Pastori Dani Puolimatkan rippisaarna 22.11.2015 Tampereella

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna Raamattuleirillä 2005 Siitamajalla

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna Raamattuleirin 2008 päätösjumalanpalveluksessa Siitamajalla

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna 2.7.2008 Helsingissä

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna 8.10.2006 Helsingissä

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna 10.9.2006 Helsingissä

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna Raamattuleirin 2006 päätösjumalanpalveluksessa Siitamajalla

Rippisaarna ja kehotus synnintunnustukseen 7.7.2024 Siitamajalla

Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret, Kristuksessa Jeesuksessa, erityisesti te, jotka tänään aiotte nauttia Herran pyhän ehtoollisen sakramentin. Nyt eritoten te kalliit rippikoulunuoret.

Painakaamme sydämiimme Jumalan sana, joka on kirjoitettu apostoli Paavalin kirjeessä kolossalaisille, sen luvussa 3, jakeissa 12 ja 13: "Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, sietäkää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on teille antanut anteeksi, niin tekin antakaa."

Kaikkinäkevä ja Kaikkitietävä Jumala kysyy, olemmeko me totelleet Häntä tässä ja kaikessa mitä Hänen sanansa edellyttää. Joudumme tunnustamaan, että Herrallamme on nuhdeltavaa meistä jokaisesta. Jumala on Pyhä ja me olemme syntiset. Olemme kaikki rikkoneet Häntä vastaan päivittäin monin ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Jumala ei muuten tässäkään ilmoittaisi, että Hänellä on meille anteeksiannettavaa. Näin Kaikkivaltiaan sana laittaa meidät synnintunnustajan paikalle.

Mutta kuulethan miten Jumala tässäkin vakuuttaa jo antaneensa meille kaikki syntimme anteeksi. Hän lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan veljeksemme ja Vapahtajaksemme. Herramme eli edestämme täysin synnittömän elämän, täytti kaikessa pienintä piirtoa myöden Kaikkivaltiaan pyhän lain, kuoli ja kärsi puolestamme sen rangaistuksen, jonka me olimme synneillämme ansainneet.

Herättäessään Poikansa kuolleista Isä vahvisti ja ilmoitti koko maailmalle hyväksyneensä Jeesuksen sijaisuhrin kaikkien ihmisten edestä, jokaiselle Häneen uskovalle iankaikkiseksi elämäksi. Ja siksi tämä kallis armon evankeliumi on tarjolla aivan jokaiselle.

Kaikkivaltias kehottaa ”pukeutukaa”, siis verhotkaa ja peittäkää, käykää Hänen lahja-armonsa ja anteeksiantamuksensa turviin. Viimeisellä tuomiolla kestää vain se, että Jumala on peittänyt syntimme Kristuksen sovitus- ja lunastustyöllä.

Vietämme tänään suurta ja arvokasta konfirmaatiojuhlaa. Olette rakkaat rippikoulunuoret pukeneet päällenne valkoiset puvut. Se on merkkinä siitä, että Kristus on pukenut päällenne anteeksiantamuksen ja armonpukunsa. Hän verhosi teidät jo kastepuvuissanne, ja siksi teillä ovat nyt valkoiset vaatteet merkkinä kasteen armoliitosta ja Jumalan uskollisuudesta lupautuessanne tänään seuraamaan uskossa Vapahtajaanne.

Muistamme Jumalan sanan todistuksen: ”Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.” (Gal. 3:26–27)

Meillä on sen tähden Jumalan kehotus käydä syntimme tunnustaen Herran pyhälle ehtoolliselle. Vapahtajamme Jeesus Kristus asetti sen, jotta Hän tänäänkin julistaa: ”Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”.

Vikaari Mika Bergmanin rippisaarna Pääsiäisjuhlassa 5.4.2015 Lahdessa

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna 4.5.2008 Helsingissä

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna 6.4.2008 Helsingissä

Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret, Kristuksessa Jeesuksessa, erityisesti te, jotka tänään aiotte nauttia Herran pyhän ehtoollisen sakramentin. – Painakaamme sydämiimme Jumalan sana, joka on kirjoitettu Jesajan näyn luvussa 6, jakeissa 1–7:

”Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toisilleen ja sanoivat: "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot. Kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa." Kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla. Sanoin: "Voi minua, sillä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli ottanut pihdeillä alttarilta, ja kosketti sillä suutani sanoen: "Katso, tämä on koskettanut huuliasi; niin on velkasi poistettu ja syntisi sovitettu." – Näin Jumalan pyhää sanaa Jesajan näyn kuudennesta luvusta.

