Niin eräs fariseuksista pyysi häntä syömään kanssaan. Hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. Katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka oli syntinen; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, hän toi mukanaan alabasteripullon, asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojaan kyynelillään, kuivasi ne päänsä hiuksilla, suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, näki sen, ajatteli hän mielessään: "Jos tämä olisi profeetta, hän tietäisi, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanottavaa sinulle." Hän lausui: "Opettaja, sano." – "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, hän antoi molemmille velan anteeksi. Sano, kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?" Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi." Hän sanoi hänelle: "Oikein ratkaisit." Naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Tulin sinun taloosi, et antanut vettä jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta jalkojani siitä asti, kun tulin sisään. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta tämä voiteli hajuvoiteella jalkani. Sen tähden sanon sinulle: tämän monet synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon, mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut." Ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessään: "Kuka tämä on, joka synnitkin antaa anteeksi?" Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut, mene rauhaan." Luuk. 7:36 - 50

Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisessa!

Jeesus avaa sydämesi oven

"Sinun syntisi ovat anteeksi annetut." – Tämä on maailmankaikkeuden ihanin ilouutinen! Jeesus vakuuttaa täydellä Jumalan Pojan varmuudella: Aivan kaikki syntisi ovat jo nyt anteeksi annetut ­– erotuksetta ja ehdoitta, niin menneet, nykyiset kuin tulevatkin syntisi. Ja nyt käymme tässä sanassa Tämän Armon Herran luokse, kuten tuossa hetkessä saivat käydä niin isäntänä toiminut fariseus Simon, hänen pöytävieraansa kuin paikalle tullut nainenkin.

Fariseukset olivat tarkkoja siinä keiden kanssa he aterioivat ja keitä he kutsuivat luokseen syömään. Ateriayhteys oli ja on yhä Lähi-idässä tärkeä osa ystävyyttä ja toisen aseman tunnustamista. Yhteinen ateria ei kuitenkaan ollut tae uskon yhteydestä, kuten tässä kuulemme. Siinä Simon teki kyllä oikein, että hän pyysi Jeesuksen kattonsa alle. Tämä päätös kysyy meiltä, miten me pyydämme Jeesuksen luoksemme. – Kutsummeko Hänet aamu- ja iltarukouksiin, ruokahetkiin ja kaiken elämämme suunnitteluun? Millaisen paikan Hän saa luonamme? Fariseus Simon ei kuitenkaan antanut Jeesukselle sitä osaa ja paikkaa, joka Hänelle kuuluu. Simon piti Jeesusta opettajana ja korkeintaan profeettana. – Hän ei antanut vettä Vapahtajamme jaloille, niin kuin tuon ajan vieraanvaraisuus edellytti; eikä hän voidellut halvimmallakaan öljyllä Jeesuksen päätä, kuten olisi tullut arvostettua vierasta kunnioittaa. Simon piti epäuskossaan itseään muita parempana ja tuomitsi hänen vaatimustensa ja ehtojensa ulkopuolella olevat. Hän halusi ottaa Jeesuksen luokseen halvempana kuin hän itse oli, koetellen, olisiko Jeesuksesta hänen väittelykumppanikseen.

Jeesus varoittaa omavanhurskaudesta ja armon pelastuksen torjumisesta tuomiopäivän kuvauksessaan: ”Silloin alatte sanoa: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit.' Mutta hän lausuu: 'Sanon teille: en tiedä, mistä olette. Menkää pois luotani, kaikki vääryyden tekijät.'” (Luuk. 13:26–27) Mutta samalla tämä on lempeä kehotuksen sana uskoville: ottaa Jeesus päivittäin vastaan Raamatun sanassa, rukouksessa, kiitoksessa ja ylistyksessä. Siitä on merkkinä se, miten Simonin suunnitelmat väittelystä Jeesuksen kanssa muutti tuo nainen. Hänen nimeään ei edes kerrota, mutta Jeesus tunsi hänenkin elämänsä läpikotaisin. Jeesus tiesi naisen rikkoneen monin tavoin, mutta Jeesuksen armollisuus oli vetänyt naisen Vapahtajamme luokse. Nainen oli varmastikin kuullut Jeesuksen saarnaavan syntien anteeksiantamuksesta. Ehkä Jeesus oli katsonut häneen ja Herramme kaikentietävä ymmärrys oli nähnyt naisen sydämeen ja siellä nainen oli tuntenut syvänä vihlaisuna syntinsä.

Sen nainen osoitti katumuksen kyynelillään. Hän tiesi olevansa halveksituin ja heikoin. Hän tuomitsi itse itsensä ja haki armoa, anteeksiantamusta ja hyväksyntää Jeesukselta. Siksi hän uskaltautui arvottomana Pyhän Jumalan eteen. Mutta juuri sillä paikalla Jeesuksen sanat ja läsnäolo olivat murtaneet toisella tapaa tämän kuulijan. – Nainen tiesi satuttaneensa synneillään itseään, mutta ennen kaikkea Jeesusta. Nainen oli saanut ymmärtää Kristuksen kärsivän kaikkien syntien rangaistuksen kaikkien ihmisten puolesta, ja sen, että Jeesuksen vierellä ei ole enää vertailua muihin, ei selittelyjä eikä verukkeita, ei väittelyitä eikä kiistelyitä, vaan ainoastaan syntinsä tunnustaminen.

– Mutta siksi sillä paikalla on myös lahjaksi saatu usko Kristukseen Sovittajaamme ja Lunastajaamme – Syntisten Ystävään.

Tässä myös naisen ulkomuotokin muuttui. Itseään ehkä aikaisemmin paljonkin maallisesti koristanut nainen pesi nyt kyynelillään Jeesuksen tomuiset jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Tomulla ja pölyllä koristetut kasvot ja hiukset olivat nyt merkkinä naisen katumuksesta mutta ennen kaikkea Herramme armosta, joka samalla pesi ja kuivasi naisen anteeksiantamuksellaan. Siksi mitä kaikkea nainen olikaan tehnyt, niin nyt se kaikki oli anteeksi annettu, poispyyhitty ja unohdettu. – Kaikki entinen oli mennyt. Näin kumpikin, sekä tuo nainen että Simon, hämmästelivät Jeesusta, mutta siinä heidän näkökulmansa olivat täysin erilaiset. – Simon hämmästeli sitä, että Jeesus otti julkisyntiseksi tunnetun naisen vastaan. Nainen taas hämmästeli Jeesuksen armollisuutta ja anteeksiantamusta. Sillä Jeesus ei ole tässäkään tuomitseva, vaan hellä ja rakastava. Siksi Hän murtaa myös esteet ja väliaidat. Hän kutsui naisen luokseen pelastukseen. Siitä on merkkinä tässä Jeesuksen tekemä ihme, jossa nainen sai käydä Simonin ateriahuoneeseen ilman, että kukaan esti häntä.

Ja siellä naisen saama sydämen usko näkyi palvelemisena. Nainen ei sanonut mitään, mutta teoillaan puhui sitäkin enemmän. – Jeesus kutsui uskon lahjan saaneen naisen luokseen myös rohkaisuksi Simonille ja kaikille hänen pöytävierailleen. Ja naisen käyttämä kallis tuoksuvoide oli sekin suuri kannustus kaikille läsnäoleville kääntyä Jeesuksen puoleen. Sillä kun tuo nainen yhtään voidetta säästelemättä vuodatti sen kaiken Jeesuksen jaloille, oli se kaikki merkkinä siitä kuinka iankaikkisesti Kallis Aarre Simonilla ja kaikilla hänen vieraillaan olikaan edessään. Mutta kun Simon ja muut torjuivat tämän uskonkutsun, esitti Jeesus hänelle ja pöytäseurueelle vertauksen kahdesta velallisesta.

Velkasi on maksettu

Jeesus on tässäkin paikalla olleista ainut, joka ei ollut velallinen eli syntinen. Simon ymmärsi kyllä Jeesuksen tarkoituksen anteeksiantavan velkojan rakastamisesta, mutta hän kuitenkin torjui Kristuksen, koska hän piti itseään velattomana. Jeesuksen sanat osoittavat kuitenkin meidän kaikkien olevan luonnostamme ja jo syntymästämme lähtien syntisiä. Olemme rikkoneet Pyhä Kaikkivaltiasta Jumalaa vastaan, ja olemme siksi velassa ja velallisia, ellei meillä ole anteeksiantamusta Kristuksessa.

Toiseksi Jeesuksen sanat osoittavat, ettei meillä itsellämme ole mitään, jolla voisimme maksaa velkamme takaisin. Jeesus totesi vertauksellaan sekä Simonin että naisen syntisiksi. Saatat nyt Kallis Ystävä kysyä, onko tässä merkitystä summalla? Eikö meistä jokainen ole yhtä syntinen Jumalan edessä? – Lopulta kyse on siitä kuinka suureksi saa itse velkataakkansa uskossa nähdä. Kyse on syntisyytensä tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Sen ymmärtämisestä, että on tehnyt vararikon, ja on siten teoissaan varaton velattomuutta edellyttävän Jumalan edessä. Sillä vaikka olisi vain yhden denaarin velkaa Jumalalle, on sekin kadottava velka, ellei sitä ole maksettu pois. Ilman sitä 50 denaariakin on kuin 500, kun jälkimmäinen velanmaksu on uskossa otettu vastaan ja kuitattu. Eikä epäuskon velan denaarimäärä ole mitattavissa tuomiopäivänä.

Niinpä tähän hetkeen kuuluvat Jeesuksen armolliset sanat: ”hän antoi molemmille velan anteeksi.” Velallisiksi tunnustautuvia oli tässä kaksi, ja kumpikin heistä sai velkansa anteeksi. Ja niin monta kuin on velallisia eli niin monta kuin koskaan on ihmisiä, kuuluu aivan jokaiselle kutsu anteeksiantamukseen ja pelastukseen. Se kaikuu kautta ihmiskunnan ja läpi maailmanhistorian, ettei kukaan torjuisi kutsua, eikä jäisi miljoonia eikä denarin sadasosaakaan velkaa, sillä koko ihmiskunnan velka on täysin maksettu. Tässä oli Jeesuksen avoin armonkutsu myös Simonille ja hänen vierailleen tarttua maksettuun velkakirjaan.

On järkyttävää, ettei kenenkään pöytävieraista kerrota murtuneen ja tulleen kääntymykseen, tunnustaneen syntisyyttään ja tarvettaan Vapahtajalle. He jäivät vain hämmästelemään Jeesusta ajatellen ”kuka tämä on, joka synnitkin antaa anteeksi?” He eivät näin rakastaneet vähääkään Jeesusta, vaan koko sydämestään itseään ja asemaansa. Siksi Jeesus nosti vielä naisen fariseusten katsottavaksi ja kysyi jokaiselta läsnäolijalta: ”Näetkö tämän naisen?” Jeesus kutsui näkemään hänen katumuksensa ja sen, kuinka paljon hän uskoi ja rakasti. Jeesus teki tämän, jotta he olisivat pyytäneet Jumalalta anteeksi ja pyytäneet Kristukselta rakkautta Jumalaa kohtaan, niin kauan kuin heillä oli armonaikaa jäljellä.

