Joulupäivänä. III vsk:n evankeliumi.

Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä." Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä. Matt. 1:18-24.

Tämäkin joulu kutsuu meidät Vapahtajan luo, joka on sanonut: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." (Joh. 14:6)

Joulun sanomassa on jotakin hyvin poikkeuksellista ja ainutlaatuista, samalla mukaansa tempaavaa ja kiehtovaa.

1. Joulun sanoma on ainutlaatuinen, koska se kertoo Jumalan rientäneen ihmistä auttamaan

Ihmisen omaantuntoon on kirjoitettu, että Jumala on ja että ihminen on hänelle tilivelvollinen ja syntiensä tähden velallinen. Tästä johtuu, että ihminen pakenee Jumalaa ja yrittää löytää keinoja päästä piiloon. Raamattu ei puhu ainoastaan ensimmäisten ihmisten paosta ja piiloutumisesta paratiisin puiden sekaan, vaan Johannes Kastaja kysyy: "Kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?" (Matt. 3:7). Vapahtaja itse lausuu: "Kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?" Hebrealaiskirjeen kirjoittaja asettaa saman kysymyksen: "Kuinka me voisimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta" (Hebr. 2:3).

Lopun ajan epäuskoisten tuskaa Ilmestyskirja kuvaa seuraavasti: "Maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät vuoriin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: 'Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta'" (Ilm. 6:15-16).

Paossa, vihaa peläten, ilman rauhaa. Ja miten moninaisia selityksiä ihminen onkaan keksinyt vapautuakseen kohtaamasta todellista Jumalaa. Omaatuntoa rauhoittamaan tai turruttamaan on pakanauskontoja, ideologioita, elämänfilosofioita, kehitysoppia, viihdettä, rockia, jopa hyväntekeväisyyttä. Kaikessa tässä yrityksessä on vikana: Jumalaa ei pääse pakoon. Ihminen ei voi itse ansaita pelastustaan. Jeesus sanoo: "Jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi", Joh. 3:20. Tässä syy pakenemiseen: ettei saisi nuhteita pahoista teoistaan.

Miten vastakkainen onkaan joulun sanoma. Kun ihminen luonnostaan pyrkii itse lepyttämään Jumalan päästäkseen hänen vihaansa pakoon, niin joulu kertoo meille Jumalan rakkaudesta: hän lähetti Poikansa maailmaan, että me voisimme tulla valkeuteen nuhdeltaviksi pahoista teoistamme, ei sitä varten, että Jumala kostaisi meille ansiomme mukaan, vaan sitä varten, että hän julistaisi meille synninpäästön. Tässä on kolme suurta vastakohtaa. 1. Ihminen pelkää vihaa, Jumala kuitenkin rakastaa häntä tässä armonajassa. 2. Ihminen itse tahtoo ansaita autuuden itselleen, Jumala antaa sen armosta, lahjana. 3. Ihminen yrittää itse päästä ylös Jumalan luo, Jumala tuleekin alas ihmisen luo.

Tekstimme sanoo, että lapselle oli annettava nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistään. Samalla hänen nimensä oli Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Jumala ihmiseksi tulleena, alhaalla, meidän luonamme, syntien sovittajana, syntisten Vapahtajana. Tällaista sanomaa ei yksikään ihminen ole keksinyt. Jumala on sen ilmoittanut. Raamattu sanoo evankeliumia sellaiseksi, "mitä silmä ei ole nähnyt, eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut". Näin joulun evankeliumi on niin suurta Jumalan viisautta, ettei meidän järkemme kykene sitä käsittämään. Kuitenkin lapsenomainen usko omistaa sen ja löytää turvapaikan. Turvan pahaa omaatuntoa, Jumalan lain syytöksiä, kiusaajan ahdistelua, jopa Jumalan vihaa vastaan.

Kun Jumala itse riensi avuksemme, meillä ei ole mitään hätää.

2. Joulun sanoma on ainutlaatuinen, koska Jumalan Poika tuli auttamaan meitä ainutlaatuisella tavalla

Kun ihminen ei halua tulla joulun valkeuteen, vaan jäädä syntinsä pimeyteen, hän ei halua uskoa myöskään sitä tapaa, jolla Jumala tuli ihmiseksi.

On jotakin hämmästyttävää siinä, että evankeliumi piti julistaa koko maailmassa, kaikille ihmisille: rikkaille, köyhille, järkeville, tyhmille, oppineille, oppimattomille. Ja siitä huolimatta, se on sellainen kuin se on: Jumalan Poika tuli ihmiseksi sikiämällä Pyhästä Hengestä ja syntymällä neitsyt Mariasta. Kysy keneltä järkimieheltä tahansa, olisiko tällainen sopiva sanoma, jolla lähestyä maailmaa ja saavuttaa suuria voittoja Kristukselle. Kysy tämän päivän hienostolta tai kadun mieheltä: Onko tämä se sanoma, joka antaa toivon maailmalle siirryttäessä toiselta vuosituhannelta kolmannelle ja saat vastaukseksi: kaikkea muuta voi edes kokeilla, tämä taas ei ole edes kokeilun arvoinen. Ja siitä huolimatta Jumalan vastaus on joulun evankeliumi, Jumalan Pojan neitseellinen syntymä, Kristuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus. Eikä tämä ole vain siitä huolimatta oikea vastaus, vaan juuri siksi, että se ei ole ihmisten mielen mukainen, se on oikea.

"Evankeliumi on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi." Juuri siinä, että joulun evankeliumi on niin erilainen kuin ihmisen omat ajatukset, juuri siinä, että se on niin mahdoton, se osoittautuu alkuperältään jumalalliseksi. Kaikki vastaväitteet, mitä ihminen keksiikään, kaatuvat hänen huonon omantuntonsa tosiasiaan. Ne kaatuvat myös hänen voimattomuuteensa itse auttaa itseään. Mutta evankeliumi osoittaa voimansa, kun se lohduttaa avuttomia, ahdistuneita, pelokkaita, synnin murjomia ja sanoo: "Maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto." Se tuo rauhan valoa tähän pimeyteen. Jumalalla ei ole koston ajatukset, vaan hyvän tahdon, anteeksiantamuksen ajatukset. Kristus on tehnyt kaikki, mitä pelastukseen tarvitaan. Usko häneen, ja se rauha on sinullakin, ainutlaatuinen joulurauha.

"Älkää peljätkö, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuileva kaikelle kansalle: teille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa." (Luuk. 2:10-11).

Markku Särelä

Joulupäivänä, II vuosikerta, epistola

Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"; ja taas: "Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani"? Ja siitä, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan, hän sanoo: "Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit." Ja enkeleistä hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi"; mutta Pojasta: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi." Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja; ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate, ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu." Hebr. 1:1-12.

Rakkaat kristityt Herran Jeesuksen nimessä!

Joulun sanoma on niin yksinkertainen, että pikku lapsetkin sen ymmärtävät. Samalla se on niin korkea, ettei oppineinkaan voi sitä järjellänsä käsittää, niin ylevä, että sen rinnalla kalpenevat parhaimmatkin inhimillisen taiteen saavutukset, niin jalo, puhdas ja viaton, ettei kukaan ihminen tai edes enkeli voi tulla mainituksi siihen verrattavana. Joulu joululta Jumalan kansa haluaa sitä ihailla ja yhä uudestaan ja uudestaan ottaa sen vastaan suloisena sielun lääkkeenä ja omantunnon lohdutuksena.

Haluamme pyytää virren sanoilla:

      Sua, Vapahtaja, rukoilen, Sit älä multa kiellä:
      Tää ota sydän syntinen Asuaksesi siellä
      Sen valtiaana ainiaan, Näin että murheissani saan
      Sult' avun, lohdutuksen. VK 1938/1943 14:6

1. Jumala on puhunut meille

Tekstimme alkaa sanoilla: "Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta." Osaammekohan me tätä oikein arvostaa? Jumala on puhunut meille. Taivaan ja maan Herra on puhunut niille, jotka ovat tomu ja tuhka, niille, jotka ovat hänen tahtonsa rikkoneet ja luonnostaan hengellisesti kuolleita. Hän on puhunut heille, että he saisivat elämän ja paranisivat syntisairaudestaan.

Ehkä olet joskus osunut sellaiselle lääkärille, joka ei juuri puhua pukahtanut, ei ilmoittanut diagnoosia, ei määrännyt lääkkeitä eikä hoitoa, mutta otti kyllä maksun. Varmaan lähdit hänen luotaan harmistuneena. Jumala ei ole sellainen sielun lääkäri. Hän on sanonut täsmällisesti, mikä sinua vaivaa. Sinua vaivaa sama asia kuin kaikkia muitakin ihmisiä. Synti ja sen tuoma kirous meitä kaikkia vaivaa. Jotta et joutuisi iankaikkisen kuoleman valtaan Jumala määräsi sinulle myös tautiisi sopivan lääkkeen. Tämä lääke on syntien anteeksiantamus. Hän määräsi sinut myös sairaalaan hoidettavaksi. Tämä sairaala on seurakunta, jossa Herra Kristus parhaana sielun lääkärinä ja suurena parantajana hoivaa sinua armollaan. Laskun sijaan hän kirjoitti kaikki maksetuksi. Tämä kuitti on meillä nyt pyhässä Raamatun sanassa. Se on ilmaistu monessa paikassa. Tekstissämme se lausutaan meille näillä lohdullisilla sanoilla: "Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa." Joulun evankeliumi sanoo sen näin: "Sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä." (Matt. 1:21) Jeesus itse ilmaisi sen näillä sanoilla: "Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä." (Matt. 20:28) Apostoli Paavali sanoo: "Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä" (1 Tim. 2:5-6). Apostoli Pietari kirjoittaa: "Ette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan" (1 Piet. 1:18-19). Lunastus on syntivelasta annettu sovitusmaksu. Kun Jumalan Poika tuli ihmiseksi meidän lunastuksemme tähden ja kun hän maksoi lunnaat, ei niitä enää meiltä vaadita. Ymmärräthän miten suuri lohdutus siihen sisältyy? Meiltä ei enää vaadita maksua synneistämme! Se on jo annettu!

Niinhän veisaamme:

      Jo syntyi ennustettu Meille Messias,

      Tuo kauan odotettu Kristus kuningas.

      Eijaa laulakaa!

      Lunastetut olemme Kuolon kahlehista.VK 24:2

Tästä meillä on vakuutena Jumalan sana, sovituksen sana. Raamattu sanoo: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan." (2 Kor. 5:19). Uskon asia on näin yksinkertainen: Jumalan Poika tuli ihmiseksi ja maksoi lunnaat meidän edestämme. Uskon kautta Jeesukseen saamme synnit anteeksi, kaikki synnit.

Tätä ihminen ei helpolla usko. Ei hän itse pystykään sitä uskomaan, vaan Pyhä Henki vaikuttaa sen. Kun ihminen epäilee ja vastustelee, niin Pyhä Henki vakuuttaa meille toistuvasti, että tämä asia on tosi ja uskomisen, vastaanottamisen arvoinen ja että se koskee koko maailmaa, siis sinuakin. Jumalalla on meihin, ei turmion, vaan rauhan ajatukset. Ja jotta me sen uskoisimme, hän tekstissämme osoittaa, ettei syntien anteeksiantamus lepää tyhjän päällä, vaan se on sen teon varassa, jonka Jeesus tuli tekemään meidän edestämme, sen sovituksen varassa, jonka hän suoritti. Tässä on valtava lohdutus. pelastuksemme ei ole meidän heikkojen, syntisten varassa, vaan Jeesuksen kestävän työn varassa, työn, jota ei voi peruuttaa.

2. Jumala on toiminut meidän hyväksemme

Kun kedon paimenten kanssa riennämme Beetlehemiin seimen äärelle, näemme silmillämme tavallisen pienokaisen, jonka ulkonäöstä ei voi tunnistaa häntä Messiaaksi ja käsittää, että tässä on se, josta tekstimme sanoo, että hänen kauttaan Jumala myös on maailman luonut, ja että hän on hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaa koko maailman kaikkeuden voimallisella sanallaan. Tämän totuuden ymmärtämiseksi tarvitaan Jumalan ilmoitus ja usko, joka ottaa sen vastaan. Sen vuoksi joulu on erityisesti lasten ja kaikkien lapsenomaisten juhla. Vakuuttavimmatkaan järjen todistukset eivät näet auta. Vain uskon kautta me voimme sen ymmärtää. Ja siksi meidän on tarpeen tulla lapsiksi sydämissämme ja uskoa se, mitä Jumala sanoo.

Ja Jumala kertoo meille Sanassaan siitä, mitä hän on tehnyt meidän hyväksemme. Hän sanoo: "Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan." (Gal. 4:4-5)

Kiinnitäpä, ystävä, ensiksi huomiosi taivaallisen Isän rakkauteen, siihen, että hän antaa ainoan, rakkaan Poikansa tänne maailmaan, kärsimykseen, alennuksen tilaan ja lopulta ristin kuolemaan, - meidän tähtemme. Raamattu korostaa sitä, millaisten edestä Kristus antoi itsensä alttiiksi. Se sanoo: "Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme." (Room. 5:8) Suuri oli Jumalan rakkaus. Apostoli Johannes sanoo: "Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1 Joh. 4:10)

Kiinnitäpä sitten huomiosi siihen, kuka tuli ihmiseksi eli millainen persoona oli se lapsi, joka alentui tallin seimeen pimeänä jouluyönä ja sitten suoritti niin paljon vaivaa ja kärsimystä vaatineen lunastustyönsä loppuun asti. Hän on Jumala Jumalasta, valkeus Valkeudesta, iankaikkinen Jumalan Poika, jolla on sama kunnia ja kirkkaus kuin Isällä, joka käskee enkeliarmeijoita ja ne tottelevat häntä. Hän on Isän kirkkauden säteily.

