2. adventtisunnuntai, II vsk:n evankeliumi

Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." Mark. 1:14-15.

Rakkaat kristityt!

Tekstimme kuvaa meille kiteytetysti yhdellä virkkeellä Jeesuksen saarnan. Hän oli valmistanut toiminnallaan tietä Jeesukselle, mutta oli pian pantu vankeuteen. Jeesus oli aloittanut julkisen toimintansa. Hän julisti saarnallaan ja teoillaan. Hän sanoi kerran teoistaan: "Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden." (Joh. 14:11) Hänen tekonsa kertoivat siitä, kuka hän oli ja mistä hän oli tullut. Kun hänen tekonsa ymmärrettiin pyhän Raamatun ennustusten ja Jeesuksen opetuksen valossa, niillä oli epäämätön todistusvoima siitä, että Jeesus oli luvattu Messias, ihmiseksi tullut Jumalan Poika.

Tänään syvennymme tekstimme nojalla Jeesuksen saarnaan. Hänestä oli ennustettu: "Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki." (Jes. 11:2) Vaikuttakoon hän Hengellään saarnansa kautta tätä meidänkin sydämissämme. Lisätköön hän meille hengellistä viisautta ja ymmärrystä. Antakoon hän meille neuvoja kulkiessamme iankaikkisen elämän tietä ja voiman noudattaa niitä. Lisätköön hän meille oikean opin tietoa, ettei meitä viskellä kaikissa kavalissa opin tuulissa. Antakoon hän meille sydämiin jumalanpelon antaaksemme kunnian iankaikkiselle Jumalalle ja kammotaksemme kaikkea sitä, mikä loukkaa Herramme pyhyyttä.

Jeesuksen saarnan ensimmäinen osa kuuluu: "Aika on täyttynyt"

Jumalan lapsen on tarpeen käsittää, mikä aika on. Jeesus opetti seuraamaan aikain merkkejä. Hän nuhteli siitä, etteivät ihmiset ymmärtäneet niitä. Ei ole olemassa historian kulussa sellaista aikaa, joka oikeuttaisi huolettomuuteen sielunsa kohtalosta. Olet sitten lapsi, nuori, työikäinen tai eläkeläinen, sinun on tarpeen olla valmis ottamaan vastaan se, mikä tulee.

Jeesuksen saarnan lähtökohta oli: "Aika on täyttynyt." Tämän piti johdattaa kuulijat kysymään, mitä nyt on tapahtunut ja kuinka se minua koskee. Oli tullut historian käännekohta. Se koski jokaista. Messias oli tullut, maailman Vapahtaja, jokaisen ihmisen Lunastaja. Tätä aikaa ei saanut hukata. Tilaisuudesta tuli ottaa vaari. Oli tullut etsikon aika.

Harvat ottavat vaarin etsikonajastaan. Jeesus joutui valittamaan: "Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." (Luuk. 19:43-44) Tunnetko sinä etsikonaikasi? Ymmärrätkö, kuinka merkityksellinen on se aika ja hetki, kun kuulet Jumalan äänen kutsuvan ja sanovan: "Nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä."

Jeesuksen tullessa täyttyi Messiaan odottamisen aika. Nyt meillä on viimeinen aika ja odotamme Kristusta tuomiolle muistaen tätä pyhää sanaa: "Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi" (Fil. 3:20). Messiaan tulolla oli omat merkkinsä, nyt näemme tihentyvinä maailman lopun merkit. Herramme on tuleva äkkiarvaamatta.

Jeesuksen saarnan toinen osa kuuluu: Jumalan valtakunta on tullut lähelle

Miten ihanasti Vanhan testamentin profeetat olivatkaan kuvanneet ajallisin kuvin Jumalan valtakuntaa. Ne, joiden sydämet olivat kiinni ajallisissa ja joilla ei ollut synnintuntoa eikä armon tarvetta, luulivat Jumalan valtakunnan tulevan maallisena hallintana ja nostavan Israelin maan kunniaan ja loistoon. Mutta Jeesus opetti, ettei Jumalan valtakunta ole maallinen valtakunta, vaan se on taivasten valtakunta ja ettei se tule ulkonaisella tavalla, vaan se on sisäinen, hengellinen valtakunta. Ja kun Jeesus saarnasi, hän julisti, että se oli tullut lähelle.

Vuoret, kukkulat, pellot, metsät, puutarhat, joet ja järvet olivat kuten ennenkin. Ihmiset elivät samaan tapaan kuin ennenkin, harjoittivat ammattejaan, menivät naimisiin, kasvattivat lapsiaan ja kävivät sapattina synagogassa. Toiset olivat hyvämaineisia, toiset toisenlaisia. Jumalan valtakunta oli tullut lähelle, mutta silti sitä ei voinut silmin nähdä. Vaikka Jumalan valtakunta ilmeni Jeesuksen tekemissä ihmeteoissa, sitä ei voinut havaita sen olemuksen puolesta. Sairaat, jotka Jeesus paransi, olivat senkin jälkeen kuolevaisia ihmisiä, jotka saattoivat sairastua. Järvi, jonka Jeesus tyynsi, saattoi raivota myrskyn kourissa tulevaisuudessakin. Ja Israel oli edelleen Rooman vallan alla. Yhteiskuntaelämä oli edelleen ajallisten lakien ja järjestysten alaista. Paratiisi ei ollut palannut Palestiinaan eikä taivas ollut tullut maan päälle. Mutta kun aika oli täyttynyt, oli tapahtunut jotakin suurta ja ratkaisevaa.

Mitä se oli? Oli tullut Messias, jonka työ oli päättyvä suureen voittoon meidän hengellisistä vihollisistamme. Tekstimme kertoo, että Jeesus "saarnasi Jumalan evankeliumia". Muistamme, mitä sana evankeliumi merkitsee. Sehän tarkoittaa iloista viestiä siitä, että vihollisemme ovat kukistetut ja rauha on tullut. Evankeliumi ei ole kertomus siitä, mitä ihmiset ovat tehneet tai mitä heidän täytyy tehdä, vaan se on Jumalan rauhan viesti ja armahduspäätös häntä vastaan kapinaan nousseelle, Jumalaa vailla elävälle ihmiskunnalle. Se on syntien anteeksiantamuksen ja synninpäästön sana. Tämä sana tulee meille lohdullisena, kun enkeli julistaa: "Maassa rauha". Se tyynnyttää epäröivän, ahdistuneen mielemme, kun Jeesus sanoo: "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." (Joh. 14:27) Se kohtaa meidät Kristuksen ristinkuoleman jälkeen, kun Ylösnoussut julistaa: "Rauha teille".

