Rippisaarna ja kehotus synnintunnustukseen 7.7.2024 Siitamajalla

Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret, Kristuksessa Jeesuksessa, erityisesti te, jotka tänään aiotte nauttia Herran pyhän ehtoollisen sakramentin. Nyt eritoten te kalliit rippikoulunuoret.

Painakaamme sydämiimme Jumalan sana, joka on kirjoitettu apostoli Paavalin kirjeessä kolossalaisille, sen luvussa 3, jakeissa 12 ja 13: "Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, sietäkää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on teille antanut anteeksi, niin tekin antakaa."

Kaikkinäkevä ja Kaikkitietävä Jumala kysyy, olemmeko me totelleet Häntä tässä ja kaikessa mitä Hänen sanansa edellyttää. Joudumme tunnustamaan, että Herrallamme on nuhdeltavaa meistä jokaisesta. Jumala on Pyhä ja me olemme syntiset. Olemme kaikki rikkoneet Häntä vastaan päivittäin monin ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Jumala ei muuten tässäkään ilmoittaisi, että Hänellä on meille anteeksiannettavaa. Näin Kaikkivaltiaan sana laittaa meidät synnintunnustajan paikalle.

Mutta kuulethan miten Jumala tässäkin vakuuttaa jo antaneensa meille kaikki syntimme anteeksi. Hän lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan veljeksemme ja Vapahtajaksemme. Herramme eli edestämme täysin synnittömän elämän, täytti kaikessa pienintä piirtoa myöden Kaikkivaltiaan pyhän lain, kuoli ja kärsi puolestamme sen rangaistuksen, jonka me olimme synneillämme ansainneet.

Herättäessään Poikansa kuolleista Isä vahvisti ja ilmoitti koko maailmalle hyväksyneensä Jeesuksen sijaisuhrin kaikkien ihmisten edestä, jokaiselle Häneen uskovalle iankaikkiseksi elämäksi. Ja siksi tämä kallis armon evankeliumi on tarjolla aivan jokaiselle.

Kaikkivaltias kehottaa ”pukeutukaa”, siis verhotkaa ja peittäkää, käykää Hänen lahja-armonsa ja anteeksiantamuksensa turviin. Viimeisellä tuomiolla kestää vain se, että Jumala on peittänyt syntimme Kristuksen sovitus- ja lunastustyöllä.

Vietämme tänään suurta ja arvokasta konfirmaatiojuhlaa. Olette rakkaat rippikoulunuoret pukeneet päällenne valkoiset puvut. Se on merkkinä siitä, että Kristus on pukenut päällenne anteeksiantamuksen ja armonpukunsa. Hän verhosi teidät jo kastepuvuissanne, ja siksi teillä ovat nyt valkoiset vaatteet merkkinä kasteen armoliitosta ja Jumalan uskollisuudesta lupautuessanne tänään seuraamaan uskossa Vapahtajaanne.

Muistamme Jumalan sanan todistuksen: ”Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.” (Gal. 3:26–27)

Meillä on sen tähden Jumalan kehotus käydä syntimme tunnustaen Herran pyhälle ehtoolliselle. Vapahtajamme Jeesus Kristus asetti sen, jotta Hän tänäänkin julistaa: ”Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”.

Pastori Markku Särelän saarna 19.7.2020

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

"Hän [Jeesus] puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä hävennyt ketään ihmistä. Siinä kaupungissa oli naisleski, joka tuli hänen luokseen ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.' Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tule ja lyö minua kasvoihin.'" Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! Eikö Jumala toimittaisi oikeutta valituilleen, jotka huutavat häntä avuksi yötä päivää, ja olisi pitkämielinen heitä kohtaan? Sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?" Aamen.

Armo teille ja rauha Jumalalta, Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Rakkaat Ystävät Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa, tänään erityisesti te kalliit rippikoulunuoret.

Minkä varassa sinulla on elämäsi perusta? Onko se asemassa, työssä tai omaisuudessa? Kestävätkö ne vielä iankaikkisuuden alkaessa?