Mitä se tarkoittaa? Pieni vertaus on paikallaan. Kun aurinko paistaa lämpimästi kevään puhjetessa, saatamme sanoa: Lähdenpä täältä sisältä aurinkoon. Se ei tarkoita, että lennämme raketilla aurinkoon, vaan sitä, että siirrymme ulkosalle auringon paisteeseen eli säteilyyn. Siten tunnustamme, että auringon säteily on sitä samaa mitä itse aurinkokin. Kun Jumalan Poika on Isänsä kirkkauden säteily, tarkoittaa se, että hänellä on sama kirkkaus ja kunnia kuin Isällä. Hänen valonsa ei ole jotakin eri valoa, vaan Isän valoa. Hän on samaa olemusta Isän kanssa. Hän itse sanoi: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän." Vielä hän on Isän olemuksen kuva. Hänessä siis heijastuu Isän jumalallinen olemus. Jeesus sanoi: "Minä ja Isä olemme yhtä."

Kun luemme tarkasti tekstiämme, huomaamme, että siinä Kristus samaistetaan Jumalan kanssa ja häntä sanotaan Jumalaksi. Esimerkiksi näin: "Ja enkeleistä hän sanoo: 'Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi'; mutta Pojasta: 'Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti'." Siis se lapsi, joka seimessä makasi, varttui, alkoi julkisen toimintansa ja vei päätökseen lunastustyönsä, on tosi Jumala. Hänestä apostoli Johannes sanoo: "Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia." (1 Joh. 5:20-21)

Tunnustamme siis Jeesuksen todellisen jumaluuden. Ja tällä on suuri merkitys lunastuksemme kannalta.

Kristus toimitti puhdistuksen. Jos joku yrittäisi pestä tahriintuneen valkoisen vaatteen pesemättömillä käsillä jonkin likaisen työn jälkeen, ei hän saisi puhdasta. Niin ei myöskään synnin likaama ihminen voi pestä itseään puhtaaksi synneistään. Mutta koska Jeesus on tosi Jumala ja Isän kirkkauden säteily, hän oli puhdas, pyhä, aivan kirkas, ja sellaisia olivat myös hänen tekonsa. Jeesus, koska hän oli tosi Jumala, kykeni toimittamaan täydellisen puhdistuksen meidän hyväksemme. Sen saamme uskolla omistaa, ja niin olemme mekin aivan puhtaat, Jeesuksen puhdistamat. Emme puhdistu omilla teoillamme, vaan uskomalla siihen puhdistukseen, jonka Jeesus valmisti.

Jumala on siis toiminut. Poika teki kaiken, mitä lunastukseemme tarvittiin. Ja Pyhä Henki tuo sen meille armonvälineissä.

3. Jumala saakoon meiltä ylistyksen

Mitä me voimme tehdä? Lunastusta varten ei tarvitse tehdä mitään. Täydelliseen ei voi lisätä. Emmekä pystyisikään mitään tekemään. Lunastuksen saamme omaksemme Pyhän Hengen vaikuttamalla uskolla. Tämäkin on täydellinen lahja. On kuitenkin jotakin, mitä me voimme tehdä ja mitä meidän tuleekin tehdä ja mitä jokainen uskova haluaa tehdä. Kun Jumala on voittanut meidät omaksensa, me haluamme olla hänen, kiittää häntä ja tehdä hänen tahtonsa ansiota tavoittelematta, palkkaa pyytämättä, vain sen tähden, että Jeesus on meille rakas. Haluamme tuoda olkemme hänen seimelleen, puun oksat hänen tielleen ja ylistyksen hänen nimelleen. Kun hän on suuressa armossaan puhdistanut sydämemme anteeksiantamuksen sanalla ja asettunut sinne asumaan, se aivan varmasti on tehnyt meidät uusiksi ihmisiksi. Se vaikuttaa jumalanpelkoa niin, että meidän arvomaailmamme on kristillinen eli Jumalan sanan mukainen. Se panee meidät taistelemaan itsekkyyttämme vastaan ja kuolettamaan sitä. Se tekee uskonveljet ja -sisaret meille rakkaiksi, ja saattaa meidät muistamaan ja toteuttamaan Raamatun sanaa: Meidän ei tule "elää itsellemme mieliksi". Ja: "Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi." (Room. 15:1-2) Tähän kehottaa ja velvoittaa meitä Jeesuksen esikuva ja hänen rakkautensa meihin. Tehkäämme sitä, sillä onhan Jeesus meille rakas.

Amen.

Markku Särelä

Joulupäivänä II vsk:n evankeliumi

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan. Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh. 1:1-14.

Haluamme viettää perinteisen joulun: veisata tuttuja jouluvirsiä, kuulla saarnattavan Jeesus-lapsesta ja itämaan tietäjien tavoin kumartaa häntä. Antakoon Pyhä Henki meille Sanan kirkkautta löytääksemme oikean joulun.

Sanomme virren 14 sanoilla:

      Sua, Vapahtaja rukoilen, Sit' älä multa kiellä:
      Tää ota sydän syntinen Asuaksesi siellä
      Sen valtiaana ainiaan, Niin että murheissani saan
      Sult' avun, lohdutuksen. (VK 1938/1943 14:6)

Voidaksemme viettää perinteistä joulua meidän on tarpeen löytää kedon paimenten joulun olennaiset asiat. Onhan kysymyksessä Kristuksen syntymäjuhla, hänen, josta Jumalan sana sanoo: "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti." (Hebr. 13:8.) Paimenten joulussa oli kysymys juuri tämän henkilön maailmaan tulosta. Enkeli sanoi: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa." (Luuk. 2:10-11.) Joulun suuri ilo sisältyy siis toisaalta siihen persoonaan, joka tuli keskellemme, ja toisaalta siihen työhön, jonka hän teki meidän hyväksemme.

1. Kuka tuli maailmaan?

Saarnatekstimme on apostoli Johanneksen evankeliumista. Johannes kirjoitti evankeliuminsa vanhalla iällään. Historiasta tiedämme, että oli noussut erilaisia hyvin vaarallisia harhoja, jotka koskivat Kristuksen persoonaa. Niiden mukaan Beetlehemin talliin syntyi vain tavallinen ihminen, ei tosi Jumala. Jos Seimen lapsi ei ole tosi Jumala, Herra, koko usko on iankaikkista pelastusta ajatellen aivan turha, sillä koko maailman syntejä ei voi sovittaa pelkkä ihminen.

Apostoli Johannes haluaa säilyttää evankeliumin kaikille ajoille todellisena ilosanomana. Kun hän kirjoittaa evankeliuminsa, hän on viimeinen elossa oleva apostoli, ja hän näkee pyhäksi tehtäväkseen varjella kristikunta oikeassa Jeesuksen tuntemisessa. Hän kirjoittaa 1. kirjeessään: Jeesus Kristus "on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä" (1 Joh. 5:20). Ja heti evankeliuminsa alussa hän kirjoittaa: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt."

Johannes tuo esille selkeästi, kuka Jeesus on. Hän puhuu Jeesuksesta Sanana eli Logoksena. Tätä sanaa käyttivät myös harhaopettajat, mutta Johannes säilyttää tällä sanalla jo Vanhassa testamentissa olevan merkityksen. Sana on persoona, joka on ollut alussa ennen kuin mitään oli luotu. Kaikki, mikä on syntynyt, on syntynyt hänen kauttaan. Tiedemiehet, jotka eivät Jumalaa tunne, pohtivat, mistä maailma on saanut alkunsa; uskovalle se ei ole ongelma. Kaikki on luotu Jumalan Sanalla ja pysyy tämän Sanan varassa voimassa. Ja tästä sanasta apostoli sanoo: "Sana oli Jumala."

Kun vietämme perinteistä joulua, juhlimme Jumalan Pojan maailmaan tuloa. Kirjeissään apostoli Johannes sanoo sitä "lihaan tulemiseksi" (1 Joh. 4:2; 2 Joh. 7). Jumala pysyi Jumalana. Hän ei muuttunut ihmiseksi, vaan hän syntyi ihmiseksi siten, että hän koko ajan pysyi tosi Jumalana. Vapahtajamme Kristus Jeesus on siis samanaikaisesti sekä tosi Jumala että tosi ihminen. Herra otti itseensä todellisen ihmisluonnon neitsyt Mariasta siten, ettei hän omaksunut olemukseensa Marian eikä kenenkään muunkaan ihmisen syntisyyttä. Olihan Herran enkeli sanonut Marialle: "Se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi." (Luuk. 1:35.)

Tätä tapahtumaa kristikunta on viettänyt juhliessaan joulua. Kirkkoisä Ambrosius, joka eli 300-luvulla, veisasi näin:

      Jeesus Kristus meille nyt Neitseestä on syntynyt.
      Ihmiseks on Jumala Tullut tänne taivaasta.
      Isän on hän vertainen, Yhtä iankaikkinen,
      Hallitsee nyt Isänsä Oikealla kädellä. (VK 1938/1943 12:1,6)

Tämän virren saksansi Martti Luther ja suomensi Hemminki Maskulainen. Se on perinteinen, hyvä virsi.

Sillä, että Jumala tuli ihmiseksi, on meille suuri merkitys. Vaikka siihen tapahtumaan ei olisi liittynyt syntisen maailman sovittamista Jumalan kanssa, se olisi jo sinänsä juhlimisen arvoinen ja vertaansa vailla oleva tapahtuma. Apostoli Johannes kuvaa sen merkitystä sanomalla Sanaa valoksi ja elämäksi. Varmasti hänellä on mielessä Vanhan testamentin puhe tästä maailmasta kuoleman varjon maana. Jeesus on pimeän varjon ja kylmän kuoleman vastakohta; hän on valo ja elämä.

Aadamin lankeemuksen jälkeen tässä maailmassa on nyt ensimmäinen ihminen, joka olemukseltaan on valo ja elämä. Sillä koska hän on tosi Jumala, hänessä ei voi olla syntiä eikä kuolemaa. "Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt", sanoo tekstimme Jeesuksesta.

Jotta meillä olisi perinteinen joulu, tuo paimenten, Johanneksen, Ambrosiuksen, Lutherin ja Hemminki Maskulaisen joulu, meidän on tarpeen kysyä:

2. Mitä varten Jeesus tuli?

Tästä tekstimme lausuu: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta."

Hän tuli sitä varten, että meistä tulisi Jumalan lapsia. Lapsi on vanhempiensa huolenpidon kohde. Lapsi on osallinen kaikesta siitä, mitä hänen vanhemmillaan on. Jumalan lapsi on Jumalan silmäterä ja hänen rakkautensa kohde. Jumalan lapsella on omanaan taivasten valtakunta ja autuus. Sitä varten Jeesus tuli, että tämä kaikki olisi ikuisesti meidän omamme. Hän tuli juuri sinua varten.

Kun kirkkoisä Hieronymus noin 1600 vuotta sitten oleskeli Beetlehemissä ja katseli Jeesuksen synnyinpaikkaa, hän mielessään keskusteli Jeesuksen kanssa. Hän sanoi: "Minun täytyy antaa jotakin sinua itseäsi varten tai muuten menehdyn murheeseeni." Tähän Jeesus-lapsi vastasi: "Rakas Hieronymus, kun sinä olet noin antelias, niin tahdon sanoa sinulle, mitä voisit antaa minulle: anna minulle syntisi, paha omatuntosi ja kadotustuomiosi." Hieronymus kysyi: "Mitä sinä niillä teet?" Jeesus-lapsi vastasi: "Tahdon ottaa ne hartioilleni... tahdon kantaa syntisi ja ottaa ne pois." Silloin Hieronymus liikuttui ja sanoi: "Ah, Jeesukseni, rakas lapsonen, kuinka onkaan sydämeni heltynyt! Ajattelin, että sinä tahtoisit minulta jotakin hyvää, mutta päinvastoin sinä tahdot kaikkea sitä, mikä minussa on pahaa. Ota siis vastaan, mikä on minun omaani, ja anna minulle, mikä on sinun omaasi, niin olen vapaa synneistäni ja olen varma siitä, että perin iankaikkisen elämän." (Ks. Luterilainen 1969, s. 316.)

Tätä on perinteinen joulu: onnellinen vaihto. Jeesus tuli maailmaan ja otti päälleen meidän syntimme ja antoi meille oman vanhurskautensa eli syntien anteeksisaamisen. Jeesukselle se merkitsi kärsimyksen alaista elämää ja lopulta ristin kuolemaa. Meille se merkitsi syyllisyydestä ja rangaistuksesta vapauttamista sekä iäistä autuutta. Saamme omistaa Jumalan armon ja uskossa luottaa siihen, että kaikki syntimme ovat Kristuksessa anteeksiannetut.

Ajan myötä evankeliumin kirkkaus hävisi. Ajateltiin, että ihmisen on itse pahasta luopumalla tehtävä itsensä taivaskelpoiseksi. Jotakin avitusta siinä tosin uskottiin Jeesukselta saatavan, mutta perinteinen raamatullinen pelkkä armosta yksin uskon kautta pelastuminen oli pahasti pimentynyt. Silloin Jumala armossaan herätti kirkolleen uskonpuhdistajan, Martti Lutherin. Hän pureutui suurissa hengellisissä taisteluissa pyhän Raamatun sanaan ja löysi sieltä evankeliumin. Taas saarnattiin perinteistä joulua, omattunnot vapautuivat ja löytyi autuuden ilo.

Luther korosti Jeesuksen tekoa ja sitä, että se koski kaikkia, jokaista ihmistä. Hän sanoi: "Kristuksen, ainosyntyisen Pojan, meidän Herramme ja Vapahtajamme vanhurskaus on niin suuri, että se voisi vanhurskauttaa lukemattoman monet maailmat. 'Hän vanhurskauttaa monet', hän sanoo, se tarkoittaa kaikki. Siksi se tulee ymmärtää kaikista sanotuksi, koska hän tarjoaa vanhurskauttaan kaikille, jonka myös saavat ne kaikki, jotka Kristukseen uskovat, tämän sanan mukaan [Mark. 16:16]: 'Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.'" (Jesajan kirjan 53. luvun selitys. Jes. 53:11:n johdosta. Vuodelta 1544. St. L. VI, 720,197.)