Ihana Jumalan valtakunta, tuo taivasten valtakunta, joka on rauhaa, iloa ja vanhurskautta Pyhässä Hengessä, on meitä aivan lähellä. Se tulee luoksemme evankeliumin sanassa kaikissa sen muodoissa ja sakramenteissa. Se on nyt omana kaikilla niillä, jotka uskovat, vaikka maailma heidän ympärillään olisi miten kylmä, kova ja ahdistava tahansa. Se oli Johannes Kastajankin omana, vaikka hän oli uskonsa ja todistuksensa tähden vankeudessa. Se aarre on sinullakin riippumatta niistä ulkonaisista olosuhteista, joissa elät.

Jeesuksen saarnan kolmas osa oli: Tehkää parannus

Tällä sanalla Jeesus tekee selväksi, kuinka Jumalan valtakuntaan tullaan. Tarvitaan entisen epäuskoisen elämän murtuminen, täyskäännös. Omantunnon tulee herätä toimintaan. Jumalan lain tulee sitä satuttaa ja saada aikaan synnintunto Jumalan edessä. On ihmisiä, jotka peilaavat elämäänsä toisiin ihmisiin ja joiden omatunto on orjallisesti sidoksissa siihen, mitä kasvattajat, auktoriteetit ja vallanpitäjät sanovat, mutta heidän Luojallaan ja Jumalallaan ei ikävä kyllä ole viimeistä sanaa heidän mielissään. Kun Jeesus sanoo: "Tehkää parannus", hän kutsuu jokaisen Jumalan eteen, ja hän asettaa meidät hänen eteensä sillä tavalla, että Jumalan ja meidän välissä ei ole ihmisauktoriteetteja. Silloin olemme pyhän Jumalan edessä syntisinä, pahoina, jumalattomina, ja kuulemme nuo sanat: "Tehkää parannus". Toisin sanoen: emme pelastu, ellemme käänny. Jumalan lain valossa näemme syntimme, tuntomme alkaa syyttää meitä ja meille tulee tärkeäksi, kaikkia muita asioita tärkeämmäksi kysymys: miten pelastun?

Synnintunnon kautta tullaan uskoon. Ilman oman syntisyyden tuntemista ja tunnustamista puolustelemme pahoja tekojamme, vähättelemme niitä ja katsomme niiden johtuvan huonoista olosuhteista tai muista ihmisistä. Mutta voidaksemme tulla uskoon, lain tulee tehdä tehtävänsä meissä itsessämme, kuten apostoli Paavali sanoo: "Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto." (Room. 3:19-20)

Ovatko sinun puolustelusi tulleet kumotuiksi? Onko sinulle tullut synnintunto, tuo tunto, joka synnyttää omantunnon kauhuja ja joka ei jätä sinulle mitään ansiota eikä puolusteltavaa Jumalan edessä?

Jeesuksen saarnan neljäs osa oli: Uskokaa evankeliumi

Jeesus ei jättänyt synnintuntoista ihmistä omantunnon kauhujen valtaan, vaan auttoi häntä. Hänellä oli hyvin yksinkertainen keino. Hän julisti evankeliumia ja kutsui uskomaan sen. Halvatulle miehelle hän sanoi: "Sinun syntisi ovat anteeksiannetut." Fariseusten tuomitsemalle naiselle hän lausui lohdulliset sanat: "En minäkään sinua tuomitse." Omantunnon raskasta taakkaa kantaville hän julisti: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." (Matt. 11:28) Hän herätti eloon hengellisesti kuolleet, sitoi haavoittuneet, nosti olalleen langenneet ja antoi kuolevalle ikuisen autuuden toivon.

Niin hän kutsuu nytkin. Kun hän sanoo: "Uskokaa evankeliumi", se on omantunnon ahdistusta kokevalle syntiselle suloinen kutsu tulla Jeesuksen tykö ja saada tunnolleen rauha ja lepo. Kun ahdistunut kysyy, saanko uskoa, vaikka olen näin huono, tuo sana on lupa saada uskoa, se on suloinen kutsu käydä sisälle Jumalan valtakuntaan, se on luja vetoomus paeta turvaan Jeesuksen tykö sitä tuomiota ja rangaistusta, joka kohtaa epäuskoisia.

Kuulethan sinäkin evankeliumin suloisen kutsun, kun Herra sanoo: "Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole." (Jes. 45:22)

Amen.

Markku Särelä

3. adv. sunn. I vsk, epistola

Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo. Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää. Hoivatkaa sentähden toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi. Sillä minä sanon, että Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, vahvistaaksensa isille annetut lupaukset, mutta että pakanat laupeuden tähden ovat ylistäneet Jumalaa, niinkuin kirjoitettu on: "Sentähden minä ylistän sinua pakanain seassa ja veisaan kiitosta sinun nimellesi." Ja vielä on sanottu: "Riemuitkaa, te pakanat, hänen kansansa kanssa." Ja taas: "Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ja ylistäkööt häntä kaikki kansat." Ja myös Esaias sanoo: "On tuleva Iisain juurivesa, hän, joka nousee hallitsemaan pakanoita; häneen pakanat panevat toivonsa." Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta. Room. 15:4-13.

Miten virkistävää onkaan saada siirtyä uuteen kirkkovuoteen siinä lujassa uskon varmuudessa, että Herramme Kristus yhä tulee seurakuntaansa kaikella lohdutuksellaan sanassa ja sakramenteissa. Jossakin ajallisessa asiassa toivomme voi tukehtua voittamattomiin vastuksiin, mutta iankaikkisissa, sielumme pelastusta koskevissa asioissa Jumala on antanut meille sellaisen toivon, joka ei sammu. Tätä toivoa Jumala haluaa ylläpitää ja vahvistaa.

1. Jumala on antanut meille pyhän Raamatun, jotta meillä olisi runsas lohdutus ja vahva toivo

Tekstimme lausuu meille pyhästä Raamatusta: "Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo."

Eräs suurimpia ilon aiheita Jumalan lapselle on se, että Jumala on puhunut hänelle selvin, ymmärrettävin sanoin. Tämä puhe on pyhä Raamattu, jonka Jumala on antanut meille profeettojen, evankeliumien kirjoittajien ja apostolien välityksellä.

Ihminen, joka on utelias ja tiedonhaluinen, haluaisi ymmärtää olevaisuuden salat ja päästä käsittämään Jumaluuden. Tässä ihminen ei kuitenkaan voi havaintojensa ja johtopäätöstensä varassa päästä kovin pitkälle. Hän voi käsittää jotakin Luojan suuruudesta ja siitä, millaista elämää Jumala ihmiseltä vaatii. Mutta ihminen ei voi luonnostaan päästä eroon pahasta omastatunnosta eikä voi saada kestävää rauhaa sydämelleen. Ihminen ei voi itse kurkottaa ylös Jumalan sydämeen ja löytää rakastavaa, anteeksiantavaa Jumalaa.

