Pastori Rupert Efraimsonin iltahartaus Raamattuleirillä 2004 Siitamajalla

Pastori Rupert Efraimsonin aamuhartaus Raamattuleirillä 2006 Siitamajalla

Pastori Rupert Efraimsonin aamuhartaus Raamattuleirillä 2005 Siitamajalla

Pastori Rupert Efraimsonin aamuhartaus Raamattuleirillä 2006 Siitamajalla

Pastori Rupert Efraimsonin saarna

Pastori Rupert Efraimsonin oppitunti Raamattuleirillä 2006 Siitamajalla

Pastori Rupert Efraimsonin saarna

 Pastori Rupert Efraimsonin oppitunti Raamattuleirillä 2008 Siitamajalla

Pastori oli aamulla saamassaan vakuuttanut kuulijoilleen, että katuvaisen syntisen ei tarvitse jäädä murheen valtaan. Sen sijaan hän saa uskoa, että Jeesus, Jumalan Poika, on maksanut koko maailman syntivelan. Niin on hänenkin velkansa täysin maksettu. Ei syntiä niin suurta, etteikö sille ole täydellinen anteeksiantamus hankittu Golgatalla. Pastori oli korostanut, että Jumalan lupaukset pitävät varmasti paikkansa. Raamattu ei voi raueta tyhjiin.

Seuraavana yönä pastori ei tahtonut saada unta. Edellisellä viikolla hän oli menettänyt malttinsa keskustellessaan naapurin kanssa eräästä asiasta, josta he olivat eri mieltä. Pastori oli tunnustanut syntinsä Jumalalle ja pyytänyt anteeksi naapuriltaan, mutta ne kovat sanat, jotka hän oli naapurilleen sanonut, pyörivät hänen mielessään. Niitä ajatellessaan hän alkoi muistella muita menneitä syntejään, ja uni ei tullut. Rukoiltuaan Jumalalta mielen rauhaa ja unen lahjaa hänen mieleensä tulivat erään virren sanat: "Miks' aina vaan katselet puutoksias'... kun Jumalan Karitsaa katsella saa, myös sinua verellään puhdistavaa." Vihdoin tuli rauha ja uni.

Se mitä pastori koki sinä yönä, on tuttua jokaiselle Jumalan lapselle. Kuten Luther sanoo, me osaamme erottaa lain ja evankeliumin puheissamme, mutta toista on niiden erottaminen sydämessämme. Laki syytteineen on aina valmis vieras sydämessämme. Ja sielunvihollinen käyttää tilaisuutta hyväksensä. Seurauksena on, että unohdamme Jumalan armon ja Kristuksen sovitustyön. Daavid rukoilee: " Anna minun kuulla iloaja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet." Pietari huutaa: "Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen."

On hyvä asia, että tunnemme syntimme ja tiedämme, että jokainen synti ansaitsee Jumalan vihan ja rangaistuksen. Muuten ei evankeliumi meille kelpaisi. Tämän taidon on Pyhä Henki meille antanut. Maailman lapset eivät ole huolissaan siitä. että ovat rikkoneet Jumalan käskyt. Mutta lain tarkoitus ei ole saattaa meitä epätoivoon. Sen tarkoitus on ajaa meidät Kristuksen luo. Juuri silloin, kun syntimme meitä vaivaa, Jumala tahtoo, että pakenemme Kristuksen armon turviin ja löydämme lohdutuksen ja rauhan hänessä ja näin saamme uutta voimaa taistelemaan syntiä vastaan. Johannes kirjoittaa: "Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi: mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien." ( I Joh. 2: I,2)

Kun laki syyttää ja tuomitsee, kääntäkäämme siis katseemme pois omasta sydämestämme Jumalan Karitsaan, joka puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Noudattakaamme Martti Lutherin antamaa neuvoa. Hän sanoo: "Sitä varten, että syntisi anteeksi annetaan, sinä et, kuten sanottu, löydä omasta povestasi mitään sellaista, jolla maksun suorittaisit tai toisit esiin jotakin, jonka vuoksi Jumala katsoisi puoleesi ja pyyhkisi velkaluettelosi. Mutta tarttuessasi sinun sijaasi astuneeseen Kristukseen, joka on kuormannut itsensä sinun synneilläsi ja antautunut sinun omaksesi kaikkine ansioineen ja siunauksineen, mikään synti ei voi mitään sinua vastaan. Jos olenkin syntinen. on hän pyhä ja synnin, kuoleman. perkeleen ja helvetin valtias: minua ei siis mikään synti saata vahingoittaa, koska hän on minulle lahjoitettu vanhurskaudekseni ja autuudekseni"

"velka on poissa. voitto on saatu,
Jeesus on kuollut, armo on taattu:
Ei laki lainkaan tuomita voi, kai-
kille Jeesus armon toi, " SK I 50: I

Pastori Rupert Efraimson

Pastori Rupert Efraimsonin Lahdessa 24.7.2005 pitämä saarna, joka kuunneltiin hänen muistojuhlassaan Pääsiäisjuhlan 2014 yhteydessä

