Rippipuhe.

Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa? Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin. Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta. Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii sinun kasvojasi, - tämä on Jaakob. Sela. Ps. 24:3-6..

Kaikkina aikoina on ollut suuri kysymys, ketkä ovat oikea Jumalan seurakunta. Siitä oli kysymys Jeesuksen aikana, kun juutalaiset vetosivat siihen, että he ovat Aabrahamin lapsia, mutta Jeesus sanoi heidän olevan perkeleen lapsia, koska he tekivät kiusaajan tekoja, jollaisia taas Aabraham ei tehnyt. Siitä on kysymys nykyisin sekä ekumeenisissa keskusteluissa että aivan oman seurakuntamme jokapäiväisessä elämässä.

Tekstissämme Daavid sanoo Jumalan kansaksi eli Jaakobiksi niitä, jotka Jumala on pelastanut ja joilla on viattomat kädet ja puhdas sydän.

Keitä nämä ovat?

Se, mitä tekstimme sanoo niistä, joilla on puhdas sydän, jotka Jumalaa etsivät ja jotka siis ovat hänen kansansa, on ymmärrettävä Raamatun esittämissä laajoissa yhteyksissä.

Katsokaamme ensiksi, miten tekstiämme ei saa ymmärtää

Emme saa käsittää tekstiämme siten, ettei syntinen, syvälle langennut, esimerkiksi kätensä vereen tahrinut ihminen, saisi katumuksen ja uskon kautta käydä sisälle Jumalan valtakuntaan. Tiedämme pyhästä Jumalan sanasta, että Daavid lankesi ja kuitenkin sai armon. Ryöväri pelastui. Sauluksen, seurakunnan vainoojan synnit pestiin pois kasteessa, hänen, joka myöhemmin toimi Herran apostolina Paavali -nimisenä. Kieltäjä-Pietari sai anteeksi. Keltäpä pahoja tekoja ei puuttuisi, kuka voisi pitää itseään puhtaana siinä, mitä hän teoissaan ja olemuksessaan on? Ei yksikään. "Kaikki ovat tyynni kelvottomiksi käyneet", on Raamatun todistus ihmisestä sellaisena kuin hän itsessään on.

Emme saa käsittää tekstiämme siten, että ihminen voisi itse puhdistaa itsensä ja tehdä itsensä kelvolliseksi Jumalalle. Se on täysin toivotonta ja mahdotonta. Se on osittainkin mahdotonta.

Emme saa käsittää tekstiämme myöskään siten, että ihminen pelastuu, jos hän täällä ajassa tulee olemuksensa puolesta synnittömäksi, tai että hän voisi pyhittyä siten, että hän olisi puoliksi pyhä ja puoliksi syntinen, vaan uskova on samalla kertaa sekä syntinen että vanhurskas.

Emme myöskään saa käsittää tekstiämme siten, että ne, jotka elävät karkeissa lihan teoissa ja julkisissa paheissa, olisivat niiden vallassa ollessaan Jumalan kansaa ja pelastuisivat. Daavid haluaakin tekstissämme torjua sellaisen ajatuksen, että Jumalan seurakunta olisivat ne, jotka rakentavat uskonsa sydämensä petollisille ajatuksille ohi Jumalan sanan ja elävät lihan teoissa, vaikka sanovatkin olevansa Jumalan omia.

Mutta katsokaamme nyt, mitenkä tekstimme tulee oikein ymmärtää.

"Herran vuori" on jumalanpalveluspaikka, jossa kuuluu julistaa Herran sanaa, ei ihmisen omia ajatuksia, näkyjä tai unia. Se on "pyhä paikka", jossa on riisuttava jaloista sellaiset kengät, joilla ei ole alttiutta sille rauhan evankeliumille, joka julistaa Kristusta ainoana tienä taivaaseen.

"Jaakob" eli Israel Hengen mukaan on Jumalan kansa ja hänen seurakuntansa, joka on saanut synnit anteeksi yksin Kristuksen tähden uskon kautta häneen ilman lain tekoja.

Tämä seurakunta on "totuuden pylväs ja perustus", se "ei halaja turhuutta eikä vanno väärin", toisin sanoen, se ei pystytä itse keksimäänsä turhaa jumalanpalvelusta, josta Jeesus varoitti eikä käytä Jumalan nimeä väärän opin kaunistukseksi, vaan se pysyy siinä, mitä Jumala on sanonut ja säätänyt. Toisin sanoen sen keskuudessa evankeliumi saarnataan puhtaasti ja sakramentit jaetaan Kristuksen asetuksen mukaan. Kun se näin tehden samalla opettaa sakramenteista oikein, niiden lohdullinen sanoma säilyy ja me uskovina saamme joka päivä lohduttautua pyhän kasteen lujalla armoliitolla ja käydä usein Herran pöydässä Kristuksen ruumiin ja veren armoaterialla ravittavina.

"Puhdas sydän" on niillä, jotka Jumala on puhdistanut. Se on tapahtunut siten, että he ovat uskolla omistaneet sen suuren puhdistuksen, kun Kristus toimitti puhdistuksen koko maailman synneistä (Hebr. 1:3). He eivät rakenna omaa pelastustaan eivätkä toisten pelastusta muulle kuin yksin Kristuksen varaan. Jos he rakentaisivat omille teoille, he eivät olisi puhdassydämisiä. Jos he julistaisivat sekä oikeata Jumalan sanaa että väärääkin oppia, he eivät olisi puhdassydämisiä.

Käydessämme ehtoolliselle saamme tulla siis armollisen Jumalan kasvojen eteen, hänen puhdistettavikseen. Tekstimme ei siis työnnä yhtäkään syntisyytensä tuntevaa pois, vaan kutsuu Kristuksen luo. Niin mekin saamme käydä ilolla Jumalan kasvojen eteen ja ammentaa pelastuksen lähteistä. Tunnustakaamme siis syntimme hänen edessään ja rukoilkaamme syntien anteeksiantamusta Kristuksen nimessä.

Markku Särelä