לָכֵן יִתֵּ֙ן אֲדֹנָ֥י ה֛וּא לָכֶ֖ם א֑וֹת הִנֵּ֣ה הָעַלְמָ֗ה הָרָה֙ וְיֹלֶ֣דֶת בֵּ֔ן וְקָרָ֥את שְׁמ֖וֹ עִמָּ֥נוּ אֵֽל׃
Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. Jes. 7:14.
Selitettävä kohta on Jesajan kirjan alkupuolelta, Jes. 7:14. Ymmärtääksemme tätä jaetta meidän on katsottava aluksi profeetta Jesajan profetian luonnetta. Se käy ilmi kirjan alusta ensimmäisen luvun ensimmäisen jakeen ensimmäisistä sanoista. Ne sanat ovat koko kirjan otsikko ja kuuluvat:
"Jesajan, Aamoozin pojan, näky" (חֲזוֹן֙ יְשַֽׁעְיָ֣הוּ בֶן־אָמ֔וֹץ). Se, minkä Jesaja näki, on hänen kirjansa. Se selittää profeetallisen perfektin käytön tulevista tapahtumista. Jesaja kertoo, mitä hän näyssään näki tapahtuneen, ja se oli Jesajalle, profeetalle, tapahtuma, jonka hän oli jo nähnyt silloin, kun hän kirjoitti kirjansa. Tämä on selvä selitys profeetalliselle perfektille, joka kertoo tulevista asioista, jotka toteutuivat vasta Uuden Liiton ilmaantuessa. Tässä jakeessamme Jesaja siis näki neitsyen raskaana ja poikaa synnyttämässä (verbit ovat feminiinin partisipeja). Niinpä hän pian tämän jälkeen luvussa 9 lausuu profeetallista perfektiä käyttäen: Poika on meille annettu, lapsi on meille syntynyt…" Silloin hän näki hänet jo syntyneenä ja luvussa 11 hän kertoo Messiaasta hallitsevana. Profeettojen tulevien asioiden näkeminen on rinnastettavissa apostoli Johanneksen Ilmestyskirja-näkyyn.
Koska profeetta näki tulevia tapahtumia ja hänen piti kirjoittaa näkemänsä kirjaan, ymmärrämme esimerkiksi Jesajan kirjan 53. luvun kuvauksen kärsivästä Herran palvelijasta eli ristiinnaulitusta Kristuksesta ja hänen voitostaan kuin paikalla olleen kuvauksena.
Koska profeetallinen perfekti kertoo tulevista asioista, se voidaan kääntää suomeksi preesensillä tai rakenteella 'on tekevä jotakin', jota suomi voi käyttää futuurin korvikkeena.
Mutta ennen kuin etenemme, katsokaamme Jesajan näyn kontekstia ja aikahistoriallista tilannetta. Jesaja profetoi Juudassa. Seitsemännen luvun ensimmäiset jakeet kertovat: "Aahaan, Jootamin pojan, Ussian pojanpojan, Juudan kuninkaan, aikana lähtivät Resin, Aramin kuningas, ja Pekah, Remaljan poika, Israelin kuningas, sotimaan Jerusalemia vastaan, mutta he eivät voineet valloittaa sitä. Ja kun Daavidin huoneelle ilmoitettiin sanoma: 'Aram on leiriytynyt Efraimiin', niin kuninkaan ja hänen kansansa sydän vapisi, niin kuin metsän puut vapisevat tuulessa. Silloin Herra sanoi Jesajalle: 'Mene Aahasta vastaan, sinä ja sinun poikasi Sear-Jaasub, Ylälammikon vesijohdon päähän, Vanuttajankedon tielle, ja sano hänelle: Ole varuillasi ja pysy rauhallisena, älä pelkää, älköönkä sydämesi säikkykö noita kahta savuavaa kekäleenpätkää: Resinin ja Aramin ynnä Remaljan pojan vihanvimmaa. Koska Aram, Efraim ja Remaljan poika ovat hankkineet pahaa sinua vastaan sanoen: 'Lähtekäämme Juudaa vastaan, täyttäkäämme se kauhulla, vallatkaamme se itsellemme ja asettakaamme sinne kuninkaaksi Taabalin poika'."
Aramin ja Pohjoisvaltakunnan eli Israelin yhteissuunnitelmana oli kukistaa Juudan valtakunta ja panna Daavidin jälkeläinen Aahas pois sen valtaistuimelta. Tämä suunnitelma kohdistui samalla Jumalan ilmoitusta vastaan, jonka mukaan Messias oli oleva Daavidin poika. Aahas oli tietysti hyvinkin tietoinen tästä Jumalan ilmoituksesta. Aahas oli Jeesuksen esi-isä (Matt. 1:9).
Aahas kuitenkin pelästyi perin pohjin, sillä viholliset olivat vahvat ja Juudaa voimakkaammat. Silloin Herra käski Aahasta pyytämään merkin Jumalalta. Sana אוֹת, merkki, voi olla merkki monessa merkityksessä, mutta tässä se tarkoittaa sellaista merkkiä, joka vahvistaa Jumalan lupauksen. Se on siis, pälä, ihmemerkki (Jes. 9:5 פֶּלֶא). Samoin sanaa σημεῖον, merkki, käytetään Ut:ssa.