Mutta Jumala on itse avannut meille sydämensä. Hän on puhunut meille ihmisille siellä, missä me olemme, eikä hän ole vain puhunut pelkkiä sanoja, vaan sellaisia sanoja, joihin liittyvät hänen armolliset tekonsa ja hänen lohdutuksensa. Hän on luvannut ja antanut ihmiskunnalle Lunastajan.

Siitä tekstimme sanoo: "Ja myös Esaias sanoo: 'On tuleva Iisain juurivesa, hän, joka nousee hallitsemaan pakanoita; häneen pakanat panevat toivonsa.'" Iisain juurivesa on sama kuin Daavidin poika eli Herra Kristus, taivaan valtakunnan hyvä hallitsija, sen oikeudenmukainen kuningas.

Kristuksen valtakunnassa ratkaisee armo, eivät ihmisten oletetut ansiot. Kun Kristus otti ihmiskunnan synnit päälleen ja maksoi niistä hyvityksen Jumalalle, hänellä on valmiiksi hankittuna syntien anteeksiantamus meitä syntisiä varten. Kun hän antaa anteeksi, hän tekee sen sijaishyvityksensä nojalla, jonka Jumala on hyväksynyt riittäväksi maksuksi herättämällä hänet kuolleista. Niin pyhä Raamattu kertoo meille Jumalan rakkaudesta Kristuksessa, ja ilmoittaa, että me saamme panna toivomme Kristukseen Jumalan edessä.

Tällaisen rakkauden Jumala on meille Sanassaan luvannut jo ammoin. Tällaisen rakkauden Jumala on jo meille antanut Pojassaan, ja sekin on Raamattuun kirjoitettu. Ja nyt Raamattu vahvistaa meidän toivoamme tällä rakkaudella. Se sanoo: "Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1 Joh. 4:9-10.

Olemme Jumalalle kiitollisia, että hän on sanassaan meille tämän ilmoittanut. Kirjoitettu on: "... 'mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.' Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin." 1 Kor. 2:9-10. Saamme tuntea näitä Jumalan syvyyksiä, hänen rakkautensa mittaamattomuutta hänen Pojassaan. Ja tähän vetää meitä syntisiä Pyhä Henki osoittamalla meille armon tarpeen ja armon olemassaolon. Saamme rientää armolähteelle.

Nämä ihmeelliset asiat on Jumala meille ilmoittanut, vieläpä kirjoituttanut, niin että meillä on niistä mustaa valkoisella, jotta meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.

Kun maailma muuttuu ja uskonnollisesti valitettavasti huonoon suuntaan, kun on uskon tähden halveksuntaa, pilkkaa ja vainoa, kun meillä on kiusaus ja taipumus ailahdella, langeta ja sortua, tarvitsemme kärsivällisyyttä ja kestävyyttä, jota yksin Jumala voi meille antaa, mutta tarvitsemme myös toivoa. Tässä pyhä Raamattu tulee meille avuksi. Sieltä löytyy suoranaisia Jumalan sanoja, joilla hän lohduttaa lapsiaan. Sieltä löytyy myös esimerkkejä Jumalan lasten kohtaloista. Miten paljon puhuvatkaan meille Raamatun kertomukset esimerkiksi Nooasta, Joosefista, Daavidista, Pietarista ja Paavalista, heidän suurista koettelemuksistaan, heidän kokemistaan vainoista, synneistäänkin, mutta erityisesti siitä, ettei Jumalan käsi ollut lyhyt auttamaan, ja siitä, että Jumalan armo Kristuksessa peitti suurimmatkin synnit.

Pyhä Raamattu ei jätä meitä epätoivoon, vaan antaa runsaan lohdutuksen ja vahvan toivon.

2. Hoivatkaa toinen toistanne, ettei kukaan menettäisi toivoansa, vaan että jokainen siinä päivä päivältä vahvistuisi

Tekstimme sanoo: "Hoivatkaa sentähden toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi."

Kristus on Hyvä Paimen. Hänestä Daavid laulaa: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden." (Ps. 23:1-3)

Kristus on ottanut hoivaansa ne, jotka ovat kastetut kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja jotka ovat saaneet uskon lahjan. Hän hoivaa heitä seurakunnassa. Hän tahtoo, että me miellämme seurakunnan tällaiseksi hoivakodiksi, missä heikkoja taivastien kulkijoita hoivataan kaikkinaisella Jumalan armolla.

Hoivaaminen tapahtuu aina Jumalan lohduttavalla sanalla, mutta tämä tulee osaksemme kahta tietä.

On Jumalan säätämä saarnavirka. Sen tulee puhua kaikkien seurakunnan jäsenten sydämille lohdutuksen sanoja. On elämän tilanteita, jolloin sitä aivan erityisesti tarvitaan. On omantunnon pistoksia syntien tähden, joihin apu löytyy anteeksiantamuksen suloisesta sanasta. Ja aivan erityisesti ilon päivinä on tarpeen pitää jalat maassa, nähdä ensisijaiset asiat ensisijaisina ja pitää iloiset ajalliset asiat oikeassa suhteessa siihen valtavaan ilon aiheeseen, että nimemme ovat kirjoitetut taivaassa. Saarnaviran asiana on tuoda esiin Jumalan armon moninainen siunaus lohdutukseksi ja toivoksi.

Jumalan sana opettaa seurakunnasta, että se on ihmisruumiiseen verrattava elävä organismi, jossa jokaisella on oma paikkansa ja merkityksensä kuten ruumiin jäsenillä ruumiissa. Siinä on hyvin erilaisia ihmisiä erilaisine lahjoineen niin kuin ruumiissakin, mutta kaikki ovat tarpeellisia ja yhdessä, toistensa yhteyteen kuuluvina ne muodostavat arvokkaan kokonaisuuden. Tämä koskee myös toinen toisensa hoivaamista. Siinä jokaisella jäsenellä on omat tarpeensa ja myös oma tehtävänsä. Välttämättä meidän ei itse tarvitse tiedostaa, mikä se on, mutta kun olemme uskollisesti mukana, kyllä se siitä hoituu.

Miten suuri ilon aihe onkaan se, että olemme uskonveljiä ja uskonsisaria; meillä on sama evankeliumi, sama oppi, sama tunnustus, olemme saman tien kulkijoita; itsessämme olemme kaikki syntisiä, mutta Kristuksessa kaikki armahdettuja. Haluamme vahvistaa toinen toistamme säilyttääksemme lopullisen pelastuksen toivon ja siinä vahvistuaksemme.