”Mene rauhaan”

Tuo nainen ei saanut suupalastakaan ruokapöydästä, ei myöskään pöytäseurueelta yhtään hyväksyvää sanaa eikä huomiota, mutta nainen sai kuitenkin Suurimman Lahjan kaikista – Hän sai Jeesuksen, ja Jeesuksessa hän sai pelastuksen, elämän ja autuuden. Naisen katumus ja rakkaus eivät olleet syitä Jeesuksen anteeksiannolle, vaan ne olivat ainoastaan seurausta ensin ja ehdoitta annetusta Jeesuksen rakkaudesta.

Näin Simon sai kutsua Jeesuksen kotiinsa, mutta nainen sai Jeesuksen sydämeensä. Tuo nainen oli Jeesuksen vuoksi velaton Jumalan edessä. – Ja näin katumuksen kyyneleet vaihtuivat rauhan ja onnen kyyneleiksi.

Siksi tuolloin oli läsnä kaksi juhlapöytää: oli juutalaisten sapatinaaton ateria, mutta Jeesuksessa oli läsnä jo taivaallinen juhla-ateria ja nyt tuo nainen sai käydä tuohon ikuiseen ja pysyvään juhlapöytään. Siihen hän oli tervetullut ja siinä hänen Vapahtajassaan oli hänen juhla-ateriansa. Sillä aterialla Jeesus on Isäntä, joka yhdistää pöytävieraansa. Hänen anteeksiantamuksensa pöydässä ei enää tuomita, koska Jeesus on kaikkien edestä tuomittu. Siinä pöydässä ei enää halveksita, koska Jeesus on kaikkien edestä halveksittu. Eikä siinä seurassa syrjitä, koska Jeesus on kaikkien edestä syrjitty. Tuon taivaallisen juhla-aterian Jeesus vain hieman myöhemmin asetti ensimmäisellä ehtoollisella tosiasiallisesti myös jo tänne aikaan. Ja tuo taivaallinen armon ja anteeksiantamuksen ateria meillä on tänäänkin täällä pyhässä ehtoollisen sakramentissamme.

Ja kuten Jeesus on kattanut tämän koko anteeksiantamuksensa juhlapöydän, sen kaikki tarjottavat ja lahjat, niin samoin Hän valmistaa myös rakkauden sydämiimme Häntä kohtaan. – SIllä koska usko on Hänen täysi lahjansa, niin samoin ovat toivo ja rakkauskin, sillä lahjausko herättää lahjatoivon ja lahjarakkauden. Tästä Augsburgin tunnustuksen puolustus opettaa uskonkohdassa IV Vanhurskautus seuraavasti: ”Miten ihmissydän voisi rakastaa Jumalaa niin kauan kuin se vain tajuaa hänen olevan hirvittävästi vihoissaan ja ahdistavan meitä ajallisin ja iankaikkisin onnettomuuksin. Laki taas alati syyttää meitä ja alati kuvaa eteemme vihastuvan Jumalan. Eipä siis Jumalaa mitenkään rakasteta, jollemme ensin ole uskossa turvautuneet laupeuteen. Vasta silloin hänestä voi tulla meidän rakkautemme kohde.”

Ja niin Rakkaat Ystävät, lahjarakkaus herää ja elää kaikki syntinsä anteeksisaaneessa sydämessä. Meiltä ei siis vaadita rakkauden puristamista sydämistämme Jeesusta kohtaan, vaan senkin Hän itse valmistaa ja herättää Itseään kohtaan. Sitä tarkoittaa Jeesuksen juhlapöytään käyminen. – Sillä käydäksemme siihen pöytään meidän on ovella riisuttava syntimme, kaikki vaatimuksemme ja erinomaisuutemme, ja niin saamme ottaa vastaan lahjapelastuksen puvun. Näin Jeesus oli myös tuon Simonin pöydän todellinen Isäntä, koska Hänen valtansa on Hänen armossaan.

Vapahtajamme sanoo sinullekin tänään saattaen sinut kohti taivaankotiaan: ”Syntisi ovat anteeksi annetut, uskosi on sinut pelastanut, mene rauhaan." (+ Luuk. 8:48) Aamen.

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Aamen.

Pastori Marko Kailasmaan saarna Helsingissä 5.3.2023

Niinpä hän tuli Syykar-nimiseen Samarian kaupunkiin, joka on lähellä Jaakobin pojalleen Joosefille antamaa maa-aluetta*. Siellä oli Jaakobin lähde. Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt, hän istuutui lähteen reunalle. Oli noin kuudes tunti. Eräs Samarian nainen tuli ammentamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle: "Anna minulle juoda." Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialainen nainen sanoi hänelle: "Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?" Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos tuntisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä." Nainen sanoi hänelle: "Herra, eihän sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä, mistä sitten olet saanut elävää vettä? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokaiselle, joka juo tätä vettä, tulee jälleen jano, mutta sille, joka juo sitä vettä, jota hänelle annan, ei tule koskaan jano, vaan se vesi, jonka hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään." Nainen sanoi hänelle: "Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa." Jeesus sanoi hänelle: "Mene, kutsu miehesi ja tule tänne." Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miestä." Jeesus sanoi hänelle: "Oikein sinä sanoit: 'Minulla ei ole miestä', sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi. Siinä sanoit totuuden." Nainen sanoi hänelle: "Herra, näen, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella, mutta te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla." Jeesus sanoi hänelle: "Nainen, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sitä, mitä ette tunne. Me kumarramme sitä, minkä tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa, sillä sellaisia rukoilijoita Isä etsii itselleen. Jumala on henki, ja niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." Nainen sanoi hänelle: "Tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi. Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken." Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen, joka puhun kanssasi." Aamen. (Joh. 4:5–26)

Armo, laupeus ja rauha Jumalalta Isältämme ja Kristukselta Jeesukselta, Herraltamme!

Jeesuksen anteeksiantamus puhdistaa häpeän

”Oli noin kuudes tunti.” – Puolenpäivän hetki on tärkeä lähtökohta tähän Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamiseen. Juutalaiset laskivat tuona aikana päivän tunnit aamukuudesta alkaen ja kello oli nyt noin 12 keskipäivällä. Palestiinan alueen asukkaat kävivät tuolloin yleensä illalla tai sitten jo aamuvarhaisella hakemassa vettä kaivoilta. He välttivät näin keskipäivän kuumuuden. Puhtaan veden vuoksi kaivot olivat tärkeitä ja niiden ympärille kokoontui kansaa pitkienkin matkojen päästä. Yleensä perheiden naiset hakivat yhdessä veden turvallisuutensa ja seurankin vuoksi, miesten tehdessä muita töitä. Naisilla oli silloin aikaa keskustella asioista ja kenties jakaa painavaa taakkaakin – niin vettä kuin elämän surujakin. Nyt kuitenkin tämä nainen oli tullut yksin päivän kuumimpana aikana kaivolle. Niin hän oli tehnyt ehkä jo pitkään. Mutta vettä oli saatava ja matka oli kuljettava, vaikka sitten ilman seuraa ja turvaa. Naisella oli takanaan kenties jo pitkä ja vaivalloinenkin matka.

Tämän kaltainen tilanne on ehkä meillekin tuttu. Kipeitä asioita on vaikea kohdata. Etsimme helpompaa tietä ja välttelemme niihin liittyviä asioita tai niistä tietäviä ihmisiä. Ja siksi teemme monia vaivalloisiakin asioita ennemmin kuin kohtaamme totuuden. Ajankohta ja yksin tuleminen kertovat siitä, että tämä nainen oli menettänyt ystävänsä. Hänen rikkomuksensa ja syntinen elämänsä olivat johtaneet siihen. Miten helposti luemmekaan tämän evankeliumitekstin naista syyttävin ja hylkäävin ajatuksin. Kuinka usein otammekaan elämässämme tuhlaajapoikavertauksen vanhemman veljen osan ja hylkäämme syntiä tehneen. Näin kuitenkin lisäämme hänen tuskaansa sen sijaan, että lohduttaisimme ja auttaisimme häntä. Syntiselle luonnollemme on niin helppoa toimia syyttäjänä ja tuomarina, kun on kyse toisen elämästä.

Nainen on elämällään ja sanoillaan varoittava esimerkki myös ihmisten välisestä vertailusta. Ummistamme siltäkin mielellämme korvamme. Kuulemme sen naisen useista sanoista: ”Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob…”, ”eihän sinulla ole ammennusastiaakaan…” ja: "Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?" Vertailu johtaa ylpeyden syntiin tai sitten väärään nöyryyteen, jonka senkin tavoitteena on vain itsensä korottaminen. – Siksi on huomattava, ettei tämän keskustelun aikana ole paikalla muita kuin Jeesus ja tuo nainen. – Se on kehotus jokaisen suorasta uskonsuhteesta Jeesukseen. Hän haluaa hiljentyä kanssamme myös kahden, niin että elämämme salaisetkin asiat saavat tulla puheeksi Hänen kanssaan. Herramme seurassa ei tarvita vertailua eikä itsensä korottamista.

Siten Jeesus poistaa myös synnin taakat ja häpeän esteet. Nekään eivät Häntä pidättele. Niinpä Hän murtaa myös pelon ja epävarmuuden muurit, ja niin kutsuu meitä kuulemaan ympärillämme pyynnöt: – Anna minulle aikaasi ja huomiotasi. – Anna ymmärrystäsi ja lempeyttäsi. – Rakasta siltikin, vaikken ole rakkauden arvoinen. Sitä tämäkin nainen janosi. Ja juuri sen janon Jeesus näki ja sanoi ääneen naisen syvimmän pyynnön: ”Anna minulle juoda.”

Rakas Ystävä, mitä sinä janoat? – Käy Vapahtajamme luokse ja kerro janosi Hänelle. Kerro toiveesi, kipusi ja kaipuusi rehellisin ja avoimin sydämin. Hän kuulee ja vastaa sinulle. – Hän odottaa sinua sanansa kaivolla, loppumattomalla aarteellaan, josta saat ammentaa päivittäin rukoukseen, kiitokseen, pyyntöihin – iloihin ja suruihin. Sillä huomaathan, miten lempeästi Jeesus kohtasi tämänkin samarialaisen naisen. – Syyttikö Jeesus häntä? – Tuomitsiko Jeesus hänet? – Ei, vaan Lunastajamme kutsui ja johdatti hänet lempeästi uskoon. Samalla Jeesus auttoi naista nöyrtymään ja luopumaan syntisestä elämästään. Jeesus nöyrtyi pyytämään naiselta vettä rohkaisten samalla tämän itsetuntoa. Herramme kehottaa tällä esimerkillään sinuakin vastaavasti pyytämään lähimmäisesi apua ja osaamista, jotta saat myös tilaisuuden vahvistaa ja tukea häntä – ehkä saat samalla mahdollisuuden kertoa hänelle Vapahtajastammekin.

