyi eteenpäin. Niinpä keisarin lähipiirissäkin oli kristittyjä, jotka halusivat lähettää oman tervehdyksensä muiden paikkakuntien uskoville Paavalin kirjeen mukana. ”Tervehdyksen lähettävät teille kaikki pyhät, mutta varsinkin ne, jotka ovat keisarin huoneväkeä.” (Fil.4: 22) Paavali lähetti Filippiin Timoteuksen ja Epafrodituksen. Hän toivoi myös itse voivansa matkustaa sinne vapaaksi päästyään.

Paavali vapautui vankeudesta v.61. Seuraavana vuonna Seneca jätti hovin ja Neron hillittömän paheellinen elämä ja hallinto jatkuivat ilman minkäänlaisia pidäkkeitä. Nero hylkäsi Octavian ja mestautti hänet ilman mitään syytä. Sen jälkeen Nero otti puolisokseen Poppaea- nimisen naisen. Tämä oli kaunis, mutta sydämetön ja luultavasti koko Rooman huonomaineisin. Vaimo Poppaea ja äiti Agrippina kilpailivat vaikutusvallasta Neroon. Voiton peri Poppaea, ja Nero surmasi äitinsä. Mutta Neron hirmuteot eivät tähän loppuneet.

Millaista mahtoi olla kristitty palvelija sellaisessa hovissa! Salamurhia, juominkeja, aviorikoksia, juonittelua. Ja kuitenkin sielläkin Jeesuksella oli omat todistajansa.