”Miehet sanoivat Lootille: "Vieläkö sinulla on ketään omaista täällä? Vie pois täältä vävysi, poikasi, tyttäresi ja kaikki, keitä sinulla on kaupungissa. Sillä me hävitämme tämän paikan. Koska huuto heistä on käynyt suureksi Herran edessä, Herra lähetti meidät hävittämään sen." Loot meni puhuttelemaan vävyjään, joiden oli aikomus ottaa hänen tyttärensä, ja sanoi: "Nouskaa, lähtekää pois tästä paikasta, sillä Herra hävittää tämän kaupungin." Mutta hänen vävynsä luulivat hänen laskevan leikkiä. Mutta aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: "Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet kuolisi kaupungin syntivelan tähden." Kun hän vielä vitkasteli, miehet tarttuivat hänen käteensä sekä hänen vaimonsa ja molempien tyttäriensä käteen, sillä Herra tahtoi säästää hänet, ja veivät hänet ulos ja jättivät hänet kaupungin ulkopuolelle. Viedessään heitä ulos mies sanoi: "Pakene henkesi tähden, älä katsele taaksesi äläkä pysähdy mihinkään alangolla. Pakene vuorille, ettet hukkuisi." Mutta Loot sanoi heille: "Oi Herrani*, ei niin! Katso, palvelijasi on saanut armon silmiesi edessä, ja suuri on laupeutesi, jota olet minulle osoittanut pelastaaksesi henkeni, mutta minä en voi päästä pakoon vuorille. Pelkään, että onnettomuus saavuttaa minut ja minä kuolen. Katso, tuolla on lähellä vähän matkan päässä kaupunki paetakseni sinne. Salli minun pelastua sinne – onhan se vain vähän matkan päässä – jäädäkseni eloon." Hän sanoi hänelle: "Katso, minä teen sinulle mieliksi tässäkin kohden. En hävitä kaupunkia, josta puhut. Pakene nopeasti sinne, sillä en voi tehdä mitään, ennen kuin olet saapunut sinne." Siitä kaupunki sai nimekseen Sooar*. Aurinko oli noussut, kun Loot saapui Sooariin. Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle rikkiä ja tulta Herralta taivaalta. Hän hävitti nämä kaupungit ja koko alangon sekä kaikki niiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvillisuuden. Mutta hänen vaimonsa, joka oli tullut hänen jäljessään, katsoi taakseen, ja muuttui suolapatsaaksi. Aabraham nousi varhain aamulla ja meni siihen paikkaan, jossa hän oli seisonut Herran edessä. Hän katseli Sodomaan ja Gomorraan päin ja yli koko alangon, ja katso, maasta nousi paksu savu niin kuin sulatusuunin savu. Kun Jumala tuhosi alangon kaupungit, Jumala muisti Aabrahamia ja johdatti Lootin pois hävityksen keskeltä hävittäessään ne kaupungit, joissa Loot oli asunut.” 1 Moos. 19: 12 – 29.

Jeesuksessa Kristuksessa rakkaat!

Kuten joka vuosi kirkkovuoden lopussa ennen adventtia, mietimme viimeisen päivän tai ajan lopun saapumista.

Tämä ei ole tavallinen tapahtuma, jonka aikana tämä maailma sellaisena kuin se nyt on, päättyy. Ei, tämä on päivä, jolloin Jumalan armon aika päättyy. Silloin Kristus tulee ja kaikki näkevät sen, niin kuin salama leimahtaa lähellä, jakaen taivaan idästä länteen. Kaikki huomaavat sen, niin uskovat kuin ei-uskovatkin. (Matt. 24:27) Mutta sitten ei enää mitään voida muuttaa – Kristus erottaa uskovat ei-uskovista, ja sitten uskovat pääsevät uudistettuun maailmaan, jossa ei ole enää syntiä: ei kuolemaa, eikä kyyneleitä, eikä kärsimystä, mutta uskosta osattomat joutuvat helvettiin, jossa on oleva päättymätön itku ja hammasten kiristys.

