Heidän vaeltaessaan hän meni erääseen kylään. Eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. Hänellä oli sisar, nimeltään Maria, joka asettui istumaan Jeesuksen jalkojen juureen ja kuunteli hänen sanaansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa, tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä siitä, että sisareni on jättänyt minut yksin palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän auttaisi minua." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, monista asioista huolehdit ja hätäilet, mutta vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei oteta häneltä pois. Luuk. 10:38–42
Herra kuulee ja kutsuu
”Herra, etkö sinä välitä…?” Tämä Martan kysymys on monen huulilla myös nykyisin. Kohdatessamme kipuja ja vastoinkäymisiä kysymme luonnostamme helposti niin. Silloin on kuitenkin vaarana, ettemme huomaa Jumalan vastauksia Hänen sanassaan ja Hänen johdatustaan elämässämme. Sillä ihmiselämässä valitettavan usein ajalliset asiat peittävät iankaikkiset. Synti, välinpitämättömyys ja kaikesta maanpäällisestä täynnä oleva elämä uhkaavat tukahduttaa Jumalan sanan ja sen kaitselmuksen elämässämme.
Evankeliumimme antaa tästä puhuttelevan esimerkin ja kuitenkin samalla rohkaisun sanan. Annamme Jumalan sanan opettaa kysymällä tekstiltämme kolme kysymystä: Ensimmäiseksi: Mikä oli Martan elämän tärkeysjärjestys? Toiseksi: Millainen oli Marian osa? Ja kolmanneksi: Mikä ihmiselämässä on ensisijaisesti tarpeen?
Ensimmäisenä käymme siis Martan elämän tärkeysjärjestyksen pariin. Jeesus oli tässä vierailulla Martan, Marian ja heidän veljensä Lasaruksen kodissa Betaniassa. Se on eräs pieni kylä Öljymäen rinteellä noin kolmen kilometrin päässä Jerusalemista. Tämä Betanian sisarusparvi oli harvinainen siksi, että aikuisiästään huolimatta kenenkään heistä ei kerrota olleen naimisissa. Jokaisella heistä oli siis paljon tekemistä kodissaan. Heillä saattoi olla monellakin tapaa vaikeaa ja ehkä juuri siksi Jeesus rakasti heitä paljon ja vieraili usein heidän luonaan. Näiden sisarusten kodissa oli varmasti Jeesuksella hyvä olla. Sieltä olivat kaukana fariseusten kiusa ja epäuskoisten pilkka. Siellä Hänen opetustaan kuunneltiin ja otettiin vastaan.
Ja nyt meille kerrotaan, että Martta puuhasi monissa kodin tehtävissä. Hän oli selvästi tottunut huolehtimaan kodista ja sen toimista. Jeesus ei tuomitse palvelustoimia. Hän kyllä tietää, että ne ovat tarpeen. Kuulemme Raamatussa muuallakin miten monet naiset auttoivat Jeesusta ja opetuslapsia varoillaan ja osaamisellaan. Siksi Jeesus ei kieltänytkään Marttaa tekemästä työtä. Tarvittiinhan nytkin terveellistä syötävää ja juotavaa, sillä läsnä olivat varmasti myös Jeesuksen opetuslapset, joihin viittaavat alun ”heidän vaeltaessaan” -sanat. Paikalla saattoi olla myös muita Jeesukseen uskovia. Ja nyt taloon tullutta Kunniavierasta tuli perinteen ja hyvien tapojen mukaan kestitä ruokineen ja juomineen. Se oli Martalle tilaisuus osoittaa taitavuutensa ja ahkeruutensa.
Emännän tehtävänsä lisäksi hän kuitenkin yritti olla isäntä talossa. Martta-nimi on jopa naista tarkoittava feminiinimuoto hepreankielen sanasta ’isäntä’. Martan oli vaikea luopua pieneksi hetkeksikään puuhailustaan ja polvistua sisarensa rinnalla Vapahtajamme eteen. Siitä kertoo Uuden testamentin alkukielen sana, joka kuvaa Martan touhuamista tarkoittaen ’hosumista joka suuntaan’ ja ’kykenemättömyyttä keskittyä mihinkään’. Tällä sanalla on sama juuri alkukielen ”mellakka”-sanan kanssa ja siten se viittaa myös alkavaan kapinaan ja levottomuuksiin.