Profeetta Jesaja sai nähdä taivaaseen. Jumalan läsnäolon pyhyys sai hänet tunnustamaan syntisyytensä. Jesaja tunnusti ja julisti näin, ettei taivaaseen pääse mitään syntistä eikä epäpyhää.

Profeetan synnintunnustus oli hätähuuto Kaikkivaltiaalle. Jesajan sanat ”voi minua” kuvaavat syntisyytemme syvyyden. Sydämessään ja omassatunnossaan Jesaja tunnusti rikkoneensa Jumalan tahdon, poispoikenneensa Hänen oikeasta ja oikeutetusta laistaan ja niin ansainneensa Jumalan pyhän tuomion.

Kallis kuulija, onko tämä sinulle tuttua? Oletko kokenut sen, miten omatuntosi syyttää sinua lankeemuksistasi? Silloin tiedät mitä Jesaja tunnusti. Hän sai nähdä enemmän kuin me, mutta pelastuksen tarve Pyhän Jumalan edessä oli sama kuin meillä.

Kuule siksi rakas ystävä, miten heti Jesajan luokse lensi serafi kädessään hehkuva kivi. Huomaathan, ettei hän edes mennyt ensin hakemaan sitä taivaan alttarilta, vaan se oli sieltä hänellä jo otettuna.

Sillä kuulithan sanat: ”kivi, jonka hän oli ottanut pihdeillä alttarilta.” Tässä on Jumalan armotahto ja laupeus meitä syntisiä kohtaan. Jo ennen kuin me saamme kääntyä ja katua, on Hänen armonsa ja anteeksiantamuksensa meitä kohtaan jo valmiina.

Sen Rakas Taivaallinen Isämme meille lahjoittaa. Ja sen esikuvana serafi tässä kosketti Jesajan huulia ja samalla koko hänen ruumistaan ja sieluaan, koko persoonaa ja olemusta. Näin Jumalan armo kätkee meidät aivan kokonaan suojelukseensa.

Ja niin oli Jesajankin koko velka poistettu ja kaikki synnit sovitettu. Katseemme kääntyy taivaan alttariin, jolta kivi oli otettu. Se alttari on Jumalan Pyhän Pojan, Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kalliin elämän ja veren pyhittämä. Sillä alttarilla on Hänen ristinsä. Koska vain Hänen, Jumalan Karitsan, Syntiuhri toi sovinnon Kaikkivaltiaan ja koko ihmiskunnan välille. Ja sen alttarin paikkana on myös meidän ajallinen alttarimme ja sen ehtoollisen sakramentti täällä kirkossamme.

Ja siksi Kristuksen tähden siltä taivaalliselta alttarilta säteilee ja virtaa meillekin sula Jumalan armo, laupeus ja rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan. Hänestä apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeensä luvussa 5, jakeissa 8–11 seuraavasti: ”Jumalan rakkaus meitä kohtaan on siinä, että Kristus, kun vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljon ennemmin siis nyt, kun olemme julistetut vanhurskaiksi hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta. Sillä jos tulimme sovitetuiksi Jumalan kanssa hänen Poikansa kuoleman kautta, kun vielä olimme vihan alaisia, paljon ennemmin pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut, emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä Jumala on kerskauksemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta nyt olemme sovituksen saaneet.” Näin Roomalaiskirjeen 5. luvussa.

Siksi katsomme vielä tuota Kiveä, joka kosketti Jesajan huulia. Hän on Kristus Itse. Hän eli ja kuoli sinunkin puolestasi ja Häneen on sinun uskosi. Saat ottaa vastaan Vapahtajasi Hänen tosiruumiissaan ja tosiveressään Hänen pyhässä ehtoollisen sakramentissaan. Siinä Jeesus koskettaa sinun huuliasi, koko ruumistasi ja koko sieluasi antaen sinulle täyden anteeksiantamuksen ja pelastuksen.

Kuulemme Hänestä laupiaan sanan Efesolaiskirjeen toisen luvun jakeista 19–22: ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perheväkeä, apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa, ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” Näin Efesolaiskirjeen toisessa luvussa.

