Te olette maan suola, mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla piilossa, eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja loistamaan kaikille huoneessa oleville. Samoin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. (Matt. 5:13–16)

Aamen.

Armo teille ja rauha Jumalalta, Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (Gal. 1:2)

Lahjasuolan varassa

Jeesuksen vuorisaarna laittaa meidät pienelle paikalle. Kristuksen sana on terävä miekka, joka osoittaa, ettemme kukaan omassa elämässämme ja omalla vaelluksellamme ole maan suola ja maailman valo.

Sillä perisyntimme ja syntisyytemme on totta. Siksi yksikään ihminen ei voi tulla Jumalan eteen röyhistellen ja ansioitaan esitellen. Syntiin langettuaan ihmiskunta on käynyt itsessään ja teoissaan mauttomaksi suolaksi ja pimeäksi lampuksi.

Tuossa hetkessäkin Jeesuksen edessä moni painoi päänsä syntinsä muistaen ja tunnustaen. He myönsivät sen, etteivät he olleet sellaisia mitä Jeesus saarnassaan sanoi. – Mutta Kallis ystävä, huomaathan, että jos ei olisi sanomaa pelastuksesta, Jeesus ei olisi tätäkään sanaansa saarnannut. Sillä juuri sanassaan Hän tulee vierellemme, anteeksiantamukseksemme ja pelastukseksemme.

Jo vuorisaarnansa alussa Jeesus kutsui luokseen monia ihmisryhmiä aloittaen hengessä köyhistä, murheellisista ja heistä, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano.

Rakas ystävä, kuulutko sinä näihin? Kannatko murhetta lankeemuksistasi, elämästäsi tai lähimmäisistäsi? Koetko itsesi monella tapaa riittämättömäksi? Kaipaatko anteeksiantamusta ja armoa? Onko sinulla vanhurskauden nälkä ja jano?

Kuule miten juuri sinulle tässä puhuu Vapahtajamme, joka syntyi neitsyestä Veljeksemme, jotta sinulla on ikuinen pelastus. Lunastajasi eli kaikessa synnittömän elämän, kärsi ja kuoli, jotta sinulla on iankaikkinen elämä. Ja Taivaallinen Isä herätti Hänet kuolleista Esikoisena kaikista kuolemaan käyneistä, jotta Hän avasi sinulle taivaan oven ja odottaa sinua perillä.

Näin suuri on Pyhän Kaikkivaltiaan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan. Sinulla on juuri tässä elämäsi hetkessä evankeliumin aarre. Sinulle kuuluu tänäänkin Jumalan armo, anteeksiantamus ja laupeus Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Hänessä meillä on pelastuksen varmuus ja rauha.

Siksi saarnamme kysymys ei ole ”millainen suola ja valo sinä olet?” vaan ´Millainen suola ja valo sinulla on´. Sillä sanoessaan te olette maan suola, Jeesus ei sano, että suola olisi teistä. Siis vaikka te nyt olettekin suola, ei se ole alun perin teissä syntynyt.

Tässäkin osa kuulijoista ymmärsi sydämissään, että on olemassa toinen, joka on tuo Totinen Suola. Keskellämme on Vapahtaja, joka täyttää ja täytti Jumalan kaiken lain. Siksi vuorisaarnan sanat, kuten Jumalan sana kaikkiaan, kääntää katseemme itsestämme Kristukseen.

Liitonsuola suojaa

Vanhan testamentin aikaan suola oli merkki Jumalan liitosta. Kolmannen Mooseksen kirjan toisessa luvussa, jakeessa 13, Jumala sanoo: ”Jokainen ruokauhrilahjasi suolaa suolalla äläkä anna Jumalasi liitonsuolan puuttua ruokauhristasi. Jokaiseen uhrilahjaasi sinun on tuotava suolaa.”

Suola esti uhrilihaa pilaantumasta ja siten uhri säilyi pidempään, koska suola vähentää kosteutta ja torjuu näin bakteereita. – Suola näkyi liitonsuolana myös ihmisten välisissä sopimuksissa. Se teki sopimuksesta pysyvän ja kestävän. Ulkoisella suolalla osoitettiin se mikä ihmisten välillä oli jo sovittu – tahto, sitoutuminen ja liittyminen yhteiseen asiaan.