Olemme kuulleet kymmenestä neitsyestä – heistä viisi oli viisasta ja viisi tyhmää. Yksikään näistä neitsyistä ei ollut kirkossa kastamaton. Kuitenkin viimeisenä päivänä heistä vain viidellä oli uskon öljy lampussaan, muut viisi olivat laiminlyöneet Jumalan sanan lukemisen ja pohtimisen, ehkä he olivat alkaneet käydä jumalanpalveluksissa vain harvoin, koska tässä maailmassa oli niin paljon tekemistä. Tai he olivat tulleet jumalanpalvelukseen vain muodollisesti, ollen kyllä fyysisesti läsnä jumalanpalveluksessa, mutta mieleltään ja sydämeltään muualla.

Oli miten oli, mutta Kristus kertoi tämän vertauksen, jotta me pidämme jatkuvasti liekin öljylamppuissa, koska emme tiedä hetkeä, jolloin Kristus tulee ja ottaa meidät luokseen. Olemme myös kuulleet saarnoja Matteuksen evankeliumin luvusta 24. Kristus tulee, mutta älkäämme antako väärien profeettojen pettää itseämme. He saarnaavat – täällä on Kristus, tuolla on Kristus. Tässä julistuksessa Kristus kertoo sekä Jerusalemin tuhosta että viimeisestä päivästä. Siitä tulee kauhea päivä niille, jotka pysyvät epäuskossaan. Sitten enää ei tule pelastusta, ei ole paikkaa mihin piiloutua.

Mutta Kristus kutsuu uskovat olemaan valppaita! Tämä ei tarkoita vain ajanmerkkien tarkkailua ja sitä, että annamme niiden muistuttaa meitä Jeesuksen paluusta ja viimeisestä tuomiosta. "Valppaana ja valppaana oleminen" tarkoittaa myös Jumalan sanasta kiinni pitämistä, sen kuuntelemista ilolla ja siitä oppimista sekä ennen kaikkea jatkuvaa turvaamista ainoaan Vapahtajaan ja Lunastajaan, Jeesukseen Kristukseen. Yhtäkkiä ja odottamatta Kristus tulee jälleen tuomitsemaan ja viemään omansa kotiinsa ikuisessa kirkkaudessa.

Mutta tänään pohdimme toista tapahtumaa – Vanhan testamentin tapahtumaa - joka oli myös edeltäjä eli esikuva siitä, kuinka Jumala pelastaa uskovat, mutta rankaisee tulikivellä ei-uskovia, jotka Jumalan sanan sijaan olivat korottaneet itsensä syntiä täynnä olevaan elämään, ja josta he olivat ylpeitä ja jota he puolustivat tyrkyttämällä omaa elämäntapaansa muille.

Apostoli Pietari kuvailee tätä tapahtumaa seuraavasti ja ilmoittaa, miksi se tapahtui: ”Sillä Jumala ei säästänyt enkeleitä, jotka olivat tehneet syntiä, vaan syöksi heidät pimeyden kahleissa helvettiin ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. Hän ei säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin kahdeksantena Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ja antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomien maailman päälle. Hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne hävitettäviksi asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes elävät jumalattomasti. Kuitenkin hän pelasti vanhurskaan Lootin, jota vaivasi riettaiden elämä haureudessa. Sillä asuessaan heidän keskuudessaan tämä vanhurskas mies kärsi tuskaa vanhurskaassa sielussaan heidän pahojen tekojensa tähden, joita hän näki ja kuuli joka päivä. Herra tietää pelastaa jumaliset koetuksista, mutta säilyttää tuomiopäivään rangaistuksen alaisina väärät, ja varsinkin ne, jotka lihan mukaan vaeltavat saastaisissa himoissa ja halveksivat herruutta. Nuo uhkarohkeat ja itserakkaat eivät pelkää pilkata mahtavia henkiä” (2 Piet. 2:4–10)

Jumala on joskus osoittanut avoimesti, mitä tapahtuu niille, joiden synti on heille niin rakas, että he mieluummin jäävät syntiin kuin katuvat ja kääntyvät. On varmasti ollut muitakin vastaavia tapahtumia, mutta niistä voimme vain arvailla – oliko jokin sota tai toinen sellainen, vai luonnonmullistus, tai tapahtuiko jokin Jumalan rangaistus syntiin joutuneiden ihmisten takia vai ei. Kuitenkin, nämä Raamatussa kuvatut tapahtumat ovat selviä, koska miehet ovat ne kuvanneet Pyhän Hengen inspiraatiossa meidän opetukseksemme.