Martta esitti jopa syyttävän kysymyksen ja käskyn Jeesukselle, vaikkei meille varsinaisesti kerrota Marian laiminlyöneen kotitöitä. Martta sanoi: ”Herra, etkö sinä välitä siitä, että sisareni on jättänyt minut yksin palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän auttaisi minua." Kysymme siis mitä Martta piti tärkeimpänä elämässään.Martalle oli hänen oma palveluksensa ja sen kautta oma elämänsä kallisarvoisempaa kuin Jeesus ja Tämän opetukset. Tärkeysjärjestystä ei muuttanut edes ilo sisaren löytämästä uskosta, sillä Martta olisi vetänyt sisarensa pois jopa Jeesuksen luota.
Martalla oli vääriä vaatimuksia toisia ja omaa elämäänsä kohtaan. Hän oli ymmärtänyt, ettei hänellä olisi paikkaa Jeesuksen luona, ellei hän jatkuvasti puuhaisi jotakin. Juuri tällaiselle ajattelulle on usein ominaista kysyä tuo alussa esittämäni kysymys: ”Herra, etkö sinä välitä…?” Kallis kuulija, onko tämä sinulle tuttua? Niin monessa asiassa ja monella tapaa me nostamme oman osaamisemme ja asiamme muiden edelle. Entä onko tämä vaarana kirkossamme? On kyllä täysin selvää, etteivät seurakuntamme pärjää ilman ahkeria seurakuntalaisia, mutta omaa osaamistamme emme saa koskaan tuoda ansiona Jumalamme eteen. Taivasmatkallamme myös tässä piilee omavanhurskauden vaara. Pyrkimys omavanhurskauteen on kuitenkin vakava synti. Emme voi asettaa töitämme ja toimiamme Jumalan sanan ja tahdon yläpuolelle. Emmekä saa alistaa toisiamme ja vaatia toisilta itsemme ihailua ja Jumalan paikalle asettamista.
Jeesus kutsuu jokaista uskossa luokseen. Joskus Hän pyytää keskeyttämään kaiken muun ahkeroinnin ja vaivannäön, ja kuuntelemaan Häntä pysähtynein ja siinä levollisin mielin. Sillä kaikkeen ihmiselämän levottomuuteen Jeesus on tullut levoksi ja rauhaksi. Siksi meillä on kallis jumalanpalveluksemme, jotta meillä on paikka ja aika käydä Jumalan pyhän sanan kuuloon ja Hänen pyhän ehtoollisen sakramenttinsa viettämiseen. Evankeliumi syntien anteeksiantamuksesta kuuluu Jumalan sanan lupauksissa. Siinä Jeesus vapauttaa omantunnon. Saamme ensin kuulla Herraa ja vastaanottaa täyden anteeksiantamuksen. Ja vasta sitten toimimme Hänen antamissaan palvelutehtävissä lähimmäisiämme auttaen. Näin emme tee sitä ansiona Jumalalle.
On kovin puhuttelevaa, että Marttakin kaipasi enemmän. Jeesus kyllä tiesi, että hänellä oli nähdyksi ja kohdatuksi tulemisen tarve. Hän kaipasi Jeesusta Vapahtajakseen. Sillä huomaathan kallis kuulija, ettei Martta olisi vaatinut Mariaa mukaan avukseen, jos hänelle olisi riittänyt vain oman palveluksensa esitteleminen. Siinä tapauksessa Martta olisi pitänyt sen kaiken visusti vain itsellään. Herramme oli kuitenkin tehnyt jo paljon työtä hänenkin kohdallaan. Jeesuksen kutsusta Martta oli avannut Herralle kotinsa oven ja kutsunut Vapahtajamme luokseen. Mutta Jeesus kolkutti myös hänen sydämensä ovella. Sinnekin Hän halusi käydä anteeksiantamuksellaan ja armollaan. Jeesuksen armo ja lempeys kuuluvat koskettavasti jo siinä miten Hän kaksi kertaa lausuu Martan nimen. Se oli tuona aikana merkki rakkaudesta, laupeudesta ja ymmärryksestä.