Erityisesti silloin, kun ihminen joutuu syviin ahdistuksiin, hänen on tarpeen rohkeasti ottaa yhteyttä pastoriin ja puhua hänen kanssaan. Jumala ei halua, että menetämme toivomme, vaan hän haluaa, että meillä on selvä kuva kärsimyksen, kuoleman ja haudan kautta kulkeneesta ylösnousseesta Kristuksesta, josta pyhä Raamattu sanoo: Hän "pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun" (Kol. 2:14-15). Häneen meidät on kastettu, hänen voittosaatossaan me kuljemme, kuten apostoli Paavali kirjoittaa: "Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!" (2 Kor. 2:14).

Tunne siis sinäkin Kristus, hänet ristiinnaulittuna ja ylösnousseena, ja sinulla on "runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta". Amen.

"Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta."

Markku Särelä

Nauhajumalanpalvelus 06.12.2020. Virret VK38: 11  119  277  326  462:1,7,9  Huom. Liturgiassa Herra armahda.

2. adventtisunnuntain I vuosikerran epistola

Rippipuhe

Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi. (1 Kor. 4:1-2)

Tässä tekstissä apostoli Paavali puhuu meille julkisesta saarnavirasta, paimenista eli pastoreista. Hän nimittää heitä huoneenhaltijoiksi. Kristus jo käytti sitä nimeä heistä opettaessaan apostoleja. Hän sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa?" (Luuk. 12:42)

Huoneenhaltijat pitivät huolta jonkin talon tai jopa kokonaisen kaupungin rahavaroista, aarteista ja koko omaisuudesta. He eivät olleet näiden varojen omistajia, vaan he olivat toisen palveluksessa. Heidän oli uskollisesti pidettävä huolta heille uskotusta omaisuudesta, käytettävä sitä talonväen tai kaupungin asukkaitten hyväksi ja heidän oli tehtävä tili viranhoidostaan. Pastorit ovat hengellisessä talossa eli seurakunnassa hengellisten aarteiden hoitajia. Näillä aarteilla heidän tulee ruokkia seurakuntaa. Apostoli Pietari sanoo heitä "Jumalan moninaisen armon hyviksi huoneenhaltijoiksi" (1 Piet. 4:10) ja Paavali kutsuu heitä tekstissämme "Kristuksen käskyläisiksi ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoiksi".

Huoneenhaltijoilla oli suuri valta, mutta samalla ehdoton tilintekovelvollisuus. Huoneenhaltija ei ollut itsenäinen. Hän ei voinut omapäisesti käyttää omaisuutta, vaan ankaran rangaistuksen uhalla hänen oli hoidettava taloutta isännän tahdon mukaan. Niin myös pastorille on uskottu hoitoon Jumalan moninainen armo, jotta hän sillä ruokkisi seurakunnan, ei vain kerran, vaan toistuvasti ja jatkuvasti koko viranhoitonsa ajan. Seurakunnalla on siis oikeus odottaa sielunruokaa ja elämän leipää pastoriltaan. Hänen tulee uskollisesti sitä jakaa ja voimiensa mukaan rakkaudessa huolehtia seurakunnasta.

Nyt sitten apostoli sanoo, että pastori on "Jumalan salaisuuksien huoneenhaltija". Mitä nämä salaisuudet ovat? Jotkut ajattelevat, että ne ovat sakramentteja. Niitäkin ne ovat, mutta eivät yksinomaan niitä. Pietari sanoo niitä "Jumalan moninaiseksi armoksi". Kysymyksessä on siis sana ja sakramentit. Niillä Jumalan moninainen armo meille jaetaan. Pyhä ehtoollinen kuuluu niihin.

Pastorin asiana on pitää huoli niistä, jotka ovat hänen osallensa tulleet ja jotka ovat hänen hoitoonsa uskotut. Ehtoollinen edellyttää nauttijalta myös itsensä koettelemista, ja pastorin tulee sitä opettaa seurakunnalle. Siitä seuraa, että pyhällä ehtoollisella käyminen edellyttää sille tulevalta sielunhoitosuhdetta pastoriin eli seurakunnan jäsenyyttä.

Näiden asioiden vuoksi meillä on käytössä sisäinen ehtoollinen, kuten kansankirkossakin oli pitkään aina 1900-luvulle asti käytössä rippikirjoitus. Seurakunnan jäseninä haluamme rakkaudessa noudattaa tätä järjestystä ja antaa sille tukemme. Hebrealaiskirjeessä sanotaan: "Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä." (Hebr. 13:17)

Käydessämme ehtoolliselle muistamme, että siinä saamme "Jumalan moninaisen armon", syntimme anteeksi ja samalla siitä johtuvat ihanat seuraukset. Olemme Jumalan lapsia ja taivaan perillisiä. Pääsemme osallisiksi Kristuksen tosi ruumiista ja tosi verestä, ateriasta, joka ravitsee iankaikkiseen elämään, Kristuksen pyhästä ja pyhittävästä ruumiista sekä Kristuksen verestä, joka valkaisee vaatteemme taivaskuntoon ja pukee meidät Kristuksen morsiamen häävaatteeseen. Näillä odotuksilla saamme käydä Herran pöytään. Ja kun olemme vastaanottaneet Kristuksen tosi ruumiin ja veren siunatussa leivässä ja viinissä, saamme nousta ja lähteä paikallemme varmoina siitä, että saimme sen, mitä Kristus lupasi.

Markku Särelä

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Fariseusten kysyessä häneltä [Jeesukselta] milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, hän vastasi heille ja sanoi: "Jumalan valtakunta ei tule nähtävällä tavalla, eikä sanota: 'Katso, täällä se on', tai: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä." Hän sanoi opetuslapsilleen: "Tulee aika, jolloin te haluaisitte nähdä edes yhden Ihmisen Pojan päivän, mutta ette näe. Teille sanotaan: 'Katso, tuolla hän on!' 'Katso, täällä!' Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä. Sillä niin kuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänään oleva. Mutta sitä ennen pitää hänen kärsiä paljon ja joutua tämän sukupolven* hylkäämäksi. Luuk. 17:20 – 25.

Aamen.

Armo meille ja rauha Jumalalta, Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (Gal. 1:2)

Kallis kuulija,

Oletko odottanut jotakin asiaa elämässäsi niin, että olet seurannut kalenteria päivä toisensa jälkeen ja toivonut tuon toivomasi asian ja ajankohdan tulevan pian? Näin uuden kirkkovuoden alussa ja adventtiaikana varsinkin moni lapsi odottaa jo kovin Joulua, Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Kyllä monen aikuisenkin katseet kääntyvät jo vähitellen tulevaan juhla-aikaan ja sen sanomaan keskellemme syntyneestä Jumalan Pojasta.

