Emme tule toimeen ilman kunnollista vettä. Saastunut vesi ei pidä yllä elämää. Tarvitsemme raikasta vettä.

Jeesus antaa meille vettä, josta lähtee iankaikkinen elämä. Me olemme luonnostamme lähteitä, joista kumpuaa saastunutta vettä. Se tuhoaa elämää, kadottaa. Meille syntiemme taakan painamille kuuluu iloinen sanoma: "Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä" (Jes. 12:3).

Eikö meistä useinkin tunnu, ettemme ole ollenkaan kelvolliset Jumalan armoon? Emmekä me kelvollisia olekaan. Mutta me helposti ajattelemme, ettemme saisi uskoa syntejämme anteeksi annetuiksi. 

Ajattelemme, että olemme niin huonoja. Tällainen ajatus on meissä luonnostamme. Se on vaarallinen ajatus. Siihen sisältyy kaksi kavalaa harhakäsitystä. Ensiksikin se, että meidän täytyisi ensiksi tulla paremmiksi, ennen kuin saamme syntimme anteeksi. Toiseksi se, että Jumalan armo ei peittäisikään huonojen rikkomuksia, niin huonojen kuin me olemme.

Jumala kutsuu meitä ilolla ammentamaan vettä pelastuksen lähteistä. Miksi siis murehtisimme, miksi huokailisimme? Onhan Jumalan kutsu enemmän kuin meidän heikkoutemme. Onhan Jeesuksen veri vuotanut meidän syntiemme edestä. Emme kai voi epäillä, ettei Jeesuksen veri voisi puhdistaa meitä synneistämme. Heittäkäämme pois epäuskon ajatukset ja ammentakaamme vain ilolla. Toisin sanoen, uskokaamme Jeesukseen. Hän on "avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan".

Pelastuksen lähde ei ole saastunut. Eikä se saastu siitäkään, että syntinen pesee siinä itsensä puhtaaksi, vaan se pulppuaa aina yhtä raikkaana. Sen tähden elämän veden tulee pysyä raikkaana myös julistuksessa. Jos muutamme evankeliumia maailman mielen mukaan, tarjoamme saastunutta vettä. "Kuin sekoitettu lähde ja turmeltu kaivo on vanhurskas, joka horjuu jumalattoman edessä" (Snl. 25:26).

Markku Särelä
(Kirjasta Sana on elämän lähde)