Viimein Jeesuksen kutsumana Marttakin uskoi ja sai ymmärtää tärkeimmän paikkansa ja käydä nöyrtynein mielin Herramme luokse. Jeesuksesta tuli lopulta myös Martalle kaikki kaikessa. Tiedämme tämän siitä, miten veljensä Lasaruksen haudalla Martta viimein tunnusti Jeesukselle: "Uskon, Herra. Minä olen uskonut, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan."
Marian osa oli olla uskossa Jeesuksen oma
Entä mikä sitten oli Marian osa, johon Jeesus viittaa? On puhuttelevaa, ettei Maria sano tässä koko aikana mitään. Hän ei huomauta siitä, ettei Martta polvistunut Jeesuksen luokse kuuntelemaan. Tämäkin kertoo siitä, että Maria sai uskossa kuunnella Jeesusta. Hänellä ei ollut tarvetta keskeyttää, ei opettaa, eikä täydentää. Maria sai hiljentyä hyvään osaansa.
Herramme sanat eivät tarkoita, että Maria olisi voinut valita pelastustaan itse. Kukaan ei voi. Herramme oli antanut hänellekin Pyhän Henkensä kautta uskonlahjan ja kutsunut pelastukseen. Siinä Maria halusi pysyä. Ja omistaessaan tässä lahjauskossa Jeesuksen, Marian hyvä osa oli pelastus ja ylösnousemus. Kaiken muun perintöosan ihminen joutuu kuollessaan jättämään tänne aikaan, mutta Jeesusta ei kuolemakaan voi riistää.
Kaikkeen ajalliseen ja maalliseen kiinnittyvä aikamme helposti unohtaa tai jopa kieltää ruumiillisen ylösnousemuksen. Siitä tulisikin opettaa enemmän ja rohkaista kristittyjä muistuttaen Jeesuksen ylösnousemuksesta, joka on totta tänäänkin. Elämme siis jo nyt ylösnousemuksen todellisuudessa. Se on välttämätön osa uskovien pelastusta. Ellemme usko Jeesuksen nousseen kuolleista samassa ruumiissaan, jossa Hän myös kärsi, ei meillä ole pelastustakaan. Jumala muistuttaa sanassaan, ensimmäisen korinttolaiskirjeen luvussa 15, jakeissa 16–19: ”jos kuolleita ei herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Silloinhan Kristuksessa nukkuneet olisivat kadotetut. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tätä elämää koskien, olemme kaikkia muita ihmisiä kurjemmat.”
Uskokaamme siksi Jumalan sanan todistukset ylösnousemuksesta. Hän vakuuttaa sinullekin rakas ystävä: ”Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumalakin Jeesuksen kautta tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.” (1 Tess. 4:14) Ja siksi tunnustamme myös Roomalaiskirjeen, 4. luvun, jakeiden 24 ja 25 sanoin: ”uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän [lain] rikkomisiemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.”
Emme tiedä mitä kaikkea Maria olikaan elämässään menettänyt, mutta sen tiedämme, että Vapahtajaa ei häneltä koskaan otettu pois. Ja kodin askareissakin Maria sai taas palvella ja auttaa kiitollisin mielin sydämessään usko Vapahtajaan, joka oli ottanut häneltäkin kaikki synnit pois ja vapauttanut hänet uskoon ja autuuteen. Ja uskossa Maria sai polvistua myöhemminkin Jeesuksen jalkojen juureen. Siksi Marian osassa on myös pöytäyhteys Jeesukseen. Siinä uskovan paikalla on uskon ja opin ykseys Kristuksen kanssa ja siksi tässä on myös Hänen pyhä ehtoollisen sakramenttinsa. Ja uskossa Marian sielu sai kerran nousta Herramme luokse taivaaseen ja viimein Mariakin saa ruumiin ylösnousemuksessa jälleen kaikille näkyvän muotonsa hänen käydessä yhdessä muiden pelastuvien kanssa lopulliseen taivaan autuuteen.
