Kun Paavali vei risuja nuotioon, kyykäärme tarttui hänen käteensä.

Saarelaiset sytyttivät nuotion, jonka ääressä oli hyvä lämmitellä. Paavali halusi myös osallistua työhön ja kokosi kasan risuja ja vei ne nuotioon. Mutta risukasassa olikin kyykäärme, joka nuotion kuumuuden takia tuli esiin ja kävi kiinni Paavalin käteen. Kun asukkaat näkivät kyyn, he sanoivat toisilleen: "Varmaan tuo mies on murhaaja, koska kostotar ei sallinut hänen elää, vaikka hän pelastuikin merestä." Mutta Paavali ravisti kättään ja kyy putosi tuleen eikä hänelle tullut mitään vahinkoa. Ihmiset katsoivat Paavalia kummissaan, he odottivat, että käsi turpoaisi tai että Paavali kuolisi, mutta mitään ei tapahtunut. Paavali jatkoi työtään entiseen tapaan. Nyt saarelaiset alkoivat luulla Paavalia jumalaksi.

Saarelaisten johtajan nimi oli Publius. Hänellä oli maatiloja lähellä sitä paikkaa, mihin haaksirikkoiset rantautuivat. Paavali seurueineen pääsi hänen luokseen ja hän piti heitä kolme päivää vieraanansa.

Publiuksen isä makasi sairaana kuumeessa ja punataudissa. Paavali meni hänen luoksensa, rukoili ja pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. Tieto ihmeestä levisi saarella nopeasti ja muutkin sairaat, mitä saarella oli, tulivat Paavalin luokse ja heidät parannettiin.

Näin Meliten asukkaat ja heidän johtajansa saivat kuulla evankeliumia Jeesuksesta. Jumala oli ihmeellisesti johdattanut Paavalin näiden ihmisten luokse. Moninkertainen ihme oli tapahtunut: matkalaiset pelastuivat kuolemasta myrskyävään mereen ja saarelaiset iankaikkiselta kuolemalta. Paavali matkaseurueineen sai vastaanottaa monenlaisia kunnian ja rakkauden osoituksia. Kun matka kolmen kuukauden kuluttua jatkui, antoivat saarelaiset heidän mukaansa kaikea, mitä he saattoivat tarvita.

Saaren satamassa oli aleksandrialainen laiva, jolla oli merkkinä Kastorin ja Polluksin kuva. Se oli viettänyt talven Melitessä ja oli nyt lähdössä. Siihen laivaan Paavali ystävineen nousi jätettyään jäähyväiset saarelaisille.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Syrakuusa, siellä viivyttiin kolme päivää, sieltä kierrettiin Reegioiniin ja etelätuulen mukana Puteoliin. Puteoliissa Paavali ystävineen tapasi uskonveljiä. Tännekin oli evankeliumi jo levinnyt ja seurakunta syntynyt. Tämän seurakunnan luona Paavali viipyi kokonaisen viikon. Varmasti heillä oli paljon puhumista. Paavali kertoi lähetysmatkoistaan ja vankeudestaan ja varsinkin siitä, miten hän oli tälle matkalle Roomaa kohti joutunut. Puteolin seurakunta taas saattoi kertoa, miten kristinusko oli levinnyt Roomaan ja millaisia vaiheita uskovilla täälläpäin oli. Yhteinen usko, toivo ja ilo yhdistivät heitä.

Sitten tuli aika lähteä Roomaan.