Ja vielä: "Jos Kristus itse tuli vikapääksi kaikkiin niihin synteihin, joita me kaikki olemme tehneet, olemme me siis päästetyt kaikista synneistä, emme kuitenkaan itsemme, omien tekojemme tai ansioittemme nojalla, vaan hänen kauttansa." (Gal. 3:13:n johdosta, Galatalaiskirjeen selitys 1957, s. 337. Vuodelta 1531/1535. St. L. IX, 373.)

Tällaisesta opetuksesta löytyy sielulle turva. Kaikkien synnit on jo sovitettu, Kristus on koko maailman Vapahtaja. Hyvä on uskoa häneen, hyvä on yhä uskoa näin perinteisen turvallisesti Jeesukseen. Aivan niin kuin Hemminki Maskulainen 1600-luvun alussa veisasi suomeksi Hieronymuksen virttä, sitä samaa, mitä Luther lauloi omalla kielellään ja josta jo osan kuulimme:

      Ainut Poika Jumalan Tuli tänne vaivahan.
      Synnittä on syntynyt, Syntein tähden kärsinyt.
      Jumala ja ihminen Auttajamme armoinen,
      Rauhan ompi rakkahan, Tuonut luota Jumalan.
      Isän luota lähtenyt, Isän luona taas on nyt.
      Voitti vallat turmion, Taivaan aukaissut hän on.
      (VK 1938/1943 12:3-5)

Amen.

Markku Särelä

Joulupäivänä. III vsk:n evankeliumi

Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: 'Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.' Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: 'Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel', mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä. Matt. 1:18-24.

Tämä evankeliumi on Uuden testamentin alusta. Matteus kirjoitti evankeliuminsa erityisesti juutalaisia silmällä pitäen, kuitenkin siten, että hän laajensi sen koskevan myös pakanoita. Niinpä Matteus tuo ensiksi esiin "Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan syntykirjan" (Matt. 1:1). Aabraham oli juutalaisten kantaisä, ja he uskoivat Messiaan olevan Daavidin pojan.

Kuitenkin nämä samat asiat koskettavat myös meitä pakanasyntyisiäkin, sillä lupauksen mukaan Aabrahamin siemenessä tulevat siunatuiksi kaikki kansat ja ennustettu Daavidin Pojan valtakunta on iankaikkinen taivasten valtakunta, johon kutsutaan myös pakanoita teiltä ja aitovieriltä (Matt. 22:1-14) ja kootaan kaikki uskovat kaikista kansoista ja kaikista kielistä (Matt. 28:18-20). On olemassa vain yksi evankeliumi, se sama kaikille, sama sekä juutalaisille että pakanoille.

1. Kuka on Vapahtaja

Päivän evankeliumin nojalla haluamme ensiksi tutkia lähemmin, kuka se on, josta siinä sanotaan: "Hän on vapahtava kansansa heidän synneistään."

Edellä on lueteltu hänen esi-isänsä Aabrahamista Joosefiin. Ja Joosefista lausutaan: "Joosef, Marian mies, josta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi." (Matt. 1:16). Näin Jeesuksella on äiti, Maria, josta hän syntyi. Hänellä on myös juridinen, laillinen isä, Joosef, jota kautta hän peri oikeuden Daavidin valtaistuimeen. Olihan hänellä se oikeus Jumalana, hänhän sen oikeuden oli Daavidillekin antanut. Mutta tultuaan ihmiseksi ja Daavidin pojaksi, hänellä oli oikeus tähän valtaistuimeen myös ihmisten edessä, Jumalan heille antaman lain mukaan. Tälläkin tavalla Kristus osoitti alentuneensa lain alaiseksi ja tulleensa täyttämään lain.

Näin jo ensi lehdellä Uusi testamentti kuvaa Jeesuksen tosi ihmiseksi, lain alaiseksi syntyneeksi vapahtamaan lain alaiset.

Mutta kun tekstimme sanoo Jeesusta Daavidin pojaksi, se samalla esittää hänet kuninkaana. Matteus kuvaakin evankeliumissaan aivan kuin kirjansa punaisena lankana, että Jeesus on kuningas. Hän kirjoittaa Itämaan tietäjistä, jotka etsivät "äsken syntynyttä juutalaisten kuningasta" (Matt. 2:2). Hän kuvaa Jeesuksen Messias-kuninkaaksi aasilla ratsastamassa Jerusalemiin (Matt. 21:1-11) ja lainaa profeettaa, joka sanoo: "Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeen alaisen aasin varsalla." Hänen evankeliumissaan on Jeesuksen puhe viimeisestä tuomiosta, jonka pitää Kuningas ja joka kutsuu valtakuntaansa Isän siunatut (Matt. 25:34). Ja vielä Matteus kirjoitti suuren joukon Jeesuksen vertauksia, jotka käsittelivät taivasten valtakuntaa. Oli tarpeen teroittaa juutalaisille, että Daavidin valtakunta, joka oli tuleva, oli hengellinen, taivaallinen valtakunta. Se antaa autuaallisen toivon myös meille pakanoille.

Raamattu ei kuitenkaan yhdistä taivasten ikuista valtakuntaa eikä sen kaikkivaltaista kuningasta pelkkään ihmiseen, vaan osoittaa että Daavidin poika on samalla jotakin paljon enemmän. Hän on Immanuel, Jumala meidän kanssamme.

Profeetta Jesaja oli lausunut ennustuksen: "Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel" (Jes. 7:14). Tämä täyttyi Jeesuksen tullessa maailmaan. Jumalan Poika tuli ihmiseksi. Ja niin tuo seimessä uinuva pieni ihmistaimi, jota Maria hoivasi ja Joosef suojasi, oli samalla tosi Jumala.

Jeesuksen jumaluus on iankaikkinen, hänen ihmisyytensä alkoi sikiämisestä. Tällainen jumalihminen on meidän Vapahtajamme. Ihmiselle käsittämätön, turmeltuneelle järjelle kompastus ja loukkauskallio, mutta vapahdusta tarvitsevalle autuuden tuoja, uskovan sielulle ilo ja riemu hänen sydämelleen.

2. Mitä vapahtaminen on ja keitä se koskee

Vapahtaminen on tavallisessa kielessä samaa kuin pelastus; pelastus vaarasta, tervehtyminen sairaudesta, vapautuminen orjuudesta, pelastuminen tuhosta ja kuolemasta. Tekstimme sanoo: "Hän on vapahtava kansansa heidän synneistään." Yhdellä sanalla Raamattu siis kuvaa tässä kaikki ne pahat asiat, joista on tarpeen pelastua. Tuo sana on synti.

Synti on tuonut hirvittävän vaaratilanteen. Ihminen on siis jo synnin turmelema ja joutunut pois Jumalan yhteydestä. Kuitenkin ihmisen tilanne on vaaranalainen siinä suhteessa, että ihminen joutuu iankaikkiseen kadotukseen, ellei hän saa voittoa synnistä. Kristus tuli tuomaan tämän voiton, ja nyt se on jokaisella, joka häneen uskoo. Sinullakin se on jo valmiina Kristuksessa. Kuka tahansa nyt häneen uskoo, hänestä tulee Jumalan lapsi ja hän kääntyy takaisin Jumalan tykö.

Synti toi myös kaikenlaisen pahan maailmaan, myös sairauden, tuon kuoleman oireen. Kun Kristus voitti kuoleman, pääsemme hänessä vapaiksi kaikesta pahasta, ja se toteutuu iankaikkisessa elämässä taivasten valtakunnassa, ei vielä täällä nähtävällä tavalla. Vaikka uskossa panemme pois vanhaa ihmistämme, se kuitenkin seuraa hautaan asti mukana. Mutta meillä on se varma toivo, että usko muuttuu näkemiseksi, ja silloin meillä ei enää ole syntiä, vaan olemme siitä täydellisesti vapaita.

Synti teki meistä orjiaan. Kun synti on Kristuksessa sovitettu ja anteeksi annettu, olemme vapaita synnin kirouksesta ja vapaaksi ostettuja Jumalan armolapsia. Kun Kristus otti orjan muodon, hän vapautti meidät synnin orjuudesta.

Keitä tämä vapahtaminen sitten koskee? Tekstimme lausuu: Hän on vapahtava kansansa heidän synneistään. Tällä se ei halua sanoa, etteikö Jeesuksen sovitustyö koskisi kaikkia ihmisiä, sillä evankeliuminsa lopussa Matteus kirjoittaa lähetyskäskyn, jossa Jeesus käski viemään evankeliumin kaikille kansoille ja muuallakin hän kuvaa taivasten valtakunnan yleisyyttä ja Jumalan kaikkia ihmisiä koskevaa armotahtoa. Kaikille on julistettava, että Jeesus on heidän Vapahtajansa, ja kaikkia on kutsuttava omistamaan joulurauha Jeesuksen nimessä syntien anteeksisaamisessa.

Mutta tekstissämme Raamattu puhuu kansan vapahtamisesta sen vuoksi, että juutalaiset olisivat käsittäneet olevansa syntisiä, siis niitä, jotka tarvitsevat syntisten Vapahtajaa. Johannes lausuu asian näin: "Hän on meidän syntiemme sovitus eikä ainoastaan meidän, vaan koko maailman syntien" (1 Joh. 2:2). Toisaalta Matteus tällä sanalla lohduttaa niitä, jotka tuntevat itsensä syntisiksi, jotta he ymmärtäisivät ja uskoisivat, että heille juuri on Vapahtaja tullut.

Meille tämä merkitsee myös näitä kahta asiaa: syntisyyttämme ja armoa. Jumalan kansa, hänen seurakuntansa, on sellaisten syntisten joukko, joilla on Vapahtaja. Häneen saamme turvata. Täällä ajassa Jumalan kansa ei ole koskaan synnittömien joukko, vaan armahdettujen joukko. Olemme samalla kertaa syntisiä ja vanhurskaita, kuten Luther opetti.

Virrentekijä veisaa:

      Jumalaansa, Auttajaansa seimeen äiti kapaloi.
      Tällaisille syntisille koitti siinä aamunkoi.
      Siitä sulle, siitä mulle joulu taaskin sanan toi.
      Juuri meille, kylmenneille Jeesus avuks tullut on.
      Kiitä, kiitä Herraa siitä. Usko, vaikk' oot mahdoton.
      Nyt on sulla, nyt on mulla Ilojuhla verraton. VK 1938/1943 28:5-6

Ja toisessa virressä:

      Armo kuuluu sulle juuri, sulle, raukka, kurjinkin,
      Vaikka rintaas tuska suuri kaivaa liekein polttavin.
      Kaikkein synnit Jeesus kantoi, kaikkein tähden itsens' antoi
      ristiin, kärsimyksihin. VK 1938/1943 68:5.

Usko siis sinäkin armo omalle kohdallesi, ja ole aivan varma siitä, että Kristuksessa olet saanut kaikki syntisi anteeksi. Älä epäröi. Älä torju evankeliumin kutsua, sillä ilman Vapahtajaa ei ole valoa, ei armoa, ei autuasta iäisyyttä, vaan vain tuomion odotus. Mutta katso, miten suloista, valmista ja täydellistä on kaikki Kristuksessa. Hänessä omatunto löytää levon ja sydän saa joulurauhan.

Amen.

Markku Särelä

Pastori Markku Särelän saarna 25.12.2020

Osa joulupäivän I vsk:n evankeliumista.

Armoa armon ruhtinaalta, rauhaa rauhan ruhtinaalta, Herralta ja Kuninkaalta, Jeesukselta Kristukselta, seimen lapselta.

Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut, ja minkä Herra meille ilmoitti. Luuk. 2:15b.

Vanhaan jouluperinteeseen kuului, jos mahdollista, päästä jouluksi kotiin. Naapureissa ei käyty joulupäivänä, vasta tapanina, niin kuin ei pitkänäperjantainakaan menty kylään. Joulukirkkoon piti päästä. Olosuhteiden muuttuessa tavatkin muuttuvat, esimerkiksi pieni vierailu voi tuoda jouluiloa. Jotakin säilyykin. Beetlehemin kedon paimenten joulu oli erilainen kuin meidän perinteemme tai nykyiset joulunviettotapamme. He olivat lampaitansa kaitsemassa. Siellä luonnon helmassa arkisen työn parissa he saivat yllättäen enkelien ilmoituksen suuresta ilosta, kun koko maailmalle oli syntynyt Vapahtaja. Haluamme noudattaa heidän kutsuansa ja lähteä mukaan etsimään joulua, kun he sanovat:

1. Menkäämme nyt Beetlehemiin, tallin seimeen!

Paimenet uskoivat enkelien ilmoituksen, ja siinä uskossa heillä oli joulu jo kedolla ennen seimelle tuloa. Heillä oli siitä Jumalan oma sana, jonka pyhät enkelit olivat heille taivaasta julistaneet. Se sana kertoi nyt täyttyneen sen, minkä paimenet olivat pyhien Kirjoitusten nojalla uskoneet kerran tapahtuvan. Tätä sanaa he eivät lainkaan epäilleet.

Niinpä he sanovat: "Menkäämme nyt Beetlehemiin!" Olihan enkeli sanonut: "Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa." Ja enkeli jatkoi: "Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."

Pitihän Jeesusta mennä katsomaan, tuota maailmankaikkeuden suurinta ihmettä. Pitihän nyt riemuita Jeesus-lasta ihaillen. Pitihän oppia hänet tuntemaan oikein tarkasti. Niin mekin haluamme rientää yhä uudestaan ja uudestaan sinne, mistä Jeesus löytyy "oppiaksemme tuntemaan hänen rakkautensa" (Ef. 3:19), "sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin" (1 Joh. 4:16) säilyäksemme uskossa ja pitääksemme toivon vahvana loppuun asti (Hebr. 3:6).