Tärkeintä on Kristuksen palvelustehtävä
Tulemme kolmanteen ja viimeiseen kysymykseemme: Mikä elämässä on ensisijaisesti tarpeen? Kuulemme nykyaikana paljon oppinutta puhetta tulevaisuuteen valmistautumisesta. Jeesuksen läsnäolossa kysymme kuitenkin: Kuulemmeko opetusta iankaikkisuuteen valmistautumisesta? Mitä sen rinnalla merkitsevät ajalliset ja maanpäälliset? Ja kristittyinä saamme nähdä rohkeasti, että valmistaudumme myös ajallisiin parhaiten silloin kuin uskossa valmistaudumme iankaikkiseen. Siihen emme kuitenkaan kykene ilman Jumalan antamaa uskoa. Sen Jeesus päivän evankeliumissamme vahvistaa. Sillä Kristus on meillekin tärkeintä elämässämme. Hän on hyvä osamme, jota ei meiltäkään oteta koskaan pois. Uuden testamentin alkukieli tulee tässäkin avuksemme. ”Välttämätöntä” ja ”tarpeellista” ilmaiseva sana merkitsee myös palvelutehtävää. Siis tärkein asia on samalla palvelutehtävä. Ja koska Jeesus sanoo sellaisia olevan yksi ainoa, niin Hän viittaa sillä omaan palvelutehtäväänsä. Ja niin uskomalla Häneen saamme Hänen palveluksensa täyden ansion, jonka Isä lukee meille hyväksi Poikansa tähden.
Emme saa siksi luovuttaa emmekä peräytyä siitä mikä on raamatullisessa apostolisessa opissamme keskeistä. Muutenhan emme voi ketään auttaa ja rohkaista. Rakkautemme lähimmäisiämme kohtaan näkyy juuri siinä, ettemme luovu Raamatusta, sen puhtaasta sanasta ja sen mukaisesta luterilaisesta opistamme. Sillä eiväthän ajallisetkaan lääkärit ja terveydenhoitajat luovu välineistään ja lääkkeistään, vaikka potilaat eivät niitä kaikkia ymmärräkään, vaan sitä huolellisemmin ja ammattitaitoisemmin auttajat auttavat kaikella mitä heillä on, koska autettavilla on hätä ja tarve. Vain Jumalan sanalla voimme sen tehdä. Siksi rakkaat ystävät meidänkin tulee olla Kristuksen tähden uskollisia omilla paikoillamme ja omassa osassamme. Saamme olla lempeitä Jeesuksen lampaita, jotka seuraavat luottavaisesti Oikeaa Ylipaimentaan ja kutsuvat niin myös muita takaisin pelastuksen laumaan.
Martankin sielunhädän Jeesus rauhoitti. Martankin vuoksi Jeesus kävi kuolemaan ja pelasti hänet päättymättömään elämään. Niin Vapahtajamme on tehnyt myös sinun tähtesi, rakas ystävä. Hän on sovittanut koko elämäsi kaikki synnit, Hän on lunastanut sinut omakseen, antanut uskon lahjan ja pitää sinut päättymättömästi armoturvissaan. Vielä häteillessäsi tai kiirehtiessäsi Kristus vakuuttaa sinulle rauhoittavasti olevansa kanssasi ja se riittää – nyt ja iankaikkisesti. Hän sanoo sinulle joka hetki rakastavasti: ”Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty eikä rauhanliittoni horju, sanoo Herra, armahtajasi.” (Jes. 54:10)
Aamen.
Pastori Marko Kailasmaan saarna ehtoollisjumalanpalveluksessa 17.9.2023 Helsingin seurakunnan kappelilla.