Juutalaisella kansalla oli ollut ennen Jeesuksen syntymää jo pitkä odotuksen aika.
Jumalan lupaamaa Messiasta oli odotettu jo vuosisatojen ajan. Monet olivat jo unohtaneet lupauksen ja elivät miten halusivat, mutta oli vielä joitakin uskollisia, kuten vanha Simeon ja Hanna, joista kuulemme Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa.

Meidän aikanamme on samoin. Jumalan armosta aikanamme on vielä uskollisia, jotka odottavat Vapahtajaa – nyt Hänen toista tulemistaan. Uskossa Häneen Raamatullinen odotus on ”jo nyt – ja kohta toisin” -odotusta. Sen osoittavat Jeesuksen sanat ja Hänen koko elämänsä. Hänessä Jumalan valtakunta jo tuli ja jäi ihmisten keskelle. Maan päällä vaeltaessaan Hän oli kärsivä Ihmisen Poika, Pyhästä Hengestä siinnyt ja neitsyt Mariasta syntynyt Jumalihminen – Hän, jonka otamme uskossa vastaan.

Ja kerran Jumalan valtakunta tulee yhtäkkiä kaikille näkyvällä tavalla. Silloin Herramme on Voittoisa Jumalan Poika, Kristus, joka osoittaa valtansa ja voimansa kaikille näkyvällä tavalla. Kristuksen toinen tuleminen perustuu Hänen ensimmäiselle tulemiselleen. Silloin kuitenkin armonaika on ohitse. Silloin ei tarvitse enää kertoa kenellekään Jumalan valtakunnasta, koska silloin jokainen käy ylösnousemuksessa Kaikkivaltiaan eteen viimeiselle tuomiolle.

Meidän tehtävämme ei ole ennustaa Hänen toisen tulemisensa ajankohtaa. Vaan otamme sen levollisesti uskossa vastaan Raamatun sanassa ja sakramenteissa. Ja niin saamme käydä sinne oman ajallisen vaelluksemme päättyessä tai sitten eläessämme vielä täällä ajassa Herramme palatessa.

Evankeliumitekstissämme on nähtävissä ajallemme tuttu nelikenttäopetus. Siinä on vaakasuoralla akselilla aika: vasemmalla mennyt ja oikealla tuleva. Pystyakselilla taas on sisäinen ja ulkoinen: siinä alhaalla on sisäinen eli silmiltä vielä peitetty, ja ylhäällä taas ulkoinen eli jo täällä ajassa nähtävä. Näin akselien ympärille jää neljä kenttää: kaksi ylhäällä ja kaksi alhaalla, sekä niistä vastaavasti kaksi vasemmalla ja kaksi oikealla. Tarkastelkaamme jokaista näitä kenttää tai osiota erikseen.

Mennyt ja ulkoinen – Jumalan on aika

Kun siis vaakasuoralla akselilla on aika ja pystysuoralla alla sisäinen ja ylhäällä ulkoinen, niin vasemmassa yläkulmassa on mennyt ja ulkoinen. Tätä osiota voisi kuvata sanalla tieto. Jeesus varoittaa arvioimasta uskon asioita ihmisymmärryksen mukaan. Niin tekee Jumalan kieltävä tiede. Sille Jeesus on korkeintaan kerran elänyt ihminen, ei Jumalan Poika. Pelkkä historiallinen tieto Jeesuksesta ei kuitenkaan pelasta ketään. Hän sanoo ”Jumalan valtakunta ei tule nähtävällä tavalla”. Kaikkivaltias ei alistu ihmisten tieteellisten tai muiden muuttuvien käsitysten alle, vaan antaa uskon pelastuksen vastaanottamiseksi. Tiede voi yrittää monella tavalla nähdä Jeesuksen ajallisen elämään, mutta vain uskossa Hänet nähdään Pelastajana ja Vapauttajana, ja silloin Hänen kanssaan katsotaan uskossa jo päättymättömään Ihmisen Pojan päivään.

Puhumalla Jumalan valtakunnan tulemisesta Jeesus osoittaa myös ajalla olevan loppu, kuten sillä oli alkunsakin luomisessa. Tiede ja ihmisymmärrys voivat jopa harhaisesti väittää maailman olevan ikuinen. Sen kuitenkin kumoavat jo ihmiselämän lyhyys ja muutokset luomakunnassa, jotka kiihtyvät vuosisata ja vuosikymmen toisensa jälkeen. On ylistettävä osoitus Jumalan suuresta viisaudesta, että tieteellisten löytöjen on ollut kerta toisensa jälkeen alistuttava Raamatun ilmoituksen alle. Yhä uudelleen kuulemme tunnustuksen, että kyllä tämä tai tuo totuus olikin jo Jumalan sanassa ilmoitettu aivan tarkasti ja oikein.

Jumala on sama eilen, tänään ja huomenna. Hän tietää ihmiskunnan vaiheet, niin menneet kuin tulevatkin. Niin Hän tuntee myös meidän koko elämämme. Mutta Hän on armollinen ja Hänen pelastuksensa on ollut valmistettuna jo ennen kaiken luomista. Jumala siis paitsi tietää, Hän myös johdattaa maailmanhistorian tahtonsa mukaan. Siksi kukaan ei ole myöskään toivottamassa tilassa eikä asemassa iankaikkisen pelastuksen osalta. Saamme sen tähden kutsua kaikkia pois harhauskoista ja virhekäsityksistä uskomaan vapauttavaan Raamatun evankeliumiin. Siksi meidän tulee pysyä uskollisesti Jumalan sanassa ja sen ilmoittamissa tosiasioissa. Sillä Jumalan on kaikki ajat, eikä niistä mikään ole ihmisen varassa.

Jätämme siksi tämän nurkan nelikentässämme ja jatkamme matkaa.

Mennyt ja sisäinen – Jumalan on viisaus

Seuraava nelikenttämme osio on vasemmalla ja alhaalla. Sen tunnussana on viisaus.

On vaarana, että ihmiskunta sokeutuu omalle viisaudelleen. Ajassammekin korostetaan monia itsensäkehittämis- ja parantamisoppeja. Silloin kuitenkin helposti unohtuu Jumalan sana ja Hänen Majesteettinsa. Silloin kielletään helposti myös armon ajan lyhyys ja kerran koittava viimeinen tuomio. Silloin myös Jeesus jää vain viisaaksi opettajaksi ja hyvän ajallisen elämän neuvojen antajaksi.

