Ihmiselämään kuuluu monenlaista kaipuuta ja odotusta. Kirkkovuodessa adventti on erityistä odotuksen aikaa. Seurakunta odottaa silloin Jumalan Pojan syntymän juhlaa. Se odotus sulkee tavallaan sisäänsä kaiken inhimillisen kaipauksen ja toivon, sillä joulun lapsi on Jumalan vastaus ihmisen syvimpään kaipuuseen. ”Levoton on sieluni, kunnes se löytää levon sinussa”, rukoili kirkkoisä Augustinus.

Pojassaan Jumala antaa meille levon synnistä. Synti on kaiken rauhattomuuden perimmäinen lähde, sillä se särkee yhteytemme Jumalaan ja riistää meiltä hänen rauhansa. Jumalan Pojan syntyessä Beetlehemin seimeen enkelit lauloivat: ”maassa rauha.” Pyhällä ihmiselämällään ja viattomalla kuolemallaan Jumalan Poika sovitti synnin. Hänessä on anteeksiantamus ja vapautus synnistä. Jokainen, joka uskoo häneen, saa lähestyä Jumalaa luottavaisesti.

Kirkko odottaa myös Jeesuksen paluuta. Silloin synti saa ikuisen tuomion. Uskoville viimeisen päivän odotus on kuitenkin ikuisen levon odotusta. Siihen lepoon Jumala kutsuu kaikkia. Siinä kaipuu saa täyttymyksensä ja kaikki odotus päättyy iankaikkiseen iloon.