Herramme Jeesus Kristus kutsuu seuraamaan tahtoaan joka päivä ja pyytämään Hänen siunaustaan matkallamme ikuiseen taivaan kotiin. Hän kertoo tässäkin missä on elämämme kestävä perusta. Ja samalla Hän opettaa mitä Hänen seurakuntansa elämän tulee olla.

Lesken osa herättää meissä myötätuntoa. Varsinkin raamatunajan naisleskillä oli yleensä
vaikea tilanne. Surun lisäksi heitä vaivasi köyhyys, koska naiset olivat tuolloin usein
miehensä tuloista riippuvaisia. Ja jos he olivat lapsettomia, puuttui heiltä lisäksi omaisten turva. Siihen aikaan kun ei ollut nykyajan sosiaaliturvaa. Siksi Jeesus kutsuu seurakuntaansa pitämään huolta kärsivistä ja apua tarvitsevista.

Mutta Herramme nuhtelee siitä, että leski käytti ahdinkoaan hyväksi. Hänen vaatimuksensa laillisuus oli epäselvä, koska hän toistamiseen vaivasi vain tätä yhtä tuomaria, kun muitakin auttajia olisi ollut. Leski teki väärin myös siinä, ettei hän kääntynyt Taivaallisen Tuomarin puoleen. Hänellä oli tavoitteena vain mahdollisimman suuri ajallinen hyöty, eikä siten Jumalan tahdon oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Leski pyysi vain itselleen, eikä yhteistä sopua ja asioiden ratkaisemista oikeuden mukaan ja siten itselleenkin parasta ajallista osaa. Jeesus ei kerro suoraan riidan syytä, koska näin Hän puhuttelee tällä sanallaan meistä jokaista.

Muistakaamme Herramme sanat: ”Sillä mitä ihminen siitä hyötyy, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon? Tai mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi?” (Matt. 16:26)

Jumala ei kiellä sanassaan turvautumasta tarvittaessa ajalliseen oikeuden ja virkavallan apuun, mutta Hän kehottaa ennen kaikkea etsimään sovintoa ja rauhaa kaikkien kanssa niin, ettei riitoja olisikaan. Sillä ainoa kestävä apu ja omaisuus tulee ainoastaan Kaikkivaltiaalta Jumalalta. Sen tähden, kalliit kuulijat, Herramme seurakunnan elämä ei ole ajallisten rikkauksien tarjoamista, ei menestystä, eikä ajallista kunniaa. Niitä täältä etsivät joutuvat pettymään. Sen sijaan Kristuksen seurakunnalla tulee olla sopu ja ystävällinen vaellus kanssauskovien veljien ja sisarien kanssa – ja jos meistä riippuu, niin rauha myös kaikkien muidenkin ihmisten kanssa.

Entä sitten tuo tuomari? Hän oli saanut paljon. Tuomarilla oli arvostettu asema, mutta siitä huolimatta Jeesus sanoi tuomarin olevan väärä tuomari. Hän ei ollut väärä siinä merkityksessä, etteikö hänellä olisi ollut yhteiskunnassa juuri tuota korkeaa oikeudellista asemaa, sillä eihän leski olisi muuten hänen puoleensa kääntynyt.

Mutta tuomari oli väärä sen vuoksi, että hän kielsi epäuskossaan yläpuolellamme olevan Jumalan ja siten myös Hänen tahtonsa oikeudenmukaisesta ja avuliaasta palveluksesta. Tuomari oli nostanut omat etunsa ja asemansa Taivaallisen Tuomarin tahdon ja sanan edelle. Siitä kertovat Jeesuksen vakavat sanat tuomarin häpeämättömyydestä, ja siitä, ettei tämä pelännyt Jumalaa.

