Olin aamukävelyllä meren viereisessä puistossa. Yhtäkkiä kuulin jonkun huutavan: " Jeesus rakastaa sinua." Katsoin syrjään ja huomasin puun juurella hymyilevän naisen. Vakuutin hänelle, että asia oli samoin häneenkin nähden ja jatkoin matkaani. Jäin miettimään naisen sanoja. Ne olivat minulle iloinen yllätys, sillä kävellessäni vastaantulijat eivät yleensä edes katso, kuka heitä kohti tulee, saati sitten tervehdi minua. Mutta kun edelleen ajattelin naisen tervehdystä, nousi mieleeni kysymys: Mitenkähän naisen sanat mahtoivat muihin ohikulkijoihin vaikuttaa? Oletin, että hän tervehti kaikkia ohikulkijoita samalla tavalla. Kaikille uskovaisille ne olivat varmaan ilahduttava muistutus. Sillä mikä on sen lohduttavampaa sille, joka on löytänyt rauhan sielulie ja omalletunnolle Jeesuksessa, kuin muistutus Jeesuksen rakkaudesta. Mutta entäs ne, jotka eivät usko, eivätkä Jumalan Sanaa tunne? Uskon, että monet heistä kuullessansa naisen tervehdyksen, ajattelivat mielessään: " Kaikenlaisia tyyppejä sitä täällä maailmassa tapaakin", eivätkä mitenkään ilahtuneet tervehdyksestä. Ja ehkä itsevanhurskaat saivat väärää lohdutusta naisen sanoista, ajatellen omaa hyvyyttään Jeesuksen rakkauden aiheuttajana.

Kun kävellessäni asiaa edelleen mietin, tulin siihen tulokseen, että olisi ollut parempi, jos nainen olisi valinnut toisenlaisen tervehdyksen ohikulkijoille, esimerkiksi sellaisen, jota jotkut vanhemmat uskovaiset tapasivat käyttää. He tapasivat kysyä: "Oletko autuas?" Muistan kun nuorena opiskelijana ollessani tämä kysymys minulle tehtiin. Ei riittänyt se, että vastasin: "Olen." Kysyttiin vielä: "Mistä tiedät?" Vastaukseni: "Niin Jumalan Sana vakuuttaa, tyydytti kysyjää."

Saman tapainen kysymys tehtiin hiljattain eräälle kuuluisalle amerikkalaiselle urheilijalle, joka makasi kuolinvuoteellaan. Hän oli tuhonnut terveytensä väkijuomalla, mutta oli sairautensa aikana tullut uskoon. Sanomalehdissä kerrottiin, että eräs hänen urheilutoverinsa, joka oli kautta vuosien puhunut hänelle synnistä ja Jumalan armosta Jeesuksessa, meni sairaalaan häntä tapaamaan. Hän kysyi potilaalta: " Jos kuolet tänä yönä, oletko varma, että pääset taivaaseen ? " Potilas vastasi: "Olen." Toveri sitten kysyi: "Miksi olet varma?" Potilas vastasi: " Johannes kolme, kuusitoista: Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

Onhan totta, että Jeesus rakastaa kaikkia syntisiä, ja me jotka Jumalan armosta uskomme, iloitsemme, kun kuulemme vakuutuksen hänen rakkaudestaan. Puhukaamme toki Jeesuksen rakkaudesta, mutta puhukaamme myös siitä, miksi me syntiset hänen rakkauttansa tarvitsemme. Sanokaamme: "Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." Ap.t.4:12.

Pastori Rupert Efraimson