Kelvottomaksi käyneellä suolalla taas Jeesuksen aikana puhdistettiin lattiapintoja, koska se sitoo vielä kosteutta, muttei kelpaa enää ruokiin. Pilaantunut suola on joutunut väärien aineiden sekaan tai kosteuden voittamaksi.

Meidän ihmisten laita on samoin. Siksi Jeesus varoittaa siitä, että kieltäessämme Hänet ja Hänen sanansa teemme suolamme mauttomaksi eli kelpaamattomaksi. Jumalan meille antama suola on Raamatun oppi ja siinä kestävä sopimuksemme Jumalan kanssa.

Myös sen tehtävä on puhdistaa. Kaikkivaltiaan sanan laki osoittaa syntisyytemme ja silloin se satuttaa, kuten suola tekee haavassa. Mutta oikein säilytettynä uskon suola myös suojelee. Jumala opettaa meitä sanassaan, Galatalaiskirjeen kolmannen luvun, jakeissa 24–26 seuraavasti:

”Niin ollen laista on tullut meille kurittaja Kristukseen, että meidät julistettaisiin uskosta vanhurskaiksi. Mutta uskon tultua me emme enää ole kurittajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.” Näin apostoli Paavalin kirjeessä Galatalaisille.

Kuvaavaa on se mistä suolaa Israelissa löytyy. Sitä saadaan satoja metrejä syvästä laaksosta. Elintärkeiden ruoka-aineiden säilöminen lähtee kuolleesta ja karusta ympäristöstä. Samoin mekin itsessämme kuolleet ja alhaalla kuoleman laaksossa vaeltavat voimme vain ottaa uskossa vastaan ylhäältä Jumalan puhdistavan ja säilyttävän suolan.

Siksi emme saa sekoittaa myöskään Raamatun ja luterilaisten Tunnustuskirjojen oppia harhateiden, ihmisviisauksien eikä lihan omavanhurskauteen, muuten suolamme pilaantuu ja se ei kelpaa Jumalan edessä.

Suolaton merkitsee siis luopumista Jumalan tahdosta ja Hänen pelastuksensa viisaudesta. Sellainen on suolattomuutta, joka voidaan kääntää alkukielestä sanoilla ”puhua hulluutta”.

Uskonpuhdistajiemme jalanjäljissä meidän on kysyttävä itseltämme: Julistammeko me puhtaasti koko Jumalan pyhää sanaa. On pidettävä huolta siitä, ettei kristillisyytemme ole ajassa vaihtelevaa muotikristillisyyttä, joka on ihmisoppien hapattama. Siinä vaietaan synnistä ja Jumalan tahdon vastaisesta elämästä, mutta silloin peittyy myös evankeliumin valo ja suola. Sellainen ei enää kristillisyyttä olekaan.

Muistakaamme Herramme sana Luukkaan evankeliumin luvusta 6, jae 26: ”Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.” Ja Jaakobin kirjeen neljännen luvun neljännestä jakeesta: ”Maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan.” Vaarallisin synneistä on epäuskon ja kieltämisen synti, koska se paaduttaa ja kadottaa. Sen merkkinä on Lootin vaimo. Hän muuttui suolapatsaaksi, koska ei totellut Jumalan varoitusta kääntyä ja katsoa miten Herra hävitti Sodoman kaupungin.

Siksi meidänkään ei tule katsoa taaksemme yrittääksemme paeta mennyttä. Meidän tulee luottaa, että aivan kaikki syntimme, myös nykyiset ja tulevatkin, ovat jo anteeksiannetut. Jätämme siksi kaiken elämämme Herramme huomaan.

Luterilaisen uskonpuhdistuksen toiseen sukupolveen kuulunut teologi Martin Chemnitz opettaa teoksessaan Enchiridion, joka on vastikään käännetty suomeksi nimellä Taivaallisten opinkohtien käsikirja seuraavasti Jumalan aikaansaamasta kutsusta uskoon:

”Kutsuminen tapahtuu siis sanan kautta todellisessa Kirkossa. Tämän takia uskontunnustuksessakin yhdistyvät kaksi uskonkohtaa: uskominen yhteen, pyhään ja katoliseen eli yhteiseen kirkkoon sekä pyhien yhteyteen. Ihmisiä on siis alati kehotettava eroamaan väärästä kirkosta. Heidän tulee julkisesti tunnustautua ja liittyä sen seurakunnan jäseniksi, jolla on todellisen Kristuksen Kirkon tuntomerkit.” Näin Martin Chemnitz.