Pastori Rupert Efraimsonin aamuhartaus Raamattuleirillä 2007 Siitamajalla

Istuin puiston penkillä. Keski-ikäinen mies tuli luokseni, hymyillen tervehti, ja istui vierelleni. Aloimme keskustella, ja pian keskustelun aiheena olivat uskon asiat. Ei oltu kauan keskusteltu ennen kuin kävi ilmi, että mies ei uskonut, että Jumala on kolmiyhteinen. Jeesus ei hänen mielestään ole yhdenvertainen Isän kanssa, Pyhä Henki ei ole henkiolento, vaan voima, joka Jumalasta lähtee, ja iankaikkista kadotusta ei ole olemassa. Raamatun lauseiden perusteella osoitin hänelle, että hänen näkemyksensä ei ollut Raamatun sanan mukainen, että Isä (Joh.17:3), Poika (Koi. 2:9) ja Pyhä Henki (Apt. 5:3-4) ovat jumaluudessa yhdenvertaisia, ja vaikka on vain yksi Jumala, niin siis sana kolmiyhteinen on sopiva. Osoitin hänelle myös, että Raamatun mukaan on olemassa iankaikkinen kadotus niille, jotka kuolevat epäuskossa. (Jes. 66:24)

Yritin vakuuttaa miehelle, että hän asettaa järkensä Raamatun yläpuolelle, eikä uskossa ota vastaan, mitä Raamattu selvästi opettaa. Sillä jokaisen keskustelun aiheena olleen opin hän selitti tavalla, jolla hän yritti tyydyttää järkeänsä, mutta näin ollen samalla kielsi sen, mitä Raamattu kyseessä olevasta asiasta opettaa.

Mies kysyi: Oletko luterilainen? Sanoin: Olen. Sitten hän kertoi, että hänkin oli ollut luterilainen, mutta koska luterilaisten keskuudessa ei ilmennyt hedelmää, ja koska kirkko salli sellaista, mitä Raamattu ei sallinut, hän oli liittynyt joukkoon, jonka hedelmä oli näkyvissä. Kerroin hänelle, että kuuluin tunnustukselliseen luterilaiseen kirkkoon, ja olen samaa mieltä siinä, ettei kirkon tule sallia sitä, mitä Raamattu ei salli, ja että siellä, missä on tosi uskoa, siellä on myös uskon hedelmää. Sitten huomautin hänelle, että Jumalalle otolliseen hedelmään kuuluu ensimmäiseksi se, että tunnustus on Raamatun sanan mukaista, että keskeisenä on Raamatun tärkein oppi, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja että syntinen pelastuu yksin armosta uskon kautta Jeesukseen. Kerroin myös, että missä tällaista tunnustusta ei ole, emme voi luottaa siihen, että kunnollinen ulkonainen elämä ja ahkera toiminta ovat Jumalalle otollista hedelmää ja oikean uskon merkkejä.

Kun mies oli poistunut luotani, ajattelin: Miten tärkeää onkaan, että käytännössä noudatamme tätä Jumalan sanaa: "Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." (2 Kor. 10:5). Kun tätä sanaa noudatamme, Jumala yksin saa kunnian ja voi sanansa kautta meille puhua.

Pastori Rupert Efraimson

Pastor Rupert Efraimson, Morning Prayer, Bible Camp 2006

Herrani elää

Rupert Efraimson

Lue kirja PDF-muodossa

Pastori Rupert Efraimsonin hartaus Raamattuleirillä 2004 Siitamajalla

Pastori Rupert Efraimsonin aamuhartaus Raamattuleirillä 2007 Siitamajalla

Pastori Rupert Efraimsonin aamuhartaus Raamattuleirillä 2006 Siitamajalla

 Pastori Rupert Efraimsonin aamuhartaus Raamattuleirillä 2008 Siitamajalla

Pastori Rupert Efraimsonin aamuhartaus Raamattuleirillä 2005 Siitamajalla

Pastori Rupert Efraimsonin saarna

Pastor Rupert Efraimson, Bible Camp 2006

Pastor Rupert Efraimson, Morning Prayer, Bible Camp 2006

Pastor Rupert Efraimson, Morning Prayer, Bible Camp 2005

Pastor Rupert Efraimson, Morning Prayer, Bible Camp 2005

Jumalanpalvelus 10.7.2005. Virret VK38: SK 280, VK 116, VK 330:1-3, VK 376:1,3,4, SK 378

Jumalanpalvelus 24.7.2005. Virret VK38: 427, 426, 139:1,5, 298, SK 331 säv. Herra kun sä sanassasi

Nauhajumalanpalvelus 4.10.2020. Virret VK38: 123 (säv. 334)  119  120  122  121:1,3,4 (säv. 90)  lisäksi SK 425 