Rakkaat ystävät, meillä on suuri juhlapäivä. Vietämme tänään Pyhäinpäivää ja Uskonpuhdistuksen muistojuhlaa. Ja juhlimme myös ensimmäisten seurakuntiemme perustamisen satavuotisjuhlaa. Sillä ensi kuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta Lahden Vapaan Evankelis-Luterilaisen Seurakunnan perustamisesta. Juhlapäivämme sopii siis erityisesti juuri tänne Lahden kirkollemme.

Kaikkivaltias Jumala sanoo neljännessä käskyssään, Toisen Mooseksen kirjan luvussa 20, jakeessa 12: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.”

Tätä Jumalan käskyä meidän tulee seurata kaikessa elämässämme. Siksi uskonpuhdistajamme Martti Luther selittää tätä käskyä Kristinopissaan seuraavin sanoin: ”Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme halveksi emmekä vihoita vanhempiamme tai hallitusväkeämme, vaan kunnioitamme ja palvelemme heitä, olemme heille kuuliaiset ja pidämme heitä rakkaina ja kalliina.” Näin Martti Luther.

Mikä olisikaan kuuliaisempaa ja uskollisempaa jo taivaskutsun saaneiden isien ja äitien tottelemista kuin heidän tunnustuksensa ja uskonoppinsa noudattaminen.

Sen saman suun tunnustuksen ja sydämen uskon altis seuraaminen, jonka he ovat testamenttinaan, perintönään ja aarteenaan meille jättäneet.

Harhaoppien levitessä ja epäuskon kasvaessa maailmassa me haluamme määrätietoisesti, mutta samalla myös levollisesti, pitää esillä ja jäädä Jumalan puhtaan armon evankeliumin varaan. Tässä uskossamme Jumala meitä auttakoon. Tämä pelastuksen ilosanoma julistaa meille Kristuksen ansaitseman kaikkien syntien täyden anteeksiantamuksen ja armon Jumalan edessä ja antaa meille iankaikkisen elämän. Jumala on jo lukenut hyväksemme vanhurskauden Kalliin Poikansa, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tähden.

Kukaan ei voi tulla omassa voimassaan Jumalan eteen. Sillä silloin kukaan ei kestä. Emme voi esitellä yhden yhtäkään tekoamme sillä päästäksemme taivaaseen. Siksi meidän tulee tunnustaa syntimme ja niin ottaa uskossa vastaan Jumalan täysimääräinen armahdus meitä kohtaan.

Tullaksemme osallisiksi Jumalan armosta tunnustakaamme katumuksessa ja uskossa syntimme taivaalliselle Isällemme ja rukoilkaamme häneltä armoa ja syntien anteeksiantamusta itse kukin sydämissämme näin sanoen:

Rippisaarna Lahdessa pyhäinpäivänä 4.11.2023 pastori Marko Kailasmaa

Uusinta: Pastori Marko Kailasmaan rippisaarna
uskonpuhdistusjuhlassa Lahdessa 4.11.2023

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna 3.2.2008 Helsingissä

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna 2.3.2008 Helsingissä

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna 20.11.2011 Tampereella

Rippipuhe.

Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa? Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin. Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta. Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii sinun kasvojasi, - tämä on Jaakob. Sela. Ps. 24:3-6..

Kaikkina aikoina on ollut suuri kysymys, ketkä ovat oikea Jumalan seurakunta. Siitä oli kysymys Jeesuksen aikana, kun juutalaiset vetosivat siihen, että he ovat Aabrahamin lapsia, mutta Jeesus sanoi heidän olevan perkeleen lapsia, koska he tekivät kiusaajan tekoja, jollaisia taas Aabraham ei tehnyt. Siitä on kysymys nykyisin sekä ekumeenisissa keskusteluissa että aivan oman seurakuntamme jokapäiväisessä elämässä.

Tekstissämme Daavid sanoo Jumalan kansaksi eli Jaakobiksi niitä, jotka Jumala on pelastanut ja joilla on viattomat kädet ja puhdas sydän.

Keitä nämä ovat?

Se, mitä tekstimme sanoo niistä, joilla on puhdas sydän, jotka Jumalaa etsivät ja jotka siis ovat hänen kansansa, on ymmärrettävä Raamatun esittämissä laajoissa yhteyksissä.