Jumalan tiet ovat ihmeelliset. Paimenet kedolla ollessaan saavat ilmoituksen sanan - etsimättä, kysymättä. He saavat neuvot ja ohjeet, miten he sitten löytävät Jeesus-lapsen ja kuinka he pääsevät häneen tarkemmin tutustumaan. Meillekin on ensisanoma tullut toisten tuomana - jo pyhässä kasteessa. Meille on opetettu kristinuskon keskeinen sanoma rippikoulussa. Silti Pyhän Hengen on tarpeen panna meidät etsimään Jeesus-lasta oppiaksemme tuntemaan hänet sellaisena kuin hän on, sellaisena kuin pyhä Raamattu on hänet meille ilmoittanut. Muuten käy niin, että uskon asiat muuntuvat meidän onnettomassa sydämessämme pään tiedoksi ja järkeilyn kohteeksi, kadotamme pääasian ja lopulta menetämme ehkä ulkonaisenkin totuuden kehyksen.

Jeesuksen etsiminen on toki myös mielenkiintoista, mutta nälkäinen sielu ei kysy, mikä on mielenkiintoista, vaan se kysyy: missä on leipää. Paimenet ottavat vaarin noista enkelin määrältään vähäisistä, mutta riittävistä sanoista ja lähtevät Beetlehemiin, 'leipäkaupunkiin', katsomaan lasta, sitä elämän leipää, joka on tullut alas taivaasta (Joh. 6:48-51) tullakseen ravituiksi. He löytävät sieltä yhden lapsen, joka on seimessä ja joka siten täyttää annetun tuntomerkin. Universumin arvokkain aarre on mitä halvimmissa kääreissä. Paimenet tulevat toisten uskovien seuraan, Joosefin ja Marian. He ravitsevat muita ja saavat itsekin ravintoa.

Jeesus löytyy tänäänkin. Hänet löydämme Jumalan sanasta, pyhästä Raamatusta, ja sieltä, missä tätä sanaa julistetaan, sekä sakramenteista. Paimenet eivät menneet Jerusalemiin eivätkä lähteneet Aleksandriaan, Roomaan, Ateenaan tai Intiaan. He eivät menneet kuningasten linnoihin. He eivät menneet filosofien luo eivätkä pakanauskontojen valaistaviksi. He menivät yksinkertaisessa lapsenomaisessa uskossa sinne, minne enkeli heidät ohjasi. Mekin saamme kallisarvoisen neuvon etsiä Jeesusta Sanasta: "Mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessään" (Joh. 20:31).

      Taivaaseen, jos tahdot, katso Raamattuun!
      Jeesus kätkeytyypi Sanaan siunattuun.
      Siihen katsoville armo kirkastuu,
      Joulun salaisuus vain siitä paljastuu.  (Sk 1967 19:4)

Löytäjä kokee löytämisen iloa. Ihmeellisellä tavalla Raamattu avautuu etsijälle, sielu saa ravintoa. Kun pyhien yhteys toimii veljellisenä keskinäisenä lohdutuksena Raamatun vanhat tutut sanat säilyttävät sanomansa, mutta sen ohella ne antavat uusia selkeitä kiinnekohtia taivaan tiellä. Saarnaaja lausuu: "Viisaitten sanat ovat kuin tutkaimet ja kootut lauseet kuin isketyt naulat; ne ovat saman Paimenen antamia." (Saarn. 12:11) Miten lujan kiinnekohdan paimenet saivatkaan enkelin sanasta, johon yhdistyi Jeesuksen näkeminen. Ja meille sanotaan: "Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat." (Joh. 20:29). Paimenet saivat nähdä todistaakseen meille, että nämä asiat ovat todet. Me uskomme nyt heidän ja muiden todistuksen, joka on pyhässä Raamatussa.

Syntinen luontomme etsisi Jeesus-lasta muualta kuin sanasta ja sakramenteista. Se asettaa ulkonaisia ehtoja: täytyy olla tunnetta ja tunnelmaa, järjen ylevyyttä, valtiaitten suosituksia, häikäiseviä ihmeitä, ja erehtyy tykkänään. Jeesusta emme löydä omatekoisella etsimisellä, vaan Pyhän Hengen vaikuttamalla ja ohjaamalla etsinnällä. Jeesus löytyy lapsenomaisessa uskossa, ja sellainen usko löytää syntisten Ystävän.

Haluamme yhtyä paimenten iloon, kun he kutsuvat mukaansa sanoen:

2. "Menkäämme katsomaan sitä, mikä on tapahtunut!"

Kun Vanhan testamentin profeetat ammoin ennustivat Kristuksesta, he puhuivat hänen tulemisestaan ikään kuin jo tapahtuneena tosiasiana. Niinpä esimerkiksi profeetta Jesaja lausuu: "Sillä lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu" (Jes. 9:5). Vanhat heprean kieliopin tekijät, etevät kielimiehet, kuten Gesenius, nimittivät tätä profeetalliseksi perfektiksi. He opettivat, että oli kysymys tulevasta tapahtumasta. Jumala näki hyväksi ilmoittaa asian sillä tavalla, koska sen, mitä hän sanoi, täytyi tapahtua. Asia oli jo silloin ilmoitettaessa yhtä varma kuin jos se olisi jo tapahtunut. Uudemmat teologit ovat luopuneet tästä selitystavasta ja opettavat, että tuossa Jesajan ennustuksessa olisikin kysymyksessä joku hänen oman aikansa lapsi. He erehtyvät.

Ennustuksen toteutuminen oli varma. Se tapahtui Jeesus-lapsen syntyessä. Ja paimenet iloissaan sanoivat toisillensa: Menkäämme katsomaan sitä mikä on tapahtunut! Sitä, mikä on tapahtunut!

Oman aikamme epäuskoiset teologit sanovat, ettei mitään tällaista ole koskaan tapahtunutkaan. He kieltävät Jeesuksen neitseellisen syntymisen ja hänen jumaluutensa. Silloin heillä ei myöskään ole joulua sydämessä. Jumalan sanan mukaan Jeesuksen, Jumalan Pojan syntymä ihmiseksi "on tapahtunut". Se on fakta.

Se, että uskomme sen tapahtuneeksi, faktaksi, ei vielä tee meistä autuaita. On tarpeen samalla uskoa, että tämä Jeesus on syntiemme sovittaja ja turvata hänen tuomaansa pelastukseen. Mutta jos emme usko Jumalan Pojan ihmiseksi tuloa, josta Raamattu puhuu, ei meillä ole myöskään syntien anteeksisaamista, vaikka kuinka sanoisimme siihen uskovamme, sillä pelastusta ei ole missään muussa nimessä kuin siinä Jeesuksessa, jonka Raamattu meille ilmoittaa (Apt. 4:12). Emme saa itse luoda itsellemme mieluista Messiasta.

Fakta on myös se, että lunastuksemme ei jäänyt keskeneräiseksi, vaan Kristus oli "kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti" (Fil. 2:9), niin että hän kuollessaan saattoi sanoa: "Se on täytetty." Niinpä usko turvaa kokonaiseen, eheään Jeesuksen ansioon. Hänen lunastustyönsä oli vailla puutteita, täydellinen alusta loppuun asti. Riemuiten saamme sanoa: "On tapahtunut" ja "Se on täytetty."

Lopuksi haluamme vielä noudattaa paimenten kutsua, kun he sanovat:

3. "Menkäämme katsomaan sitä, minkä Herra meille ilmoitti!"

Jo edellä puhuin siitä, että enkelien ilmoitus oli sanoma taivaasta, Herran sana. Mutta katsokaamme vielä tätä asiaa lähemmin. Eikö ole suurta ihmettä ja rakkautta, että Herra nöyrtyy puhumaan meille syntisille tällä tavalla. Herra lähestyy meitä ilosanomalla, ja lohduttaa meitä. Yön pimeyteen ja koleuteen kiirii Jumalan sana: "Älkää peljätkö, minä ilmoitan teille suuren ilon. Teille on syntynyt Vapahtaja."

Onko sydämessäsi ehkä pahan omantunnon tuomaa kalvavaa piinaa? Onko siellä tuskaista epätietoisuutta ja epävarmuutta? Kyseletkö: Onko minulle armoa? Onko minulle paluuta Jumalan tykö? Saanko minä, näin suuri syntinen, uskoa? Saanko tarttua kiinni jouluevankeliumin lohdutukseen? Kysellessäsi, kuule paimenten kehotusta: "Menkäämme katsomaan sitä, minkä Herra meille ilmoitti." Mitä Herra on puhunut, se on tärkeätä ja se on totta ja varmaa.

Meille ihmisille tämä on ilmoitettu. Juuri sinulle. Sillä Jumala, meidän Vapahtajamme, tahtoo, kuten Raamattu nimenomaan sanoo, "että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden" (1 Tim. 2:4).

Paimenet todistavat, että Herra on tämän ilmoittanut meille. Tätä ei ole kirjoitettu heidän tähtensä, vaan meidän tähtemme, että mekin omistaisimme saman armon. Virressä sanotaan:

      Armo kuuluu sulle juuri, Sulle raukka kurjinkin.
      Vaikka rintaas tuska suurin Kalvaa liekein polttavin.
      Kaikkein synnit Jeesus kantoi, Kaikkein tähden itsens antoi
      Ristiin, kärsimyksihin. VK 1938/1943 68:5

Miten iloista onkaan uskoa omalle sydämelle joulun riemuviesti! Miten lämmittävää ja rohkaisevaa havaita toistenkin siihen tunnustautuvan!

      Oi sanan rakkautta: Hän ottaa miehuuden.
      Näin etsii kadonneita ja rientää korpehen.
      En voi mä kyllin kiittää. Hän löysi minutkin.
      Kun armo vielä riittää, ken jäisi syntihin. SK 1967 17:2-3.

Kun olet saanut armon uskolla omistaa Jeesuksen Vapahtajanasi, joulu on sinunkin sydämessäsi. Silloin tunnustamme: Olen löytänyt Jeesuksen, olen löytänyt joulun. Joulu on siellä, missä Jeesus on.

"Toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo, Pyhän Hengen voiman kautta." (Room. 15:13). Amen.

Markku Särelä

Joulupäivänä. I vsk:n evankeliumi

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti." Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. Luuk. 2:1-20.

1. Jouluevankeliumi vahvistaa Raamatun totuuden: "Emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta", 2 Kor. 13:8.

Kun Aadam, ensimmäinen ihminen, lankesi Jumalan yhteydestä ja veti päälleen kuoleman kirouksen, Jumala paljasti paratiisissa iankaikkisen pelastussuunnitelmansa: Vaimon siemen polkee rikki käärmeen pään, 1 Moos. 3:15. Siitä lähtien perkele teki kaikkensa, ettei Jumalan suunnitelma olisi koskaan toteutunut.

Siitä asti kun Vapahtajamme voitollisen ylösnousemuksensa jälkeen antoi käskyn saarnata evankeliumia kaikille luoduille, perkele on tehnyt kaikkensa, etteivät Jumalan valitut tulisi iankaikkiseen autuuteen.

Rauhanruhtinas oli meille luvattu, Rauhanruhtinas syntyi, hän, josta Raamattu sanoo: "Hän on meidän rauhamme", Ef.2:14. Ja silti hän itse joutui sanomaan: "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan", Matt. 10:34.

Vanhan liiton aikana kiusaaja pyrki tuhoamaan Vapahtajan esi-isät, ettei Jumalan lupaus voisi käydä toteen. Sitä oli Eesaun viha siunauksen saanutta veljeään Jaakobia kohtaan, sitä olivat ympäristökansojen sodat Israelia vastaan, sitä Herodeksen toimittaman Beetlehemin lasten murha.

Uuden liiton aikana kiusaaja on kylvänyt omaa teko-oppiaan puhtaaseen armon evankeliumiin, pyrkinyt viemään luottamuksen kirjoitettuun Jumalan sanaan, kylvänyt eripuraisuutta, nostattanut lihallista mieltä, vainonnut Herran seurakuntaa milloin avoimen julmasti, milloin peitetysti ja salakavalasti.

Profeetta Elia suri, että hän olisi jäänyt yksin jäljelle. Paavali oli välistä lähes yksin Rooman maailmanvallan edessä, lähes yksin puolustivat totuutta esimerkiksi Athanasios ja Luther. Miten mitätön on oma kirkkomme, miten heikkoja ihmisiä me olemme ja miten ankarien taistelujen läpi meidän on käytävä.

Me kuitenkin puhkeamme ylistykseen Raamatun sanoilla: "Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!... Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti. Amen." Room. 11:33,36.

Tässä taistelussa elää Jumalan kansa, jolla on rauha sydämessään ja joka rukoilee vihollisilleenkin hyvää ja erityisesti kääntymyksen armoa. Jouluevankeliumi vahvistaa uskoamme ja lujittaa meitä siinä totuudessa, että "kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut", Room. 8:28.

Luvattu Vapahtaja syntyi kirjoitusten mukaan. Hän on Aabrahamin siementä ja Daavidin kuningashuoneen laillinen perijä. Hänen synnyinkaupunkinsa on Beetlehem. "Kun aika oli täyttynyt, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan", Gal. 4:4. Kaikki tapahtui niin kuin oli kirjoitettu, niin kuin Jumala oli luvannut, vieläpä täsmällisesti Jumalan määräämänä aikana.

Tätä palveli Rooman maailmanvalta verollepanoineen ja suuren keisarin Augustuksen käsky. Sitä palveli ihmisten ahneus ja tylyys, kun köyhälle Marialle ja Joosefille ei löytynyt tallia parempaa majapaikkaa ja Jeesus oli pantava seimeen. Sitä palvelivat eläimet, jotka lämmöllään pitivät loitolla koleutta. Sitä olivat palvelleet ne monet sukupolvet, maat, kansat, sotilaat ja sodat, joiden avulla Rooman maailmanmahti oli luotu. Jumala käänsi pahankin palvelemaan tarkoituksiaan, niin että loppujen lopuksi kiusaajankin pahoine elkeineen täytyi palvella Kristusta ja hänen valtakuntaansa. Kristus syntyi, suoritti lunastustyönsä ja kun hän kuoli, hän kuolemansa kautta kukisti sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen. Hebr. 2:14.