Pastori Rupert Efraimsonin oppitunti Raamattuleirillä 2004 Siitamajalla

Pastori Rupert Efraimsonin saarna

Pastori Rupert Efraimsonin aamuhartaus Raamattuleirillä 2008 Siitamajalla

Pastori Rupert Efraimsonin saarna

Pastori Rupert Efraimsonin saarna Raamattuleirin 2006 päätösjumalanpalveluksessa Siitamajalla

Pastori Rupert Efraimsonin saarna Raamattuleirillä 2005 Siitamajalla

Vieraillessani eräällä paikkakunnalla päätin käydä katsomassa paikkakunnan kirkkoa. Kirkko oli luterilainen kirkko. Poistuessani kirkosta huomasin, että kirkon eteisessä oli kirjallisuutta, jota kehotettiin ottamaan mukaan. Huomasin lehtisen nimeltä "Pelastusvarmuus". Valitsin sen ajatellen, että ainahan on hyvä saada lisää vakuutusta pelastuksen varmuudesta, koska laki syytteineen on aina valmis vierailemaan sydämessäni.

Lehtisellä ei kuitenkaan ollut odotettua vaikutusta. Sen ensimmäisessä kappaleessa sanottiin: "Moni luulee olevansa Jumalan lapsi lapsena suoritetun kasteen perusteella. Raamattu opettaa kuitenkin, että Jumalan lapseksi tullaan uudestisyntymisen kautta." Vaikka asia on tietysti niin, että kastettu ihminen ei pelastu, jos hän on luopunut uskosta, kuitenkin Raamatun mukaan kaste on uudestisyntymisen peso. Näin on aina, kun kaste toimitetaan Jeesuksen käskyn mukaisesti, myös silloin, kun kastettava on pieni lapsi. Apostoli Pietari sanoi helluntaina pitämässään saarnassa: "Ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,jotka kaukana ovat, ketkä ikinäHerra, meidän Jumalamme, kutsuu." (Apt. 2:38,39) Kun kasteessa tapahtuva uudestisyntyminen kielletään, tämä johtuu siitä, että kaste käsitetään pelkkänä ihmistekona. Mutta Raamattu sanoo: "Kasteessa te myös olette hänen kanssaan herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala." (KoI. 2: 12)

Oli ikävä todeta, että lehtisessä neuvottiin lukijoita pitämään kastettaan pelkkänä ihmistekona eikä Pyhän Hengen välineenä, jonka kautta Jumala lahjoittaa kastetulle Jeesuksen ansaitseman vanhurskauden, kuten Sana opettaa. Apostoli Paavali sanoo kirjeessään galatalaisille (3:27): "Kaikki te,jotka olette Jeesukseen Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." Kun olemme Kristuksen päällemme pukeneet, silloin on meillä omanamme syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä eli ne lahjat, jotka hän hankki koko maailmalle lain täyttämisellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan.

Lehtisessä sanottiin myös: "Pelastusvarmuus... on Jumalan lahja, jonka hän antaa jokaisen sydämeen, joka ottaa tietoisesti Jeesuksen vastaan." (kursivointi kirjoittajan) Sen tekstissä luvattiin pelastusvannuutta, mutta sitä ei siinä tarjottu. Todellisesti pelastusvarmuus syntyy, kun ihmisen katse käännetään pois omasta sydämestä ja omista, myös tietoisista teoista Jumalan muuttumattomiin Sanan lupauksiin ja kehotetaan häntä uskossa niihin turvaamaan. Juuri kasteesta annetut lupaukset ovat tällaista varmuutta synnyttäviä lupauksia.

Kun Lutherin nimeä käytetään, täytyy ihmetellä, miksi lehtisessä olevaa oppia levitetään. Selittäessään Jeesuksen sanoja Nikodeemukselle: "Jos joku ei synny vedestä ja hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." (Joh. 3:5) Luther sanoo: "Kuinka voikaan tämä kaste (lapsikaste) olla kelvoton, kun Kristus säätää veden välineeksi uudestisyntymiseen Pyhän Hengen myötävaikutuksen kautta? Kun lastenkin tarvitsee syntyä uudesti voidakseen Jumalan valtakuntaa nähdä, niin minkä tähden kiellettäisiin heiltä kastetta? Ja kuinka voidaan ajatella, ettei kasteen vesi, joka on Jumalan sanaan suljettuja Jumalan sanan kanssa yhdistetty, muka kelpaisi heitä uudesti synnyttämään?"

Iloitse, ystävä, siitä, että kun sinut lapsena kastettiin, sait omaksesi Jeesuksen ansaitseman vanhurskauden puvun. Muista, että Jumalan puolelta kaste ja kaikki siihen liittyvät lupaukset pysyy aina voimassa. Kasteen laivasta voidaan hypätä pois, mutta laiva ei sen tähden uppoa. Kun siihen uskossa palataan, se kantaa, ja omanamme ovat jälleen kaikki sen kautta annetut lahjat.