Juutalaiset ja samarialaiset

Tämä keskustelutilanne oli kaikkiaan hyvin ainutlaatuinen. Se käytiin lähellä Sykarin kaupunkia, joka oli lähellä patriarkka Jaakobin pojalleen Joosefille lähes 2000 vuotta aikaisemmin antamaa maa-aluetta – Sikem-nimistä vuorenharjannetta. Poikkeuksellisen tästä keskustelusta teki se, että juutalainen mies puhui samarialaiselle naiselle. Nainen näki Jeesuksen ensin vain juutalaisena miehenä ja hämmästyi, kun Jeesus puhutteli häntä. Nuo kaksi kansanryhmää eivät olleet juurikaan tekemisissä uskonsa ja historiallisten erimielisyyksiensä vuoksi. Toteamus ”juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa” perustui siihen, että samarialaisiin oli sekoittunut Israelin pakkosiirtolaisuuden aikana valloittajavaltioiden alueelta tuotuja kansallisuuksia. He kuitenkin korostivat polveutuvansa Joosefin kautta Jaakobista. He vaalivat siten kansallistuntoaan ja läheistä yhteyttään juutalaisiin, ja katsoivat siten kuuluvansa Jumalan kansaan. Lisäksi samarialaiset tunnustivat Kirjoituksista vain Mooseksen kirjat ja odottivat Messiasta omasta joukostaan. Kaiken tämän vuoksi juutalaiset kulkivat Galileaan yleensä Jordanin itäpuolelta Perean ja Dekapolin kautta. (2 Kun. 17:24-41)

Tämä kuuluu myös kaivolle tulleen naisen sanoista. Etääntyminen muista ja yksinäisyys olivat saaneet naisen etsimään turvaa samarialaisten ja juutalaisten yhteisistä juurista. Ehkä hän juuri siksi vetosi yhteiseen kantaisään Jaakobiin. Jeesuksella oli julistettavanaan kuitenkin paljon suurempi lohdutus. Evankeliumi tuli Hänen mukanaan myös samarialaisille. Se oli Jumalan tahto ja johdatus. Tämä tekstimme kohta kutsuu pohtimaan, missä tai mikä on sinun ´Samariasi´. Mihin sinun on vaikea mennä tai mihin asiaan sinun on vaikea tarttua epäilystesi ja ennakkoluulojesi vuoksi? – Millä tavoin Jeesus haluaa sinun kohtaavan pelkäämäsi asiat ja sinun luottavan siihen, että Hän yksin on kaiken Herra ja Valtias? Hänen seurassaan saat viedä evankeliumin sanan ehkä juuri sinne, mitä olet eniten oudoksunut ja vieroksunut? – Sillä evankeliumi kuuluu kaikille – sydäntemme kovuudesta huolimatta.

Jeesus herättää uskon

Sykarin kaivolla oli tuona hetkenä kaksi erilaista janoa: oli ihmiskehon janoa kuumassa ilmastossa ja oli ihmissydämen armahduksen ja iankaikkisen elämän janoa. Näihin janoihin tarvitaan kahta erilaista vettä. Jumalan armosta tuolla paikalla oli läsnä myös kaksi erilaista lähdettä. Oli ajallinen yli 30 metriä syvä Jaakobin kaivo, josta sai vettä tätä katoavaa elämäämme varten. Kaivo on ihmisen tekemä, joka kaivetaan maahan, jotta ylletään pohjaveteen. Näin se on kuva ihmisen yrityksestä pelastua omilla teoillaan.

– Siinä vesi ei nouse ilman kaivutyötä ihmisen luokse, eikä leviä muiden pariin.

– Kaivo saattaa myös kuivua ja se voidaan peittää.

Lähde taas on luonnon anti, jossa vesi pulppuaa maan tasolle. Se kuvaa yksin Jeesukselta saatavaa elämän vettä. – Sillä tuolla paikalla oli läsnä ikuinen ja ylöspäin vievä Jumalan Pyhä Poika. Häneltä Pyhä Kaikkivaltias Isä kehottaa yhä ammentamaan kestävää ja pysyvää elämän vettä.

Aloittaessaan keskustelun naisen kanssa Jeesus osoittaa olevansa uskomme Alkaja ja Täyttäjä. Johannes Kastaja sai julistaa seuraavan Jumalan sanan, Johanneksen evankeliumin luvussa 3, jakeessa 27: "Ihminen ei voi ottaa mitään, ellei sitä ole annettu hänelle taivaasta.” Siksi Jeesus ei luovuttanut naisen hämmästelevien kysymystenkään edessä, vaan kehotti tätä tuntemaan Hänessä Jumalan lahjan ja ottamaan vastaan ikuisen elämän veden. – Herramme kertoi näin Hänellä olevan jotakin paljon suurempaa ja kestävämpää kuin kaivon ajallinen vesi. Nainen oli kuitenkin vielä lukkiutunut ajallisiin asioihin ja huomioi ensin sen, ettei Jeesuksella ole astiaa, jolla nostaa kaivosta. Lisäksi nainen oli vielä kiinni sen ajan kulttuurin ymmärryksessä, ettei patriarkkojen jälkeläinen voi olla näitä suurempi. Tähän liittyen Jeesus haastoi kirjanoppineet Luukkaan evankeliumin luvussa 20, jakeissa 41–44: "Kuinka he sanovat, että Kristus on Daavidin poika? Sanoohan Daavid itse Psalmien kirjassa: 'Herra sanoi Herralleni: Istu oikealle puolelleni, kunnes panen vihollisesi jalkojesi astinlaudaksi.' Daavid siis kutsuu häntä Herraksi. Miten hän on hänen poikansa?" Tämän Messias-lupauksen edessä kirjanoppineet luovuttivat, mutta juuri sen turviin Jeesus johdattaa omansa. – Siksi Jeesus jatkaa kärsivällisesti:  "Jokaiselle, joka juo tätä vettä, tulee jälleen jano, mutta sille, joka juo sitä vettä, jota hänelle annan, ei tule koskaan jano, vaan se vesi, jonka hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään." Tämä sana on vaikuttava todistus Jeesuksen kertakaikkisesta uhrityöstä, Hänelle perustuvasta uudestisyntymisestä ja Pyhän Hengen työstä elämässämme. Lunastajamme antama vesi on Pyhä Henki. Hän on Lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Hän tulee Herramme lähettämänä, Isän luota ikuisuudesta, ja johdattaa virran lailla sinne takaisin. Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumin seitsemännen luvun jakeissa 37–39: "Jos joku janoaa, tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, kuten Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat. Mutta sen hän sanoi Hengestä, jonka ne saavat, jotka uskoivat häneen…"

Vähitellen kaivolla ollut nainenkin alkoi ymmärtää tämän. Hänen kuivuutensa alkoi täyttyä Jeesuksen antamalla elämän vedellä ja hän sai ymmärtää olevansa lammen sijaan uoma, joka johtaa eteenpäin. Jeesus vie totuuden kautta pelastukseen. Mutta Jeesuksen seurassa on aina totuuden puhumisen aika ja paikka. – Syyttävä ja omat synnit tuomitseva omatunto tarvitsee Jeesuksen. –Juuri sitä varten Hän tuli maailmaan. Ja niin Hän julistaa yhä: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä mielenmuutokseen." (Luuk. 5:31–32) Siksi Jeesus pyysi, että nainen hakisi aviomiehensä paikalle. Ja niin naisen tunnustus ja Jeesuksen totuudelliset sanat osoittavat naisen hylänneen ja kokeneen hylkäämisiä, eikä viimeisinkään mies ollut hänen omansa, vaan aivan jonkun toisen.  – Elämäänsä repinyt nainen ei ollut enää välittänyt tästäkään häpeästä, kunhan joltakulta huomiota sai. Näin vähän hän oli itseäänkään rakastanut.

Jeesuksen kaiken tietävän ymmärryksen edessä naisen elämä oli täysin avoin, mutta tämä kaikki tapahtui armon ja anteeksiantamuksen vuoksi. Nainen oli siksi lopulta helpottunut, kun Jeesus näki hänen koko elämänsä, – sillä nyt huono omatunto, syntinen elämä ja raskaat ajat vaihtuivat anteeksiantamukseen ja armoon. – Vasta nyt hän sai sekä armoa että todellista rakkautta ja arvostusta. – Näin ihmeellinen on Jeesuksen rakkaus syntistä kohtaan. Tämä on jälleen vakuuttava sana myös siitä, että kaikki pelastuksessa on Jumalan työtä.

Miten me, jotka emme ole armoa ansainneet, saamme kuitenkin sen kaiken täysin lahjaksi. Jeesus antoi täysimääräisen huomionsa ja anteeksiantamuksensa hänelle, joka ei ollut niitä ehkä koskaan keneltäkään toiselta saanut. Jeesus ei pakota, eikä murra, vaan suostuttelee ja kutsuu. Vähitellen Hän täytti naisen koko elämän ja ymmärryksen ikuisen Lähteen vedellään. – Siksi naisen vajavainen ja riittämätön tunnustus profeetastakaan ei saanut Jeesusta lopettamaan. Ei sekään, että nainen yritti vielä piilotella rukouspaikkakysymyksen takana. Olennaista ei enää ollut se, missä rukoiltiin vaan Ketä ja miten rukoiltiin. – Silloin myös Vapahtajamme kanssa ja Hänen kauttaan tapahtuu totuudellinen ja Isän tahdon mukainen rukous. Sillä uskossa Herramme Lähettämä Pyhä Henki asuu sydämissämme ja ilmoittaa meille Isän Jumalan. – Näin Jeesuksen sanat ”senkaltaisista rukoilijoista” kertoo siitä, että Pyhä Kaikkivaltias Isä kaipaa sydämessään yhteyttä lastensa sydämiin ja sinne lahjoittamaansa uskoon.

Ja lopulta Jeesus antoi tälle naiselle uskon lahjan sanoen: "Nainen, usko minua!" Tässä kuulee, miten alussa arkipäiväinen ja välttelevä sananvaihto kesken vedennostamisen lopulta hiljenee. Vesiruukku laskeutui ja katse nousi Jeesukseen. Nainen sai ymmärtää, että hän on kasvokkain Jumalan lupaaman Messiaan kanssa – Hänen, joka oli tullut ajattomuudesta, ja joka kerran otti tuon naisenkin mukaansa ikuiseen kotiinsa. Näin toteutui myös hänen kohdallaan Jeesuksen autuas vaihtokauppa. Sillä hän, joka tunnustaa syntinsä, saa nähdä myös Jeesuksen suuruuden. Kristus antaa armossaan meille kaikki syntimme anteeksi – ja ottaa meidän omikseen. – Näin Synnitön Kristus saa tulla meissä syntisen paikalle. Siksi Jeesus ilmoitti naiselle olevansa odotettu Messias sanoen: "Minä olen, joka puhun kanssasi." Samalla Jeesus vahvisti pelastuksen olevan juutalaisista. Tämä sana voidaan kääntää myös: pelastus on Juudeasta – tarkoittaen sitä, että Vapahtajamme syntyi Juudean Beetlehemissä ja näin tämäkin sana on vahvistus Hänen neitseellisestä syntymästään ja Kirjoitusten täyttymisestä.

Ajassamme on samanlaisia piirteitä kuin tuo Jeesuksen maanpäällisen vaelluksen ajassa. On uskonnollista fundamentalismia, joka tuomitsee muita. On hurmahenkisyyttä, kiihkomielisyyttä ja hengellistä ylpeyttä, joka yltää Jumalan sanan vastaisiin sanoihin ja tekoihin. Onpa vieläpä pelokkuutta ja arkuutta, joka piilottelee mykkyyden ja suljettujen ovien takana.