Katsokaamme ensiksi, miten tekstiämme ei saa ymmärtää

Emme saa käsittää tekstiämme siten, ettei syntinen, syvälle langennut, esimerkiksi kätensä vereen tahrinut ihminen, saisi katumuksen ja uskon kautta käydä sisälle Jumalan valtakuntaan. Tiedämme pyhästä Jumalan sanasta, että Daavid lankesi ja kuitenkin sai armon. Ryöväri pelastui. Sauluksen, seurakunnan vainoojan synnit pestiin pois kasteessa, hänen, joka myöhemmin toimi Herran apostolina Paavali -nimisenä. Kieltäjä-Pietari sai anteeksi. Keltäpä pahoja tekoja ei puuttuisi, kuka voisi pitää itseään puhtaana siinä, mitä hän teoissaan ja olemuksessaan on? Ei yksikään. "Kaikki ovat tyynni kelvottomiksi käyneet", on Raamatun todistus ihmisestä sellaisena kuin hän itsessään on.

Emme saa käsittää tekstiämme siten, että ihminen voisi itse puhdistaa itsensä ja tehdä itsensä kelvolliseksi Jumalalle. Se on täysin toivotonta ja mahdotonta. Se on osittainkin mahdotonta.

Emme saa käsittää tekstiämme myöskään siten, että ihminen pelastuu, jos hän täällä ajassa tulee olemuksensa puolesta synnittömäksi, tai että hän voisi pyhittyä siten, että hän olisi puoliksi pyhä ja puoliksi syntinen, vaan uskova on samalla kertaa sekä syntinen että vanhurskas.

Emme myöskään saa käsittää tekstiämme siten, että ne, jotka elävät karkeissa lihan teoissa ja julkisissa paheissa, olisivat niiden vallassa ollessaan Jumalan kansaa ja pelastuisivat. Daavid haluaakin tekstissämme torjua sellaisen ajatuksen, että Jumalan seurakunta olisivat ne, jotka rakentavat uskonsa sydämensä petollisille ajatuksille ohi Jumalan sanan ja elävät lihan teoissa, vaikka sanovatkin olevansa Jumalan omia.

Mutta katsokaamme nyt, mitenkä tekstimme tulee oikein ymmärtää.

"Herran vuori" on jumalanpalveluspaikka, jossa kuuluu julistaa Herran sanaa, ei ihmisen omia ajatuksia, näkyjä tai unia. Se on "pyhä paikka", jossa on riisuttava jaloista sellaiset kengät, joilla ei ole alttiutta sille rauhan evankeliumille, joka julistaa Kristusta ainoana tienä taivaaseen.

"Jaakob" eli Israel Hengen mukaan on Jumalan kansa ja hänen seurakuntansa, joka on saanut synnit anteeksi yksin Kristuksen tähden uskon kautta häneen ilman lain tekoja.

Tämä seurakunta on "totuuden pylväs ja perustus", se "ei halaja turhuutta eikä vanno väärin", toisin sanoen, se ei pystytä itse keksimäänsä turhaa jumalanpalvelusta, josta Jeesus varoitti eikä käytä Jumalan nimeä väärän opin kaunistukseksi, vaan se pysyy siinä, mitä Jumala on sanonut ja säätänyt. Toisin sanoen sen keskuudessa evankeliumi saarnataan puhtaasti ja sakramentit jaetaan Kristuksen asetuksen mukaan. Kun se näin tehden samalla opettaa sakramenteista oikein, niiden lohdullinen sanoma säilyy ja me uskovina saamme joka päivä lohduttautua pyhän kasteen lujalla armoliitolla ja käydä usein Herran pöydässä Kristuksen ruumiin ja veren armoaterialla ravittavina.

"Puhdas sydän" on niillä, jotka Jumala on puhdistanut. Se on tapahtunut siten, että he ovat uskolla omistaneet sen suuren puhdistuksen, kun Kristus toimitti puhdistuksen koko maailman synneistä (Hebr. 1:3). He eivät rakenna omaa pelastustaan eivätkä toisten pelastusta muulle kuin yksin Kristuksen varaan. Jos he rakentaisivat omille teoille, he eivät olisi puhdassydämisiä. Jos he julistaisivat sekä oikeata Jumalan sanaa että väärääkin oppia, he eivät olisi puhdassydämisiä.