Pastori Rupert Efraimson

Eräs kristitty mies meni vierailemaan sukulaistensa luo. He veivät hänet mukanaan kirkkoon. Kirkon ovella he tapasivat seurakunnan pastorin, joka heti kysyi vieraalta: "Oletko ottanut Jeesuksen vastaan sydämeesi ja elämääsi?" Tähän vieras vastasi: "Olen kiitollinen, että Vapahtajani on ottanut minut vastaan." Vieraan vastaus osoitti, että hän tiesi olevansa uskossa yksin Jumalan armosta, ilman omaa ansiotaan.

Ihminen on luonnostaan siinä luulossa, että hänen täytyy itse omilla teoillaan tehdä itsensä Jumalan silmissä vanhurskaaksi. Tämä luulo on niin voimakas, että monet kirkotkin ulkonaisen kristikunnan piirissä, huolimatta Raamatun selvästä opetuksesta, että syntinen pelastuu yksin armosta uskon kautta Jeesukseen, kuitenkin opettavat, että ihminen voi myötävaikuttaa kääntymyksessään. Tästä johtunee, että saamme kuulla ihmisten sanovan: "Kun tein ratkaisuni Jeesuksen puoleen...", "Kun annoin sydämeni hänelle...", "Kun tein parannuksen ja otin vastaan Jeesuksen...". Tällainen "minä-puhe" ei ole Raamatun mukaista. Kun apostoli Paavali kertoi kääntymyksestään, hän antoi kaiken kunnian Jumalalle. Kirjeessään Timoteukselle hän sanoo: "Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa; ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. " (1 Tim. 1: 12-14)

Jokainen uskossa oleva ihminen on uskossa ainoastaan sen tähden, että hän Jumalan armosta on saanut laupeuden. Luonnostaan hän oli kuollut rikoksiinsa (Ef. 2:5), vihan lapsia niin kuin muutkin (Ef. 2:3) eikä pystynyt itseään herättämään tästä tilasta. Mutta hän sai laupeuden. Pyhä Henki armonvälineiden kautta herätti hänet tästä kuoleman tilasta, uudestisynnytti hänet elävään toivoon, antoi hänelle omaksensa syntien anteeksiantamuksenja iankaikkisen elämän - nämä lahjat, jotka Jeesus hankki maailmalle laintäyttämisellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan.

Kun sinä, ystävä, tunnustat uskoasi, seuraa apostoli Paavalin esimerkkiä. Kerro siitä, miten Jumalan armo on ollut sinua kohtaan ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Sua Jeesus kiitän ainian, Sä hädästä mun nostit.
Joit vihan kalkin katkeranja verelläs mun ostit.
On autuuteni sinussa: Mä elän laupeudesta. (SK 246:2)

Pastori Rupert Efraimson

Pastori Rupert Efraimsonin saarna 2.7.2008 Helsingissä

Pastori Rupert Efraimsonin oppitunti Raamattuleirillä 2004 Siitamajalla

Nuori mies meni tapaamaan pastoria. Hän tiedusteli voisiko pastori vihkiä hänet avioliittoon. Pastori katsoi kirkonkirjaan ja sanoi: "Huomaan, että nimesi on ennenkin kirjoitettu tänne." "Niin on," sanoi nuori mies, "olen tässä seurakunnassa kastettu ja käynyt rippikoulun." Pastori katsoi nuoreen mieheen ja sanoi: "Ja nimesi varmaan kirjoitetaan tänne vihkimisesi jälkeen vielä neljännen kerran, kun sinut haudataan. Kysyn sinulta: Arveletko, että kun se hetki saapuu, kun joudut seisomaan Jumalasi edessä, että nimesi löytyy myös Jumalan elämänkirjaan kirjoitettuna?"

Nuori mies ei osannut vastata kysymykseen. Hän ei ollut rippikoulun jälkeen kirkossa käynyt, eikä uskonnosta välittänyt. Mutta pastorin kysymys jäi häntä vaivaamaan. Hän keskusteli siitä kihlattunsa kanssa. Muutaman päivän kuluttua hän meni kihlattunsa kanssa pastorin luo, ja kysyi: "Mitä pitäisi tehdä, että se nimi tulee siihen Jumalan kirjaan kirjoitetuksi?"

Pastori ilahtui nuoren miehen kysymyksestä. Hän kertoi nuorille, että kaikki oli jo tehty heidän edestään. Hän puhui synnistä ja sen seurauksista, ja siitä pelastuksesta, jonka Jumalan Poika oli ansainnut kaikille lain täyttämisellään ja kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän luki heille useita kohtia Raamatusta, joissa Jumalaa lupaa, että syntinen pelastuu armosta uskon kautta Jeesukseen, ja kertoi, että nimi on Jumalan elmänänkirjassa, silloin, kun syntinen uskossa turvaa Jeesukseen.

Seurauksena oli, että nuori pariskunta alkoi avioelämänsä uskossa Jeesukseen, varmoina, että heidän nimensä olivat kirjoitettuina elämänkirjaan, koska Jumalan Poika oli heidän syntivelkansa maksanut, ja kasteen ja uskon kautta häneen he olivat Jumalan lapsia ja taivaan perillisiä. Sen jälkeen Jumalan Sana oli tärkein asia heidän elämässään, ja seurakunta oli heille rakas.