Jos tuomari olisi ollut rehellinen ja oikeudenmukainen Jumalan edessä, hän olisi joko torjunut heti lesken vaatimuksen vääränä tai sitten auttanut häntä nopeasti sääliä ja myötätuntoa tuntien. Jeesus kutsuu omansa oikeudenmukaiseen ja tunnolliseen palvelemiseen. Siksi Herramme ilmoittaa selvästi, ettei tämä väärä tuomari ole kuva Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Taivaallinen Isämme on armollinen, säälivä ja ymmärtävä. Sellaista Jumalaa tulee myös Hänen omiensa seurata ja julistaa.

Kristuksen seurakunta palvelee Herraansa

Tekstimme alussa Jeesus antaa Kirkkonsa seitsemästä tuntomerkistä kuudennen, joka on yhteinen julkinen rukous ja jumalanpalvelus. Sen yhteydessä oleva Uuden testamentin alkukielen kreikan ”väsymistä” tarkoittava sana voidaan kääntää myös ´lannistua´ tai ´luovuttaa´. Sitä käyttämällä Herramme kehottaa meitä olemaan lannistumatta. Hän haluaa, ettemme milloinkaan luovu Hänen sanastaan ja siinä kuuluvasta Hänen tahtonsa mukaisesta uskostamme, opistamme ja tunnustuksestamme. Niissä pysyen Herramme Itse vahvistaa meitä, ja niin tästäkin Jeesuksen sanasta avautuu Jumalan armon varmuus, tuki ja turva.

Käännymme siksi Pyhän Kaikkivaltiaan puoleen niin kuin Jumalan lasten tulee – kunnioittaen, rehellisesti ja Jumalan tahdon mukaisia tarpeitamme pyytäen. Teemme niin yhdessä ja yksittäin, seurakuntina, sukukuntina ja perheinä tuoden hänelle elämämme raskaimmatkin asiat. Hänelle tunnustamme syntimme ja heikkoutemme, koska muistamme, ettei meillä itsellämme ole mitään, mitä voisimme tuoda Pyhälle Jumalalle sillä ansaitaksemme Hänen armonsa ja iankaikkisen elämän.

Siksi myös rukouksemme perusta on yksin Jumalan armollisuuden ja Hänen sanansa varassa. Meidän rukouksemme on monella tapaa vajaa, hapuileva ja epävarma. Mutta Raamatun sana on aina varma, ehjä ja kokonainen, koska Rakas Vapahtajamme Jeesus on kaiken aikaa läsnä sanassaan ja seurakuntansa keskellä. Kristuksen seurakunnan rukous jatkuu aikojen loppuun asti, koska liitymme siinä Hänen Kalliin Poikansa rukoukseen puolestamme. Siksi uskoa löytyy aina Herramme paluuseen asti, koska Hän on sanassaan luvannut olla aina omiensa keskellä.

Tämä on kallis lupauksen sana meille kaikille, tänään erityisesti teille rakkaat rippikoululaiset. Teillä on käytössänne monet tämän päivän tiedonhakupalvelut, lukuisat sovellukset ja monipuoliset apuvälineet, mutta mitään niistä ei voi verratakaan Taivaallisen Isän Pyhän Raamatun sanaan. Hän johtaa sillä teidätkin päättymättömään iankaikkiseen elämään, ja antaa myös parhaimman ajallisen elämän, siunauksen ja johdatuksen.

Jumala on armossaan oikeudenmukainen

Toisin kuin Jeesuksen vertauksen väärä tuomari, Kaikkivaltias Jumala odottamalla odottaa, että Hänen omansa kääntyvät Hänen puoleensa. Hän halajamalla halajaa kuulla tuntomme ja tulee rakastavasti vierellemme, koska Hän on meitä kohtaan pitkäminen, armollinen ja hyvä. Sitä enemmän Taivaallinen Isämme iloitsee mitä enemmän Hänen rakkaat lapsensa kääntyvät Hänen puoleensa pyhää Raamatun sanaansa lukien, jumalanpalveluksessa, rukouksessa ja kaikessa tahtonsa seuraamisessa.