Evankeliumimme tekee keisareista renkejä ja vihollisjoukoista selustavoimia. Se tapahtuu kuitenkin siten, että Kristus maan päällä ollessaan oli esivallalle kuuliainen kuten hänen uskovansakin ovat, ja niin, ettei pahaa sanota hyväksi, niin, ettei syntiä palkita, niin että paha saa ansaitun palkkansa ja rangaistuksensa, ja Jumalalle yksin tulee kunnia. Se ei kuitenkaan merkitse, että kaikesta voisimme sanoa: niin oli Jumalan tahto, vaan joudumme sanomaan: "Sen on vihamies tehnyt" (Matt. 13:28). Kristityt eivät ole fatalisteja, vaan rukoilemme: "Tapahtukoon sinun tahtosi."

Evankeliumi saarnataan sittenkin kaikessa maailmassa. Jumalan valitut kootaan kaikista ilmansuunnista ja hänen seurakuntansa ilmestyy viimeisenä päivänä kirkkaudessa täysilukuisena. Kristukseen uskovina meillä on lupa ja uskon rohkeus lukea itsemme siihen joukkoon. Jumalan antamin voimin haluamme myös toimia ahkerasti - ei totuutta vastaan - vaan totuuden puolesta.

2. Jouluevankeliumi vahvistaa Raamatun totuuden: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä", Joh. 3:16.

Keisari antoi käskyn: "Kaikki maailma oli verolle pantava." Enkeli ilmoitti "suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle". Keisarin käsky organisoi maailmanvallan. Niin suurten kaupunkien kuin pientenkin kylien asukkaat rikkaista köyhiin ilmoittautuivat verotusta varten. Pakko ajoi liikkeelle.

Herran enkeli seisoi paimenten edessä ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään. Paimenet pelästyivät suuresti. Mutta Herran enkeli sanoi: "Älkää pelätkö, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tullut kaikelle kansalle: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."

Ei uhkauksia, ei vaatimuksia, ei edes määräystä mennä Jeesusta katsomaan.

Ei ensiksi maan mahtaville, vaan tavallisille ihmisille heidän arkisessa työssään, lammaspaimenille kedolla.

Ja kuitenkin se oli suuri ilosanoma, joka oli tuleva kaikelle kansalle. Aikanaan Jeesus valitsi 12 apostolia Hyvän Paimenen alipaimeniksi viemään evankeliumi kaikkeen maailmaan. Jos ei olisi ihmisten tekemiä esteitä, evankeliumi leviäisi nopeasti. Jos olisi 5 kristittyä ja jokainen heistä veisi evankeliumin vuodessa 20 muulle, ja nämä taas kukin kahdellekymmenelle jne., kuinka kauan kestäisi viedä evankeliumi nykyisen maailman noin 6 miljardille ihmiselle? Vain 7 vuotta. Jumala on tarkoittanut evankeliumin jokaiselle ihmiselle.

Herran kirkkaus loisti enkelin ympärillä. On kuin evankeliumista tulisi kirkas valo, joka on suunnattu sinua kohti, sinun sydämeesi. Se ei ole kuin salaman valo pimeydessä, joka hetkeksi valaisee maaston, mutta samalla sokaisee, niin että sen jälkeen on vaikea nähdä. Vaan se on valo, joka etsii sinut miljardeista maailman ihmisistä ja suuntautuu sinun sydämeesi, puhuu juuri sinulle. Salama tekee vaikutuksen tuhoavalla voimallaan ja sitä seuraavalla jyrinällä. Joulun evankeliumin valo tulee lämpimänä, hiljaisena, toivoa herättävänä pelästyneelle omalletunnolle ja sanoo: "Älä pelkää. Sinulle on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa."

Salaman leimauksessa näkyvät meidän syntisten kasvojemme juonteet, evankeliumin valossa näkyy seimen lapsi, syntisten Vapahtaja, Jumalan Karitsa, joka uhrasi itsensä meidän edestämme. Siinä näkyvät hänen haavansa, joiden kautta me olemme parannetut. Se julistaa: Syntinen, tässä on sinulle valo, tässä on sinulle armo, tässä on sinulle elämä, tässä on sinulle autuus. Se kirkastaa maailman Vapahtajan sinun omaksi Vapahtajaksesi. Se kirkastaa sen rakkauden, jolla Jumala on maailmaa rakastanut, rakkaudeksi, jolla hän on sinua rakastanut, rakkaudeksi, ettei yksikään, siis, ettet sinäkään hukkuisi, vaan että sinulla olisi iankaikkinen elämä.

3. Jouluevankeliumi vahvistaa Raamatun totuuden: "Rakkaus on Jumalasta", 1 Joh. 4:7.

Paimenet olivat kuulleet evankeliumin omille sydämilleen ja uskoneet sen. Nyt he rakastivat Jeesusta ja hänen evankeliumiansa. Asiasta piti saada lisää tietoa. Omasta halustaan kenenkään pakottamatta he lähtivät katsomaan Jeesusta ja menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Olihan se ainutlaatuinen kokemus, nähdä itse Herra. Tosin ilman Jumalan sanaa näky ei olisi antanut heille mitään sen kummempaa kuin jos siinä olisi ollut kuka tahansa pieni vauva. Niinpä paimenista sanotaan: "He ilmoittivat sen sanan, joka oli puhuttu tästä lapsesta."

Kun Jumala sytyttää rakkauden sydämiimme Jeesusta kohtaan, se virittää rakkauden Jumalan sanaan. Etsimme siitä syntisten ystävää. Paimenet puhuivat läsnäoleville ihmeellisiä lohdutuksen sanoja. Kuulijat ihmettelivät, "mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä". Tuskin paimenilla oli muuta vietävää seimelle kuin enkelien julistama Jumalan sana. Mutta siinä sanassa olikin itse Vapahtaja läsnä ja uskolla omistettavissa. Vaikka hän makasi seimessä, ei kukaan voinut häntä siitä silmillään omistaa sydämeensä, vaan siihen tarvittiin Jumalan sana.

Jumalan lapsi osoittaa mielellään rakkautta Jumalan kymmenen käskyn mukaan elämän eri aloilla lähimmäistä kohtaan. Siihen Jumalan armo antaa meille uskon myötä halua ja voimaa. Ja ennen kaikkea se antaa halun jakaa evankeliumi kaikkien kanssa. Evankeliumi on pääoma, joka jaettaessa ei vähene, vaan kasvaa.

Niin sanomme tänä jouluna: Sinä, iankaikkinen rakkaus, kiitetty olkoon nimesi, että olet minuakin rakastanut ja vetänyt minua puoleesi armosta. Anna sinä armosi myötä minullekin rakkaus sinuun, sinun sanaasi ja lähimmäisiini. Amen.

"Amen. Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen."

Markku Särelä

Pastori Dani Puolimatkan saarna joulukirkossa 25.12.2015 Siitamajalla

Luuk. 2:1–20Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti". Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

Paavi Franciscus sanoi eräässä saarnassaan juuri ennen adventin aikaa, että joulu on pelkkää teeskentelyä. Ihmiskunta ei ole ymmärtänyt joulun sanomaa, koska se lietsoo sotaa. Maassa ei vallitse rauha, vaikka joulussa pitäisi olla siitä kyse. Monissa uutisissa sanottiin, että paavi vaati joulun perumista, mutta kyllä Roomassa taidetaan silti joulua viettää. Tänään Vapahtajamme syntymäjuhlana on kuitenkin aiheellista kysyä, onko meidän syytä viettää rauhan juhlaa, kun maailma on sellainen kuin se on.

Maassa ei ole rauhaa

Kulunut vuosi on ollut murheellinen. Erityisesti Lähi-itä on kuohunut, kun Syyriaan ei ole tullut rauhaa ja Islamilainen valtio on jatkanut ”pyhää” sotaansa. Lukuisat siviilit niin Euroopassa kuin muuallakin ovat joutuneet veritekojen ja muiden hirmutöiden uhreiksi. Hallitsemattomat turvapaikanhakijavirrat ovat syöksyneet Eurooppaan. Kansat jakaantuvat leireihin ja turvattomuus lisääntyy. Ukrainan kriisin tähden myös Venäjä koetaan arvaamattomaksi. Kurjuutta lisää heikko taloudellinen tilanne ja tulevaisuuden yleinen epävarmuus. Vanhat ongelmat ovat myös pysyneet ja jopa pahentuneet. Elämän halveksunta jatkuu edelleen. Abortteja tehdään yksin Suomessa noin 10 000 vuodessa ja eduskunta vieläpä torjui omantunnon vapauden niiltä terveydenhuollon ammattilaisilta, jotka eivät haluaisi niitä suorittaa. On käynyt myös selväksi, että eutanasia on tekemässä tuloaan Suomeen, kunhan kansa totutetaan siihen.

Kuulostaa synkältä, mutta tilanne on paljon pahempi. Maalliset ahdistuksethan ovat pientä verrattuna siihen, millaisessa hengellisessä pimeydessä joudumme elämään. Tässä voisi luetella pitkän listan jumalattomien kirkonmiesten ja uskonnollisten opettajien lausumia, mutta ne ovat vain jäävuoren huippu. Länsi on läpeensä maallistunut. Oikean Jumalan kieltäminen on johtanut nautinnonhakuiseen elämään. Kun totuutta ei tunnusteta, ainoaksi totuudeksi jää yksilön oikeus nautintoon, kunhan se ei näennäisesti vahingoita toisia. Silmät tosin halutaan peittää siltä, millaista tuhoa meidän materiaalikeskeinen elämäntapamme aiheuttaa varsinkin kolmannessa maailmassa! Kasvamme tällaiseen kurjuuteen: nuorille ja lapsille syötetään pienestä saakka itsekeskeistä kulttuuria, joka ruokkii ihmisen luontaista välinpitämättömyyttä muista. Tämä kasvatus välittyy salakavalasti nuorten pariin muun muassa suurta suosiota nauttivien muusikoiden ja elokuvatähtien kautta. Kristillisten juurien häpeäminen johtaa samalle myös sekä Islamin voittokulkuun että uususkonnollisuuden menestykseen.

On siis tunnustettava, että puhe rauhasta kuulostaa hullunkuriselta. Kun niin maallinen kuin hengellinenkin sota vaikuttaa raivoavan, miten meillä voi olla kanttia puhua joulurauhasta?

Rauha oli luvattu, mutta profetia ei näyttänyt toteutuvan

Kun enkelit julistivat rauhaa, Raamattunsa tuntevat juutalaiset tiesivät, mihin tuo julistus viittasi. Profeetta Jesaja oli ennustanut rauhan valtakunnan tulemisen: ”Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side. Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren. Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.” (Jes. 11:1–10).

Tuhatvuotisopin kannattajat ymmärtävät tällaiset kuvaukset samansuuntaisesti kuin Franciscus joulurauhan. Kummatkin ajattelevat, että todellinen rauha on maallista rauhaa. Kun menemme nyt Beetlehemiin, emme kuitenkaan näe siellä suurta ulkoista rauhaa. On pieni poika, joka joutuu nukkumaan seimessä, kun hänelle ei ole muuta paikkaa. On ahdistunut nuori nainen, joka on saanut lapsen, joka ei ole hänen miehensä. On mies, joka joutuu kantamaan häpeää siitä, että hän ei ole vakavasti otettava, kun ei hylännyt kihlattuaan. Ei vaikuttanut myöskään olevan rauhaa maassa, kun tämä perhe joutui pian lähtemään maanpakoon Herodeksen päätettyä surmauttaa kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset maassaan. Enkelien julistus ei kuulosta kummalta ainoastaan tänään, vaan se oli sitä kyllä jo heti Jeesuksen synnyttyäkin.

Jesaja puhuu profetiassaan kuitenkin rauhasta, joka olisi Messiaan syntymän seurausta. Alkaahan kaikenpuolista rauhaa kuvaava katkelma ennustamalla Messiaan syntymän: ”Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa”. Tekstin hämäryys poistuu, kun huomioimme, että Jesajan profetia on näkyteksti. Sitä ei tule ottaa kirjaimellisesti, vaan se maallisia kuvia käyttäen opettaa jotain suurempaa. Se puhuu rauhasta, mutta tämä rauha ei ole maallista rauhaa. Tämä rauha on se rauha, jota enkelit julistivat ja jota myös Vapahtaja julisti opetuslapsilleen ilmestyttyään heille ylösnousemuksensa jälkeen.

Rauha maassa ja taivaassa

Tämäkin rauha kuulostaa kummalliselta, koska syntiinlankeemuksen seurauksena ja myös omien syntiemme tähden olemme ansainneet Jumalan vihan. Raamattu sanoo: ”Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa.” (Room. 1:18). Tosin monet väärät profeetat vielä nykyäänkin uskottelevat, ettei ihmiskunnalla ole mitään hätää. He julistavat valheellista rauhaa sanoen: ”Rauha! Rauha!”, vaikka rauhaa ei ole. He uskottelevat, että Jumala ei ole vanhurskas tuomari. He selittelevät synnin pois järkeilemällä, miksi synnintekeminen on perusteltua. He vieläpä uskottelevat, että olisi pikkumaista, jos Jumala ei antaisi tekemiemme pahojen tekojen vain olla.

Raamatun Jumala on kuitenkin hyvä. Hän on itse hyvyys. Siksi hän tuomitsee. Onhan hyvä asia tuomita pahuus. Tuomitsematta jättäminen kertoisi välinpitämättömyydestä. Kova tuomitseminen viestii taas sitä, että Jumala välittää syvästi luomakunnastaan. Ongelma vain meidän kannaltamme on siinä, että vaikka osaamme hienosti kauhistella maailman pahuutta, myös me itse olemme pahoja. Olemme perisyntisiä ja vielä tekosynneillämmekin antaneet Jumalalle tuhansittain perusteita tuomita meidät aivan oikeutetusti helvettiin.