Kunpa jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirkonkirjaan, kysyisi: Onkohan minun nimeni myös kirjoittuna Jumalan elämänkirjaan? Sillä niin hyvä asia, kun seurakuntaan kuuluminen on, se ei voi meitä pelastaa. Ainoastaan, jos nimemme ovat uskon kautta Jeesukseen myös Jumalan elämänkirjassa, olemme me autuaita Jumalan lapsia ja matkalla taivaaseen.

Kun Jeesuksen opetuslapet riemuitsivat siitä, että riivaajatkin olivat olleet heille alamaiset, Jeesus sanoi heille: " Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa. " (Luuk. 10:20) Suokoon Jumala, että meidänkin suurin ilon aiheemme on se, että nimemme ovat Jumalan armosta, kirjoitettuina taivaissa, Jumalan elämänkirjassa.

Pastori Rupert Efraimson

Pastori Rupert Efraimsonin aamuhartaus Raamattuleirillä 2005 Siitamajalla

Pastor Rupert Efraimson, Morning Prayer, Bible Camp 2005

Aamukävelylläni tapaan jatkuvasti filmausryhmiä autoineen. Kuvaajat laittavat välineensä katujen varrelle ja filmaavat mannekiineja - sekä miehiä että naisia - puettuna jotakin määrättyä mainosta varten. Muoti on hyvin tärkeää suurelle osalle maailman kansoista. Täytyy olla puettuna ajanmukaisesti. Muotinäytöksiä seurataan, muotijulkaisu tutkitaan. Nuorisolla on myös omat pukeutumissääntönsä. Täytyy olla puettuna määrätyllä tavalla, mikä tapa milloinkin on muodissa.

Jospa maailman kansat osaisivat samalla innolla etsiä itselleen sitä pukua, jonka Jeesus on heitä varten hankkinut. Siihen Jeesus kehottaa. Hän sanoo: "Katso, minä tulen niin kuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana." (llm. 16: 15) Kun Jeesus, Jumalan Poika, tuli ihmiseksi ja täytti käskyt puolestamme, kärsi rangaistuksemme ja antoi henkensä edestämme, hän hankki meille ja kaikille ihmisille sellaisen puvun, joka peittää kaikki syntimme Jumalan silmissä. Kun me kasteen ja uskon kautta omistamme tämän puvun, Jumala katsoo meihin ja näkee meissä Jeesuksen vanhurskauden ja pyhyyden. Emme ole alastomia hänen silmissään. Syntimme ovat peitossa.

Jeesus sanoo tulevansa niin kuin varas ja kehottaa meitä valvomaan ja pitämään vaarin vaatteistamme. Hänen ansaitsemansa puku näet voidaan menettää. Näin tapahtuu, jos me hylkäämme ne välineet, jotka meille on annettu juuri sitä varten, että voisimme jatkuvasti olla puettuina hänen vanhurskautensa pukuun. Nämä välineet ovat Sana ja sakramentit. Niiden kautta Pyhä Henki vahvistaa uskoamme ja antaa meille voimaa taistelemaan vihollisiamme vastaan ja kestämään tämän kylmän maailman kiusaukset ja ahdistukset.

Emme tiedä, millä hetkellä lähtömme täältä maailmasta tapahtuu. Kiitä Jumalaa, ystävä, kun olet saanut uskon lahjan, ja näin ollen saat astua Jumalan eteen puettuna pukuun, jolla kelpaat taivaaseen, jossa saat olla niiden joukossa, joista sanotaan: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä." (llm. 7:14)

"Sua Jeesus, aina kiittelen sun lahjapuvussas !
Sä ristinpuussa ostit sen, Oi kiitos armostas! "

SK 252:7

Pastori Rupert Efraimson

Pieni poika lähti omin neuvoin kulkemaan pois kotinsa pihalta, jossa hän oli ollut leikkimässä. Pian hän oli kulkenut niin kauas, ettei osannut palata kotiin. Eräs pariskunta huomasi hänet yksin kävelemässä kadulla ja otti hänet kotiinsa. Poika osasi sanoa heille etunimensä, mutta ei sukunimeään. "Kenen poika sinä olet'?" he kysyivät häneltä. "Olen Jeesuksen poika.", vastasi poika rohkeasti. Pariskunta huomasi, etteivät he muita tietoja pojalta saa. Koska poika sanoi olevansa Jeesuksen poika, he päättivät kääntyä lähellä olevan seurakunnan pastorin puoleen. Sillä tavoin pian löytyivät pojan vanhemmat, jotka kuuluivat seurakuntaan. Kun poika palautettiin heille, vanhemmat kiittivät Jumalaa kyynelsilmin siitä, että poika oli löytynyt ja että hän oli niin ja]olla tavalla tunnustanut uskoaan.

