Luukas oli sekä lääkäri että evankelista. Tältäkin matkalta hän merkitsi tapahtumat tarkkaan muistiin. Hän myös piti Paavalin terveydestä huolta. Aristarkuskin oli Paavalin pitkäaikainen työtoveri ja uskollinen ystävä. Hän oli kotoisin Tessalonikan kaupungista. Uskonsa tähden hän oli hengenvaarassa Efesossa syntyneessä metelissä, jonka nostattivat hopeasepät Artemis-jumalattaren puolesta. Aristarkus seurasi Paavalia kolmannelta lähetysmatkalta Efesosta Jerusalemiin. Kun sadanpäämies Julius ei asettanut estettä, hän lähti myös vaaralliselle merimatkalle kohti Roomaa ollakseen Paavalin apuna.
Julius kohteli Paavalia ystävällisesti. Paavalin vointi ei ollut hyvä, vaikka hänen mielensä oli rohkea. Niinpä, kun laiva seuraavana päivänä tuli Siidoniin, sai Paavali mennä maihin ystäviensä luo hoitoa saamaan.
Tuulet kääntyivät vastaisiksi. Laiva purjehti Kypros-saaren suojassa Lykiaan Myrran satamaan. Siellä sadanpäämies Julius löysi laivan, joka oli matkalla Italiaan. Vangit ja sotilaat siirrettiin siihen ja purjehdus jatkui. Merenkäynti oli kova. Laiva pääsi vaivoin Gnidon sataman kohdalle, mutta ei päässyt satamaan tuulen takia. Matkaa oli jatkettava. Vihdoin Kreetan saari alkoi suojata ja laiva luovi saaren rannikkoa pitkin. Laskettiin maihin paikassa, jonka nimi oli Kauniit Satamat. Purjehtiminen kävi yhä vaarallisemmaksi. Paavali varoitti miehistöä jatkamasta matkaa, mutta koska satama oli talvehtimiseen sopimaton, useimpien mielestä piti yrittää Foiniksiin talveksi. Foiniks on satama Kreetan saaren länsipäässä.
Kun sitten tuulen suunta kääntyi eteläiseksi, miehistö uskoi olevan sopiva aika lähteä Foiniksiin. Ankkurit nostettiin ja laiva purjehti lähellä Kreetan rannikkoa länttä kohti. Ei kestänyt kauankaan, kun puhkesi rajuilma. Laiva ryöstäytyi hallinnasta ja joutui tuuliajolle. Ajelehdittiin Klauda-nimisen saaren kohdalle. Siinä laiva saatiin taas hallintaan, ryhdyttiin varokeinoihin, ettei ajauduttaisi Afrikan rannikolla oleville hiekkasärkille, Syrteille. Laivan ympäri sidottiin köysiä, purjeet laskettiin alas ja ajelehdittiin merelle. Rajuilma raivosi. Lastia heitettiin mereen, jopa laivan kalustokin. Taivas raivosi mustana, ei näkynyt aurinkoa, ei tähtiä, joiden avulla piti suunnistaa. Ei enää tiedetty, missä oltiin ja minne oltiin menossa. Lopulta katosi kaikki toivo. Koko miehistö ja matkustajat uskoivat kuoleman tulleen eikä kukaan syönyt eikä juonut. Silloin Paavali nousi puhumaan: ”Miehet, teidän olisi pitänyt noudattaa minun neuvoani, eikä lähteä Kreetasta, silloin tätä vahinkoa ei olisi tapahtunut. Mutta minä kehotan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä ei yksikään teistä huku, ainoastaan laiva hukkuu. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen ja sanoi: `Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat`. Olkaa sen tähden rohkealla mielellä, miehet; sillä minulla on se usko Jumalaan, että käy kuin minulle on puhuttu. Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskautua.”
Laiva yritti päästä Foiniksiin. Matkalla puhkesi rajuilma ja laiva joutui tuuliajolle.