Käydessämme ehtoolliselle saamme tulla siis armollisen Jumalan kasvojen eteen, hänen puhdistettavikseen. Tekstimme ei siis työnnä yhtäkään syntisyytensä tuntevaa pois, vaan kutsuu Kristuksen luo. Niin mekin saamme käydä ilolla Jumalan kasvojen eteen ja ammentaa pelastuksen lähteistä. Tunnustakaamme siis syntimme hänen edessään ja rukoilkaamme syntien anteeksiantamusta Kristuksen nimessä.

Markku Särelä

Pastori Vesa Hautalan rippisaarna konfirmaatiojumalanpalelveluksessa Orivedellä 6.8.2017

Jeesus sanoi hänelle: "Jospa voisit uskoa. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." Heti lapsen isä huusi ja sanoi kyynelin: "Minä uskon, auta minua epäuskossani." Mark. 9:23-24

Erästä poikaa riivasi mykkä henki. Pojan isä oli ymmärrettävästi tuskainen ja hädissään poikansa tilanteesta. Mutta tässäkin Jeesus toimi ensin ja määrätietoisesti. Herramme antoi tällekin isälle uskon ja niin tämä tunnusti: ”minä uskon.” Tuossa hetkessä parantaessaan hengen riivaaman pojan Jeesus sanoi: "Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla." Tämä sana oli vakava ohje paikalla olleille Jeesuksen opetuslapsille. Kristuksen nimessä rukoillessaan ja Hänen sanaansa uskollisesti seuratessaan heillä oli Herransa valta ja voima.

Me olemme huolissamme maamme kristillisyyden tilasta. Tuomme sen Kristukselle, kuten tämä isä toi poikansa. Älkäämme kuitenkaan sanoko tämän isän tavoin: ”Mutta jos jotakin voit, auta meitä ja armahda meitä”, sillä Vapahtajamme voi ja johdattaa kaiken. Niinpä me pyydämme Raamatun sanan äärellä, rukouksissa ja jumalanpalveluksissamme Herramme ohjausta tilanteeseen. Kysymme: Miten voisimme julistaa ja toimia niin, että maamme asukkaat olisivat yhä uskollisia Pyhälle Raamatulle? Käymmekö me katumuksessa ja uskossa sen nuhtelevan, mutta aina myös armahtavan sanan äärelle? Jos niin ei tapahdu, on täysin selvää, että maamme elämään, niin kirkolliseen kuin maalliseenkin, kasautuu ongelmia.

Rakas Vapahtajamme on kuollut aivan jokaisen ihmisen puolesta ja täysin kaikkien syntien edestä. Kaikille on siksi tie avoin Hänen armoonsa ja pelastukseensa. Tässä pysymme ja tätä haluamme julistaa. Tämä evankeliumin kallis aarre on niin pyhä, ettemme voi hämärtää, emmekä pilata sitä Jumalan sanan ja luterilaisen tunnustuksen vastaisella opetuksella. On kysyttävä, ovatko ajallisen ihmiselämän vaateet nousseet Jumalan sanan edelle. Onko yhteiskunnallisesta konsensuksesta ja selkääntaputtelusta niin sanotuissa neuvottelupöydissä tullut tärkeämpää kuin pyhä ja ainutlaatuinen Raamatun sana ja ainoastaan sen myötä tuleva Jumalan siunaus ja johdatus?

Tässä on ratkaisevan tärkeä puhuttelun ja parannuksen paikka maamme kristillisyydelle. Kristuksen kirkko ei nimittäin voi valita molempia, sekä Jumalan tietä että ihmisen tietä. Kaikkivaltias sanoo sanassaan, Viidennen Mooseksen kirjan luvussa 5, jakeissa 8 ja 9: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa, älä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, Jumalasi, olen kiivas Jumala.” Näin Jumalan sanaa Viidennessä Mooseksen kirjassa. Raamatun pyhä sana osoittaa, että myös ihmisestä itsestään voi tulla epäjumala. Ja sen myötä epäjumaliksi tulevat kaikki syntiinlangenneen lihamme pyyteet, myös ne monien silmään alkuun kauniilta näyttävät asiat, kuten yhteistyö ja kirkolliset kumppanuudet. Uskollisuus Jumalan sanalle osoittaa kuitenkin sen mistä yhä löytyy Kristuksen seurakunta. Mikään ajassa näkyvä kirkko ei voi omia tätä arvokasta asemaa yksin itselleen, mutta jokaiselta kirkolta Kristus kerran kysyy, oliko se uskollinen Hänelle ja seurasiko se Häntä vai kulkiko se tyystin muualle.