Tämän opetuksen perusteena ja tavoitteena on se, että Jumalan sana puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Tämä on välttämätöntä, jotta evankeliumin armo olisi avoinna kaikille. Sillä koko maailman autuus on totta tänäänkin ja ajan loppuun asti.

Tämä oli luovuttamattoman suuri omantunnon kysymys myös sata vuotta sitten kirkkomme ensimmäisten seurakuntien perustajille. Armon evankeliumi ja siinä luoksemme tuleva Vapahtajamme on kallis arvoisin aarteemme. Siksi evankeliumia ei saa peittää millään, vaan se tulee säilyttää ja julistaa puhtaana ja kirkkaana myös tuleville sukupolville.

Kukaan ei tule Jumalan suolaksi itsensä tähden, vaan aina Jeesuksen tahdosta ja armosta. Hänen vuokseen saamme kutsua myös lähimmäisiämme pelastukseen. Sillä Vapahtajamme liittosuola ei erota, vaan yhdistää yhteisenä seurakuntaruumiina Häneen. Myös tämä on suuri kiitoksen aihe näin Pyhäinpäivänä ja Uskonpuhdistuksen juhlassa.

Siksi emme saa luopua toivosta kenenkään kohdalla, vaan kutsua uskollisesti kaukana ja lähellä eläviä Jeesuksen pelastustyön turviin Hänen lampaikseen, Hänen seurakuntansa jäseniksi. Sillä lopullinen suolan poisheittäminen ja jalkoihin tallominen tapahtuu vasta kerran iankaikkisuuden alkaessa. Yhä on armon aika.

Jeesuksen suola ei ole katkeruutta eikä kiivautta vihassa, vaan uskon suola on rukousta, ahkeruutta ja vaivannäköä Herramme ja lähimmäistemme tähden. Kristuksen suola on annettu armollisuudeksi rakkauden sanoissa ja töissä, uuden toivon löytämiseksi siellä missä toivoa ei näytä olevan, lempeydeksi Hänen armonsa julistamisessa, polvistumiseksi itkevien ja surevien kanssa, rohkaistumiseksi uupuneiden vierellä.

Kristuksen valo pitää omanaan

Siksi Jeesus antoi nämä ja kaikki sanansa uskon herättämiseksi – kaikkien Häneen uskossa turvautuvien suolaamiseksi Hänen synnittömyydellään ja pyhyydellään.

Hän yllätti armollaan nämäkin kuulijansa, jotka olivat monien vaatimusten rasittamat. Samalla Jeesus valmisti seuraajiaan myös siihen, että epäuskoinen maailma vainoaa Hänen omiaan. Kristuksen lamppu loistaa kirkkaasti juuri siksi, että maailman pimeys hyökkää sitä vastaan.

Sodat kyllä jatkuvat maailmassa ja Hänen seurakuntaansa vainotaan aina Hänen paluuseensa asti, mutta lohtumme on Hänen valossaan. Siinä, että kuten ajallisetkin lamput loistavat vain siihen laitetun valon avulla, niin mekin olemme lamppuja, joille Jumala antaa uskon valonsa. Tämä valo perustuu yksin Kristuksen täydellisyyteen ja Hänen uhrikuolemaansa meidän edestämme.

Jumala opettaa sanassaan apostoli Paavalin kirjeessä roomalaisille, kuudennen luvun jakeissa 3–5 seuraavasti: ”Vai ettekö tiedä, että kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että kuten Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, mekin samalla tavalla vaeltaisimme uudessa elämässä. Sillä jos olemme hänen kanssaan kasvaneet yhteen yhtäläisessä kuolemassa, samoin olemme myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa” Näin Jumalan sanaa Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa.

Pelastus ei siis ole kasvuprosessi eikä täydellistyminen. Se ei ole Jumalan ja ihmisen yhteistyö, vaan yksin Jumalan teko alusta loppuun. Tämä vanhurskauttamisopin kallis aarre oli uskonpuhdistuksen keskeisin opetus ja siinä uskovien palauttaminen siihen Raamatulliseen apostoliseen oppiin, joka kestää kaiken synnin ja elämämme painolastin.