Ja Kristus itse saarnasi: ”Samoin kuin tapahtui Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja rikkiä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki. Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy. Sinä päivänä älköön se, joka on katolla ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan. Älköön myöskään se, joka on pellolla, palatko takaisin. Muistakaa Lootin vaimoa! Se, joka yrittää pelastaa sielunsa, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa sen, pelastaa sen elämään. Sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella: toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään."Kaksi on pellolla, toinen otetaan, toinen jätetään.” (Luuk. 17:28–36)

Joten, seuraten sitä mitä Kristus sanoi, Sodoman ja Gomorran tuho on kuvaus siitä, mitä tapahtuu koko maailmalle viimeisenä päivänä, toisin sanoen, uskosta osattomat hukkuvat, mutta Jumala suojelee uskovat. Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa 18 Herran enkelit sanoivat Aabrahamille: "Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri, ja heidän syntinsä ovat hyvin raskaat." (1 Moos. 18:20) Aabraham ymmärsi, mitä Herra oli päättänyt tehdä näille kaupungeille, ja Aabraham pyysi sen vuoksi Jumalalta, ettei Hän tuhoaisi siellä kaikkea siellä asuvien vanhurskasten ihmisten vuoksi.

Kuitenkin, Jumalan vastauksesta Abrahamin rukoukseen voidaan ymmärtää, ettei näissä kaupungeissa ollut kymmentäkään uskovaista. Vain Loot ja jotkut hänen perheensä jäsenet. Ja niin koitti päivä, kun ”aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: "Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet kuolisi kaupungin syntivelan tähden." (1 Moos. 19:15)

Luther kirjoittaa siitä seuraavasti Ensimmäisen Mooseksen kirjan kommentaarissaan: ”Hän ei puhu nuorten synneistä, aviomiesten rikkomuksista, tavallisen kansan tai hallituksen rikoksista, vaan koko kaupungin rikoksista. Siksi sen täytyi olla synti, jota tehtiin täysin vapaasti näissä kaupungeissa, hallituksen ja kaikkien ihmisluokkien suostumuksella, joten rikoksiin eivät osallistuneet vain tekijät, vaan myös ne, jotka kannattivat synnin tekoja."

Luther jatkaa: "Sellaiset synnit, joita jopa hallitus puolustaa, vaikka sen tulisi niistä rangaista, saavat pian Jumalan rangaistuksen. Myös aviorikos, murha, koronkiskominen ja niin edelleen ovat tiettyjen ihmisten syntejä; mutta jos hallitus ei rankaise niistä heitä, niin yksittäisistä synneistä tulee koko kaupungin yhteisiä syntejä, joita seuraa aina yhteinen onnettomuus. Koska tämä laki on oikeassa: synnintekijä ja se, joka kannattaa tätä syntiä, ansaitsevat saman rangaistuksen. Joten Lootin täytyy kuulla kauhea lause: jos hän ei jätä kaupunkia, hän jakaa sen synnin ja hukkuu yhdessä epäuskoisten kaupunkilaisten kanssa."

”Kun hän [Loot] vielä vitkasteli, miehet tarttuivat hänen käteensä sekä hänen vaimonsa ja molempien tyttäriensä käteen, sillä Herra tahtoi säästää hänet, ja veivät hänet ulos ja jättivät hänet kaupungin ulkopuolelle.” (1 Moos. 19:16)

Loot tekee tässä syntiä viivyttelemällä eikä kykene poistumaan kaupungista heti. Ikään kuin hänen ajatuksensa olisivat hyviä – Hän toivoo edelleen, että hänen vävynsä ja muut sukulaiset seuraavat häntä. Lootia sattuu sen ajatteleminen, että he hukkuvat.

Luther opettaa edelleen: "Kuitenkin, tapahtuipa mitä tahansa, mikään syy tai neuvo ei ole tärkeämpi kuin Jumalan sana."

Tee mitä Jumalan sana sanoo. Usko Jeesuksen sanoihin. Äläkä epäröi seurata niitä!

"Sakarias, Johannes Kastajan isä, tulee mykäksi, koska hän ei uskonut enkeliä... Jumala ei kuitenkaan kohtele Lootia niin ankarasti – Hän säästää hänet ja antaa anteeksi hänen syntinsä suojellen Lootia miltei vastoin hänen tahtoaan" tuoden hänet kädestä pitäen pois kaupungista.