Mutta nyt Beetlehemissä enkelit kuitenkin julistavat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” Jos tämä on outo sana nykyisen maailman tilanteen valossa, on se myös outo sen valossa, millaisia me olemme. Enkelit eivät julista maallista rauhaa. Sen ymmärrämme. Mutta miten he voivat julistaa taivaallista rauhaa? Vastaus kysymykseen löytyy Seimen lapsesta. Jumalan Poika tuli taivaasta luoksemme, jotta me pääsisimme lapsen asemaan. Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen voisi tulla osalliseksi Jumalan armosta. Kirkkauden Herra otti orjan muodon, jotta hän voisi kärsiä rangaistuksen, jonka me, jotka olimme synnin orjia, olemme ansainneet.

Hän sikisi puhtaasti ja syntyi pyhästi. Näin hän pyhitti meidän elämämme saastaisen alun. Hän varttui viisaudessa, iässä ja armossa eikä rikkonut Jumalan tahtoa vastaan. Hän oli kuuliainen hamaan ristinkuolemaan asti ja niin hän sai aikaan rauhan Jumalan ja syntisten ihmiskunnan välille. Hän sai aikaan rauhan, kun Golgatalla käytiin ratkaiseva taistelu Jumalan Pojan ja kaikkien pahan valtojen välillä. Perkele joukkoineen hävisi sodan, kun synnit tulivat sovitetuiksi. Vieläkin hän tosin räyhää, mutta hän on jo hävinnyt.

Tästä Jumalan Pojan ansaitsemasta rauhasta enkelit ylistivät Jumalaa kunniallaan. Siitä Jesaja profetoi. Ja tämä rauha voi olla sinunkin omasi, kun tunnustat syntisi ja luotat siihen, että Jeesuksen tähden Isän sydämessä on nyt armo iäinen sinua varten. Raamattu sanoo Jeesuksesta, että ”hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä (Kol. 1:20–22).

Kuka voi nyt sanoa, ettei meillä olisi syytä juhlaan! Kuka voi sanoa, että joulu on teeskentelyä! Kuka muu kuin epäuskoinen voi väittää, ettei maassa olisi rauhaa, kun Jumalan Pojan veri julistaa sulaa syntien anteeksiantamusta ja Jumalan vihan lakkaamista! Maassa on rauha. Niin syvä rauha, että se on aivan uskomatonta. Tämä rauha leviää, kun evankeliumia julistetaan. Se leviää, kun Pyhä Henki taivuttaa sydämet uskomaan Jumalan Poikaan. Epäuskoinen ei tästä rauhasta hyödy, mutta me saamme tänä ulkoisesti rauhattomana aikanakin uskossa rientää Beetlehemiin seimen äärelle katsomaan suloista Jeesus-lasta ja sydämissämme yhtyä enkelikuoron lauluun: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” sillä totisesti meille on syntynyt Vapahtaja.

Tässä joulurauhassa saamme viettää tämänkin joulunaikamme. Älkäämme viettäkö sitä kauhistellen maailman pahuutta ja menehtyen murheeseen, vaan kehottakaamme muitakin Beetlehemiin seimen äärelle! Siellä on maailman pelastus seimessä. Siellä on hän, joka ei hylännyt langennutta ihmiskuntaa, vaan tuli kuolemaan tämän ruman, syntisen ja pahan maailman edessä. Siellä on hän, joka on sinun rauhasi – ainoa, joka voi antaa pysyvän omantunnon rauhan meille paljon rikkoneille.

Pastori Vesa Hautalan saarna 25.12. Siitamajalla

Joulupäivänä 2. vsk epistolateksti (toinen saarna).

Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"; ja taas: "Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani"? Ja siitä, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan, hän sanoo: "Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit." Ja enkeleistä hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi"; mutta Pojasta: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi." Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja; ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate, ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu.  Hebr. 1:1-12.

Miten voimme viettää oikeata joulua? Kuinka ihmismieli voidaan kiinnittää siihen, mikä on tärkeintä? Onko olemassa jotakin keinoa, jolla huomiomme voitaisiin siirtää ulkonaisesta kapaloiden tuijottamisesta itse persoonaan, Jeesukseen, ja hänen työnsä tutkimiseen? Mikä olisi sellainen voima, joka saisi meidät joulun todellisuuden tasalle? Se todellisuus ei ole vielä siinä, että tiedämme ja tunnustamme tosiksi Raamatun kertomukset joulusta, vaan siinä, että sen lisäksi Jeesus on meidän oma Vapahtajamme ja asuu sydämissämme uskon kautta. Sellaista joulua jokainen tarvitsee, vaikka ihminen ei osaa sitä luonnostaan kaivata tai toivoa. Ja mekin, jotka tosin jo Jumalan armosta uskomme ja joilla siis Jeesus on vanhurskautena, saatamme olla heikkoja uskossamme, niin että joulun viettomme pakkaa olemaan pinnallista. Siksi vakavissamme kysymme: Miten voimme viettää oikeata joulua, ja miten joulumme voisi olla jatkuvaa?

Jumalan kiitos, tällaisiin kysymyksiin on vastaus. Se löytyy tekstistämme, jossa sanotaan: "Jumala on puhunut." Emme ole erehtyväisten ihmisajatusten johdatettavina, vaan sanassaan pysyvän, luotettavan, totuudellisen Majesteetin edessä, joka rakkaudessaan puhuu meille siitä, mistä oikea joulu löytyy.

1. Jumala on ilmoittanut, että hänen Poikansa tuli ihmiseksi

Pyhä Raamattu ilmoittaa meille, ettei Jeesuksen syntymä ollut tavanomainen. Se oli poikkeava kahdessa suhteessa. Ensiksikin siinä, kenestä Jeesus syntyi ja toiseksi siinä, kuka syntyi. Vapahtajamme syntyi Jumalan erityisen asioihin puuttumisen johdosta neitsyt Mariasta Pyhän Hengen voimasta ja omaksui siten synnittömän ihmisluonnon. Jos tämä seikka on ymmärryksemme yläpuolella, vielä enemmän sitä on se, että tämä Jeesus lapsi on iankaikkinen Jumala. Tekstimme lausuu hänestä: "Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla..."

Kristus on Jumalan "kirkkauden säteily". Jumala on kirkkaus, häikäisevä valo, jota ihminen ei kestä nähdä. Tämä kirkkaus synnyttää säteitä, ja nämä säteet ovat aivan sitä samaa valoa kuin alkulähdekin. Samoin ovat Isä ja Poika samaa jumaluutta, samaa jumalallista majesteettia. Kun Jumala sanoo: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"; ja taas: "Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani"?, on kysymyksessä Jumalan "tänä päivänä", iankaikkisuus, jolla ei ole alkua eikä loppua.

Kristus on myös Jumalan "olemuksen kuva". Paratiisissa ihminen oli ennen lankeemusta Jumalan kuva heijastaen hänen ominaisuuksiaan, kuten pyhyyttä ja vanhurskautta. Jumalan Poika on siinä erilainen, että hän ei ole vain kuva Jumalan ominaisuuksista, vaan Jumalan olemuksen kuva. Hän on, kuten kristikunta tunnustaa, yhtä ja samaa jumalallista olemusta Isän ja Pyhän Hengen kanssa.

Tätä kaikkea Kristus oli silloin, kun hän syntyi Beetlehemin seimessä ja kun hän sen jälkeen vaelsi Israelin kaupunkeja, julisti evankeliumia ja silloinkin, kun orjantappurakruunu painettiin hänen päähänsä ja kun hän antoi henkensä. Hän ei missään alennuksensa vaiheessa lakannut olemasta tosi Jumala.

Löytää todellinen joulu on samaa kuin saada uskoa, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi, ja että hän tuli, ei itsensä tähden, vaan meidän tähtemme. Hänen kauttansa maailma on luotu. Voimakkaalla sanallaan, sanallaan, jossa on hänen jumalallinen voimansa, hän ylläpitää maailmankaikkeuden kaikkine yksityiskohtineen, sinutkin. Sitä tarkoittaa tekstimme sana: "Hän kantaa kaiken voimansa sanalla."

Jumala on antanut pyhille enkeleilleen tehtäväksi maailman hallinnan ja meidän kaitselmuksemme. Enkelit ovat suuria, väkeviä ruhtinaita, osa Jumalan näkymätöntä maailmaa, mutta eivät verrattavissa Poikaan. Sillä kun Poika ilmestyy viimeisenä päivänä, hänestä sanotaan: "Kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit."

Jos on jo valtava ero syntisellä ihmisellä ja pyhällä enkelillä, vielä suurempi ero on Jumalan ainosyntyisellä Pojalla ja hänen luomillaan enkeleillä.

Etsiessäsi joulua ja löytääksesi sen kuule siis, kun Jumala puhuu ja ilmoittaa sinulle: Seimessä makaava lapsi on Jumala meidän kanssamme, Immanuel.

2. Jumala on ilmoittanut, että hänen Poikansa alensi itsensä meidän lunastuksemme tähden

Kun Jumalan Poika makasi seimessä pienenä ihmistaimena, hänessä ei voinut nähdä mitään muista lapsukaisista poikkeavaa. Hänen päänsä päällä ei ollut sädekehää. Hän tunsi kylmää ja nälkää niin kuin muutkin lapset. Maria hoiti häntä niin kuin muutkin äidit hoitavat omia lapsiaan. Jeesus lapsi varttui iän mukana ja kulki niiden kehitysvaiheiden läpi, jotka ovat ominaisia ihmiselle, kun lapsesta tulee aikuinen. Ainoa ero tässä oli se, että Jeesus oli synnitön. Tämä kaikki kertoo siitä, että Jumalan Poika tuli todelliseksi ihmiseksi.

Jeesuksen elämä ei ollut kuitenkaan tavanomaisen ihmisen elämää, vaan se oli vainotun, halveksitun ja hyljätyn ihmisen elämää.

Kun vertaamme näitä kahta asiaa, Kristuksen jumaluutta ja hänen vainonalaista elämänosaansa, olemme tekemisissä paradoksin, vastakohtien kanssa. Miksi oli näin?

Jos Raamattu olisi ihmisten keksimä, se varmasti sisältäisi toisenlaisen sanoman ja tasoittelisi niitä vaikeuksia, joita se sanomallaan tuo ihmisjärjelle. Mutta kun se on Jumalan Sana ja kun Jumala on puhunut, se ei pyri hyväksi kaveriksi meidän filosofoivan järkemme kanssa, vaan julistaa aina: Näin sanoo Herra. Tähän ihmisen on tyytyminen. Jos Jumalan evankeliumi ei kelpaa, hänellä ei ole sinulle toista evankeliumia. Todellinen joulu ei löydy inhimillisen järkeilyn kautta, vaan Jumala tuo sen sanallaan.

Katso paimenten ketoa. Yllättäen enkeli ilmestyy, varottamatta. Hän kertoo uutisen: "Älkää peljätkö, katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." (Luuk. 2:10-12)

Enkeli julisti Messiaan syntyneen, Jumalan Pojan, Herran, alentaneen itsensä. Suuri enkelijoukko viestitti, miksi näin tapahtui. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on mielisuosio."

Todellinen, kestävä joulu löytyy, kun Jumala ilmoittaa meidän sydämellemme, että hänen Poikansa tuli ihmiseksi meidän lunastuksemme tähden, ja kun hän synnyttää meissä uskon. Usko ei synny ihmisen omista voimista, vaan sen saa aikaan Jumalan sana, evankeliumi.

Tekstimme kertoo meille lyhyesti Jumalan Pojan ihmiseksi tulon tarkoituksen sanomalla: "toimitettuaan puhdistuksen synneistä". Näin se katselee koko Jeesuksen lunastustyötä yhtenä loppuun suoritettuna kokonaisuutena. Niin mekin haluamme katsella Jeesuksen työtä Beetlehemistä Golgatalle.

Luonnostaan ihminen yrittää itse puhdistaa itsensä, mutta Jumala on puhunut, että puhdistus on jo tehty Kristuksen toimesta. Siten Jumala on saanut kunnian korkeudessa, ja me olemme saaneet valmiin armon. Meidän lunastuksestamme on maksettu riittävä hinta. Armo on kaikille hankittu, jokaista varten, sinuakin.

Jumalan Poika tuli alas taivaasta, jotta hän voisi kerran sanoa Isälleen: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut" (Hebr. 2:13) ja jotta sinäkin olisit tässä Jeesuksen lasten autuaassa joukossa.

Saamme laulaa todellisen joulun löytäneinä:
      Meille on Hän syntynyt, kansaansa on etsinyt,
      Auttajaksi ehtinyt. On Jeesus-lapsi helmassa Marian.
      Gabrielin ennustus on täytetty. Eijaa, eijaa!
      Herra meitä armahti, Taivas meille aukeni. Halleluja!
      Tyydy pilttiin pienoisehen, Jeesuksehen, yksin vaan,
      Toista turvaa et sä löydä milloinkaan.
      Vaimon siemen siunattu, Immanuel,
      syntyi niinkuin ilmoitti jo Gabriel. VK 1938/1943 20:2

Markku Särelä

Nauhajumalanpalvelus 25.12.2020. Virret VK38: Alkusoittona Adeste Fideles = Nyt juhlimaan tulkaa, 21:1-4   21:8-10   31:1,3,8   32   20:1,4   Huom. Liturgiassa Herra armahda.

Joulupäivän I vsk:n epistolateksti

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. Jes. 9:1-6.

Jälleen meillä on ollut iankaikkisen Valon juhla tänä vuoden pimeimpänä aikana. On ollut rauhan juhla tässä sodan, terrorismin ja väkivallantekojen maailmassa. On ollut elämän juhla kuoleman varjon maassa, on ollut riemujuhla murheitten ja surujen keskellä. Vanhurskauden aurinko hehkuu Jumalan rakkautta kylmään maailmaan. On ollut Jumalan Pojan ihmiseksitulon, Jeesuksen Kristuksen, seimen Lapsen synnyinjuhla. Meille on koittanut valo, meille on tullut rauha, me saamme elää, on Jumalan autuaitten lasten riemujuhla.