Toisin kuin tuo omaa etuaan etsivä leski, Pyhä Jumala ei etsi omaansa, vaan Hän luopui Kalliimmastaan, Ainoasta Pojastaan, jotta kaikilla olisi iankaikkinen elämä. Sen vuoksi aivan jokaista ihmistä odotetaan taivaan kodissa. Joka ainoalle on jo nimellä varattuna oma iankaikkinen autuuden leposijansa ja taivaallinen kotinsa. Sinne uskossa käyvät saavat Häneltä kulumattomat kukkarot ja ikuisesti pysyvän taivaan aarteen.

Ja toisin kuin nämä, leski ja tuomari, Jumala suree, kun Hänen totuutensa: Hänen anteeksiantamuksensa ja lahja-armonsa torjutaan, kun ihmiset kieltävät Hänen sanansa ja seuraavat kaikkea muuta. Kukaan ei kuitenkaan elä ilman Tätä Taivaallista Tuomaria, vaikka nyt armon aikana näyttäisikin siltä, ja moni niin epäuskossaan väittäisikin. Nyt Hän tuntuu viipyvän, mutta aivan varmasti Hän tulee. Vapahtajamme on armossaan pitkämielinen, mutta hetkeäkään Hän ei viivyttele, vaan koko maailmanhistoria on Hänen vallassaan.

Sillä Kristuksella on kaiken aikaa tuomiovalta ja ajan päättyessä se tulee koko ihmiskunnalle nähtäväksi. Silloin Hän käy tuomarin istuimelleen ja ihmiskunnan kirjat avataan. Kerran se tapahtuu, arvaamatta ja odottamatta. Siitä kertoo tässä jakeen kahdeksan sana ”pian”. Mutta Rakkaat Ystävät, yhä on armon aika, vielä kaikuu anteeksiantamuksen evankeliumi, edelleen on taivaan ovi avoinna ja sinne käy Jumalan armon kutsu: ”tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla. Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat”, kuten kuuluu Psalmin 100 sana armoon ja pelastukseen. (Ps. 100:2–3)

Kallis Kuulija, kuule siksi armollisesti tämäkin päivän evankeliumimme. Sillä sekä tällä tuomarilla että leskellä on yksi ominaisuus, joka Herrallamme Jeesuksellakin on. Hän on siinä kuin tämä leski, ettei Hän anna periksi meistä, vaan rukoilee hellittämättä omiensa puolesta Jumalan edessä. Viimeiseen asti Hän etsi jokaista eksynyttä lammasta, saattaakseen tämän suojiinsa armoon ja pelastukseen. Tässä on meille jokaiselle varma armon sana käydä Laupiaan Vapahtajamme turviin joka hetki.

Meillä oli tämän vuoden rippikoulussamme tapana usein kerrata kallis armon evankeliumimme ja vanhurskauttamisoppimme. Siinä katsoimme Jumalan jo kaksituhatta vuotta sitten pitämän oikeusistunnon päätöstä. Tuomarin valtikka on pamahtanut. Syyttäjä on hävinnyt. Tuomio on laadittu, allekirjoitettu ja sinetöity. Sali on tyhjennetty ja sen ovet muurattu umpeen, eikä tätä oikeustapausta voida enää avata uudelleen. Ei ole korkeampaa oikeusastetta, johon valittaa, eikä syyttäjällä ole enää virkaakaan.

Sillä Lunastajamme ja Sovittajamme kärsi kaiken meidän tuomiomme ja rangaistuksemme. Siksi Jumala ilmoittaa profeetta Jesajan kautta:  ”Rangaistus oli hänen päällään, että meillä rauha olisi, ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” (Jes. 53:5)

Meillä on nyt edessämme tämä maailmankaikkeuden ja maailmanhistorian Kaikkein Korkeimman Oikeuden päätös Kaikkivaltiaan sanan ilmoitustaululla. Se on sieltä kaikkien luettavissa. Ja nyt tämä Jumalan armopäätös on Kristuksen vallan ja voiman panssarilasin turvissa. Siksi sitä ei voi muuttaa, peittää, varastaa eikä vääristää. Se on Taivaallisen Tuomarin sydämeen lähtemättömästi kaiverrettu, koska siellä on Hänen Pyhä Kallis Poikansa, jota ei mikään voita.