Jumala antaa ja vaikuttaa ajallaan myös pyhittymisen. Me saamme turvautua yksin uskossa Kristukseen ja elää Hänen sanansa ja sakramenttiensa suojassa.

Muistakaamme siksi erityisesti tänään Pyhäinpäivänä Jumalan sana Hebrealaiskirjeen luvusta 12, jakeista 1 ja 2: ”Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjolla olevan ilon sijasta kärsi ristin häpeästä välittämättä, ja istuutui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.”

Lapsiamme varten

Suolalla on uskossamme vielä laajempikin merkitys. Jeesuksen seuraajat ovat suolana, jotta Herran tahto ja johdatus saisivat tapahtua koko ihmiskunnan elämässä. Se tulee julistaa joka sukupolvelle ja kaikissa maailmanhistorian vaiheissa, jotta kaikki Isän valitsemat olisivat lopulta valmiit Herramme paluun hetkeen.

Tämä Jeesuksen sanoma antaa meille kutsun ja tehtävän julistaa Häntä myös tuleville sukupolville. Siinä meidän on torjuttava kaksi ensisijaista kiusausta: Ensimmäinen on se, että nostamme kieltämisen ja epäuskon vastustuksessa kätemme pystyyn ja vaikenemme Herran totuudellisista sanoista. Toinen taas on se, että mukaudumme aikamme harhaoppeihin.

Siksi on tuikitärkeää kuulla oikein nämä Jeesuksen sanat suolasta ja valosta. Sillä juuri sanassaan Jumalan Poika herättää uskon ja pelastuksen. Sanoessaan, ettei lamppua sytytetä ja panna vakan alle, Jeesus osoittaa, ettemme voi sytyttää uskon lamppua itse, vaan Hän tekee sen Pyhän Henkensä kautta.

Lisäksi meille kirkastuu, että uskovien hyvät teot ovat vain ja ainoastaan Jeesuksen hyviä tekoja. Kristus on se valo, joka saa ihmisiä maailmasta kääntymään ja uskomaan Häneen. (Joh. 15:8; Fil. 1:11; 1. Piet. 2:12!)

Kristus ottaa uskovat niin läheisesti omikseen, että Hän saa julistaa meille nämä sanansa: ”Te olette maan suola… Te olette maailman valo.”

Huomaathan, ettei tässä ole kysymystä eikä kehotusta, vaan Jumalallinen ja levollinen toteamus: ”Te olette.” – Tämä on varma rauha siitä, että Kristuksen uskon suola johdattaa taivaaseen. Vapahtajamme on liitonsuolamme ja armonsuolamme, joka puhdistaa ja pitää meidät suojassa synnin ja kuoleman kelvottomuudelta sekä harhateiden kosteudelta.

Kristuksen seurakunta on valoa antava huoneen lampunjalka. Se on osa lahjaksi saamaamme palvelutehtävää uskomme tunnustamisessa ja viemisessä lähimmäistemme luokse. Niin toteutuu Raamatun lupaus Jumalan armosta kaikkialle loistavana lamppuna.

Rakas ystävä, saat omistaa Kristuksen uskossa Vapahtajanasi. Hänen valonsa paljastaa kyllä vaikeitakin asioita, mutta ne on armollista kohdata Valon Herran armollisessa läsnäolossa, koska Hän on jo kaiken anteeksiantanut.

Saat Lunastajasi kanssa lohduttaa lähellä eläviäsi sanoen: Älä pelkää, kaikki on sinun puolestasi sovitettu ja anteeksiannettu. Kanssasi on Hän, joka totisesti on koko maailman valo, ja niin olette yhdessä valkeus Herrassa. Vaeltakaa siis valkeuden lapsina. (Ef. 5:8)

Siksi rakas ystävä, sinä saat olla suola, koska sinulla on Kristuksen armon suola. Sinä olet armosta maailman valo, koska sinulla on Vapahtajamme anteeksiantamuksen valo.

Sillä Hän yksin on pelastuksen suolasi ja valosi.

Aamen.

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Pastori Marko Kailasmaan saarna ehtoollisjumalanpalveluksessa pyhäinpäivänä 4.11.2023 Lahdessa.