– Lisäksi odotamme Herramme toista tulemusta, kuten tuolloin odotettiin Messiasta. Tämän kaiken keskellä meillä on Vapahtajassamme kestävä hengellinen koti. Hänen Pyhässä sanassaan ja muissa armonvälineissään meillä on turva, lohtu ja suoja maailman pimeyttä ja pahuutta vastaan.  – Näin hengellinen kotimme varjeltuu siellä, missä Raamatun sana puhtaana julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. –  Tämä raamatullinen ja apostolinen seurakunnallisuus kestää maailmanloppuun, Herramme toiseen tulemiseen asti. Siksi meidänkin tulee antaa Jumalan sanan pysäyttää, nuhdella ja opettaa meitä, jatkuvasti niin yksittäisinä kristittyinä, seurakuntana kuin koko kirkkonakin. Sillä yksin Kristuksessa meillä on anteeksiantamus, armo ja kestävä apu sielun janoomme ja omantunnon vaivoihimme.

Herramme kutsuu pois ajallisten ajatusten, murheiden ja synnin parista ammentamaan Häneltä katoamatonta sanaa. Etsimään Hänen seurassaan pysyvää vettä – voimaa, jota ei mikään voi saastuttaa, eikä kahlita. Hänen armossaan meistäkin on tullut lähteitä. Saamme välittää tuon Ikuisen Lähteen pohjaveden uusien ihmisten luokse, jotta hekin pelastuisivat, kumpuaisivat uusiksi lähteiksi ja johtaisivat jälleen toisia janoisia Vapahtajamme luokse. Jeesus ei lisännyt vettähakeneen naisen taakkaa. Siksi Hän ei antanut tämän myöskään jatkaa väärää ja synnin täyttämää elämäänsä, vaan vapautti hänet siitä ja antoi hänelle Jumalan suurimman lahjan, iankaikkisen elämän. – Muulla ei enää ollut väliä. Häpeä ja pelko saivat jäädä. Ja niin nainen lähti kiitollisin ja riemuitsevin mielin kutsumaan kotikaupunkinsa väkeä Jeesuksen luokse.Enää osoittelu ja pilkka eivät sattuneet, koska Hän, jolla on ainoa tuomiovalta, ei häntä tuominnut, vaan armahti.

– Ikuisen Elämän Vesi, Pyhä Henki, kulki naisen mukana eteenpäin. Naisesta tuli lähde Suurimman Lähteen käyttöön. Ja kun hän vei sanan Jeesuksesta kotikaupunkiinsa, monet siellä uskoivat Herraamme. (Joh. 4:39)

Rakas Ystävä, siksi Jeesus ei luovuta sinunkaan kysymystesi ja kipujesi kanssa, vaan armahtaa, auttaa ja hoitaa. – Hän johdattaa sinut tiellään ikuiseen taivaan kotiin.

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Aamen.

Pastori Marko Kailasmaan saarna Helsingissä 15.1.2022

Voit myös kuunnella saarnan: https://www.youtube.com/watch?v=mW8DEisQFAY

Pastori Marko Kailasmaan saarna 19.6.2022

Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "On tullut hetki, jolloin Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti sanon teille: jos ei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, se jää yksin, mutta jos se kuolee, se tuottaa paljon hedelmää. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen. Mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, säilyttää sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seuratkoon minua, ja missä Minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Jos joku minua palvelee, Isä on kunnioittava häntä. Nyt minun sieluni on järkytetty, ja mitä minun pitäisi sanoa? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten olen tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta nimesi!" Niin taivaasta tuli ääni: "olen sen kirkastanut ja olen sen vielä kirkastava." Kansa, joka seisoi siinä ja kuuli sen, sanoi ukkosen jyrisseen. Toiset sanoivat: "Häntä puhutteli enkeli." Jeesus vastasi ja sanoi: "Tämä ääni ei tullut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tulee tuomio tälle maailmalle. Nyt tämän maailman ruhtinaan pitää tulla heitetyksi ulos. Kun minut ylennetään maasta, vedän kaikki tyköni." Mutta sen hän sanoi osoittaen, millaisella kuolemalla hän oli kuoleva.  (Joh. 12:23 - 33) Aamen.

Armoa Armonruhtinaalta, rauhaa Rauhanruhtinaalta!

Jeesus on runsaan sadon jyvä

Jeesus on näissä sanoissaan ihmiselämän tärkeimmässä tienhaarassa maailman viljapellon päädyssä. Jokainen käy lopulta elämän peltomaalta tähän kahden tien risteykseen. Siitä kuljetaan ainoastaan yhtä tietä ikuisuuteen. Siksi Herramme varoittaa kadotuksen tiestä. Sillä tielle menevät rakastavat kalleimpana aarteenaan ajallista elämäänsä. Kieltäessään Kristuksen nämä jyvät jäävät kuivumaan yksin maailman kallioille ja kivikoihin. Lahjapelastuksen torjuvia ei kylvetä Herramme armon viljapeltoon, eivätkä he siksi tuota uutta hedelmää. Lavean tien loppuna on näin elämän kadottaminen.

Saatat nyt Kallis Ystävä, kysyä, eikö maahan kylvetty jyväkin jää yksin. Näiden Herramme sanojen edessä kuitenkin huomaat, ettei se ole yksin. Sillä se on Vapahtajamme runsaan armon mullan turvissa. Tuottaakseen sadon, maa suojaa ja ympäröi jyvän joka puolelta. Armon peltomaa ravitsee, kasvattaa ja herättää jyvästä elämän. Sillä ihmisjyvä ei saa satoa aikaan, vaan tarvitsee ulkopuoleltaan tulevan lahjauskon ja lahjapelastuksen.

Näin uskovasta jyvästä kasvaa monta jyvää ja ne tulevat Pyhän Hengen antamassa uudestisyntymisen hapatteessa yhteiseksi jauhoksi ja leiväksi. Ja siinä meillä on Kristuksen ruumis eli Hänen seurakuntansa. Siksi vain toinen tie vie elämään. Ikuinen kadotus on kyllä päättymätöntä tietoista olemista, mutta vain taivaassa on ikuinen elämä.

Sillä niin kuin Jumala loi ajallisen elämän, joka oli paratiisissa onnea ja autuutta, niin samoin Hän on valmistanut tuon toisen tien päähän iankaikkisen autuaallisen elämän – vielä monin kertaisesti enemmän kuin mitä elämä paratiisissa oli. On totta, että jokainen jyvä kyllä kuolee. (1 Kor. 15:36) Jeesuskin vehnänjyvänä kuoli, mutta Isä herätti hänet niin kuin viljan varsi ja tähkä nousevat maahan kylvetystä ja kätketystä jyvästä. Samoin Kristus kutsuu jyvämme kuolemaan kanssaan pois maailman tien kulkemisesta täällä ajassa, jotta eläisimme ikuisesti Hänen luonaan taivaassa.

Jeesus julistaa: "Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen.” (Matt. 16:24–25) Ylipaimenemme omat lampaat kuulevat tässä sanat ”minun perässäni” ja ”seuratkoon minua”. Elämänsä kadottaminen Jeesuksen tähden tapahtuu aina Herramme kanssa. Sen Jeesus vahvistaa päivän evankeliumin sanoissaan: ”missä Minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva.”

Ja apostoli Paavali saarnaa Galatalaiskirjeensä toisessa luvussa jakeissa 19 ja 20: ”Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, jotta eläisin Jumalalle. Olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, mutta elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa, ja minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, häneen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” –  Näin apostoli Paavali.

Aikamme ihmiselämän kirjon keskellä unohtuu kuitenkin helposti se, että jokaiselle jyvälle on Suuri Viljelijämme valmistanut anteeksiantamuksen ja armon. Se on tarjolla ehdoitta kaikille, jotta jokainen uudestisyntyisi ja tuottaisi runsaasti hedelmää. Tästä saarnaavat Jeesuksen sanat ”vedän kaikki tyköni”. Sillä Poikansa Kalliin Uhrin vuoksi Isä on puhdistanut syntiinlankeemuksessa pilaantuneet jyvät. Yhden Täydellisen Siemenjyvän tähden on koko sato pelastettu ja kaikilla on kutsu ottaa pelastus vastaan. Ihmeellinen on Jumalan armo ja pelastustahto! Kristuksen palveleminen ja kaikki syntyvä sato perustuvat yksin siihen, että Jumala on meille Pojassaan jo hyväksi lukenut vanhurskauden ja pelastuksen. Ja nyt Poikansa tähden Isä kunnioittaa, suojelee ja varjelee Poikaansa uskovia.

Pyhän Hengen kautta Kristus vetää omansa luokseen. Ja siksi myös sato, jonka Herramme jyvät tuottavat muiden kristittyjen uskon heräämiseksi ja palvelemiseksi, on yksin Herramme teko ja ansio. Sillä Suuri Viljelijämme ei ole jättänyt jo pitkälle tuuleentunutta satoaan heitteille, vaan hoitaa ja kasvattaa sitä, jotta se on runsas iankaikkiseen elämään.

Älä siis Rakas Ystävä pelkää, kun joudut luopumaan elämässäsi rakkaista ihmisistä tai sinulle tärkeistä asioista. – Se on satoa tuottavan jyvän osa. Se vie pois monilta maailman riemujen ja rientojen teiltä lihamme ja tahtomme kieltämiseen – mutta juuri siinä Herramme seuraamisen tielle. – Sillä tiellä Hän kehottaa rakastamaan iankaikkista elämää ja odottamaan kuuliaisena uskossa sen koittamista.

Tämä on Herramme palvelemista. Se on sydämen uskoa, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt. Se on suulla Jeesuksen tunnustamista Herraksi. (Room. 10:9–10) Tällä Herramme palvelemisen tiellä saamme pitää huolta läheisistämme ja omastakin ajallisesta elämästämme parhaalla mahdollisella tavalla – Jumalan luomistyötä ja tahtoa kunnioittaen ja seuraten. Sillä Jeesus ei tarkoita elämän vihaamisella millään tavalla elämämme vahingoittamista eikä turmelemista, vaan elämänsä vihaaminen on täällä ajassa uskon ja Kristuksen tunnustamisen tie.

Jeesus on kivulla kirkastettu

Saarnatessaan tämän evankeliumimme sanat Jeesus oli ratsastanut Jerusalemiin ja julisti viimeistä kertaa maanpäällisen vaelluksensa aikana kansalle. Hän oli jo kulkemassa kohti kärsimystiensä loppua. Siksi Hän sanoi: ”Nyt minun sieluni on järkytetty.” Jeesus on täysin Jumala, mutta myös täysin ihminen. Jumalihmisenäkin Hänen edessään oleva kärsimys ja kuolema järkyttivät Häntä. Hän ei siis langennut myöskään ylimielisyyden, ylpeyden eikä itsetuhon syntiin. Siksi Vapahtajamme pyysi nytkin Kaikkivaltiaalta Isältään: ”Isä, pelasta minut tästä hetkestä.” Tässä Jeesus ei kuitenkaan millään tavalla kieltänyt tehtäväänsä eikä kuuliaisuuttaan, vaan nöyrtyen totesi: ”sitä varten olen tähän hetkeen tullut.” Kysymme mitä tarkoittavat sanat ”sitä varten”. Nämä lyhyet sanat menevät helposti ohi. Niissä on kuitenkin sisällä koko Raamatun tärkein sanoma.