Aikamme kirkollinen tilanne on kyllä tulehtunut ja kipeä. Kuulemme sanottavan, ettei siinä ole helppoja ratkaisuja. Se pitää paikkansa kuitenkin vain ihmisten näkökulmasta katsottuna ja niin kauan kuin pidetään kiinni ihmisten arvoista ja rajoista. Lunastajamme on kipujen mies ja sairauden tuttava. Hän oli ylenkatsottu ja ihmisten hylkäämä. (Jes. 53:3) Hän siis todella tietää mitä ihmiselämän kipu ja tuska on, koska Hän on jo kantanut kaiken kuoleman kipumme. Siksi Kristus ei hylkää ketään luokseen tulevaa, vaan sanoo yhä lempeästi ja ymmärtävästi: "Älä pelkää, usko ainoastaan." (Mark. 5:36) Tässä Pyhän Henkensä kautta lahjoittamassaan uskossa Hän yhä antaa anteeksi ja armahtaa, hoitaa ja parantaa. Niin Hän tekee myös uskolle maassamme, jos vain uskollisesti käymme Hänen luokseen ja annamme Hänen opettaa ja opastaa eteenpäin.

Samoin Jeesus teki opetuslastensa ja kaikkien seuraajiensa parissa. Hän nuhteli ja opetti, koska Hän halusi heistä uskollisia evankeliuminsa julistajia ja sanansa seuraajia. Niin Hän tekee yhä tänään.

Ehtoollisen sakramentissa meillä on anteeksiantamuksen ja armon ateria. Se tukee ja ravitsee meitä uskossamme. Siksi emme käy sille missä seurassa tahansa, emmekä minkä hyvänsä opin perusteella, mutta kun käymme sille yhdessä, niin saamme iloita yhteisestä vakaasta ja varmasta Raamatun sanasta, siinä kuultavista Hänen lupauksistaan ja armostaan sekä yhteisestä luterilaisesta opistamme. Siksi kutsumme kaikkia varman ja pysyvän Jumalan sanan varaan ja voimaan. Jokainen sielu on Kristukselle kallis ja yhtä tärkeä. Kaikkia Hän kutsuu luokseen.

Pastori Marko Kailasmaan rippisaarna ehtoollisjumalanpalveluksessa 17.9.2023 Helsingin seurakunnan kappelilla.

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna 25.5.2014 Siitamajalla

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna Hämeenlinnassa 7.10.2012

Rippisaarna ja kehotus synnintunnustukseen 16.6.2024 Siitamajalla

Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret, Kristuksessa Jeesuksessa, erityisesti te, jotka tänään aiotte nauttia Herran pyhän ehtoollisen sakramentin. – Painakaamme sydämiimme Jumalan sana, joka on kirjoitettu Toisessa Mooseksen kirjassa, sen luvussa 20, jakeessa 12: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.”

Kalliit lapset. Tämä Kaikkivaltiaan sana on neljäs käsky Jumalan kymmenessä käskyssä. Ja siksi tämä on vakava ja tärkeä Taivaallisen Isämme käsky totella vanhempiamme, isovanhempiamme ja kaikkia teitä kaitsevia ja opettavia. Meitä aina rakastava Taivaan Isä on antanut kaikki kasvattajanne teidän parhaaksenne. He opettavat, varjelevat ja suojelevat teitä, jotta teillä olisi elämässänne kaikki hyvin. Siksi teidän tulee kunnioittaa ja totella heitä.

Ja myös te kalliit varttuneemmat. Tämä sana on Jumalan puhuttelu meille kaikille. Hän kysyy, olemmeko me Hänen sanalleen uskollisia kasvattajia ja opettajia? Saatammeko uskollisesti lapsemme, lastenlapsemme ja kaikki kasvatusvastuullamme olevat Jumalan pyhän sanan ja sakramenttien äärelle? Entä olemmeko kuuliaisia ja palvelevia Kristuksen seurakunnan jäseniä ja tunnollisia maamme kansalaisia? Myös kaikkeen siihen Pyhä Jumala haluaa, että te, lapset ja nuoret kasvatte, ja että te vanhemmat vahvistutte.