Pojan uskontunnustus puhui paljon. Se osoitti, ettei häntä ollut ainoastaan kastettu, vaan että hänelle oli myös opetettu kasteen merkitys" hänestä oli kasteessa tullut Jumalan lapsi, "Jeesuksen poika". Onnellisia ne lapset, jotka kasteensa jälkeen saavat jatkuvasti Jumalan sanan opetusta. Näin kasteessa syntynyt usko voi säilyä ja kasvaa, ja missä usko säilyy ja vahvistuu, siellä myös Jeesusta tunnustetaan.

Pieni poika on meille kaikille jalo esimerkki. Tavattuaan hänet pariskunta sai pian tietää, että heidän pieni vieraansa oli Jeesukseen uskova Jumalan lapsi.

Vapahta.ja sanoo: "Sentähden.jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan lsäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten cdessä, sen minäkin kiellän lsäni edessä, .joka on taivaissa." (Matt.10:32,33 )

Sielunvihollinen tekee kaikkensa. ettemme tunnustaisi uskoamme ihmisten edessä. Eiköhän meidän jokaisen täydy surullisina tunnustaa, että on ollut aikoja elämässämme, jolloin olemme vaitiolollamme salanneet ihmisiltä sen tosiasian, että olemme Jumalan lapsia. Sen sijaan, että olemme mainitun pienen pojan tavoin rohkeasti tunnustaneet olevamme Jeesukseen uskovia, olemme olleet hiljaa. 0n ollut helpompaä olla herättämättä huomiota, ja näin olemme samalla säästyneet joutumasta mahdollisen pilkan kohteeksi.

Kun sinä. ystävä, suret sitä, että olet niin heikosti tunnustanut uskoasi ihmisten edessä, olkoon lohdutuksenasi tämä Raamatun lupaus: " Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." ( 1 Joh. 1:9). Kun uskossa otat vastaan sen anteeksiantamuksen, jonka Jumala tässä lupaa sinuIle, saat uutta voimaa tunnustamaan uskoasi ihmisten edessä

Pastori Rupert Efraimson

Pastori Rupert Efraimsonin aamuhartaus Raamattuleirillä 2004 Siitamajalla

"Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillänsä ja he peljästyivät suuresti, mutta enkeli sanoi heille: "älkää peljätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra Daavidin kaupungissa". Lk. 2:9-11.

lhmeellinen sanoma! Itse Jumala on astunut alas taivaasta, on tullut ihmiseksi, mutta on samalla pysynyt Jumalana. Beetlehemissä syntynyt lapsi ei ole tavallinen lapsi. Hän on kyllä tosi ihminen, mutta myös taivaan ja maan Herra. Enkeli kutsui häntä nimellä: Kristus ja nimellä: Herra. Nyt ovat ennustukset tulleet täytetyiksi. Poika on syntynyt, Lapsi on annettu. Suuri valkeus on koittanut niille, jotka pimeydessä vaeltavat. Nyt on saapunut Hän, joka on rikkipolkeva käärmeen pään. Se profeetta, josta Mooses on kirjoittanut, se Jaakobin Tähti, se Aamun Koitto korkeudesta. Sana on tullut lihaksi, Jumala on tullut ihmisen veljeksi.

Profeetta Jesaja on monta sataa vuotta ennemmin kirjoittanut: Katso, neitsyt tuIee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen: Immanuel. Näin on nyt tapahtunut. Lapsi on syntynyt neitsyestä. Tässä on varma todistus, että Lapsi on tosi Jumala. Että nimet Kristus ja Herra ovat hänelIe sopivia nimiä.

Mutta enkeli ei ainoastaan kutsu häntä nimellä Kristus ja Herra, hän sanoo myös paimenille ja myös meiIlekin: Teille on syntynyt Vapahtaja. Tämä on mitä suloisinta puhetta. Meille, jotka synnissä synnyimme, meille, jotka olemme rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan ajatuksin, sanoin ja töin. Meille, jotka olemme ansainneet Jumalan vihan ja rangaistuksen. Meille on syntynyt Vapahtaja! Vapahtaja, joka on tullut maailmaan täyttämään käskyt puolestamme, kärsimään sen rangaistuksen, jonka me ansaitsimme, kärsimään sen edestämme. Meille on syntynyt Vapahtaja.

Jumala sanassaan ilmoittaa: Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä Iukenut heille heidän rikkomuksiaan. Tämän on tämä ihmeellinen Seimen Lapsi saanut aikaan. Jumalan viha on muuttunut armoksi. Syntivelka on maksettu. Syntinen saa olla varma siitä, että kaikki on tehty hänen edestään, Jumala on antanut häneIIe anteeksi.