Apostoli Johannes sai kirjoittaa Jumalan pienoisevankeliumiksi kutsutun jakeen, evankeliuminsa luvussa 3, jakeessa 16: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

Tätä tarkoittavat tässä sanat ”sitä varten”. Sillä pelastustamme varten Lunastajamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus syntyi ihmiseksi. Autuuttamme varten Hän eli lainkuuliaisen ja synnittömän elämän. Iankaikkista elämäämme varten Hänet ristiinnaulittiin. Ikuisuuttamme varten Isä herätti Hänet kolmantena päivänä.

Apostoli Paavali opettaa Kirjeessään filippiläisille, sen toisen luvun, jakeissa 5–8 seuraavasti: ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ottamalla orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristin kuolemaan asti.”

Tämän Raamatun sanan mukaisesti Kristinoppimme opettaa Lunastajamme alennuksen tilasta seuraavasti: ”Alennuksen tilassa Lunastajamme ei aina eikä täysin käyttänyt inhimillisen luontonsa Puolesta sitä jumalallista kirkkauttaan, josta hänen inhimillinen luontonsa oli osallinen, vaan hän alensi itsensä mitä syvimmällä tavalla voidakseen lunastaa meidät kuuliaisuudellaan ja kärsimisellään. Lunastus olisi jäänyt tekemättä, jos hän olisi aina ja täydellisesti käyttänyt jumalallista kirkkauttaan.” (Kohta 186.)

Tässä on tärkeä huomata, että Jeesus käytti toisinaan jumalallista kirkkauttaan inhimillisen luontonsa puolesta, esimerkiksi kirkastumisessaan Kirkastusvuorella. Niin Hän toimi myös tehdessään ihmeitä. Siten hän osoitti olevansa Jumalan Poika ja luvattu Vapahtaja. Ja siksi nyt kysyessään päivän evankeliumissamme ’mitä minun pitäisi sanoa’, Jeesus antoi kaiken kunnian ja ylistyksen Isälleen. Sillä kaikessa Jeesus täytti Isänsä tahdon ja turvautui yksin Häneen. Ja niin uhritiensä osaan alistuen Hän rukoili: ”Isä, kirkasta nimesi!" Ajallisen maailman valojen ja tekoloisteen keskellä ymmärrämme helposti väärin sen mitä Isän nimen kirkastaminen tarkoitti. Profeetta Jesaja ilmoitti Jumalan tahdon kirjansa luvussa 42, jakeessa 8: ”Minä, Herra, se on minun nimeni, en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.”

Meidän olisi hyvä varsinkin nyt alkavana paastonaika hiljentyä sekä Jumalan pyhyyden että Jeesuksen kärsimystien äärelle. Sillä Jumalan pyhyys ja vanhurskaus edellytti ihmiskunnan syntiinlankeemuksen, syntisyyden ja kaikkien syntien rankaisemista. Ei ollut mahdollista, että Jumala olisi kieltänyt Pyhän olemuksensa. Kaikkivaltiaanakin Hän on sitoutunut siihen Kuka Hän on ja mitä Hän on sanassaan tahtonut ja ilmoittanut.

Siksi Hän tuli Itse ihmiseksi ja kantoi ihmiskunnan synnit, koska ihmiskunta ei voinut päästä synneistään. Hänen oli lunastettava ja sovitettava kaikki ihmiset Oman Pyhän vihansa alta – kärsimällä vihansa Itse. Ja niin kaikessa Kristuksen kuuliaisuudessa ja koko elämässä tapahtui Hänen kirkastamisensa. Isä Jumala kirkasti Hänet kivulla ja kärsimyksellä, häpeällä ja häväistyksellä. Sitä Jeesus pyysi ja sen alle Hän nöyrtyi. Sillä kaikessa Hän kaiken täytti (Ef. 1:23). Ja siksi tämä armon evankeliumin sana on tullut meille meidän tähtemme. Se kuuluu yhä, jotta me uskoisimme, että Hän on kuningasten Kuningas ja herrojen Herra. (Ilm. 19:16) Meidän autuutemme tähden uhrattu Kertakaikkinen Uhri.

Viimeisessä risteyksessä

Jeesus ilmoittaa, että tuomio on tulossa tälle maailmalle. Jeesuksen Uhrikuoleman myötä Jumala viskasi tämän maailman ruhtinaan eli paholaisen pois syyttäjän ja ihmiskunnan sielujen perijän asemastaan. Siksi paholainen riehuu nyt ulosheitettynä maan päällä kuin karjuva leijona etsien kenet voisi niellä. (1 Piet. 5:8)

Mutta sen paholainen tekee vain siksi, koska Kristus on jo voittanut hänet. Sillä Isä korotti Jeesuksen maasta ristinpuulle voittona paholaisesta, Isä korotti Vapahtajamme herättäessään Hänet kolmantena päivänä ja Isä korotti Poikansa luokseen taivaan kunniaan. Kallis kristitty, minkä tai kenen turvissa siis kuljet tuohon jokaisen edessä olevaan viimeiseen risteykseen? Mikä kestää silloinkin, kun kaikki muu jää? Rakas Ystävä älä pelkää, sillä Vapahtajamme Voittajan sana kuuluu sinulle: Olen jo pelastanut Sinut. Täytin kaiken juuri Sinun vuoksesi. Valmistin jo leposijasi, eikä sen vuoksi kukaan tai mikään voi ryöstää sinua minun kädestäni. Hänen suojaamanaan saat olla Jumalan viljankorren jyvä – jyvä, jolla on iankaikkinen elämä.

Ja niin Vapahtajamme Jeesus on kätkenyt Sinut pyhyytensä viitan alle. Siinä Hän kuljettaa Sinut mukanaan elämän tietään autuuteen. Hänen armon kankaansa alla Sinulla on hyvä ja levollinen osa. Hänen kanssaan edessäsi ei ole enää risteystä, vaan ainoastaan yksi tie – taivaan kotitie. Jää Herrasi kaiken kestävään suojaan ­– pelastukseen, jossa Sinutkin on jo Hänen kärsimyksessään kirkastettu. Vapahtajamme vakuuttaa lempeästi: "Älkää olko aralla mielin. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. – En jätä teitä orvoiksi, tulen teidän luoksenne. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut. Koska minä elän, tekin elätte.” (Joh. 14:1, 18, 19)  Aamen.

Pastori Marko Kailasmaa Helsingissä laskiaissunnuntaina 19.2.2023

Pyhäinpäivän pyhä evankeliumi

Nähdessään kansanjoukot hän nousi vuorelle; ja kun hän oli istuutunut, hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen, ja hän avasi suunsa ja opetti heitä sanoen: "Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat periä maan. Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä sanotaan Jumalan lapsiksi. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat, vainoavat ja valehdellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä. Matt. 5:1-12

Armon Armonruhtinaalta, rauhaa Rauhanruhtinaalta.

Millä paikalla olet? Kallis Kuulija, millaisena tulet tänään näiden Jeesuksen vuorisaarnan sanojen äärelle? Tuletko itsevarmoin ja itseesi tyytyväisin ajatuksin? Vai tuletko aroin ja kaipaavin toivein ja haet paikkaasi läheltä Herraa, jonka sanat haluat kuulla? Pienelle paikalle käyvälle on lohdullisia uutisia, sillä huomaathan miten Vapahtajamme sääli kansaa nähtyään, miten paljon heitä tuli Hänen luokseen. Jeesus ei opettanut tuomarina eikä käskijänä, vaan Hän puhui lempein ja ymmärtävin sanoin. Hän istuutui opetuslastensa ja muiden kuulijoittensa keskelle, heidän vierelleen, heidän tasolleen.

Sitten Jeesus kuulutti sanansa avoimen taivaan alla ja kertoi armon viestinsä kaikille. Kaikkia Hän kutsui ja kutsuu edelleen pelastukseen, taivasten valtakunnan iankaikkiseen iloon. Hän ei vaadi mitään, vaan pyytää edelleen vierelleen, mistä tahansa tulemmekin, ja jättämään pois ylpeät ajatukset ja itseriittoisen mielen, vain kuulemaan, uskomaan ja ottamaan vastaan. Tästä ovat myös aikaisemmat sukupolvet meille kertoneet ja meitä opettaneet. Vietämme tänään Pyhäinpäivää ja muistamme autuaasti poisnukkuneita. Kiitämme Jumalaa pyhien antamasta esikuvasta. Esimerkillään he vahvistavat meitä uskontaistelussamme ja kannustavat meitäkin luottamaan siihen, että Herramme on kaiken aikaa tukenamme ja turvanamme. Näiden Jeesuksen vuorisaarnan sanojen eteen pysähtyneelle kuulijalle avautuu niissä neljän näkökulman polku.

Ensimmäisenä on tyhjän astian paikka. Jos tarkoituksesi on nostaa vettä kaivosta, on sinulla oltava ämpäri tai muu astia, jolla saat nostettua veden. Tämä astia olet sinä ja kaivo on Jumalan sana. Olemme erilaisia astioita, mutta kaikkia yhdistää se, että olemme Jumalan tekemiä, kukin arvokkaita, koska Kaikkivaltias on meidät luonut. Ja Hän tuo Raamatun sanassaan ja muissa armonvälineissään ehtymättömän kaivonsa lähellemme. Ammenna, nosta ja ota sanastani runsaasti ja päivittäin omaksesi, Hän kutsuu. Astia pitää täyttää. Se on Jumalan tahto ja uskontiellemme tarpeen. Mutta, millaisen astian lasket kaivoon? Yritätkö laskea sinne sellaisen, joka on jo valmiiksi täynnä omahyväisyyttä ja itseriittoisuutta eli kaikkea mitä sinulla jo on tai mitä kuvittelet sinulta löytyvän? Vai tunnistatko, että itsessämme olemme vain tyhjiä itsekkyyden ja synnin onttoutta kumisevia astioita?

Itseensä pettyneet ja tyhjät astiat kaipaavat täyttämistä. Heillä on todellinen vanhurskauden nälkä ja jano. Niinpä Rakas Ystävä, kun tulet tyhjänä astiana Kristuksen luokse, Hän haluaa täyttää sen armollaan, anteeksiantamuksellaan ja laupeudellaan. Sama toteutuu tällä vuorisaarnan paikalla. Sillä jos käy tämän sanan äärelle sydän täynnä, on mahdotonta ottaa mitään vastaan. Täyttä kun ei voi tehdä täydemmäksi. Jumala sanoo Jesajan näyn sanoin: ”Katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto sanani edessä.” (Jes. 66:2)

Tällä saarnapolkumme ensimmäisellä paikalla tunnustamme, ettemme ole omassa varassamme autuaita. Tätä muistamme tänään myös Uskonpuhdistusjuhlassamme, kun kiitämme Jumalaa siitä suuresta armotyöstä, jonka Hän teki uskonpuhdistajamme Martti Lutherin kautta torjuen Raamatun sanalla teko-opin, opilliset harhat ja monet väärinkäytökset. Elämämme ei täytä Jumalan sanan mittaa, sen käskyjä ja edellytyksiä. Jumalan sana ilmoittaa: ”Sillä se, joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdin.” (Jaak. 2:10) Ja: ”Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.” (Room. 3:12) Näin kiistatta osoittaa Jumalan pyhä sana. Joka muuta luulottelee tai esittää, valehtelee itselleen ja Jumalalle.