Kallis kuulija, tämä armopäätös on sinullekin laadittu jo silloin kun Kristus eli, kärsi ja kuoli edestäsi. Tämä päätös sai Isän Jumalan hyväksyvän allekirjoituksen, kun Hän herätti Poikansa kuolleista. Se lähetettiin Sinullekin Kristuksen allekirjoituksella kasteessasi ja Hän painoi siihen omistajan sinettinsä uskonlahjassaan. Älä siksi koskaan hylkää, tuhoa, äläkä hukkaa tätä Kaikkivaltiaan Tuomarin päätöstä, vaan anna Hänen näyttää se aina Sinulle ja kehystää oman kappaleesi uskon kultaraamein elämäsi ja sielusi kunniapaikalle. Sille sijalle, josta se saa näkyä muillekin, koko maailmalle. Ei Sinun suorituksenasi, vaan armon lahjana, josta saat iloita, enemmän kuin koskaan mistään mitä saisit ajassa aikaan tai voisit täällä omistaa.

Missä siis on elämäsi kaiken ja aina kestävä perusta? – Se on Vapahtajassasi Jeesuksessa Kristuksessa. Mistä sen tiedät? – Koska Hän ilmoittaa sen muuttumattomassa sanassaan. Mihin saat varmasti luottaa? – Kristuksen armoon. – Hänen, joka sanoo teillekin tänään:

”Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” (Luuk. 12:31–32) Aamen.

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Pastori Marko Kailasmaan saarna 6. Kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina 7.7.2024 aikuistenleirin ja rippikoululeirin konfirmaatiojumalanpalveluksessa Siitamajalla.

Nauhajumalanpalvelus 19.7.2020. Virret VK38: 522 B-sävel  305:4  304:1,2,4.7  161:1–3  216

Pastori Vesa Hautalan saarna Orivedellä 23.7.2017

Kuudentena sunnuntaina Pyhän Kolmiykseyden päivästä, Vanhan testamentin teksti

Silloin Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana." Saul sanoi Samuelille: "Minä olen tehnyt syntiä, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sinun sanasi; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntänsä. Anna nyt minulle syntini anteeksi ja palaja minun kanssani, niin minä kumartaen rukoilen Herraa." Samuel sanoi Saulille: "Minä en palaja sinun kanssasi; sillä sinä olet hyljännyt Herran sanan, ja Herra on myös hyljännyt sinut, niin että et enää saa olla Israelin kuninkaana." Kun sitten Samuel kääntyi menemään pois, tarttui Saul hänen viittansa liepeeseen, niin että se repesi. Ja Samuel sanoi hänelle: "Herra on tänä päivänä reväissyt Israelin kuninkuuden sinulta ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi. Ja hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu; sillä hän ei ole ihminen, että hän katuisi." 1 Sam. 15:22-29.

Jumalanpalveluun ei sovi vilppi

Tämän päivän tekstimme varoittaa meitä vilpillisestä jumalanpalveluksesta, johon kuningas Saul syyllistyi. Se ei ole ainoa tämänkaltainen varoitus Jumalan sanassa. Puhuuhan Raamattu Kainista ja Eesausta; puhuuhan se Ahabista, Iisebelistä ja monista muista Juudan ja Israelin mahtavista; se puhuu Herodeksesta, Juudaasta, Aleksanderista ja Hymeneuksesta; se puhuu lukemattomista vääristä profeetoista ja harhaopettajista. Jeesus kuvasi monin vertauksin, etteivät kaikki ne, jotka ulkonaisesti ovat mukana seurakuntaelämässä, tule kuitenkaan epäuskonsa tähden perille taivaan autuuteen, vaan menevät vaivan paikkaan. Maailma on täynnä kaikenlaista uskonnollisuutta, mutta vähän on sitä uskoa, joka pelastaa.

