Usko on luottamusta sellaiseen, mikä ei ole aisteilla havaittavissa. Se on osallisuutta näkymättömään armon todellisuuteen.

Usko ei ole sokeaa luottamusta mihin tahansa. Sillä on syy ja tietty sisältö. Sen perustana on evankeliumin sana ja kohteena Jeesus. Usko ei ole myöskään pelkkä henkilökohtainen mielipide, vaan se on jaettu asia. Kristillinen kirkko tunnustaa yhdessä: ”Me uskomme yhteen Jumalaan…”

Mihin uskoa tarvitaan? Pelastukseen. ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen [Jumalalle]”, sanotaan Heprealaiskirjeessä (Hepr. 11:6). Synnin takia kukaan ei ole Jumalalle mieluinen, vaan jokainen on kadotettu. Kuitenkin Jumala on antanut Jeesuksen syntisten Vapahtajaksi. Elämällään ja kuolemallaan Jeesus on sovittanut synnit. Jeesukseen uskova pelastuu. Usko on turvautumista Jeesukseen Vapahtajana.

Uskon kautta ihmisellä on pääsy Jumalan luo. Hän tuntee Jumalan Isänä. Uskon kumppaneina ovat myös aina toivo ja rakkaus.