Ja tapahtui, kun veivät heidät ulos, niin yksi mies sanoi: "Pakene henkesi tähden, älä katsele taaksesi äläkä pysähdy mihinkään alangolla. Pakene vuorille, ettet hukkuisi." (1 Moos. 19:17) Loot määrättiin nyt tekemään useita asioita pelastaakseen henkensä. Hänen on lähdettävä katsomatta taaksepäin mitä kaupungeille tapahtuu. Hänen täytyy lähteä tasangolta vuorille. Hänen on lähdettävä, mitä pidemmälle, sen parempi.

"Enkeli haluaisi sanoa: ajattele, kuinka sinä itse pelastut ja kuinka saat pelastuksen! On turhaa murehtia toisista ja ihmetellä kuinka he pelastuvat. Tämä käsky korostaa sanaa "sinä”, näin Luther. Pyhä Paavali kirjoittaa Tiitukselle: ”Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä tiedät, että sellainen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä itse itsensä tuominneena.” (Tiit. 3:10–11) Ja kirjeessään roomalaisille apostoli sanoo: "antakaa sijaa Jumalan vihalle", eli - jos uskosta osattomat haluavat hukkua ja tuhoutua, niin anna heidän hukkua!"

Toinen käsky – se, ettei Lootin pitänyt katsoa taakseen – osoittaa, kuinka paljon Loot on huolissaan kaupunkinsa pelastuksesta. Jumala näkee sen Lootin sydämessä. Kun hyvät ystävät eroavat, he yleensä katsovat taaksepäin. Siksi enkeli käskee Lootia erottamaan itsensä kokonaan tästä kaupungista, uskaltamatta edes katsoa taakseen! Meidän on tehtävä sama viimeisenä päivänä. Olemme julistaneet evankeliumia ympärillämme oleville. Kuka on hylännyt sen, on hylännyt sen, eikä ole mitään muuta jäljellä! Kun katseemme on Kristuksessa tulevaisuudessa, menemme sinne, minne Kristus meidät johdattaa. Katsomatta taaksepäin.

Mutta Loot sanoi heille: "Oi Herrani*, ei niin! Katso, palvelijasi on saanut armon silmiesi edessä, ja suuri on laupeutesi, jota olet minulle osoittanut pelastaaksesi henkeni, mutta minä en voi päästä pakoon vuorille. Pelkään, että onnettomuus saavuttaa minut ja minä kuolen. Katso, tuolla on lähellä vähän matkan päässä kaupunki paetakseni sinne. Salli minun pelastua sinne – onhan se vain vähän matkan päässä – jäädäkseni eloon."

"Tämä on kaunis esimerkki siitä, mitä rukous voi ja mitä sillä voidaan saavuttaa. Loot hylkää viimeisen käskyn – paeta vuorille, paljastaen, että hän ei luota itseensä, eikä tiedä, pystyykö hän pelastamaan itsensä tällä tavalla", opettaa tohtori Martti Luther.

Jumala haluaa meidän rukoilevan Häntä vilpittömästi ja sydämestämme. Ja sen Loot myös tekee! Tämä pyyntö on kuitenkin outo sen vuoksi, että hän kysyy, voidaanko jotain muuttaa Jumalan hänelle ilmoittamassa suunnitelmassa.

Tosi kristityn rukous sisältää nämä kolme osaa, jotka myös kuullaan Lootin rukouksessa. Ensimmäinen osa on kiitoksen antaminen Jumalalle, tutkistelu sydämessä ja Hänen [eli Jumalan] armotyönsä ylistäminen sanoin, että hän [eli uskova] on armosta Jumalan lapsi. Toinen osa on parannus tai tarina kärsimyksestä. Loot luulee olevansa vaarassa, jos hän menee vuorille Jumalan tahdon ja järjestyksen mukaan. Kolmannessa osassa Loot ilmaisee halunsa - hän haluaisi paeta läheiseen pikkukaupunkiin ja pelastaa itsensä siellä. Psalmista 145 luemme: "Hän [Herra] tekee, mitä häntä pelkäävät haluavat…"

Joten tämä tapahtuma myös kutsuu ja rohkaisee meitä rukoilemaan Jumalaa kaikissa tarpeissamme, koska Hän haluaa tehdä niin kuin me tahdomme, kunhan heittäydymme maahan Hänen eteensä ja rukoilemme vilpittömästi ja sydämestämme.

