Nuori mies meni tapaamaan pastoria. Hän tiedusteli voisiko pastori vihkiä hänet avioliittoon. Pastori katsoi kirkonkirjaan ja sanoi: "Huomaan, että nimesi on ennenkin kirjoitettu tänne." "Niin on," sanoi nuori mies, "olen tässä seurakunnassa kastettu ja käynyt rippikoulun." Pastori katsoi nuoreen mieheen ja sanoi: "Ja nimesi varmaan kirjoitetaan tänne vihkimisesi jälkeen vielä neljännen kerran, kun sinut haudataan. Kysyn sinulta: Arveletko, että kun se hetki saapuu, kun joudut seisomaan Jumalasi edessä, että nimesi löytyy myös Jumalan elämänkirjaan kirjoitettuna?"

Nuori mies ei osannut vastata kysymykseen. Hän ei ollut rippikoulun jälkeen kirkossa käynyt, eikä uskonnosta välittänyt. Mutta pastorin kysymys jäi häntä vaivaamaan. Hän keskusteli siitä kihlattunsa kanssa. Muutaman päivän kuluttua hän meni kihlattunsa kanssa pastorin luo, ja kysyi: "Mitä pitäisi tehdä, että se nimi tulee siihen Jumalan kirjaan kirjoitetuksi?"

Pastori ilahtui nuoren miehen kysymyksestä. Hän kertoi nuorille, että kaikki oli jo tehty heidän edestään. Hän puhui synnistä ja sen seurauksista, ja siitä pelastuksesta, jonka Jumalan Poika oli ansainnut kaikille lain täyttämisellään ja kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän luki heille useita kohtia Raamatusta, joissa Jumalaa lupaa, että syntinen pelastuu armosta uskon kautta Jeesukseen, ja kertoi, että nimi on Jumalan elmänänkirjassa, silloin, kun syntinen uskossa turvaa Jeesukseen.

Seurauksena oli, että nuori pariskunta alkoi avioelämänsä uskossa Jeesukseen, varmoina, että heidän nimensä olivat kirjoitettuina elämänkirjaan, koska Jumalan Poika oli heidän syntivelkansa maksanut, ja kasteen ja uskon kautta häneen he olivat Jumalan lapsia ja taivaan perillisiä. Sen jälkeen Jumalan Sana oli tärkein asia heidän elämässään, ja seurakunta oli heille rakas.

Kunpa jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirkonkirjaan, kysyisi: Onkohan minun nimeni myös kirjoittuna Jumalan elämänkirjaan? Sillä niin hyvä asia, kun seurakuntaan kuuluminen on, se ei voi meitä pelastaa. Ainoastaan, jos nimemme ovat uskon kautta Jeesukseen myös Jumalan elämänkirjassa, olemme me autuaita Jumalan lapsia ja matkalla taivaaseen.

Kun Jeesuksen opetuslapet riemuitsivat siitä, että riivaajatkin olivat olleet heille alamaiset, Jeesus sanoi heille: " Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa. " (Luuk. 10:20) Suokoon Jumala, että meidänkin suurin ilon aiheemme on se, että nimemme ovat Jumalan armosta, kirjoitettuina taivaissa, Jumalan elämänkirjassa.

Pastori Rupert Efraimson