Miksi Raamattu varoittaa vilpistä

Raamattu puhuu näistä asioista monestakin syystä. Ensiksikin Jumala etsii sanallansa ja elämänkohtaloilla kadonneita ja haluaa palauttaa heidät takaisin oikeaan, pelastavaan uskoon. Toiseksi Jumala opettaa uskoville, millaisia kiusauksia on ja millaisiin tekoihin ei saa ryhtyä. Kolmanneksi Jumala varoittaa uskovia, että nämä osaisivat varoa kiusauksia ja lihansa heikkoutta. Neljänneksi Jumala opettaa meitä tunnistamaan vilpillisen jumalanpalveluksen, ettemme joutuisi sen viettelemäksi. Viidenneksi Jumala osoittaa, että hän rankaisee väärän jumalanpalveluksen.

Usein vilpilliseen jumalanpalvelukseen ajautunut ihminen on uskonnollisesti hyvin aktiivinen. Hänen on kaiken aikaa osoitettava itselleen ja muille, että hänen vilppinsä kannatti. Häntä ei kuljeta Jumalan Henki, vaan jokin muu henki.

Jumalan kärsivällisyydellä on loppunsa

Oli kulunut lähes 400 vuotta siitä, kun Israel oli taistellut amalekilaisia vastaan Refidimissä. Nämä olivat asettuneet estämään Jumalan kansan kulkua kohti luvattua maata, vaikka Herra valtavin ihmein oli osoittanut olevansa tosi Jumala ja valinneensa Israelin kansan. Jumala oli silloin säätänyt tuomion amalekilaisille. Hän oli sanonut: "Minä pyyhin pois amalekilaisten muiston taivaan alta" (2 Moos. 17:14). Kauan Jumala oli ollut kärsivällinen tuota jumalatonta kansaa kohtaan, mutta kun se ei tehnyt parannusta, sille tuli perikato (4 Moos. 24:20). Kuningas Saulin oli nyt määrä se toteuttaa.

On olemassa Jumalan vanhurskaita tuomioita. Hän ei siedä epäuskoa. Hän kostaa niille, jotka vastustavat evankeliumia ja sen kulkua. Tässä armonajassa hän on pitkämielinen ja kärsivällinen, mutta silläkin on päätepisteensä. Jumalan rangaistustuomiot ovat ennekuvia viimeisen päivän kadotustuomiosta, joka saavuttaa jokaisen epäuskossa kuolleen. Raamattu sanoo: "Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin" (Hebr. 10:31).

Jumalan tuomio ei kohtaa vain ilmeisiä pakanoita, vaan myös niitä, jotka ulkonaisesti tunnustautuvat uskoviksi, mutta jotka ovat uskossaan vilpillisiä ja hylkäävät Jumalan sanan. Usein näyttää siltä, ettähe hylkäävät sen vain osaksi, mutta sydämessään he hylkäävät sen kokonaan. Kuningas Saul on tästä esimerkki.

Saul ja Herran käsky

Jumala oli antanut Saulille käskyn tuhota amalekilaiset. Siitä Raamattu kertoo näin: "Mutta Samuel sanoi Saulille: "Minut Herra lähetti voitelemaan sinut kansansa Israelin kuninkaaksi. Kuule siis Herran ääntä. Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kostan Amalekille sen, mitä hän teki Israelille asettumalla hänen tielleen, kun hän tuli Egyptistä. Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit." (1 Sam. 15:1-3.) Raamattu kertoo tämän jälkeen, kuinka Saul toteutti Herran käskyä. Se sanoo: "Ja hän otti Agagin, Amalekin kuninkaan, elävänä vangiksi, mutta kaiken kansan hän vihki tuhon omaksi miekan terällä. Mutta Saul ja väki säästivät Agagin sekä parhaimmat lampaat, lihavimmat raavaat ja karitsat, kaiken, mikä oli arvokasta; sitä he eivät tahtoneet vihkiä tuhon omaksi. Mutta kaiken karjan, mikä oli halpaa ja arvotonta, he vihkivät tuhon omaksi." (1 Sam. 15:8-9.)