Jeesus sanoo, että Hän joutuu tämän sukupolven hylkäämäksi. Tässä oleva alkukielen kreikan sana ”sukupolvi” merkitsee myös sukukuntaa. Jeesuksen hylänneet juutalaiset toteuttivat ja osoittivat koko syntisen ihmiskunnan epäuskon hylättessään ja tuomitessaan Jumalan Pojan. – Se tapahtuu uudelleen myös silloin, kun ihmisviisaus yritetään nostaa Jumalan sanan yläpuolelle. Mutta Jumalan sanan viisaus ei ole vain yksi monien joukossa, vaan ainoa kaiken kestävä viisaus ja totuus. Se ei alistu ihmisfilosofioiden orjaksi, ei vain yhdeksi tietolähteeksi, vaan se on armon ja pelastuksen lähde iankaikkiseen elämään.

Toiseksi tässä nelikenttämme vasemmassa alakulmauksessa on kristittyjen parissa vaarana, että Jumalan valtakunnasta yritetään tehdä viisauskilpailu ja vääristellään pelastus jonkinlaiseen kuviteltuun ihmisymmärrykseen ja kasvuun perustuvaksi. Kilvoittelemme ainoastaan rakkauden lain toteutumiseksi lähimmäistemme parhaaksi kaikella ystävällisyydellä, avulla ja osaamisellamme, muttemme yhden yhdelläkään sydämenliikahduksella, ajatuksella eikä teolla niillä pelastuaksemme. Näin annamme sekä pelastuksen että pyhityksen olla Jumalan tehtävänä.

Tässä kohtaa on hyvä todeta Jeesuksen puhuvan sekä Jumalan valtakunnan ulkoisesta että sisäisestä tulemisesta. Ulkoisesta tulemisesta Jeesus käyttää teonsanaa ’tarkkailla’. Jumalan valtakuntaan ei voi kulkea ulkonaisesti ja pakolla, kuten voisimme kulkea johonkin ajalliseen paikkaan tai rakennukseen. Ovi Jumalan valtakuntaan ei ole siten avoinna. Tällä Jeesus ilmoittaa myös sen, ettei koko ihmiskunta pelastu.

On kuitenkin erityisenä rohkaisun sanana huomattava tässä kohtaa, että tekstimme jakeen  sana ”sisäisesti” (kreikaksi entos) voidaan kääntää myös ”keskellä, keskuudessa ja joukossa”. Eli saamme lukea: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne ja sisäisesti teissä.”

Ja juuri tämä järjestys on tärkeä, sillä huomaathan rakas ystävä, että juuri Jeesus oli tuolloin kuulijoittensa keskellä, ja niin Hän on tänään täällä meidänkin keskellämme. Uskossa otamme vastaan sen, että Jumala on tahtonut vain Poikansa kautta tuoda valtakuntansa ihmisten luokse. Ja vain siten Jumalan valtakunta on sisäisesti uskovissa, että Hän sen toi ja yhä ylläpitää uskonsa heidän keskuudessaan. Perustus ja suunta on vain tämä, muuten ei Jumalan valtakunta voisi meissä ollakaan. Mitään muuta ihmissilmin tai ihmisajatuksin havaittavaa, todettavaa tai todistettavaa Jeesus ei tässä tarkoita, koska sellaista ei ole olemassa. Vain Hän tuntee valtakuntansa rajat ja syvyyden, eikä kenenkään pidä korottaa itseään sen vuoksi, että saa uskoa. Sillä sellainen on merkki siitä, ettei ole vielä alkuunkaan uskonut ja siinä käynyt nöyrälle syntisen paikalle Jumalan lain edessä.

Jeesus herättää Pyhän Henkensä kautta uskon Raamatun sanassaan ja sakramenteissaan. Ja niiden kautta Hän ylläpitää sen. Jumalan valtakuntaa ei siis voi koskaan erottaa niistä, koska niissä Kristus on Itse läsnä. Siksi Hän ei ole nyt löydettävissä tietystä maantieteellisestä paikasta, kuten Hän oli maan päällä vaeltaessaan. Nyt Hän on kaikkialla läsnä ja tulee nyt luoksemme sanassaan, kastevedessä ja ehtoollisensa viinissä ja leivässä.

Tämä on jumalallinen viisaus – Kristus, joka on suurempi kaikkia ihmisoppeja ja -ymmärrystä. Siksi Hän kutsuu myös kaikkien filosofioiden ja ajallisten oppien parista terveeseen raamatulliseen uskoon. Jätämme Herramme turvissa myös tämän nurkkauksen ja jatkamme matkaamme.

Tuleva ja ulkoinen – Jumalan on kunnia

Nelikenttämme kolmas osio on oikealla ylhäällä. Sitä voisi kuvata sanalla moraali ja jopa ulkokultaisuus. Se kuvaa tulevaa ja ulkoista. Jeesus sanoo, että Hänen mukanaan tuli Jumalan valtakunta. Se ei siis ole ihmisten valtakunta. On siksi suuri harha odottaa ihmiskunnan menestyksen nousua ja valtaa, oli se sitten verhottu talouden tai politiikan tavoitteisiin. Meidän on oltava maailmassa erityisen varovaisia, sillä Jeesus varoittaa: ”Teille sanotaan: 'Katso, tuolla hän on!' 'Katso, täällä!' Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä.” Jeesusta siis yritetään ottaa mukaan milloin mihinkin harhaoppiin, väärään elämäntapaan tai jopa korskeaan ihmispalvontaan. Monet päättäjät lainaavat Jeesuksen sanoja vakuuttaakseen oman asemansa ja luodakseen kuvaa kaiken jatkumisesta omassa hallinnassaan. Tätä ei pidä sekoittaa siihen, että ajallisten lakien ja hallitusten tulee hoitaa uskollisesti Jumalalta saamaansa tehtävää. Jumala sanassaan sanoo, että ”se ei kanna miekkaa turhaan, koska se on Jumalan palvelija”. (Room. 13:4)

Mutta Jeesuksen sanoja otetaan myös hallitusten ja valtojen vääräksi oikeuttamiseksi. Tällöin ei seurata Hänen koko pyhää Raamatun sanaansa ja saatetaan myös ryhtyä sille alueelle, joka kuuluu yksin kirkon tehtävään ja Jumalan sanan sanomaan. Pahimmillaan tämä näkyy Jumalan sanan vastaisten lakien säätämisenä ja Hänen tahtonsa kieltävien elämäntapojen edistämisenä yhteiskunnassa. – Sitä valitettavasti tapahtuu myös kirkkojen parissa, kun perimmäiseksi tavoitteeksi on noussut ihmisen halut ja ajallinen elämä, eikä Jumalan pelastustahto, armollisuus ja iankaikkinen elämä.