Enkeli sanoo myös: älkää peljätkö. Paimenet pelkäsivät siksi, että heidän mieleensä muistuivat synnit. Ornat synnit, Jumalan laki ja sen julistama tuomio. He tunsivat olevansa Jumalan edessä syntisiä, kadotuksen alaisia ja luulivat jo tuomion hetken tulleen. Mutta enkeIi vakuuttaa heille, että heillä ei ole syytä peljätä. Vapahtaja on syntynyt maaiImaan. EnkeIi lausuu nämä sanat jokaiselle, joka on raskautettu syntikuorman alla. Jokaiselle, joka itkee syntejänsä ja joka sanoo: Herra, ole minulIe armollinen. Tämä sanoma kuluu heille: Älä pelkää! Ole turvallisin mielin. JumaIalla on mielisuosio sinuun tämän Lapsen tähden.

Tässä ilmoitettu suuri ilo, kestävä, loppurnaton ilo, oikea, puhdas, taivaallinen ilo on tullut. Tästä jo Aabraham iIoitsi. Tästä lausui Herran profeetta Jesaja: "Sinä olet saattanut sille - kansallesi - suuren ilon, he iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin leikkuuaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan, sillä Lapsi on meille syntynyt, Poika on meiIle annettu ja hänen hartioillansa on Herraus."

Paimenten pelko muuttuu iloksi ja sen aikaansaa enkelin sanorna. Ja tämä ilo lisääntyi, kun he enkelin iImoitusta seuraten menivät kiiruhtaen seimen luo ja löysivät Jeesus-Iapsen. Nyt he näkivät omin silmin rakkaan Vapahtajan, josta profeetat olivat ennustaneet, joka oli heidänkin syntiensä kantaja ja sovittaja. Siis älä pelkää, ystävä, vaan iloitse. Iloitse, sillä sinulle on syntynyt Vapahtaja, joka on syntivelkasi maksanut. Iloitse, sillä sinuIIe on syntynyt Puolustaja, joka Isän edessä rukoilee edestäsi. IIoitse, sillä sinulle on syntynyt Hyvä Paimen, joka pitää sinusta huolen, kulkee sinun kanssasi joka päivä maailman loppuun asti.

SinuIIe on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.

R. Efraimson

Luterilainen 11-12/1979

Sovituksen sana

Rupert Efraimson

Lue kirja PDF-muodossa

Pastoria oli pyydetty käymään tapaamassa erästä potilasta. Hänelle oli kerrottu, että potilas oli hoitokodissa vuoteen omana, oli sokea, ja kävelykyvytön, mutta että kuulo ja järki olivat säilyneet. Oli kerrottu myös, että potilaalla ei ollut ketään omaista, joka olisi käynyt häntä tapaamassa.

Pastori saapui potilaan luo ja huomasi, että potilas oli iäkäs nainen. Seisoessaan potilaan sängyn ääressä, pastori mietti, miten hän tervehtisi potilasta, mutta ennen kuin hän ehti ilmaista läsnäolonsa, hän kuuli kun vanhus alkoi ääneen rukoilla: "Rakas taivaallinen Isä, minä kiitän Sinua kaikesta armostasi ja hyvyydestäsi. Miten suuri onkaan sinun armosi meitä syntisiä kohtaan, kun et säästänyt omaa Poikaasikaan, vaan annoit hänet alttiiksi meidän edestämme. Kiitos, rakas Isä, kun otit minutkin omaksi lapseksesi. Kiitos, kun olet kruunannut minut hyvyydelläsi, kun jatkuvasti annat minulle kaikki tarpeeni sulasta armostasi. Kiitos tästä hoitokodista, kiitos hoitajista, siunaa ja varjele heitä, anna heille kärsivällisyyttä ja voimaa, että he jaksaisivat jatkaa sitä siunattua työtä, mitä he uskollisesti tekevät."

Vierailu jäi pysyvästi pastorin mieleen. Hän oli tullut potilasta lohduttamaan, mutta poistui potilaan luota itse lohdutettuna, mutta samalla myös nöyryytettynä. Potilaan rukous mielessään, hän rukoili: "Rakas Isä, anna anteeksi tyytymättömyyteni. Anna anteeksi, etten ole osannut pitää oikeassa arvossa sinun hyvyyttäsi ja armoasi, että pienetkin vaikeudet ovat saaneet minut valittamaan, ja unohtamaan hyvyytesi minua kohtaan. Anna minulle kiitollinen ja tyytyväinen sydän".

Tyytymättömyys on synti, joka on vaivannut Jumalan lapsia kautta aikojen. Huolimatta siitä, että Jumala oli ihmeellisellä tavalla pelastanut Israelin lapset Egyptin orjuudesta, että hän kulki heidän kanssaan, antoi heille kaikki heidän tarpeensa, israelilaiset tyytymättöminä valittivat, moittivat Jumalan pelastus- ja varjeluskeinoja ja kaipasivat Egyptin lihapatoja.

Tyytymättömiä osaamme olla mekin, tämän aikakauden kristityt, ja kiittäminen tahtoo olla heikkoa. Jumala johdattaa meidät seurakuntaan, jossa hänen sanaansa puhtaasti opetetaan ja, jossa kaikessa toimitaan Raamatun sanan mukaan. Mutta jotkut jatkuvalla poissaolollaan osoittavat, etteivät pidä seurakuntaa erikoisemmin suuressa arvossa. Toisia ei tyydytä seurakunnan toimintatavat, toiset taas valittavat sitä, että seurakunnassa ei ole riittävästi rakkautta ja palavuutta. Olemme taipuvaisia unohtamaan oleelliset asiat, kun tyytymättömyys saa vallan, ja silloin kiittäminen lakkaa.