Hän sanoi hänelle [eli Jumala sanoi Lootille]: "Katso, minä teen sinulle mieliksi tässäkin kohden. En hävitä kaupunkia, josta puhut. Pakene nopeasti sinne, sillä en voi tehdä mitään, ennen kuin olet saapunut sinne." Siitä kaupunki sai nimekseen Sooar*.

Tässä tapahtuu ihmeellinen asia. Jumala antaa periksi ja tekee kuten Loot tahtoo. Tämä vaikuttaa olevan liikaa ja on melkein uskomatonta, mutta meidän tulee tarkastella tätä esimerkkiä huolellisesti – opetuksena ja lohdutuksena, jotta mekin mielellään rukoilemme "napisematta ja epäilemättä".

Sinun ei pidä katsoa arvottomuuttasi, vaan Jumalan käskyä rukoilla väittelemättä siitä, oletko kelvollinen vai et. Sinun täytyy pitää kiinni lupauksesta, että Herra haluaa tehdä mitä Häntä pelkäävät haluavat. Tätä ei ole kuvattu Lootin vuoksi, vaan meidän tähtemme, jotta opimme hillitsemään Jumalan vihaa. Kyllä... vihaa!!
Kuinka kun Hän näyttää meille sauvan [eli lakinsa] kaukaa, voimme kuitenkin tulla Hänen eteensä ja laskeutua/heittäytyä Hänen käsiinsä. (Job 21:9; Jes. 57:15–16)

Myös profeetta Hesekielin kirjassa Herra itse sanoo: ”Etsin heidän joukostaan miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa edessäni maan puolesta, etten sitä hävittäisi, mutta en löytänyt.” (Hes. 22:30)

Tästä syystä Herra tuomitsee ankarasti profeetat ja papit ja nuhtelee niitä. Älkäämme olko sellaisia. Rukoilkaamme turvallisesti, iloisesti ja luottamuksella. Jos meille ei anneta sitä, mitä pyydämme, seuraa varmasti jotain vielä parempaa - rukous ei voi olla turha eikä jäädä hedelmättömäksi, kuten Jaakob sanoo: "Paljon voi vanhurskaan toimellinen rukous." (Jaak. 5:16)

Aurinko oli noussut, kun Loot saapui Sooariin. Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle rikkiä ja tulta Herralta taivaalta. Hän hävitti nämä kaupungit ja koko alangon sekä kaikki niiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvillisuuden. (1 Moos. 19:23–25)

Pyhä Henki on kuvannut tämän kaiken meille, ei niiden vuoksi, jotka menehtyivät, vaan tulevien sukupolvien vuoksi, jotka joutuvat kokemaan suuria onnettomuuksia viimeisinä aikoina. Se on kirjoitettu pelottavaksi esimerkiksi kaikille jumalattomille. Jos niitä, jotka halveksivat Jumalan sanaa, rangaistaan ​​ankarammin kuin Sodomaa, kuinka sitten Jumalan sanan vainoojat tuomitaan? Kristus itse sanoi: "Missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne. Totisesti sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin." (Matt. 10:14–15) Voisiko Jumala osoittaa selvemmin, että Hän kohtaa jumalattomat kaikessa ankaruudessaan ja vihassaan?

Mutta hänen vaimonsa, joka oli tullut hänen jäljessään, katsoi taakseen, ja muuttui suolapatsaaksi. (1 Moos. 19:26) Luther saarnasi tästä seuraavasti: "Lootin vaimo oli hurskas ja pyhä vaimo, täynnä erinomaista uskoa. Hän seuraa miestään viipymättä, mutta kärsii kuitenkin inhimillisestä heikkoudesta ja kiusauksesta, niin että hän katsoo taakseen ja kuolee." Jeesus itse, puhuessaan viimeisestä päivästä, sanoo: "Muista Lootin vaimoa!" Katsoa taakseen tarkoittaa kääntymistä pois Jumalan käskystä ja se tarkoittaa muuta tekemistä kutsumuksesi ulkopuolella, kuten teki esimerkiksi se, joka Kristuksen kutsumana ei halunnut heti seurata Häntä, vaan aikoi haudata kuolleen omaisensa ensin. Älä katso ympärillesi ja kysy mitä muut tekevät. Tee se mitä Kristus sinua käskee: luota yksin Häneen! Luther kirjoittaa: "Lootin vaimoa rangaistiin ajallisella rangaistuksella, jotta jumalattomille annettaisiin tulevaisuudessa esimerkki siitä, että jos he eivät pidä Jumalan sanaa, he joutuvat iankaikkiseen rangaistukseen."