Saul katsoi täyttäneensä Herran käskyn. Hän sanoi Samuelille: "Herra siunatkoon sinua! Minä olen täyttänyt Herran käskyn." (1 Sam. 15:13.) Totta olikin, että amalekilaiset olivat kärsineet murskaavan tuhon. Vain kuningas oli jäljellä ja karjastakin vain osa, joskin paras osa. Kuitenkin noissa Saulin sanoissa on mielistelyn ja itsekehun maku. Hän mielistelee Samuelia, koska hän tietää hänet Herran profeetaksi, jonka kätten kautta hän on saanut kuninkuuden, jota kansa kunnioittaa ja jolla on Jumalalta saatua valtaa. Hän ei kiitä Jumalaa saadusta voitosta, vaan korostaa sitä, mitä hän itse on tehnyt. Olihan Saul pystyttänyt itselleen voiton johdosta muistomerkin Gilgaliin. Samalla Saul haluaa salata sen, minkä hän on jättänyt tekemättä. Niinpä Samuel kysyy häneltä: "Mitä tämä lammasten määkiminen sitten on, joka kuuluu minun korviini, ja tämä raavaiden ammuminen, jonka kuulen?" (1 Sam. 15:14.)

Saul piti kiinni siitä, että hän oli täyttänyt Herran käskyn, vaikka Jumalan edessä asia oli toisin. Säästetyt eläimet olivat tarkoitetut uhreiksi Herralle. Jumalan tuomio oli kuitenkin selkeä. Herra sanoi: "Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana." Jumala oli ilmoittanut profeetan kautta tahtonsa Saulille. Nyt Saulin asia oli noudattaa sitä eikä tulkita uudelleen Herran sanaa tilanteeseen sopivaksi.

Paremmat toimintamahdollisuudet?

Nykyäänkin toimitaan paljon Saulin tapaan? Uhrataan, pidetään jumalanpalveluksia, toimitaan, mutta samalla luovutaan Jumalan sanasta, milloin mistäkin kohdasta. Eräs "luterilainen" kirkon johtomies oli sanonut tähän tapaan: "Kyllä minä tiedän, ettei kristillisessä kirkossa ole ollut ennen viime aikoja naispappeutta, mutta nykyään sitä ei voida välttää. Uskon, että Jumala antaa meille tämän anteeksi." Ehkä samaan tapaan ajattelevat monet niistä, jotka jäävät luopiokirkkoihin olettamiensa parempien toimintamahdollisuuksien tähden ja mukautuvat kirkkonsa luopumukseen ja haluavat muidenkin mukautuvan.

Jumala ei antanut anteeksi Saulille eikä hän anna anteeksi muillekaan, jotka toimivat samoin perustein ja hylkäävät Herran sanan. Heitä ei auta heidän ulkonainen hurskautensa eikä näennäistunnustuksellisuutensa. Herra sanoo: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana." Tuollaisen niskoittelijan Herra poistaa kuninkaallisesta papistostaan eli seurakunnastaan. Eikä sellaista tule pitää myöskään saarnavirassa.

Ihmispelko on väärä motiivi

Kun Saul sai kuulla Herran tuomion, hän hätääntyi. Silloin paljastui myös eräs hänen motiiveistaan. Hän sanoi: "Minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntänsä." Hänen tekojaan ei ohjannut Herran pelko, vaan ihmispelko; ei Herran sana, vaan ihmissana.

Miten suuri siunaus onkaan Jumalan kansalle se, kun Herra puuttuu asioihin ja poistaa tällaiset paatuneet jumalattomat Herran seurakunnasta ja varsinkin saarnavirasta. Se ei kuitenkaan ole aina aivan yksinkertaista, sillä ne, jotka ovat olleet pitkään seurakunnan yhteydessä, osaavat tehdä temppujaan ja johtaa harhaan. Eivätkä kaikki seurakunnan jäsenet osaa koetella henkiä eivätkä tehdä oikeita johtopäätöksiä.