Kun Job sai järkyttävän tiedon, että hän oli menettänyt omaisuutensa, ja että hänen lapsensa olivat saaneet surmansa, hän sanoi: "Herra antoi, ja Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi." - Anna, rakas Isä, meille tätä Jobin mieltä.

Kun Aasaf oli valittanut sitä, että jumalattomat menestyvät samalla, kun hurskaat joutuvat kärsimään, hän vihdoin pääsi sisälle  "Jumalan pyhiin salaisuuksiin" ja käsitti, mikä heidän loppunsa oli oleva. Silloin hän kiitollisensa sanoi: "Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti... Minun onneni on olla Jumalaa lähellä." Jumala, auta meitäkin muistamaan, miten onnellisia olemmekaan, kun saamme olla uskon kautta sinua lähellä, ja miten "suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa."

Pastori Rupert Efraimson

Olin saanut kutsun syntymäpäivä juhlaan. Siellä ollessani keskustelin erään toisen kutsuvieraan kanssa. Kun hän sai tietää, että olin eläkkeellä oleva luterilainen pastori, hän sanoi: "Minulla on kolme poikaa: Kaksi on luterilaista, kolmas on uudestisyntynyt kristitty." Silloin alkoi juhlan lauluhetki ja keskustelumme jäi siihen.

En tiedä, tahtoiko tämä äiti sanoillansa ilmaista, että hänen kolmas poikansa oli päässyt korkeammalle asteelle uskossaan, kuin hänen luterilaiset veljensä, vai käyttikö hän vain pojastaan sitä nimeä, jonka poika oli itselleen antanut. Joka tapauksessa tämän äidin sanat jäivät mieleeni. Ajattelin: Miten tärkeää onkaan, että me luterilaiset puhumme avoimesti vakaumuksistamme. Sillä meillä, jotka Jumalan armosta olemme saaneet sydämiimme Raamatun mukaisen varmuuden, että Jeesus, Jumalan Poika, on ansainnut meille ja kaikille syntisille valmiin jatäydellisen pelastuksen, joka kasteessa meille lahjoitettiin, ja joka on nytkin omanamme uskon kautta - meillähän vasta onkin syytä kertoa maailmalle tästä sanomattomasta Jumalan armosta ja rakkaudesta syntisiä kohtaan.

Joskus, kun olen keskustellut henkilöiden kanssa, jotka jatkuvasti puhuvat uudestisyntymisestään, on käynyt ilmi, että heille on ollut tärkeintä se, mikä on tapahtunut heidän omassa sydämessään. He ovat kyllä puhuneet Jeesuksestakin, mutta ei siitä, mitä hän on jo tehnyt kaikkien ihmisten edestä, vaan siitä mitä he ovat tehneet Jeesukselle. Ovat puhuneet tähän tapaan: "Olen antanut sydämeni Jeesukselle, miten ihana asia olisi, jos sinäkin antaisit sydämesi hänelle."

Kun joku käyttää sanontaa "uudestisyntynyt kristitty", tämä viittaa siihen, että hänelle ei riitä se, että ollaan kristityitä, vaan on oltava määrätynlainen kristitty. On mahdollista, että jotkut eivät sanalla "kristitty" tarkoita uskossa olevaa ihmistä, vaan tarkoittavat n.s. kristilliseen yhteiskuntaan kuuluvaa. Mutta onhan olemassa kirkkoja, jotka opettavat, ettei tulisi tyytyä olemaan pelkästään uskossa, vaan tulisi pyrkiä saamaan n.s. henkikaste, jolla he tarkoittavat tietynlaista tunteenomaista kokemusta, ja korkeammalle asteelle päässyttä kristittyä. On ymmärrettävä, miksi niin monella on tällainen mieli, sillä monet reformoidut kirkot opettavat, että Pyhä Henki toimii myös ulkopuolella sanan ja sakramenttien. He eivät siis ohjaa ihmisiä turvaamaan yksinomaan Jumalaan muuttumattomiin armolupauksiin, vaan ohjaavat heitä etsimään Pyhän Hengen ilmestyksiä ja vaikutuksia oamsta sydämestään.

Raamatun keskeinen opetus on, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja joka tämän uskoo, hänellä on omanaan syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä. (2.Kor.5:19, Room.4:5). Hän on uudestisyntynyt kristitty, ja kristittynä hän saa käyttääarmonvälineitä, sanaa ja sakramentteja, muistaa kastettaan, jossa hän jo lapsena uudestisyntyi, käy Herran pöydässä, ja näin Pyhä Henki saattaa jatkuvasti häntä vahvistaa.

Rupert Efraimson

(Luterilainen 10/96)