      Nyt riemuitsen, nyt riemuitsen, Nyt kaikki hyvin on!
      On lahja taivaan, kuulen sen, Jo tullut verraton.
      On mulle kallein lahja se, Hän, Poika, rakkain veljemme,
      Hän, Poika, rakkain veljemme, Nyt syystä riemuitsen. Sk 13:1.

Loppiainen, pakanain joulu, päättää joulunpyhät. Senkin tekstit puhuvat valosta ja kirkkaudesta, joka on koittanut pakanoille, sekä tähdestä, joka johdattaa meidät Kristuksen tykö häntä kumartamaan ja häntä taivasten valtakunnan kuninkaana palvelemaan.

Mikä on se pimeys, jossa valo loistaa

Pimeässä ei ole valoa eikä varjoa. Kuinka siis se, joka pimeässä vaeltaa, voisi nähdä. Kuinka se, joka ei Jeesusta tunne, osaisi erottaa oikean evankeliumin ja valhe-evankeliumin? Kuinka se, joka ei ole kokenut oman jumalisuutensa vararikkoa, voisi löytää todellisen joulun siinä, mitä Jeesus on, eikä siinä, mitä hän itse on? Jeesus sanoo: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy." (Joh. 5:41) Päästäksemme viettämään aitoa joulunajan juhlaa, meidän on ensiksi sydämissämme käsitettävä tekstimme sana: "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden" tai kuten evankelista Johannes kirjoittaa "Valkeus loistaa pimeydessä", siis pimeydessä, meidän pimeydessämme.

Se ei ole vain ulkoisen maailman pimeyttä, ei vain väkivaltaa, murhia, huumeita, juopottelua, haureutta ja avosuhteita, ei vain uskonnollisia ääri-ilmiöitä, ei vain pakanallista monijumalisuutta. Tämä pimeys, josta Herran profeetta puhuu, ei ole myöskään vain hurskastelevan maailman ulkokultaisuutta ja tekopyhyyttä. Se ei ole edes vain sitä hämäryyttä, missä on jonkin verran lain valoa, missä uskontoja ja aatteita verrataan toisiinsa niiden sisältämän moraalin ylevyyden perusteella tai niitä kannattavien ihmisten aikaansaannoksilla. Niin, ole aivan varma, tuo kaikki on pimeyttä, todellista pimeyttä.

Se pimeys, josta Jesaja puhuu, on jokaisen ihmisen synnynnäistä pimeyttä, sitä täydellistä pimeyttä, jonka vallassa ihmisellä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka hän voi pelastua, jossa hänellä ei ole vähintäkään kykyä tehdä edes yhtä Jumalalle otollista tekoa saati vähimmässäkään määrin sovittaa pahoja tekojaan Jumalan edessä. Se on pimeyttä, jossa ihminen ei tunne Kristusta, pimeyttä, jossa joulun sanoma on hänelle hullutus ja pahennus. Se on pimeyttä, joka tuo Jumalan vihan ja hänen rangaistuksensa. Se on pimeyttä, jota ilmensi Vapahtajan kärsimys, kun hän oli ottanut meidän syntimme päälleen ja huusi Jumalan ankaran vihan alla: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit" ja johon luonto sanoi aamenensa, kuten Raamattu kertoo: "Ja oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen, sillä aurinko oli pimentynyt." (Luuk. 23:44-45) Tämä pimeys on sinun oman sydämesi pimeys, minun sydämeni pimeys.

Tämä pimeys on niin suuri, ettei ihminen voi omasta voimastaan tai järjestään ottaa vastaan evankeliumin valoa. Johannes sanoo: "Pimeys ei sitä käsittänyt."

Minne valkeus loistaa

Kristus on valo, koko maailman valkeus. Hän tuli koko maailman Vapahtajaksi. Hän otti synnit päälleen jokaiselta ihmiseltä, ketään unohtamatta. Ja hän kutsuu kaikkia: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus." (Joh. 8:12) Jeesuksen seurassa ei ole pimeyttä, sillä hän puhuu armon sanoja, kuten Psalmeissa sanotaan: "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni" (Ps. 119:105).

Siellä, missä ihminen on tullut Jumalan lain tuomitsemaksi ja kiroamaksi, missä hän on joutunut maistamaan sitä pimeyttä, jossa Kristus Jumalan hylkäämänä oli, siellä loistaakin kirkkaus evankeliumista ja Kristuksen kasvoista.

Joulun valo tulee pimeyteen, syvään tuskaan ja ahdistukseen. Ja se on suuri valo, joka valaisee kuoleman varjon syvimmätkin rotkot. "Lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu", meille pimeyden kansalle, meidän kuoleman varjon maahamme. Yksi pantiin meidän pimeyteemme, hänelle langetettiin meidän kuolemantuomiomme. Hän on tehnyt kaiken autuuteen tarvittavan meidän edestämme, kaiken sen, mitä me emme voineet alkuunkaan tehdä. Hän särkenyt meidän olkaimme vitsan eli kuten laulussa sanotaan: "Taakat kirpoavat", sillä Kristus on lunastustyöllään ne kirvoittanut ja voi kutsua: "Tulkaa kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." Katso, tässä on joulurauha, sillä hän on rauhanruhtinas. Rauha on syntien anteeksiantamisessa, jonka Jeesus on meille hankkinut.

Jesaja puhuu elonkorjuujuhlasta, joka oli ilojuhla. Hän puhuu myös saaliinjaosta, sillä myös onnistuneen metsästysretken jälkeen riemuittiin. Oli, millä elää, taas pitkäksi aikaa. "Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan." Olemme päässeet valmiille juhlalle, Kristuksen pöytään ja meitä on kutsuttu hääjuhlaan sanoen: "Tulkaa, sillä kaikki on valmistettu." Meille on katettu iankaikkisen elämän pitoruoat. Raadannan, nälkiintymisen ja kuoleman varjon kolkkoon, kylmään yöhön sinulle loistaa valkeus. Tässä valossa on sielun lepo, sielun ruoka ja autuas elämä - sinua varten, sinun iloksesi.

Sielun lepo on siinä, ettei tarvitse yrittää olla Jumalalle kelvollinen. Saa levätä Kristuksen haavoissa ja olla varma siitä, että on Jumalalle otollinen kasteen ja uskon kautta Kristuksessa, armosta ilman omia tekoja. Käskijän sauva on särjetty: "ei laki lainkaan tuomita voi, kaikille Jeesus armon toi". "Sillä Lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus."

Tässä Jeesus-nimessä löydät uuden perusteen tehdä hyviä tekoja, pyyteettömän rakkauden. "Rakkaani, en minä kirjoita teille uutta käskyä, vaan vanhan käskyn, joka teillä on alusta ollut; tämä vanha käsky on se sana, jonka te olette kuulleet. Ja kuitenkin minä kirjoitan teille uuden käskyn, sen, mikä on totta hänessä ja teissä; sillä pimeys katoaa, ja totinen valkeus jo loistaa." (1 Joh. 2:7-8). Jumalan pyhä tahto pysyy samana. Mutta sen jälkeen kun olemme tulleet tuntemaan Jumalan rakkauden Kristuksessa, teemme hyvää, emme lain pakottamina, vaan sydämemme halusta sydämessämme olevan Jumalan rakkauden antaessa meille uuden halun ja uuden voiman tehdä hyvää palkkaa pyytämättä. Vieläpä Kristuksen armo puhdistaa tekomme kaikesta siitä pahasta, jolla vanha ihmisemme sotkee ne.

Kun Jeesus antoi syntejä anteeksi, fariseukset ihmettelivät sitä, koska vain Jumala voi antaa synnit anteeksi. Mutta tämän Jeesus-lapsen hartioilla on herraus. Jumala tuli ihmiseksi, ja Kristuksella, jumalihmisellä, oli ja on valta antaa syntejä anteeksi oman nimensä tähden. Hänen nimensä on rauhanruhtinas ja Väkevä Jumala.

Miten toivoton ihminen onkaan, kun laki on murskannut hänen kaikki toiveensa päästä tekojen tietä sovintoon Jumalan kanssa. Mutta ei hätää, Ihmeellinen Neuvonantaja tulee sinulle avuksi ja neuvoo sinulle tien iankaikkiseen elämään. Saat panna turvasi ja toivosi häneen ja uskoa, että tässä ihmeellisessä nimessä syntisi ovat anteeksiannetut ja taivas on sinulle avattu. Hän on sinulle Iankaikkinen Isä. Et ole orpo ja turvaton, vaan sinulla on paras mahdollinen tuki. Saat olla Jumalan lapsi. Usko se ja sinulla on sydämessäsi rauha ja ilo. Jumalan sana valaisee sinulle Kristuksen kärsimyksen tien Beetlehemistä Egyptiin ja sieltä Nasaretiin. Sana johdattaa sinut katsomaan Kristuksen verihikeä Getsemanessa ja vie sinut Golgatan kummulle. Sana julistaa: "Se on täytetty." Siinä sanassa on pakanain valkeus, Vanhurskauden auringon VALO sinulle iankaikkiseksi elämäksi.

Amen.

Markku Särelä

Joulupäivän toisen vsk:n ev. teksti

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan. Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh. 1:1-14

Apostoli Paavali tunnusti: "Minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu." (2 Tim. 1:12) Ihmeellinen usko! Tällaista uskoa tarvitsemme mekin. Uskoa, joka antaa meille Jumalan tuntemuksen, uskoa, joka antaa meille varmuuden. Varmuuden siitä, että Jumalan viha on lepytetty. Varmuuden syntien anteeksi saamisesta. Varmuuden pelastuksesta. Varmuuden siitä, että tulemme kerran perille taivaan iloon. Tähän liittyy tärkeänä osana joulun sanoma Sanan lihaan tulosta.

1. Mitä Sanan lihaan tuleminen merkitsee?

Nykyaikaa vaivaa Jumalan olemassaoloa koskeva hämäryys, jopa suorastaan pimeys. Emme ehkä ole pohjia myöten tiedostaneet, millaisen aivopesun kohteina olemme me kaikki sanankäyttäjien toimesta eli niiden toimesta, jotka esimerkiksi kasvattavat, opettavat, kouluttavat, sivistävät, kirjoittavat ja tiedottavat. Todellisen, elävän Jumalan he salaavat tai sulkevat esitystensä ulkopuolelle ja samalla he antavat sellaisen kuvan kuin hänellä ei olisi mitään tekemistä kasvatuksen, sivistyksen, tieteen ja median kanssa, saati yksityisen ihmisen tai kansakunnan arkisen elämän kanssa.

Tämä Jumalan ulkopuolelle rajaaminen ei pysähdy tähän, vaan hänet halutaan rajata myös omantunnon ulkopuolelle. Sanotaan: ei saa syyllistää. Ja kun ei ole syntiä, ei armollakaan ole paikkaa. Joulusta jää pois sen varsinainen sanoma: "Teille on syntynyt Vapahtaja." Usko vääristyy tämänpuoleisten etsimiseksi.

Kuunneltuani aikanani yliopiston teologisen tiedekunnan luentoja ja luettuani tutkintovaatimusten edellyttämiä teoksia, havaitsin, että Raamatun Kristuksella ei ollut siellä sijaa ns. tieteellisessä teologian harjoituksessa, puhumattakaan, että hänet olisi tunnustettu Herraksi. "Ei Jeesus ollut koskaan tutkinut tieteellistä johdanto-oppia, ei hän ymmärtänyt näistä asioista mitään", sanottiin minulle.

Tekstimme puhuu toisin, se sanoo: "Sana tuli lihaksi." Ymmärräthän tämän oikein? Apostoli Johannes puhuu siitä Sanasta, joka oli alussa, Isän tykönä ja joka oli Jumala. Hän puhuu iankaikkisesta, persoonallisesta elämän Sanasta, Jumalan Pojasta. Kun "Sana tuli lihaksi", se ei tarkoita, että Sana olisi muuttunut lihaksi, niin ettei Hän sen jälkeen enää olisi ollutkaan Sana. Ei niin, vaan Hän oli ja on yhä edelleen persoonallinen Sana, Jumalan Poika, josta Johannes todisti: "Me katselimme Hänen kirkkauttansa, sen kaltaista kirkkautta kuin ainokaisella Pojalla on Isältä." Hän oli siis lihaan tulleena edelleen Jumalan Poika, hänellä oli edelleen jumalallinen doksa eli kirkkaus, kunnia. Mutta kun Hän tuli lihaan, Hän lihaan tulleena oli ja yhä edelleen on samalla kerralla sekä tosi Jumala että tosi ihminen. Niinhän jouluevankeliumi kertoo, että hän on nimeltäänkin "JUMALA MEIDÄN KANSSAMME".

Joulun tapahtuma Beetlehemissä tulee merkitykselliseksi ihmiselle, jos hän tajuaa, että silloin elävä, todellinen Jumala ilmestyi lihassa (1 Tim. 3:16). Tajuaa!? - ei sitä voi ihminen järjellänsä tajuta - se on mahdollista tajuta vain uskon kautta. Silloin on tähän yhdistettävä myös se Raamatun opetus, että tämä sama Poika tulee takaisin kirkkaudessaan ja tuomitsee maailman. Tämä kaikki on totta, ja se on todellisuutta, jonka kanssa meistä jokainen kerran tulee tekemisiin, ehkä hyvinkin pian. Silloin ei ole sama, mikä on suhteemme tähän Lapseen, uskommeko Häneen vai hylkäämmekö Hänet. Silloin ei ole sama, siirrämmekö parannuksen tekoa epämääräiseen tulevaisuuteen, vai tulemmeko nyt ja joka aika katumuksessa Jeesuksen eteen ja sanomme uskon rukouksen: Anna anteeksi kaikki syntini nimesi tähden.

