Eletään vuoden pimeintä aikaa. Kuitenkin adventin aiheena on valon odotus. Syntyvästä Vapahtajasta sanotaan, että hänessä ”meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, loistaen meille, jotka asumme pimeydessä ja kuoleman varjossa.” (Luuk. 1:78–79) Isä lähetti Poikansa valoksi maailmaan. ”Valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.” (Joh. 1:5)

Pimeyttä on monenlaista. Luonnollisen pimeän lisäksi maailmassa on monenlaista vääryyden ja kärsimyksen pimeyttä. Pimeys on paitsi ympärillämme, myös sisällämme. Raamattu kuvaa syntiä pimeytenä. Pimeys on valon puutetta. Synti on Jumalan kirkkauden puutetta: se on tietämättömyyttä hänestä, haluttomuutta ja kyvyttömyyttä tuntea häntä. Siitä seuraavat kaikki pimeyden teot, jotka taivaallinen valo paljastaa.

Jeesus sanoo: ”joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” (Joh. 8:12) Joulun sanoma on, että saamme astua valoon. Jeesus tuo meille Jumalan tuntemisen. Hän on syntien sovittaja. Usko häneen, niin olet siirtynyt pimeyden vallasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. ”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa”, apostoli Paavali kirjoitti Kristukseen uskoville. (Ef. 5:8)