Aabraham nousi varhain aamulla ja meni siihen paikkaan, jossa hän oli seisonut Herran edessä. Hän katseli Sodomaan ja Gomorraan päin ja yli koko alangon, ja katso, maasta nousi paksu savu niin kuin sulatusuunin savu. Kun Jumala tuhosi alangon kaupungit, Jumala muisti Aabrahamia ja johdatti Lootin pois hävityksen keskeltä hävittäessään ne kaupungit, joissa Loot oli asunut.

Kuulimme äsken kuinka Loot, hänen tyttärensä ja vaimonsa voivat. Sitten Mooses kääntää katseemme takaisin Abrahamiin, uskomme isään. Kuten näimme, Sodomasta oli tullut Lootille rakas. Liian rakas. Lootin olisi pitänyt nähdä aikaisemmin, että tämän kaupungin paheet turmelisivat Lootin perheen ja että suurin osa heistä hukkuisi. Hänen olisi täytynyt lähteä suuren perheensä ja omistamiensa suurten karjalaumojensa kanssa pois tällaisesta turmelevasta ympäristöstä paljon aikaisemmin. Abrahamin rukous ja neuvotteleminen Jumalan kanssa koskien armoa ja Sodoman ja Gomoran tuhoamatta jättämistä johtui itse asiassa Lootista. Abraham tiesi, että Loot oli rikas mies, jolla oli suuri perhe ja monia palvelijoita, jotka paimensivat Lootin laumaa.

Loot piti jumalanpalveluksia ja saarnasi Jumalan sanaa, ja siksi Abraham oli aluksi melko varma, että Lootin suuressa perheessä on varmasti viisikymmentä uskovaa. Valitettavasti kävi ilmi, että tosi uskovia oli jäljellä enää neljä. Mutta myös nämä neljä ­– ehkä Abrahamin jatkuvan rukouksen vuoksi – Jumala pelasti heidät niin erityisellä tavalla. Jumala pelastaisi kaikki. Jumala pelastaa kaikki vanhurskaat viimeisenä päivänä. Ketään [heistä] ei hylätä eikä jätetä hukkumaan.

Näin meitä opetetaan ja valmistaudutaan viimeiseen päivään joka vuosi kirkkovuoden lopussa. Sitä päivää varten meidän tulee olla valmiita joka päivä, koska emme tiedä milloin Herramme ja Vapahtajamme tulee jälleen. Eräänä päivänä Hän tulee ja noutaa meidät, erottaa meidät jumalattomista ja johtaa meidät Valtakuntaansa. Katsokaamme, että meillä on tämä uskon öljy. Jumala varmistaa, että meillä on tämä öljy lampuissamme, ellemme seuraa tätä maailmaa unohtaen ja laiminlyömällä kuulla Jumalan sanaa.

Muista, että Pyhä Henki tuo sinut Kristuksen luo evankeliumin kautta. Vain evankeliumin kautta Hän toimii ihmisten sydämissä. Evankeliumi on keino, jolla saamme Jumalan armon ja pelastuksen. Jos emme lue tai kuule Jumalan Sanaa, evankeliumia, Pyhä Henki ei voi suorittaa työtään meissä. Siksi sinun tulee ahkerasti lukea ja kuulla Jumalan Sanaa, evankeliumia. "Se on Jumalan voima, jokaiselle uskovalle pelastukseksi." (Room. 1:16)

Aamen.

Latvian Ylösnousemuksen Luterilaisen Augsburgin Tunnustuksen Seurakunnan pastori Jānis Dimzan saarna 17.11.2024 Tampereella 25. sunnuntaina Kolminaisuudenpäivästä.