Joulupäivänä. III vsk:n evankeliumi.
Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä." Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä. Matt. 1:18-24.
Tämäkin joulu kutsuu meidät Vapahtajan luo, joka on sanonut: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." (Joh. 14:6)
Joulun sanomassa on jotakin hyvin poikkeuksellista ja ainutlaatuista, samalla mukaansa tempaavaa ja kiehtovaa.
1. Joulun sanoma on ainutlaatuinen, koska se kertoo Jumalan rientäneen ihmistä auttamaan
Ihmisen omaantuntoon on kirjoitettu, että Jumala on ja että ihminen on hänelle tilivelvollinen ja syntiensä tähden velallinen. Tästä johtuu, että ihminen pakenee Jumalaa ja yrittää löytää keinoja päästä piiloon. Raamattu ei puhu ainoastaan ensimmäisten ihmisten paosta ja piiloutumisesta paratiisin puiden sekaan, vaan Johannes Kastaja kysyy: "Kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?" (Matt. 3:7). Vapahtaja itse lausuu: "Kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?" Hebrealaiskirjeen kirjoittaja asettaa saman kysymyksen: "Kuinka me voisimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta" (Hebr. 2:3).
Lopun ajan epäuskoisten tuskaa Ilmestyskirja kuvaa seuraavasti: "Maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät vuoriin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: 'Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta'" (Ilm. 6:15-16).
Paossa, vihaa peläten, ilman rauhaa. Ja miten moninaisia selityksiä ihminen onkaan keksinyt vapautuakseen kohtaamasta todellista Jumalaa. Omaatuntoa rauhoittamaan tai turruttamaan on pakanauskontoja, ideologioita, elämänfilosofioita, kehitysoppia, viihdettä, rockia, jopa hyväntekeväisyyttä. Kaikessa tässä yrityksessä on vikana: Jumalaa ei pääse pakoon. Ihminen ei voi itse ansaita pelastustaan. Jeesus sanoo: "Jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi", Joh. 3:20. Tässä syy pakenemiseen: ettei saisi nuhteita pahoista teoistaan.
Miten vastakkainen onkaan joulun sanoma. Kun ihminen luonnostaan pyrkii itse lepyttämään Jumalan päästäkseen hänen vihaansa pakoon, niin joulu kertoo meille Jumalan rakkaudesta: hän lähetti Poikansa maailmaan, että me voisimme tulla valkeuteen nuhdeltaviksi pahoista teoistamme, ei sitä varten, että Jumala kostaisi meille ansiomme mukaan, vaan sitä varten, että hän julistaisi meille synninpäästön. Tässä on kolme suurta vastakohtaa. 1. Ihminen pelkää vihaa, Jumala kuitenkin rakastaa häntä tässä armonajassa. 2. Ihminen itse tahtoo ansaita autuuden itselleen, Jumala antaa sen armosta, lahjana. 3. Ihminen yrittää itse päästä ylös Jumalan luo, Jumala tuleekin alas ihmisen luo.
Tekstimme sanoo, että lapselle oli annettava nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistään. Samalla hänen nimensä oli Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Jumala ihmiseksi tulleena, alhaalla, meidän luonamme, syntien sovittajana, syntisten Vapahtajana. Tällaista sanomaa ei yksikään ihminen ole keksinyt. Jumala on sen ilmoittanut. Raamattu sanoo evankeliumia sellaiseksi, "mitä silmä ei ole nähnyt, eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut". Näin joulun evankeliumi on niin suurta Jumalan viisautta, ettei meidän järkemme kykene sitä käsittämään. Kuitenkin lapsenomainen usko omistaa sen ja löytää turvapaikan. Turvan pahaa omaatuntoa, Jumalan lain syytöksiä, kiusaajan ahdistelua, jopa Jumalan vihaa vastaan.
Kun Jumala itse riensi avuksemme, meillä ei ole mitään hätää.
2. Joulun sanoma on ainutlaatuinen, koska Jumalan Poika tuli auttamaan meitä ainutlaatuisella tavalla
Kun ihminen ei halua tulla joulun valkeuteen, vaan jäädä syntinsä pimeyteen, hän ei halua uskoa myöskään sitä tapaa, jolla Jumala tuli ihmiseksi.
On jotakin hämmästyttävää siinä, että evankeliumi piti julistaa koko maailmassa, kaikille ihmisille: rikkaille, köyhille, järkeville, tyhmille, oppineille, oppimattomille. Ja siitä huolimatta, se on sellainen kuin se on: Jumalan Poika tuli ihmiseksi sikiämällä Pyhästä Hengestä ja syntymällä neitsyt Mariasta. Kysy keneltä järkimieheltä tahansa, olisiko tällainen sopiva sanoma, jolla lähestyä maailmaa ja saavuttaa suuria voittoja Kristukselle. Kysy tämän päivän hienostolta tai kadun mieheltä: Onko tämä se sanoma, joka antaa toivon maailmalle siirryttäessä toiselta vuosituhannelta kolmannelle ja saat vastaukseksi: kaikkea muuta voi edes kokeilla, tämä taas ei ole edes kokeilun arvoinen. Ja siitä huolimatta Jumalan vastaus on joulun evankeliumi, Jumalan Pojan neitseellinen syntymä, Kristuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus. Eikä tämä ole vain siitä huolimatta oikea vastaus, vaan juuri siksi, että se ei ole ihmisten mielen mukainen, se on oikea.
"Evankeliumi on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi." Juuri siinä, että joulun evankeliumi on niin erilainen kuin ihmisen omat ajatukset, juuri siinä, että se on niin mahdoton, se osoittautuu alkuperältään jumalalliseksi. Kaikki vastaväitteet, mitä ihminen keksiikään, kaatuvat hänen huonon omantuntonsa tosiasiaan. Ne kaatuvat myös hänen voimattomuuteensa itse auttaa itseään. Mutta evankeliumi osoittaa voimansa, kun se lohduttaa avuttomia, ahdistuneita, pelokkaita, synnin murjomia ja sanoo: "Maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto." Se tuo rauhan valoa tähän pimeyteen. Jumalalla ei ole koston ajatukset, vaan hyvän tahdon, anteeksiantamuksen ajatukset. Kristus on tehnyt kaikki, mitä pelastukseen tarvitaan. Usko häneen, ja se rauha on sinullakin, ainutlaatuinen joulurauha.
"Älkää peljätkö, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuileva kaikelle kansalle: teille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa." (Luuk. 2:10-11).
Markku Särelä
