Uskonveljet toivottivat Paavalin tervetulleeksi vapauteen vankeudesta.

Paavalin syyttäjät eivät ilmeisesti tulleet Rooman. Asia raukesi eikä Paavali koskaan joutunut keisari Neron eteen syytettynä. Jumalan työ oli kuitenkin mennyt harppauksin eteenpäin. Rooman seurakunta oli vahvistunut uskossa, moni muu seurakunta oli saanut kirjeitä, joissa oli tärkeitä neuvoja seurakunnan asioiden hoitamista varten. Paavalin luona kävivät seurakuntien johtohenkilöt. Rooma oli koko maallisen elämän keskus, josta oli kulkuyhteydet kaikkiin maan kolkkiin. Täällä oli Paavalin helppo johtaa lähetystyötä.

Vankeuden jälkeisestä ajasta löydämme muutamia viitteitä Raamatusta. Kirjoittaessaan Filemonille: ”Valmista minulle maja luonasi; toivon näet, että minut rukoustenne kautta lahjoitetaan teille”, Paavalilla oli varmaankin aavistus siitä, että hänet vapautettaisiin. Uskovien rukoukset saavat paljon aikaan. Tässä näemme esimerkin. Meidänkin pitää rukoilla pastoreiden puolesta, niin lähetystyö menee eteenpäin ja seurakunta itsekin virkistyy.

Vapauduttuaan Paavali kävi Vähässä Aasiassa ja Makedoniassa päätellen siitä, että Timoteuksen kirjeessä Paavali mainitsee lähdöstään Makedoniaan ja Tiituksen kirje on kirjoitettu Nikopolis –nimisessä kaupungissa, joka sijaitsee nykyisessä Kreikassa. Tiituksen ja Timoteuksen kirjeet ovatkin viimeiset viestit, mitä meille on jäänyt Paavalilta. Niissä Paavali antaa yksityiskohtaisia ohjeita seurakunnan paimenille eli pastoreille. Paavali kantaa huolta siitä, että seurakunnat saavat oikeaa hoitoa. Siksi pastoreiden valintaan pitää kiinnittää erikoista huomiota. Nämä ohjeet on Jumala tarkoittanut seurakunnalleen maailman loppuun asti noudatettaviksi, ne eivät siis koske vain Paavalin aikaa vaan myös meitä.

Paavali antaa myös paljon isällisiä neuvoja varsinkin Timoteukselle. Timoteushan oli hänelle aivan kuin oma poika. Paavalilla ei ollut puolisoa eikä lapsia. Hän oli evankeliumin tähden valinnut yksinäisen elämänosan. Mutta läheisiä ja rakkaita hänellä silti oli ja Timoteus oli yksi heistä. Kuinka paljon hän heidän puolestaan rukoili, ajatteli ja aina, kun mahdollista hän halusi heitä nähdä. Ensimmäisen kirjeensä Timoteukselle Pavali lopettaa sanoen: ”Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teidän kanssanne!”

Raamattu ei kerro enempää Paavalin vaiheista. Perimätiedon mukaan hän kävi vielä Espanjassakin. Hän huolehti seurakuntien asioista ja viimeiseen asti vahvisti seurakuntia pysymään lujina uskossa ja oikeassa opissa. Paavali tiesi, että Jumalan sanan viemisellä oli kiire ja hän aavisti, että vainojen aika oli alkamassa.