Oletko puhdassydäminen? Polun ensimmäiselle askelmalle emme siis voi jäädä, vaan jatkamme matkaa. Seuraavalla paikalla meille julistetaan: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.” Tällä askelmalla paikkamme on edellistäkin pienempi: Tiedämme, ettei elämämme täytä synnittömyyden mittaa, mutta samalla kuulemme iankaikkiseen elämään tarvittavan täydellisyyttä – ikuisuuteen, joka saattaa koittaa hetkenä minä hyvänsä. Minua on usein surettanut Johanneksen evankeliumin kuudennen luvun kohta, jossa kerrotaan: ”monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssaan.” (Joh. 6:67–69) Osa kansasta loukkaantui Jeesuksen nuhtelevaan puheeseen. He jäivät katsomaan omaa elämäänsä, eivätkä turvautuneet Jeesukseen ja luottaneet Häneen. He kääntyivät polullamme takaisin, pois Jeesuksen luota. Mutta mihin nuo pois lähteneet menivät? Minne kulkea ihmiselämän tyhjässä autiomaassa ilman Vapahtajaa? Heitä on myös meidän ympärillämme paljon, ja meidän tulee heitä muistaa ja heitä lähestyä evankeliumin sanalla. Tässä surussa on kuitenkin suuresti lohduttanut heti tuossa tilanteessa kuultu Herran Jeesuksen kysymys lähimmille opetuslapsilleen. Hän kysyi: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Jo tämä kysymys osoittaa vuoren varmasti, ettei Hän aja ketään luotaan pois. Hän ei halua kenenkään lähtevän ja jättävän Häntä. Ja siksi vastaamme tällä polkumme toisella askelmalla Vapahtajallemme Simon Pietarin sanoin: "Herra, kenen luo menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat, ja olemme uskoneet ja ymmärtäneet, että sinä olet Jumalan Pyhä."

Ethän siis Rakas Ystävä käänny pois, etkä sulje korviasi ja sydäntäsi. Vaan kuulkaamme Paimentaan seuraavina lampaina Hänen sanansa: ”autuaita ovat hengessä köyhät”. Tässä käytetty Uuden testamentin alkukielen sana (ptōkhoi) tarkoittaa rutiköyhiä, ihmisiä, joilla ei ole mitään. Heidän elämisensä ja olemisensa perustuu sille, että he saavat kaiken mitä elääkseen tarvitsevat itsensä ulkopuolelta. Herra Jeesus tarkoittaa sellaista köyhyyttä hengessä, joka ei valmiiksi omista mitään, joka ei ole itsessään mitään. – Ja miten Hän jatkaa? – ”Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Jeesus ei sano: voisi olla tai ehkä on tai saattaa joskus tulevaisuudessa olla. Ei, vaan Hän toteaa ja vakuuttaa: ”heidän on taivasten valtakunta.” Juuri tässä ja nyt, tällä hetkellä ja aina. Kaikki on valmista ja polkumme on tähän asti selvä: Tunnustamme olevamme tyhjiä ja itsessämme kelvottomia astioita, jotka ovat hengessä köyhiä. Mutta taivasosa onkin luvattu juuri köyhille, joilla ei ole itsessään, ilman Auttajaansa, mitään.

Jeesus on Autuas

Mutta vielä jää iso kysymys: Missä me täytämme sydämemme tällä köyhyydellä, joka on suurinta rikkautta taivasten valtakunnassa? Miten saadaan tyhjästä täysi? Miten köyhästä tulee rikas? Kuka täyttää astiamme ja nostaa sen kaivosta? Seuratkaamme edelleen rohkeasti ja tarkasti tämän evankeliumin sanoja: Kuulethan Rakas Ystävä, miten lisäksi autuasta kuvataan: Hän on murheellinen, hiljainen, laupias, rauhantekijä, vainottu ja solvattu. Kuka tähän kuvaukseen sopii? Tänään vietettävän Uskonpuhdistusjuhlamme teemana on: ”Jeesus kirjoitusten selittäjänä.” Jeesus avaa Raamatun sanan todistuksen Itsestään. – Niinpä Herramme Jeesus Kristus on perusta kaikelle autuudelle. Hän itki, armahti, rakensi rauhaa, paransi ja oli pilkattu ja vainottu aina ristinkuolemaan asti. Hänessä avautuu tämäkin Raamatun kohta, sillä vuorisaarna ei ole erillinen osa Raamatussa, ei mikään inhimillinen korkeakoulu, eikä elämän mitta uudestisyntyneillekään. Jeesuksessa järjestys ja perusteet ovat kaiken aikaa oikein. Itsekäs ihmisluontomme kun lukee ja kuulee helposti sanat: Autuaita ovat hengessä köyhät, siksi heidän on taivasten valtakunta… Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sen tähden heidän on taivasten valtakunta. Näin Jeesus ei kuitenkaan sano, vaan Hän osoittaa oikean järjestyksen ja perustuksen:

"Autuaita ovat hengessä köyhät, SILLÄ heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, SILLÄ he saavat lohdutuksen.” Lisäksi Jeesus sanoo: ”Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.” He eivät ole autuaita sen vuoksi, että he olisivat ensin laupiaita, vaan sen tähden, että he saavat Herralta laupeuden. Ja niin uskon ja pelastuksen lahjan saatuaan myös heillä on laupias ja armahtava sydän. Kuulemme näin kaikissa autuaaksijulistuksissa lopputuloksen, joka kuitenkin saa voimansa autuaitten ulkopuolelta. Jeesus osoittaa näin kaiken autuuden perustuvan Hänen uhrityölleen, joka otetaan uskossa vastaan. Jeesus ei siis laadi tässä mitään vaatimuslistaa, vaan auttaa suuntaamaan uskon katseen oikein. Taivasten valtakunta, pelastus ja Jumalan lohdutus ovat ensin. Kaikki muu seuraa niistä. Jeesus lohduttaa omiaan elämän tuskien keskellä kaiken aikaa Hänessä avautuneella pelastusvarmuudella. Niinpä tällä polkumme kolmannella paikalla Autuas-sana saa uskossamme uuden kirjoitusasun: se saa ison alkukirjaimen – tarkoittaen sillä Luvattua Messiasta, ihmiskunnan Vapahtajaa ja Lunastajaa, Herraamme ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta.

Tiemme saa siis Hänen kanssaan varman suunnan ja turvan. Vain Hänessä kuljemme eteenpäin polulla, jolle paistaa jo taivaan rauha, autuus ja ilo. Lisäksi tässä avautuu oikea järjestys sille, että kristittyinä kannamme huolta ja vastuuta myös luomisen todellisuuteen liittyvistä asioista. Kristuksessa rikkaiksi tulleina annamme aikaamme, voimavarojamme ja maallista hyväämme sitä tarvitseville ja elämme valona ja suolana Herramme meille antamissa tehtävissä.

Apostoli Paavali opettaa Toisen korinttolaiskirjeensä ensimmäisessä luvussa, jakeissa 3 ja 4: ”Kiitetty olkoon Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikessa ahdistuksessa ovat.” Näin apostoli Paavali. Ehtymätön voimanlähteemme on Hän, joka on Ainoa Todellinen Vanhurskas, ja jolta saamme taivaassa kelpaavan lahjavanhurskauden, kun Taivaallinen Isä on hyväksilukenut meille Hänen tähtensä pyhyyden, autuuden ja taivaskelpoisuuden. Tähän lupaukseen uskomme tarttuu ja sen varassa se lepää. Tämä Jumalan Kallis Uhrikaritsa sanoo vanhurskautensa perusteella omistaan: ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Jeesus ei lupaa helppoa eikä kivutonta loppupolkua, vaan jatkaa: ”Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat, vainoavat ja valehdellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa.” Jeesus sallii omiaan riisuttavan, jotta Hän saa antaa paljon enemmän. Siksi avainsanat tässä ovat: ”minun tähteni”. Hän vahvistaa omiaan ja vakuuttaa olevansa heidän kanssaan kärsimyksissä läsnä. Hän pitää heidät uskossa kestävinä. Siitä pelastetut antavat Hänelle kunnian. Maailman pilkasta huolimatta Jeesus kesti kaiken kivun ja kuoleman. Hänen kanssaan uskon polkumme on turvattu.

Jeesuksessa olet Autuas

Isän meille lähettämän Poikansa suojissa me kuljemme tämän evankeliumin polun neljännelle ja viimeiselle askelmalle. Tänään muistaessamme poisnukkuneita omaisia ja läheisiä ymmärrämme, että saattelemme vielä tällä viimeisellä polun paikalla omaisiamme iankaikkisuuteen. Ja kuten tiemme on kulkenut tähänkin asti Herramme kanssa, on siltä levollista lähettää eteenkin päin Hänen turvissaan. Siten odotamme uskollisina Herramme paluuta. Siksi Kallis Kuulija, tartuthan ja turvaathan Hänen sanoihinsa: ”Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa.” Kaiken ihmiselämän kivun keskellä meille kuuluu kehotus iloita ja riemuita, sillä Jeesuksessa meillä on jo iankaikkinen palkka. Hän Itse on Se Suuri Palkka, joka meitä taivaan kodissa odottaa. Hänen katselemisensa ja ylistämisensä on se kaiken olemisemme tarkoitus ja huipentuma, johon meidät luotiin. Polku Hänen seurassaan täällä johtaa Hänen lepoonsa siellä.

*****

Kallis Kuulija, kysyin alussa, millaisena tulit näiden vuorisaarnan sanojen äärelle. Kysyn sinulta nyt, millaisena lähdet niiden ääreltä? Painathan tarkasti ja rohkeasti sydämeesi seuraavat sanat: Jeesuksessa Kristuksessa olet autuas! Niinpä saat lähteä paikaltasi armahdettuna ja anteeksisaaneena! Saat lähteä autuaana! Saat nyt sanoa itsellesi: Jeesuksessa olen Autuas! Ja näe ja usko mielessäsi edelleen tuo Autuas-sana isolla alkukirjaimella, niin aina muistat, ettet omassa voimassasi, et omilla teoillasi, etkä millään elämässäsi ole ilman Vapahtajaasi autuas, vaan tuo pelastava Autuus on lahja-autuus, lahjapelastus, lahja-armo. Ja niin tuossa kahden Jeesusta kuvaavan arvokkaimman sanan: Hänen Pyhän Kalliin nimensä ja Hänen armollisen ja muuttumattoman pelastus- ja armotahtonsa välissä sinun on autuaallista olla. Siinä sinulla on jo taivaan koti ja lepo, Herramme turva ja varmuus: ensin on Jeesus, sitten sinä, ja lopuksi pelastuksesi ilmoittava ja vahvistava sinetti. Siksi Rakas Ystävä, Jeesuksessa olet Autuas.

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Aamen.

 Marko Kailasmaa Lahdessa 5.11.2022

Pastori Marko Kailasmaan saarna
aikuisten raamattuleirin päätösjumalanpalveluksessa 17.7.2022

Pastori Marko Kailasmaan saarna 3.4.2022

Itsenäisyyspäivän evankeliumi, hartaus

Kallis kuulija,

Millaisten kysymysten ja kipujen keskellä sinä elät? Kaikissa ikävaiheissa on omat vaikeutensa. Erityisen raskaaksi elämä käy läheisen menettämisen, sairauksien, väkivallan, työttömyyden tai yksin jäämisen myötä. Erityisesti juuri silloin meiltä kysytään jaksamista.