Siksi uskonpuhdistajamme Martti Luther opettaa tätä käskyä seuraavin sanoin: ”Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme halveksi emmekä vihoita vanhempiamme tai hallitusväkeämme, vaan kunnioitamme ja palvelemme heitä. olemme heille kuuliaiset ja pidämme heitä rakkaina ja kalliina.”

Rakkaat ystävät, siksi nämä sanat koskevat meitä kaikkia. Olemme kaikki Taivaallisen Isämme lapsia. Tämä on myös käsky, jota seuraa Jumalan lupaus: ”että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.” Luojamme on antanut meille kauniin isänmaan. Kiitämme Häntä siitäkin. Hänen varma ja pysyvä siunauksen sanansa kantaa
sukupolvelta toiselle. Siinä kuuluva armon evankeliumimme on kallein perintömme, jonka lapsillemme annamme.

Mutta Pyhä Jumala antaa meille myös iankaikkisen elämän taivaassa. Sillä Hänen Pyhä Poikansa, Vapahtajamme Jeesus Kristus, kunnioitti oikein ja kaikessa Isäänsä ja täytti jokaisen Lähettäjänsä käskyn. Siksi uskoessamme Jeesukseen mekin turvaudumme Hänen laintäyttämiseensä, synnittömyyteensä ja lahjavanhurskauteensa, jotka Isä Jumala lukee meillekin Poikansa tähden. Niin saamme elää Hänen kanssaan ikuisesti.

Talleta siksi sinä pieni tai jo enemmän elämää nähnyt ystävä tämä aina tarkasti sydämeesi. Usko Vapahtajaasi Jeesukseen, joka on sinutkin pelastanut ja kantanut kaikkien rikkomustesi kuorman.

Tullaksemme osallisiksi Jumalan armosta tunnustakaamme katumuksessa ja uskossa syntimme taivaalliselle Isällemme ja rukoilkaamme häneltä armoa ja syntien anteeksiantamusta itse kukin sydämissämme näin sanoen:

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna Pitkäperjantaina 2009

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna 25.5.2008 Siitamajalla

Pastori Markku Särelän rippisaarna Raamattuleirillä 2004 Siitamajalla

2. adventtisunnuntain I vuosikerran epistola

Rippipuhe

Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi. (1 Kor. 4:1-2)

Tässä tekstissä apostoli Paavali puhuu meille julkisesta saarnavirasta, paimenista eli pastoreista. Hän nimittää heitä huoneenhaltijoiksi. Kristus jo käytti sitä nimeä heistä opettaessaan apostoleja. Hän sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa?" (Luuk. 12:42)

Huoneenhaltijat pitivät huolta jonkin talon tai jopa kokonaisen kaupungin rahavaroista, aarteista ja koko omaisuudesta. He eivät olleet näiden varojen omistajia, vaan he olivat toisen palveluksessa. Heidän oli uskollisesti pidettävä huolta heille uskotusta omaisuudesta, käytettävä sitä talonväen tai kaupungin asukkaitten hyväksi ja heidän oli tehtävä tili viranhoidostaan. Pastorit ovat hengellisessä talossa eli seurakunnassa hengellisten aarteiden hoitajia. Näillä aarteilla heidän tulee ruokkia seurakuntaa. Apostoli Pietari sanoo heitä "Jumalan moninaisen armon hyviksi huoneenhaltijoiksi" (1 Piet. 4:10) ja Paavali kutsuu heitä tekstissämme "Kristuksen käskyläisiksi ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoiksi".

Huoneenhaltijoilla oli suuri valta, mutta samalla ehdoton tilintekovelvollisuus. Huoneenhaltija ei ollut itsenäinen. Hän ei voinut omapäisesti käyttää omaisuutta, vaan ankaran rangaistuksen uhalla hänen oli hoidettava taloutta isännän tahdon mukaan. Niin myös pastorille on uskottu hoitoon Jumalan moninainen armo, jotta hän sillä ruokkisi seurakunnan, ei vain kerran, vaan toistuvasti ja jatkuvasti koko viranhoitonsa ajan. Seurakunnalla on siis oikeus odottaa sielunruokaa ja elämän leipää pastoriltaan. Hänen tulee uskollisesti sitä jakaa ja voimiensa mukaan rakkaudessa huolehtia seurakunnasta.