Saul sanoi Samuelille: "Minä olen tehnyt syntiä, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sinun sanasi; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntänsä. Anna nyt minulle syntini anteeksi ja palaja minun kanssani, niin minä kumartaen rukoilen Herraa." Tämä on kauniilta kuulostava synnintunnustus, mutta se ei ole kuitenkaan aito. Saul ei todella katunut syntiään, vaan vain sen seurauksia haluten säilyttää valtansa ja asemansa. Siihen hän tarvitsi Samuelin seuraa ja uskonnollisuutta. Jos Saul olisi todella katunut, se olisi näkynyt hänen teoissaan; hän olisi määrännyt tuhottaviksi kaiken sen, mikä oli jäänyt tuhoamatta.

Uskovat eivät ole maailmasta

Kun Jumala johtaa ihmisen katumukseen ja uskoon, hänen koko elämäntyylinsä muuttuu. Syntielämä ja lihalliset harrastukset saavat jäädä. Alkaa uskossa kilvoittelu. Pyhän kasteen tarkoituksen mukaisesti vanha ihminen riisutaan ja kuoletetaan päivittäin ja uusi ihminen nousee esiin. Uskova ei elä maailman tapaan. Olemme tässä maailmassa, mutta emme maailmasta. Apostoli Johannes sanoo epäuskoisista, vääristä opettajista: "He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä" (1 Joh. 4:5). Mutta apostoleista ja oikeista uskovista hän sanoo: "Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen." (1 Joh. 4:6.) Ja Jeesus itse sanoo apostoleistaan ja uskovistaan: "Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole." (Joh. 14:14-16.)

Tuhlaajapoika ei palaa kuninkaantietä

Samuel oli voidellut Saulin kuninkaaksi. Kun hän sai tietää Saulin tottelemattomuudesta ja Herran tuomiosta, hän murehtui sielussaan ja rukoili Herraa koko yön. Kun Herra lähetti hänet viemään tuomion sanan Saulille, hän teki sen, vaikka se oli hänen sydämelleen raskas asia.

Mikä onkaan sen raskaampaa kuin menettää uskonveli tai -sisar! Mikä sen tuskallisempaa kuin nähdä kaikki ne peittelyt ja kuulla kaikki ne verukkeet, joilla entinen rakas uskonveli yrittää salata epäuskon tilansa. Se, joka tulee oikeaan parannukseen, tunnustaa reilusti syntinsä ja erehtymisensä eikä yritä neuvotella ehdoista, joilla hän palaa. Tuhlaajapojan paluu ei kulje kuninkaantietä eikä hän saavu kotiin kuninkaana tai opettajana, vaan näin hän sanoo: "Minä en ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan."

Ihana armo

Mutta miten ihana onkaan taivaallisen Isän armo katuvalle syntiselle. Hän ottaa hänet armoihinsa lapsena, joka oli kuollut, mutta joka virkosi eloon, Kristuksen täytetyn työn tähden. Hän ei ota häntä vastaan orjana, jonka on työllään hankittava paikka itsellensä pyhien seurakunnassa.

Saulin seuraaja Daavidkin erehtyi laskelmointiin ja karkeisiin synteihin. Miten tuskaista olikaan hänen elämänsä sinä aikana, kun hän yritti peitellä syntiään. Siitä ajasta hän sanoo: "Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani." Ps. 31:3. Ja hän lausuu: "Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!" Ps. 31:2. Autuus saadaan siten, että Herra jättää lukematta meille syyksi pahat tekomme Kristuksen sovitustyön tähden. Autuutta ei saada siten, että yritämme selittää, ettemme me niin kovin pahoja olekaan, tai että se, mitä olemme väärin tehneet, olisi meille sallittua.

Kiusaaja ja ihmisen oma paha henki vievät ihmisen liukkaille poluille ja turmioon. Pyhä Henki antaa oikean parannuksen hengen, ja hän asettaa meidän jalkamme käymään suoraan totuuden tietä. Amen.

Markku Särelä