Huoli maamme asukkaista kasvaa. Toisia vaivaa tämän ajan keskellä kiire, toisia riittämättömyyden tunne. Joitakin taas haavoittaa yksinäisyys ja syrjäytyminen, kun ei jaksa olla mukana ja osallistua. Kilpailu kovenee ja vertaileminen toisiin vie monelta voimat.

Miten käy hävinneiden, pudonneiden ja voimattomien? Millaista lapsilla ja nuorilla on kasvaa aikamme vaatimusten keskellä? – Tarvitsemme kaikki osallisuutta ja ymmärrystä. Paikan olla arvokas ja tärkeä – tulla kuulluksi ja kohdatuksi.

Jumala ilmoittaa Raamatun sanassaan edellyttävänsä virheettömyyttä vielä paljon täydellisemmin kuin yksikään ihminen kykenee elämään todeksi. Syntiinlankeemuksemme ja syntiemme vuoksi kukaan ihminen ei täytä Jumalan lain mittaa.

Keskelle elämäntaistelua kaikuu kuitenkin evankeliumin ilouutinen: "Katso, leijona Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut.” (Ilm. 5:5) Tämä Jumalan Poika, Jeesus Kristus, eli puolestasi täydellisen ja synnittömän elämän ja kuoli ristillä edestäsi. Hän sovitti kaikki syntisi ja lunasti sinut pois ikuisesta kuolemasta ja kadotuksesta.

Ristillä henkensä antaneen Poikansa tähden Kaikkivaltias Isä ei vaadi meiltä mitään. Jeesus on jo täyttänyt Jumalan lain kaikki vaatimukset ja ehdot. Hänen virheettömyytensä turvissa olemme taivaskelpoisia. Jeesuksen ristinuhrin ja ylösnousemuksen kautta tie Taivaan Isän syliin on avoinna.

Vapahtajamme lohduttaa Johanneksen evankeliumin luvussa 16: ”Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisin mielin: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33)

Adventin- ja Joulunaika kutsuu meitä ihmiseksi syntyneen Armollisen Vapahtajan luokse. Hän näkee tänäänkin kaikki surumme, vastoinkäymisemme ja synnin taakkamme. Jeesus, kipujen mies ja sairauden tuttava, tuntee niistä tuskaa ja sääliä meitä kohtaan. Hän ei hylkää ketään luoksensa tulevaa, vaan lohduttaa ja auttaa jaksamaan.

Sillä Vapahtajamme on Vapahtaja juuri siksi, että Hän armahtaa ja vapauttaa: arvottomuuden ja riittämättömyyden tunteista, synnin häpeästä ja hylkäämisten alta. Tilalle Hän antaa oman voittonsa, pyhyytensä ja synnittömyytensä. Jeesuksen vierellä arvottomasta tulee arvokas ja hävinneestä voittaja.

Rukouksessa ja armon välineissään Raamatun sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa Herramme pitää sinut omanaan. Saat uskoa Häneen ja käydä niissä Hänen seurassaan. Niin kuulut nyt jo voittajajoukkueeseen. Ikuisen elämän kilpailussa et putoa, koska sen kilpailun voitto on jo saatu.

Jeesuksen vierellä katse nousee jo kohti iankaikkisuutta. Kristuksessa voitto on sinun.

Hiljennymme rukoukseen:

Pyhä Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus. Käymme luoksesi kaipaavin sydämin. Tunnustamme edessäsi, että olemme rikkoneet Sinua vastaan monin eri tavoin.

Mutta Rakas Herra Jeesus, olet sanassasi luvannut armosi ja anteeksiantamuksesi kaikille, jotka tahtovat tehdä parannuksen ja uskossa turvautua Sinun laupeuteesi. Tähän armoosi me turvaudumme ja pyydämme siunaustasi ja johdatustasi elämäämme.

Rohkaise meitä pyytämään ja antamaan anteeksi, rakentamaan rauhaa ja olemaan lempeitä ja rakastavia kaikille. Johdata askeleemme ja valintamme pyhän sanasi ja tahtosi mukaan.

Siunattu Joulunlapsi, siunaa lasten ja nuorten elämää, jotta he varttuisivat Sinun tuntemisessasi.

Ohjaa askeleemme uskossa kohti taivaan kotia, jossa saamme nähdä Sinut kasvoista kasvoihin ja elää seurassasi iankaikkisesti.

Pyhässä ja Kalliissa Nimessäsi Herra Jeesus Kristus

Aamen.

Virsi 659 = UVK 404

pastori Marko Kailasmaa, Iltahartaus 29.11.2022 Yle Radio 1

Pastori Marko Kailasmaan saarna
Joulukirkossa Marttalassa 25.12.2022

Pastori Marko Kailasmaan saarna
lastenleirin päätösjumalanpalveluksessa 3.7.2022

Pastori Marko Kailasmaan saarna
Helsingissä 15.1.2023

19. Kolminaisuudenpäivän jälkeisen sunnuntain ensimmäisen vuosikerran pyhä evankeliumi.

Sitten hän astui veneeseen, meni jälleen toiselle rannalle ja tuli omaan kaupunkiinsa. Katso, hänen luokseen tuotiin halvaantunut mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut." Katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: "Tämä pilkkaa." Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi ajattelette pahaa sydämessänne? Sillä kumpi on helpompaa sanoa: 'Syntisi ovat sinulle anteeksiannetut', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa synnit anteeksi, niin" – hän sanoi halvaantuneelle – "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Hän nousi ja lähti kotiinsa. Mutta kun kansanjoukot sen näkivät, he ihmettelivät ja ylistivät Jumalaa, joka oli antanut sellaisen vallan ihmisille. Matt. 9:1 – 8.

 Armoa Armonruhtinaalta, rauhaa Rauhanruhtinaalta.

Isänmaamme sodissa monet urhoolliset sotilaat vetivät ja kantoivat kaatuneita sankarivainajia ja haavoittuneita taistelutovereitaan pois kovimpienkin taistelujen keskeltä. Aseveljeä ei jätetty kuoleman, vammautumisen tai vangitsemisen uhriksi, vaikka kantajien oma henki ja terveys olivat uhattuja. Huoli toisista ja isänmaasta oli yhteinen.

Näillä evankeliumitekstin halvaantuneen kantajilla oli vielä suurempi huoli ystävästään. Hänen hätänsä ja kaipuunsa Jumalan puoleen sai heidät liikkeelle. Jeesuksen heissä herättämä usko antoi voimia kantaa tuo halvaantunut kansanjoukkojen katsellessa Herramme luokse. Halvaantuminen ei välttämättä ollut synnin seurausta, mutta halvaantuneella oli joka tapauksessa synninhätä ja pelastuksen kaipuu. Siitä kertoo kantajien kiirehtiminen.

Ohitamme liian helposti tämän tärkeän kantajien tehtävän. Se oli voimia vaativa teko kansanpaljouden vuoksi: ensinnäkin löytää tie ja pääsy Jeesuksen eteen. Mutta vielä enemmän se oli hengellistä rohkeutta vaativa työ, koska kirjanoppineet ja muut valtaapitävät ylenkatsoivat Jeesuksen lisäksi myös kaikkia Hänen seuraajiaan ja Häneen uskovia. Siitä kaikesta huolimatta nämä halvaantuneet auttajat toivat ystävänsä Jeesukselle.

Heidän uskon määrätietoisuutensa kysyy sinulta Kallis Kristitty, kenet sinun tulee kantaa Jeesuksen luokse – rukouksessa, sanoissa ja teoissa. Ketkä sinä saat saattaa Jeesuksen turviin ja kertoa heille armollisesta ja anteeksiantavasta Vapahtajastamme?

Armon evankeliumin tehtävässä eivät aluksi suurilta tuntuvat vaikeudet ole kuitenkaan lopulta esteitä, koska Herramme on Itse mukanamme sanassaan ja evankeliumin ilouutisessaan. Niinpä meille suomalaisille ominainen jäyhyys ja vain omista asioistaan huolehtiminenkaan eivät ole esteitä Kristukselle. Sen on moni saanut huomata, kun ilo uskosta ja iankaikkisesta osasta onkin osoittautunut yhteiseksi. Tämän rinnalla, Rakas Ystävä, Sinun on tärkeä huomata myös ne asiat, jotka sinun on omasta elämästäsi tuotava Herralle Jeesukselle. Mitkä ovat ne synnit, joista Kristus nuhtelee sinua, ja jotka sinun on siksi tarpeen saada Vapahtajamme valoon ja anteeksiannettaviksi? Entä mitkä ovat ne pyynnöt, joita olet jo pitkään pitänyt mielessäsi? Kerrothan nekin Vapahtajallemme. Ne kaikki Jeesus haluaa luokseen – kohdattavakseen, hoidettavakseen ja parannettavakseen.

Sillä nämäkään saattajat eivät kantaessaan kaiken aikaa nähneet Jeesusta kansanjoukkojen keskellä, mutta he päättelivät suunnan Jeesuksen sanojen perusteella ja luottivat Häneen. Sen Jeesus sai aikaan, sillä Hän näki heidät koko ajan ja veti heidät puoleensa. Tällaista määrätietoisuutta mekin tarvitsemme kristittyinä ja kirkossamme kaikkina aikoina.

Jeesus on tullut sinua varten

Taustaksi tässä evankeliumissa kerrotaan, kuinka Jeesus tuli veneellä gadaralaisten alueelta Genesaretinjärven pohjoisrannalle. Hän asui tuolloin apostoli Pietarin kodissa Kapernaumin kaupungissa. Sanoma Jeesuksen herättämästä uskosta ja Hänen tekemistään parantamisista oli kiirinyt laajalle ja väkijoukkoja tuli runsain määrin Jeesuksen luokse minne tahansa Hän menikin. Jeesus opetti isojakin kansanjoukkoja, mutta kohtasi jokaisen juuri hänen kärsimysten ja hätänsä keskellä. Vapahtajamme kutsuu aina henkilökohtaisesti omakseen.

Hän tuli maailmaan juuri sinua ja juuri minua varten. Sinä et pyytänyt Häntä luoksesi, vaan Hän tuli vierellesi. Sinä et valinnut Häntä, vaan Hän valitsi sinut ja otti sinut omakseen. Jeesus syntyi maailmaan, eli täydellisen elämän, kuoli ristillä ja ylösnousi juuri sinun vuoksesi. Tälle Jeesuksessa avautuneella ja Pyhän Hengen voimassa edistyvällä taivastiellä Jeesus haluaa, että ajattelemme hyvää sydämissämme. Sen Hän julisti myös kirjanoppineille kysymällä heiltä: ”Miksi ajattelette pahaa sydämissänne?” Pahan ajatteleminen peitti kirjanoppineiden sielunkaipuun kuulla omalle osalleen Jeesuksen anteeksiantamuksen. Sen Hän antoi tässäkin kuin merkkiviiriksi, jonka alle Hän kutsuu kaikki syntiensä haavoittamat, oman erinomaisuutensa hylkäävät, kaikki armoa ja anteeksiantamusta janoavat. Siksi Jeesus sanoi halvaantuneelle: ”Syntisi ovat sinulle anteeksiannetut.” Ja niin nämä varmat, Jeesuksen Uhriin perustuvat sanat mullistivat koko maailmanhistorian ja kaiken nämä sanat vastaanottaneiden elämässä.