Nyt sitten apostoli sanoo, että pastori on "Jumalan salaisuuksien huoneenhaltija". Mitä nämä salaisuudet ovat? Jotkut ajattelevat, että ne ovat sakramentteja. Niitäkin ne ovat, mutta eivät yksinomaan niitä. Pietari sanoo niitä "Jumalan moninaiseksi armoksi". Kysymyksessä on siis sana ja sakramentit. Niillä Jumalan moninainen armo meille jaetaan. Pyhä ehtoollinen kuuluu niihin.

Pastorin asiana on pitää huoli niistä, jotka ovat hänen osallensa tulleet ja jotka ovat hänen hoitoonsa uskotut. Ehtoollinen edellyttää nauttijalta myös itsensä koettelemista, ja pastorin tulee sitä opettaa seurakunnalle. Siitä seuraa, että pyhällä ehtoollisella käyminen edellyttää sille tulevalta sielunhoitosuhdetta pastoriin eli seurakunnan jäsenyyttä.

Näiden asioiden vuoksi meillä on käytössä sisäinen ehtoollinen, kuten kansankirkossakin oli pitkään aina 1900-luvulle asti käytössä rippikirjoitus. Seurakunnan jäseninä haluamme rakkaudessa noudattaa tätä järjestystä ja antaa sille tukemme. Hebrealaiskirjeessä sanotaan: "Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä." (Hebr. 13:17)

Käydessämme ehtoolliselle muistamme, että siinä saamme "Jumalan moninaisen armon", syntimme anteeksi ja samalla siitä johtuvat ihanat seuraukset. Olemme Jumalan lapsia ja taivaan perillisiä. Pääsemme osallisiksi Kristuksen tosi ruumiista ja tosi verestä, ateriasta, joka ravitsee iankaikkiseen elämään, Kristuksen pyhästä ja pyhittävästä ruumiista sekä Kristuksen verestä, joka valkaisee vaatteemme taivaskuntoon ja pukee meidät Kristuksen morsiamen häävaatteeseen. Näillä odotuksilla saamme käydä Herran pöytään. Ja kun olemme vastaanottaneet Kristuksen tosi ruumiin ja veren siunatussa leivässä ja viinissä, saamme nousta ja lähteä paikallemme varmoina siitä, että saimme sen, mitä Kristus lupasi.

Markku Särelä

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna 28.10.2012 Tampereella

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna Tampereella 22.3.2015

Pastori Markku Särelän rippisaarna Talvileirin päätösjumalanpalveluksessa 13.3.2011 Siitamajalla

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna 1.10.2006 Siitamajalla

Pastori Mika Bergmanin rippisaarna Pääsiäisjuhlassa 27.3.2016 Lahdessa

Pastori Vesa Hautalan rippisaarna Raamattuleirillä 10.7.2016 Siitamajalla

Pastori Vesa Hautalan rippisaarna Orivedellä 13.8.2017

Pastori Dani Puolimatkan rippisaarna 14.8.2016 Siitamajalla

Pastori Dani Puolimatkan rippisaarna 10.4.2016 Tampereella

Pastori Dani Puolimatkan rippisaarna 12.6.2016 Siitamajalla

Pastori Vesa Hautalan rippisaarna 8.5.2016 Siitamajalla

Pastori Dani Puolimatkan rippisaarna helatorstaijuhlassa 5.5.2016 Turussa

Pastori Vesa Hautalan rippisaarna joululeirin päätösjumalanpalveluksessa Siitamajalla 31.12.2016

Pastori Vesa Hautalan rippisaarna kirkkokunnankokouksen avajaisjumalanpalveluksessa 20.8.2017 Orivedellä

Pastori Vesa Hautalan rippisaarna Syysjuhlilla 25.9.2016 Siitamajalla

Pastori Vesa Hautalan rippisaarna 7.8.2016 Siitamajalla

Pastori Vesa Hautalan rippisaarna 26.2.2017 Tampereella

Pastori Vesa Hautalan rippisaarna Nuortenpäivillä 22.5.2016 Siitamajalla

Pastori Vesa Hautalan rippisaarna 22.10.2017 Tampereella

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna 21.11.2009 Tampereella

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna talvileirin päätösjumalanpalveluksessa 14.3.2010 Siitamajalla

Pastori Kimmo Närhin rippisaarna 27.2.2011 Tampereella

Pastori Dani Puolimatkan rippisaarna 14.2.2016 Tampereella

Vikaari Dani Puolimatkan rippisaarna Syysjuhlan päätösjumalanpalveluksessa 27.9.2015 Siitamajalla.