Mutta kuten mennyt oli Jumalan, on myös kaikki tuleva. Varoittamalla harhateistä Jeesus ilmoittaa ensinnäkin, että on olemassa oikea tie ja sen kautta pelastus. – Ja toiseksi Hän kertoo juuri olevansa Se Tie. Ja siksi Jeesus on läsnä tänäänkin kaikissa huolissamme ja murheissamme. Hän näkee, ymmärtää ja lohduttaa. Lunastajamme sanat ovat kaikki totta tänäänkin. Eikä Hän koskaan hylkää, koska Hän juuri sitä varten syntyi Jumalihmiseksi ja eli synnittömän ja joka hetkessä lainkuuliaisen elämän, jotta meillä Hänessä on elämä ja autuus. Eli varma pelastus, turva ja tulevaisuus.

Näin myöskään tulevaisuutemme ei ole peitetty Jumalalta. Hän ei ole voimaton sen suhteen, vaan kuljettaa meitä uskollisesti myös vaikeiden aikojen läpi luokseen iankaikkiseen valtakuntaan.

Tuleva ja sisäinen – Jumalan on pelastus

Saavumme saarnavaelluksemme viimeiseen osioon. Se on nelikenttämme oikeassa alareunassa kuvaamassa sisäistä ja tulevaa. Sellaisena se jo osoittaa Kristuksen seurakunnan nöyrän paikan – monessa asiassa viimeisenä ja hiljaisena, muttei koskaan Herransa unohtamana eikä hylkäämänä. Hän lohduttaa yhä, ettei Hän heitä yhtäkään luokseen tullutta pois.

Ja tuo nelikenttämme viimeinen piste osoittaa myös uskon sisäisen paikan. Usko ei ole kuitenkaan piilossa, vaan näkyy jo monella tavalla täällä ajassa. Usko turvautuu Vapahtajamme anteeksiantamukseen ja armoon. Ja niin se kirkastaa Kristuksen kirkkautta ja valtaa, jotka näkyivät jo Hänen kärsimyksessään ja kuolemassaan. (Fil. 2:9) Uskossa kirkastuu se, että Kristus on ottanut sovitus- ja lunastusuhrillaan jo täysin pois koko ihmiskunnan tuomion. Ja niin on Taivaallinen Isä lukenut Pyhän Poikansa synnittömyyden, pelastuksen ja autuuden meidän hyväksemme.

Täältä nelikenttämme viimeisestä osiosta julistamme kaikille, että Jeesus on koko ihmiskunnan Vapahtaja. Näin tämä nelikenttämme viimeinen kulma ei ole viimeinen eikä vähäisin nurkkaus, vaan kaikkein tärkein. Siitä säteilee armon evankeliumi kaikkiin muihinkin ihmiselämän nurkkiin ja loukkoihin. Tämä pelastuksen ilouutinen kutsuu jokaista luokseen ehdoitta ja vaatimuksitta. Sillä Jumala lohduttaa ja suostuttelee turviinsa sanoen: "nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk. 21:28)

Siksi rakas ystävä, kun sinua vaivaavat syntisi, epävarmuus tai epäilykset, niin muista, että Kristus on anteeksiantamuksesi ja voimasi silloin kun sinä et jaksa. Hän on vahvuustesi, kun sinä olet heikko. Hän on kärsivällisyytesi, kun sinä olet kärsimätön. Ja Hän on synnittömyytesi, kun sinä lankeat. Nosta siksi pääsi ja katso. Vapahtajasi Jeesus on moninkertaisesti voimakkaampi kuin kaikki syntisi, vastoinkäymisesi ja vaikeat asiasi. Hän on sinut jo lunastanut ja sen vakuutena ovat Hänen sanansa, jotka pysyvät iankaikkisuuteen asti.

Siksi huomaa, että Kristuksella on armon valta myös jokaisessa saarnamme nelikentän osassa. Syvyyden pystyakselilla Vapahtajasi tuli taivaan autuudesta ja kävi niin alhaalla, ettei kukaan ihminen voi sen alempana käydä. Ja Hän palasi taivaiden taivaisiin, jotta jokaiselle on sinne tie avoinna.

Ajan vaaka-aksellilla Hän on Isästä ennen aikojen alkua syntynyt. Hänen kauttaan on kaikki luotu. Ja Hän elää aina ja ikuisesti. Näin Kristus on tehnyt jo kaiken valmiiksi, Hän on joka hetki vierelläsi tukemassa ja taluttamassa. Ja Hän odottaa huomisessa ja saattaa sinut taivaaseen asti.

Näethän siis rakas ystävä, miten kahden akselin risteyksessä on Jeesuksen risti. Sillä Hän uhrasi Itsensä tehden rauhan Pyhän Kaikkivaltiaan Isän kanssa jotta jokaisella, joka uskoo Häneen olisi iankaikkinen elämä.

Käy ja jää siksi uskossa Hänen turviinsa. Tänään on Ihmisen Pojan päivä. Näe, turvaa ja usko Häneen – Pelastajaasi ja Vapahtajaasi.

Aamen.

************

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Aamen.

Pastori Marko Kailasmaan saarna 2. adventtisunnuntaina 10.12.2023 Helsingissä

2. adv. sunn. III vsk:n epistola.

Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella. Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen. Jaak. 5:7-11.

Elämä kysyy kärsivällisyyttä ja kestäväisyyttä, ja uskonelämä kysyy sitä aivan erityisesti. Me ihmiset, uskovatkin, olemme niin kovin lyhytjännitteisiä, ja nykyaikana olemme sitä aivan erityisesti. Jumala näki jo apostoli Jaakobin kautta tarpeelliseksi kehottaa uskovia kärsivällisyyteen. Tämän kehotuksen haluamme laskea tänään sydämillemme.

1. Kuinka kauan tulee olla kärsivällisiä

"Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti", sanoo tekstimme.

Joulun edellä lapset kyselevät, milloin joulu tulee. Kyselemmekö me, milloin Kristus tulee. Jos käsittäisimme, kuinka valtava asia seurakunnan Yljän ilmestyminen on, odottaisimme innolla hänen tuloaan. Alkuseurakunta odotti Kristuksen tuloa paljon palavammin kuin myöhemmät polvet, sillä he olivat eläneet hänen kanssaan, kuulleet hänen opetuksensa, uskoneet hänet luvatuksi Messiaaksi ja nähneet hänet ylösnousseena. He, jos ketkä, tiesivät, miten hyvä oli olla Herran kanssa. He olivat tottuneet odottamaan häneltä vain hyvää. Ja jos he hänen seurassaan joutuivatkin vaarain teille, koskaan Jeesus ei jättänyt heitä pulaan. Kuolemankin edessä heillä oli Vapahtajan lupaus: "Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen." Joh. 14:2.