Kirjanoppineiden epäuskon tähden ja kutsuakseen heitäkin pelastukseen Jeesus joutui kysymään heiltä: ”Kumpi on helpompaa sanoa: 'Syntisi ovat sinulle anteeksiannetut', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'?” Jeesus ei siis kysynyt kumpi on helpompaa tehdä, vaan kumpi on helpompaa sanoa. Hän kysyy totuudellisia sanoja ja siten rehellistä omaatuntoa Jumalan sanan edessä. Samalla Hän antaa tässä vakuutuksen siitä, että kaikki on Hänen vallassaan. Sanojen ”sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi” todenperäisyyttä ei kukaan ihminen voinut tuossa hetkessä tarkistaa, vaan ne oli otettava ainoastaan uskossa vastaan. Sen sijaan kehotuksen ”nouse ja kävele” toteutumisen ihmiset näkivät. Ja siksi rohkaisuksi epäuskoisille Jeesus teki tämän ulkoisen ihmeen, jotta Häneen turvauduttaisiin myös syntien anteeksisaamisen ihmeessä ja uskon lahjassa.

Fariseukset pitivät kuitenkin epäuskossaan Jeesuksen synninpäästön sanoja katteettomina ja osa kansasta ruumiillista parantumista vain suurena ihmeenä. Mitä siis kansanjoukot lopulta ihmettelivät? Mistä he ylistivät Jumalaa, joka oli antanut sellaisen vallan ihmisille? Tässä on sekä varoitus epäuskosta että kehotus Jumalan tahdon seuraamiseen Kristuksen seurakuntaruumiissa. Varoitus epäuskosta on siinä, että kirjanoppineet eivät uskoneet Jeesuksella olevan valta antaa syntejä anteeksi, koska he eivät uskoneet Jeesuksen olevan Jumalan Poika, Luvattu Messias. He syyttivät ajatuksissaan Jeesusta jumalanpilkasta, koska syntien anteeksiantamisella Hän ilmoitti olevansa Luvattu Messias. Heidän syytöksensä oli vakava, sillä Mooseksen lain rangaistus jumalanpilkasta oli teloituskuolema. (3. Moos. 24:16) Tämän he lopulta Jeesuksen ristinkuolemassa toteuttivat Jumalan suuren pelastussuunnitelman mukaisesti. Kirjanoppineiden vihaa lisäsi myös se, ettei tässä tilanteessa annettu Mooseksen lain mukaista syntiuhria. Kirjanoppineiden hengellinen sokeus paljastui siinä, etteivät he nähneet Jeesuksen olevan Tuo Luvattu Kertakaikkinen Syntiuhri koko ihmiskunnan puolesta. Uhri oli siis heidän silmiensä edessä kaiken aikaa. Näiden kirjanoppineiden ymmärrys ihmisen syntivelasta ja siten myös anteeksiantamuksesta eivät olleet Jumalan tahdon mukaisia. He toki tunsivat Jesajan näyn kohdat: Luvussa 43, jakeessa 25: ”Minä pyyhin pois rikoksesi itseni tähden enkä syntejäsi muista.” Ja luvussa 44, jakeessa 22: ”Pyyhin pois rikoksesi kuin pilven ja syntisi kuin sumun. Palaa luokseni, sillä lunastan sinut.” Juutalaiset uskonjohtajat kielsivät sijaisuhrin ja hyväksiluetun armon pitäen Jumalan anteeksiantamusta ainoastaan ihmisen hyviin tekoihin ja ansioihin perustuvana. Niiden myötä sitten Jumala hyväksyisi oikein toimineet. Tämä on synergistinen eli Jumalan ja ihmisen yhteistyöhön perustuva pelastusoppi, joka on Jumalan ilmoituksen ja tahdon vastainen.

Osa kansasta jäi vain ihastelemaan halvaantuneen parantumista kuin taikurin temppua. He pitivät sanoja ”nouse ja kävele” kaikkein vaikeimpina ja taas sanoja ”syntisi ovat sinulle anteeksiannetut” merkityksettöminä. Heidän ajatuksena, kaipuuna ja toiveensa olivat vain tässä ajallisessa elämässä. Kansaa kuvataan kuitenkin myös kreikankielisellä alkutekstin sanalla ’pelästyivät’. Tässä on Jumalan laki ja nuhde, jonka ainakin osa kansasta tunsi omassatunnossaan nähdessään sen vallan, jonka Jumala oli antanut Jeesuksessa ihmisten keskelle. Jeesus ei halua meidän jäävän pelon valtaan. Johanneksen evankeliumin luvussa 20, jakeissa 21–23 meille saarnataan seuraavasti: ”Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut. Joiden synnit pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."

Vapahtajamme haluaa kaiken aikaa kääntää katseemme uskossa Häneen ja Hänen avaamaan iankaikkisuuteen. Siksi Hän saarnaa, että vaikeinta kaikista on vakuuttaa syntien olevan anteeksiannetut. Se vaati synnittömän elämän ja Uhrin koko ihmiskunnan puolesta. Ja juuri se Jeesuksessa toteutui! Tämän kautta avautuu oikea Jumalan tahdon mukainen ylistys Hänen puoleensa. Pyhä Jumalan Poika ei voi valehdella. Siispä sanoessaan syntien olevan anteeksiannetut olivat halvaantuneen synnit anteeksi juuri tuolla hetkellä. Jeesuksella oli jo tuolloin valta antaa synnit anteeksi ennakoivasti sovituskuolemaansa perustuen. Synninpäästö on Jeesuksen evankeliumi. Siitä saarnaavat myös Hänen sanansa Ihmisen Pojasta, jolla on valta antaa synnit anteeksi. Tämä on viittaus Jeesuksen tehtävään Herran kärsivänä palvelijana ja siten osoitus myös Hänen kärsimysmuodostaan täysin ihmisenä ja Täysin Jumalana. Tämän perustansa varassa Jeesus myös paransi halvaantuneen ja lähetti hänet matkaan.  Mikään parantuminen ei olisi ollut mahdollista ilman Kristuksen Isältään saaman tehtävän täyttämistä.

Kristuksessa meillä on rauha, josta saamme ylistää Taivaallista Isäämme. Koska Isä on lähettänyt Poikansa, niin Poika lähetti apostolit ja kaikki myöhemmät Jeesuksen sanan ja opin uskolliset saarnaviran palvelijat Pyhän Hengen voimassa. Tässä meillä on Jumalan ihmisille antama taivaan valtakunnan avaintenvalta sitoa ja päästää synneistä. Se on kristillisellä seurakunnalla, joka uskoo sen saarnaviran haltijoilleen. Näin neljäs kristillisen kirkon seitsemästä tuntomerkistä ei ole rippi, vaan laajemmin ja perustavammin avainten valta, joka toteutuu ripissä julistettuna Jumalan anteeksiantamuksena. Tämä anteeksiantamus tulee meidän ulkopuoleltamme ja perustuu vain ja ainoastaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen täydelliselle ja kaikenkattavalle sovitus- ja lunastustyölle, jonka Pyhä Jumala lukee meidän hyväksemme.

Monet huolehtivat tänä päivänä ylenpalttisesti vaatteittensa puhtaudesta, kotinsa siisteydestä ja pesettävät jopa autonsa usein. Eikä niissä sinänsä ole mitään pahaa, mutta älkäämme unohtako tärkeintä tai jopa ainoaa tärkeää: iankaikkista autuuttamme ja sen edellyttämää armon evankeliumin pesua ja puhtautta. Luterilaisiin Tunnustuskirjoihin sisältyvässä Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan seuraavasti: ”Jos ei avainten valta suo lohdutusta Jumalan edessä, mikä sitten voi rauhoittaa meidän omantuntomme?” Siis jos tämä Jumalan ihmisille antama avainten valta ei toteudu syntien anteeksiantamisena, niin meillä ei ole missään eikä minkään perusteella rauhaa Jumalan kanssa. Sillä mitään omaa tekoa, työtä tai ansiota meillä ei ole Pyhälle Jumalalle tuotavana.

Mutta Jeesuksen ihmeellisen ihana ja suurenmoinen valta on tänään täälläkin keskellämme toteutunut synnintunnustuksessa ja synninpäästössä. Tämä on valta, josta Jeesus tässä evankeliumissa julistaa, jotta kaikki tietäisivät, että Hänellä on valta maan päällä antaa synnit anteeksi. Ja tämä Jeesuksen valta on viimeisen päivän tuomarin valtaa – armon valtaa, joka kutsuu luokseen ja omakseen päivittäisessä katumuksessa ja anteeksiantamuksessa, kiitoksessa ja ylistyksessä – niin kauan kuin armon aikaa on jäljellä.

Tässä on kehotus ja lepo elää osana Kristuksen seurakuntaruumista. Sitä kuvaa evankeliumitekstin Jumalaa uskossa ylistävä kansanosa – ne kaikki, jotka saivat uskoa ja turvata Jeesukseen Vapahtajanaan.

Jeesus ymmärtää ajatuksemme

Evankeliumitekstin näljäs jae kertoo Jeesuksen ymmärtäneen kirjanoppineitten ajatukset. Samoin Jeesus ymmärtää kaikkien ihmisten ajatukset. Tässä Hän ymmärsi eli tiesi ja tunsi fariseusten pahoista sydämenajatuksista nousevan epäuskon. Ainoa jumalanpilkka tässä oli vain se, että kirjanoppineet eivät uskoneet Jumalan Poikaan ja Hänen evankeliumiinsa. Kuitenkin heidänkin pilkkansa Jeesus sovitti kärsimällä kaiken sen kuolemanrangaistuksen, joka olisi kuulunut meille. Suomeksi käännetty ’ymmärsi’-sana saa hoitaa ja suojella Jeesukseen uskovia lohdullisella ja armollisella tavalla. Sen ilmaisu kreikankielisessä alkutekstissä voidaan kääntää laajemmin sanoilla ”nähden ja tietäen” eli Jeesus Kaikkivaltiaana näki ja tiesi kaikki heidän ajatuksensa ja koko heidän elämänsä – niin menneen kuin tulevankin. Nämä sanat kuvaavat ihmiselämän kokonaisvaltaista ymmärtämistä, sääliä ja rakastamista. Sillä Jeesus totisesti kuulee kaikki armoa ja pelastusta kaipaavat ajatukset. Ne tuottavat Hänelle iloa. Ensimmäisen kuninkaiden kirjan luvussa kahdeksan, jakeessa 39 kuultava lupaus ylistää Jumalaa sanoilla: ”sinä yksin tunnet kaikkien ihmislasten sydämet.”

Kuulethan Kallis Ystävä, kuinka Jeesus näillä sanoillaan vakuuttaa sinulle ymmärtävänsä jokaisen kysymyksesi, kaikki huolesi ja hätäsi. Hän tuntee sinut läpikotaisin ja elämäsi eilen, tänään kuin huomenna. Olet Hänelle tuttu joka soluasi myöden. Ja vielä enemmän: olet Hänelle rakas, ainutlaatuinen ja tärkeä! Siksi Sinullekin Kallis Kristitty kuuluu Jeesuksen armolliset sanat: ”Poikani, Tyttäreni, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut."

Amen.

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

 Marko Kailasmaa 23.10.2022