2. Ketkä ovat tämän todistajat?

Johannes Kastaja todisti Jeesuksesta. Tekstimme sanoo: "Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan." Apostoli Johannes todistaa yhdessä toisten apostolien kanssa: "Me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta." Johannes Kastajan todistus on vahvistettu hänen marttyyrikuolemallaan, samoin monien apostoleitten todistus. Vaikka apostoli Johannes kuoli ns. luonnollisen kuoleman, hänkin pysyi uskollisena vankeudessa ja vainoissa kuolemaan asti. Nyt meillä on heidän todistuksensa apostolisessa sanassa, josta Vapahtaja itse sanoo: "Joka kuulee teitä, se kuulee minua; joka hylkää teidät, hylkää minut." Tämä todistus ei ole kuollut kirjain, vaan se on Pyhän Hengen sana ja todistus, Hänen, josta Jeesus sanoi, että Hän johtaa teidät kaikkeen totuuteen. Ja kun Pyhä Henki todistaa, Hän puhuu sydämelle, omalletunnolle ja antaa sisäisen vakuuden ja vakuuttumisen siitä, että tämä on jumalallinen totuus. Heidän todistukseensa ennustusten muodossa yhtyvät Vanhan testamentin profeetat. Vanha testamentti sanoo: "Tämä on Herran sana" ja Uusi testamentti lausuu siihen aamenensa sanoen: "Kaiken piti käymän toteen, mikä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa." Ja Jumalan seurakunta sanoo Herraansa ylistäen: "Amen."

3. Mitä varten Sana tuli lihaan?

Mikä sitten on kaiken tarkoitus? Miksi Sana tuli lihaan.

Atanasioksen uskontunnustus lausuu sen lyhyesti: "meidän autuutemme, pelastuksemme tähden." Sitähän tekstimme meille julistaa, kun se sanoo Sanaa elämäksi ja valoksi ja lisää: "Hän oli täynnä armoa ja totuutta." Johannes Kastajan todistuksen tarkoituksena oli, että kaikki uskoisivat. Uskoisivat Häneen, jonka kengän pauloja emme ole arvolliset edes maahan kumartuneina päästämään. Uskoisimme kaikki, jokainen - siis sinäkin.

Katso Sanan mahtia! Kaikki on luotu hänen kauttansa. Katso luomistekoja! Mikä valtava voima on ne saanut aikaan! Ja tämä Sana kantaa maailmankaikkeutta sanalla, jossa on voima (Hebr. 1:3). Hän on tullut ihmiseksi, ja kutsuu sinua uskomaan, turvaamaan Häneen Pyhän Hengen antamalla voimalla. Jumalasta sanotaan: "Katso taivasten taivaisiin Sinä et mahdu." Ja kuitenkin Elisabet sanoo neitsyt Marian odottamaa lasta Herraksi, ja tietäjät toivat Lapsukaiselle lahjoja, kultaa, mirhaa ja suitsuketta siten tunnustaen Hänet Jumalaksi. Niin Ääretön tulee ihmiseksi ja kutsuu meitä uskomaan.

Jumalan Pojan lihaan tuloon liittyi se, että hän meidän autuutemme tähden teki kaiken, mitä autuuden saamiseen tarvittiin. Tarvittiinhan siihen paljon, koska syntimme oli kapinaa Jumalaa ja Hänen hyvyyttään vastaan, koska turmeluksemme oli niin syvä ja perinjuurinen, koska syntimme olivat niin lukuisat. Tarvittiin viaton Välimies, Hänen laintäyttämyksensä, Hänen verenvuodatuksensa, Hänen kuolemansa, tarvittiin Jumalan vanhurskaan vihan lepyttäminen ja kaikkien hänen pyhän lakinsa vaatimusten täyttäminen. Sitä ei voinut tehdä muu kuin tämä jumalihminen, mutta hän teki sen sitten aivan täydellisesti. Nyt koko autuus on pelkkää lahjaa, yksin Jumalan suurta armoa ja rakkautta meitä kohtaan. Synnit on sovitettu, anteeksiantamus on jo meille hankittu. Meille ilman valoa oleville, pimeyteen eksyneille on loistanut ja yhä loistaa valo Kristuksen seimeltä ja julistaa: Teille on syntynyt Vapahtaja, teidän syntinne ovat anteeksiannetut. Tämä kutsuu uskomaan: Pane turvasi tähän Herraan, joka tuli tänne alas sinun veljeksesi, jotta sinä saisit syntisi anteeksi.

Kutsu uskomiseen on aivan yleinen, kaikille tarkoitettu. Ja samalla se on aivan henkilökohtainen, juuri sinulle osoitettu. Sillä Kristus on koko maailman Vapahtaja ja sinunkin Vapahtajasi.

Voi olla monenlaisia verukkeita, miksi ihminen torjuu kutsun uskoa. Mutta kaikki ne kaatuvat siihen tosiasiaan, että meitä kutsuu uskomaan taivaan ja maan Herra, joka itse on rakastanut meitä Beetlehemistä Golgatan ristin kuolemaan asti.

Voi olla myös arkuutta uskoa. Joku voi kysyä: saanko minä, näin suuri syntinen, uskoa, että Jeesus on minunkin syntieni sovitus. Rakas ystävä, kuule Raamatun sana: "Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä." Jes. 41:10. Kukapa ei olisi suuri syntinen! Jos suuri syntinen ei voisi saada anteeksi, ei kukaan voisi saada anteeksi. Mutta kun syntien sovittaja on iankaikkinen Sana, ainokainen Poika, niin tämä sovitus pätee ja kelpaa Jumalalle. Sen Jumala osoitti herättämällä Hänet kuolleista. Rohkaistu siis uskomaan. Veisaahan Jumalan seurakunta:

      Tuhatta jos suuremmaksi, oisi luotu maailma
      Ja sen synti painavaksi kuormaks' päälles' koottuna,
      Eipä Herra armoaan kieltäis' sulta silloinkaan.
      Herran laupeus sua kohtaan Niin kuin liekki palaa, hohtaa.
      VK 1938/1943 307:8

Joku toinen voi taas tuntea itsensä kylmenneeksi. Uskon asiat eivät tahdo olla niin eläviä kuin toivoisi, ja ihminen tuntee sen tähden levottomuutta, pelkoa ja kyselee omia kysymyksiään. Mikä neuvoksi? Sanasta vain kiinni, kiinni joulun sanomasta!

      Juuri meille kylmenneille Jeesus avuks' tullut on.
      Kiitä, kiitä Herraa siitä, usko vaikk' oot mahdoton.
      Nyt on sulla, nyt on mulla ilojuhla verraton. (VK 28:6)

Markku Särelä

Jouluna, Luuk. 2

Joulu on lapsenmielisten juhla, sillä joulun sanoma voidaan omaksua ainoastaan lapsenomaisella uskolla. Niin kuin Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi, niin sellainen on myös joulun rauhan sanoma.

Ihmisviisaus voi tämän maailman asioissa olla huikaiseva, mutta se ei voi auttaa ihmistä taivaan valtakunnan asioissa. Ajallinen viisaus näet suuntautuu tähän maailmaan ja sillä on merkitystä vain tämän maailman asioissa, mutta evankeliumi Kristuksesta nostaa mielemme Jumalan luo taivaallisiin ja sen merkitys on yliajallinen.

Aina kun ihminen on yrittänyt älyllään ratkaista tuonpuoleisia ja luoda kuvan Jumalasta ja pelastustiestä, hän on rakentanut epäjumalan ja ihmistekoihin perustuvan pelastuksen. Ihmisen itse muovaama jumala ei ole ihmisen ajatusta korkeampi, mutta se ilmoituksen Jumala, johon Kristuksen Kirkko uskoo, sanoo: "Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne." (Jes. 55:8-9) Todellinen Jumala on paljon, paljon suurempi kuin mitä me ymmärrämme. Niin ovat myös Jumalan ominaisuudet ja teot.

Murskaava on Jumalan viha hänen evankeliuminsa halveksijoita kohtaan. Raamattu sanoo: "Katso, Herran myrsky, kiivastus, puhkeaa, pyörremyrsky vyöryy kohti jumalattomien päätä. Eikä Herran viha asetu, ennenkuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sydämensä aivoitukset. Aikojen lopulla te tulette sen hyvin ymmärtämään." (Jer. 23: 19-20)

Ja ennen kaikkea, katso Jumalan rakkauden suunnitelmaa Kristuksessa ja sen toteutumista hänen ihmiseksi tulossaan ja suuressa kärsimyksessään tunteaksesi sen leveyden ja pituuden, sen syvyyden ja korkeuden. Ihmeellinen on meidän Jumalamme, joka niin suurresti on rakastanut meitä syntisiä.

Sen vuoksi tarvitsemme lapsenomaista, Jumalan lahjoittamaa, hänen alkamaansa ja päättämäänsä uskoa. Tässä mielessä haluamme tutkia jouluevankeliumin sanaa: "Te löydätte lapsen."

1. Löydä Jeesuksen avulla ihmislapsi

Jumalan suunnitelmiin ei kuulunut lisätä ihmiskuntaa tuottamalla aikuisia ilman, että he varttuvat sikiövaiheen, lapsuuden ja nuoruuden kautta täysi-ikäisyyteen. Samanlaisen tien hän antoi myös oman Poikansa kuljettavaksi. Kun Jumalan Poika tuli lunastamaan meidät, hän tuli tällaiseen elämänosaamme. Kun neitsyt Maria kantoi rintansa alla sitä, mikä oli siinnyt Pyhästä Hengestä, Elisabet sanoi: "Kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?" (Luuk. 1:43). Elisabet kutsui Herrakseen tuota muutaman päivän tai korkeintaan jonkin viikon ikäistä ihmistainta Marian kohdussa. Näin huomaamme, että Jumala antaa suuren merkityksen sille, mikä on lasta, kehittyvää ja varttuvaa. Hän antaa sille niin suuren arvon, että hän panee Poikansa kulkemaan saman tien, mikä meidän ihmisyyteemme kuuluu. Lapsi, jopa jo ennen syntymäänsä, on Jumalan rakkauden ja Kristuksen lunastustyön kohde. Jumala on toteuttanut lupauksensa: "Minä olen sinun ja sinun siemenesi Jumala,"

Kun löydämme Jeesus-lapsen seimessä, löydämme myös yleensä lapsen Jumalan luomana ja todellisena ihmisenä. Aikamme on suureksi osaksi hukannut Jeesus-lapsen seimessä makaamassa, mutta eikö se ole hukannut ylipäätänsäkin lapsen? Lapsi ei saa kypsymisensä mukaan varttua itsenäisiin tahdonratkaisuihin, vaan hänen annetaan tehdä omia ratkaisuja ilman vanhempien vastuullista ohjausta ennen kuin hän ymmärtää seurauksia. Kun lapsi ei opi kunnioitusta ja kuuliaisuutta vanhempiaan kohtaan, hän ei opi kuuliaisuutta myöskään Jumalan käskyjä kohtaan. Hänestä ei tule isonakaan aikuista, vaan suuri lapsi, jota kuljettavat omat itsekkäät mieliteot. Jeesuksesta sen sijaan Raamattu sanoo, että hän oli vanhemmilleen alamainen ja että hän varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä (Luuk. 2:51-52).

Kun lapsi menettää lapsuutensa itsekkyytensä uhrialttarille, hän ei kasva kasteen armon osallisuudessa ja uskossa, vaan varsin varhain hän kulkee maailmaan. Kristuksen Kirkkoa tulevat kohtaamaan vaikeat ajat. Jos lapsi ei saa olla lapsi, ei toteudu Jeesuksen sana: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni." On herättävä huomaamaan Jeesuksen seimen äärellä kaksi asiaa. Ensiksikin: Lapsuus on Jumalan luomistekoja. Taistelkaa sen puolesta, että lapsi saa varttua lapsena turvallisesti kuuliaisuudessa Jumalan asettamille auktoriteeteille kohti aikuisuutta ja että hän saa säilyttää lapsenuskonsa. Toiseksi: Löytäkää Seimen Lapsi, hän. joka meidän sijassamme oli kuuliainen hamaan ristin kuolemaan asti.

2. Löytäkää Seimen Lapsi Jumalan sanasta

Paimenet menivät Beetlehemin seimelle enkeliltä saamansa sanan neuvomina. Paimenet sanoivat: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti." Mikä suoraviivainen lapsenomainen usko! Se, mitä enkelit heille kertoivat, oli Herran sana. Se oli tapahtunut, siis tosiasia, fakta. Heidän ei tarvitse mennä seimelle uskoakseen, vaan he lähtevät sinne, koska he uskovat. Ota sinäkin vastaan joulun evankeliumi samanlaisella uskolla. Sinulle on syntynyt Vapahtaja. Hän tuli tekemään sinun hyväksesi kaiken sen, mitä syntiesi sovitus vaati. Kun koko elämäsi sikiämisestä kuolemaasi asti asetetaan Jumalan lain tuomion alle, et voi Jumalalle kelvata ja kestää hänen edessään ilman Välimiestä. Mutta kun elämäsi päälle asetetaan Kristuksen kuuliaisuus ja pyhyys sikiämisestä Golgatan ristinkuolemaan asti, olet turvassa tuomiolta.

Kristuksen syntyminen sai jatkokseen lapsuuden, nuoruuden ja miehuuden. Näin Jumalan rakkaus säteilee sinun elämäsi joka vaiheeseen sen ensi alusta lähtien. Raamattu sanoo: "Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta. Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan." (Jes. 46:3-4)

Näin lapsenomainen usko käsittää ihmisen Jumalan luomisteoksi. Synti ei ole osa alun perin Jumalan luomaa ihmistä, vaan se on perästäpäin syntiinlankeemuksessa tullut turmelus, mikä ei ihmisyyteen kuulu. Se on meissä sikiämisestä hautaan asti, mutta sen Kristus tuli sovittamaan. Nyt meillä on hänessä syntien anteeksi saaminen Jumalan armon rikkauden mukaan.

Jouluna syntyi Vapahtaja maailmalle. Se on suuri ilo jokaiselle uskovalle. Usko sinäkin Raamatun sana ja lausu iloiten profeetta Jesajan kanssa: "Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas." (Jes. 9:5)

Markku Särelä 25.12. 2004