Apostoli Paavali muistuttaakin meitä valvomisen tärkeydestä sanoen: "Sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme", Room. 13:11. Ja apostoli Johannes lausuu Ilmestyskirjansa lopussa kuvattuaan sitä ennen Jumalan lasten kärsimyksiä, taisteluita ja lopullisen voiton: "Amen, tule, Herra Jeesus!" (Ilm. 21: 20). Siihen asti on siis meidän oltava kärsivällisiä. Se ei ole kuitenkaan kaukana, sillä Karitsa lausuu nuo lohduttavat sanat: "Totisesti, minä tulen pian" (Ilm. 21:20).

Kokemuksesta tiedämme, että odottavan aika on pitkä; muilla aika rientää nopeaan. Tiedämme myös, että kärsivän aika on pitkä. Mutta tekstimme haluaa vahvistaa meitä, ettemme kävisi kärsimättömiksi, vaan että meillä olisi selvä päämäärä: Jumalan armon avulla kestämme Herran tulemukseen asti. Katsokaamme nyt tekstistämme,

2. Millä tavoin meidän tulee varustautua, jotta voisimme pysyä niin kauan kärsivällisinä

Ensiksikin apostoli Jaakob ottaa kärsivällisyyden esikuvaksi maanviljelijän. Hän tietää, ettei satoa voi korjata ennen kuin on aika. Hän tietää myös, että maatyöt ja sato ovat riippuvaisia säistä. "Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen." Kuinka paljoa ennemmin näin on Jumalan valtakunnassa. Olemme täysin riippuvaisia Jumalan hyvyydestä, hänen armostaan Kristuksessa, hänen lahjoistaan sanassa ja sakramenteissa. Tässä ajassa Jumala kokoaa lyhteet taivaan aittoihin sanansa kylvöllä. Ja kun pakanain täysi luku on sisälle tullut (Room. 11:25), silloin tulee loppu. Ei yhtään aikaisemmin. Ja se päivä on yksin Jumalan tiedossa, ja kaikilta meiltä salassa.

Kuitenkin on totta se, mitä apostoli Pietari sanoo uskovista: Te "odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista" (2 Piet. 3:12). Tämä auttaa meitä pysymään kärsivällisinä, onhan meillä paljon tekemistä. Meidän on samalla, kun odotamme Herran päivän tulemista, joudutettava sen tulemista. Miten se tapahtuu? Koska Kristuksen tulo riippuu pelastuvien joukon täyttymisestä, uskovat jouduttavat Kristuksen päivän tulemista julistamalla evankeliumia.

Niin kuin lapselle, joka ei tiedä mitä tekisi, joulun odotus on pitkää, mutta äidille moninaisten puuhien keskellä se tulee niin kovin äkkiä, niin samoin on uskovien viimeisen päivän odotuksen laita. Ne, jotka ovat hyvässä ja oikeassa toimettomia, piankin kyllästyvät odottamiseen ja keksivät jotakin kiellettyä, minkä parissa pian aika kuluu, mutta myös menettävät otollisen armonajan. Ne taas, jotka Jumalan armon voimin ahkeroivat toimia evankeliumin asian edistämiseksi, löytävät niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista tekemistä kuin vain ehtivät ja jaksavat tehdä.

Tässä odottamisessa on kuitenkin tärkeintä se, että sydän on kunnossa. Tekstimme sanoo: "Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä." Jos sydän ei ole oikeassa suhteessa Jumalaan, kaikki puuhamme on väärällä pohjalla. Tässä on muistettava, mitä Raamattu sanoo: "Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet" (Hebr. 13:9). Sydän saa vahvistusta armosta. Siitähän me elämme. Armosta olemme saaneet syntimme anteeksi ja joka päivä saamme. Armosta pelastumme. Armolla tulee siis meidän sydämemme vahvistaa kestäväksi, loppuun asti kestäväksi.

Kun siis odotamme Kristuksen tulemusta, on tarpeen, että olemme aivan varmoja Jumalan armosta ja pelastuksen tiestä emmekä lainkaan epäröi, vaan rohkeasti panemme turvamme Kristukseen. Kun tämä asia on meille kirkas ja selvä, silloin voimme myös toimia Herran vainiolla. Emme tee työtä taivasta ansaitaksemme, vaan armosta pelastettuina, armon voimin ja Jumalan armon kiitokseksi.

Silloin otamme vastaan ilolla ja rohkaisuksemme myös tekstimme sanat: "Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen." Raamatun pyhien esikuva on rohkaiseva.

3. Koska Tuomari on ovella, on säilytettävä keskinäinen rakkaus

Tekstimme sanoo: "Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella."

Aikamme on kasvattanut meistä ylpeitä, itsetietoisia, arvonsatuntevia ja arvostamme arkoja ihmisiä. Korostamme yksilön oikeuksia, mutta emme näe riippuvuuttamme toisiin ihmisiin, emme tiedosta velvollisuuksiamme perhettä, seurakuntaa ja yhteiskuntaa kohtaan.

Tekstimme kirjoittajalla on huoli siitä, että Jumalan lapset täällä ajassa rakastaisivat oikealla tavalla toisiansa. Seurakuntaelämä on yhteisöelämää. Seurakunta on kuin ruumis, jossa on monta jäsentä ja jossa jäsenet tarvitsevat toisiansa. Vaikka uskovat ovat pyhiä Kristuksessa, jonka vanhurskauteen heidät on kasteessa puettu ja johon he ovat panneet sielunsa turvan, heillä on kuitenkin heidän syntinen lihansa ja paha luontonsa. Emme suinkaan aina muista Raamatun kehotusta: "Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" (Room. 12:10). Tai tätä apostoli Paavalin kehotusta: "Niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne" (Fil. 2:2-3). Ja apostoli Pietari lausuu: "Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu" (1 Piet. 2:1).

Koska tämä pahuus on meissä luonnostamme, meidän vanhassa ihmisessämme, se on jatkuvasti pois pantava. Raamattu ei anna lupaa minkäänlaiselle pahan hellimiselle. "Pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu." On meillä tässä vanhassa aatussamme kuolettamista!

Tekstimme tekee asian vielä hyvin vakavaksi. Se sanoo: "Sillä tuomari on ovella." Koska Kristuksen tulemus on lähellä, meidän on kärsivällisesti elettävä uskon elämää. Toisin sanoen, syntiselle lihallemme kuuluu laki, kuolettaminen, kasteen veteen hautaaminen, pois riisuminen.

Mutta saamme toki myös pukeutua. Jumalan seurakunnasta sanotaan: "Hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus." (Ilm. 19:8)

Näin kärsivällisesti joka päivä, Kristuksen tulemukseen asti, muistaen apostolin sanan: "Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet."

Amen.

Markku Särelä

Pastori Markku Särelän saarna 6.12.2020