Vaikka Aahas ei halunnut merkkiä, Jumala lupasi sen kuitenkin profeettansa kautta. Tähän merkkiin piti uskoa. Se sisälsi sen, että Daavidin valtaistuimelle on nouseva hallitsija, jota kukaan ei voi kukistaa, itse Immanuel. Merkki oli varmasti toteutuva, mutta Aahas ja muut Juudassa kestäisivät vain, jos he siihen uskoisivat. Nyt oli kysymys Aahaksen ja hänen aikalaistensa kestämisestä. Heille Herra lupasi merkin, jonka toteutuminen kuitenkin jäi odottamaan aikaansa. Heidän oli pysyttävä sen Herran sanan varassa, jonka he kuulivat profeetalta. Saman merkin, joskin jo toteutuneen, mekin olemme saaneet ja siinä meidänkin on pysyttävä ja pantava turvamme tähän Immanueliin.
Merkin sisältö on seuraava: "Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel."
Vaikka merkki oli erikoinen, se ei kuitenkaan ollut Jumalan kansalle aivan tuntematon. Protoevankeliumissa oli Jumala näet luvannut vaimon Siemenen, joka polkee rikki käärmeen pään. Vaimon siemen viittaa neitseelliseen syntymään. Muutenhan puhutaan vain miehen siemenestä.
Historian aikana Jumala oli tarkentanut Messiaan sukulinjaa ilmoittamalla, että Messias on oleva Aabrahamin siementä, edelleen Juudan jälkeläinen (1 Moos. 49:10) ja Daavidin valtaistuimen perijä (2 Sam. 7:13) ja hänen Herransa (Ps. 110:1) ja iankaikkinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan (Ps. 110:4), Daavidin poika (Jer. 33:21; Joh. 1:41; 4:25; Matt. 22:42).
Aahaan saamassa messiaanisessa merkissä oli kolme yhteen kuuluvaa tuntomerkkiä: 1. neitsyt tulee raskaaksi, 2. synnyttää pojan ja 3. antaa hänelle nimen Immanuel. Merkki ei olisi enää täydellinen, jos jokin näistä kolmesta otettaisiin siitä pois. Tosin tätä merkkiä on yritetty rikkoa ja hävittää se eri tavoin. Kuitenkin Kristuksen Kirkko tunnustaa maailman loppuun asti: "Minä uskon Jeesukseen Kristukseen… joka sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta." Kun nämä kolme asiaa pidetään yhdessä, jaetta ei voi käsittää typologiseksi ennustukseksi, kuten esimerkiksi Uuras Saarnivaara tekee (Voiko Raamattuun luottaa, s. 484), vaan kysymyksessä on suora ennustus.
Sana עַלְמָה (Isa. 7:14 WTT) on kreikaksi παρθένος, kuten LXX käänsi sen jo pari sataa vuotta ennen Kristuksen syntymää. Aikojen kuluessa kristinuskon vastustajat ovat halunneet kääntää tämän sanan nuoreksi vaimoksi. Luther lupasi sata kultarahaa jokaiselle kristitylle ja juutalaiselle, joka voisi osoittaa Vt:n kielenkäytöstä, että se merkitsee nuorta naista. Vaikka tietysti heprean tutkimus on jossain määrin edistynyt Lutherin ajoista, hän saisi – jos vielä eläisi – pitää rahansa, huomauttaa Stöckhardt. On esitetty arveluita, että kyseinen nainen olisi ollut joko Jesajan tai Aahaan vaimo. Mutta kummankaan vaimo ei ollut neitsyt eikä kummankaan poika Immanuel.
Sana עַלְמָה esiintyy vain seuraavissa kohdissa Vt:ssa: 1 Moos. 24:43: se neitonen (עַלְמָה LXX: παρθένος), joka minun seisoessani tässä vesilähteellä tulee ammentamaan vettä." 2 Moos. 2:8: "Niin tyttö (עַלְמָה, LXX: νεᾶνις) meni ja kutsui lapsen äidin". Ps. 46:1: "korkeassa äänialassa" (עַל־עֲלָמוֹת, neitseiden tavalla). Ps. 68:26:"nuoret naiset" (עֲלָמוֹת, neitsyet. LXX: ἐν μέσῳ νεανίδων). Sananl. 30:18–19: "Kolme on minusta ylen ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä: kotkan jäljet taivaalla, käärmeen jäljet kalliolla, laivan jäljet keskellä merta ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä" (בְּעַלְמָה, neitsyen luona. LXX: ἐν νεότητι). Kork. v. 1:3: "Suloinen on voiteittesi tuoksu, vuodatettu öljy on sinun nimesi; sen tähden sinua nuoret naiset (עֲלָמוֹת, neitsyet. LXX: νεάνιδες) rakastavat. Kork. V. 6:8: "Kuusikymmentä on kuningatarta ja kahdeksankymmentä sivuvaimoa ja nuoria naisia (וַעֲלָמוֹת ja neitsyitä. LXX: νεάνιδες) ilman määrää." 1 Aik. 15:20: "korkeassa äänialassa" (עַל־עֲלָמוֹת, neitsyiden tavalla). Mistään näistä kohdista ei voida osoittaa, että עַלְמָה ei tarkoittaisi neitsyttä. Sen sijaan 1 Moos. 24:43 sanaa עַלְמָה käytetään Rebekasta, josta käytetään myös toista samaa merkitsevää sanaa, nimittäin sanaa (בְּתוּלָה Gen. 24:16, LXX παρθένος) Septuagintan käännös vaihtelee. Kahdessa tapauksessa on παρθένος ja neljässä νεᾶνις tai sitä kantaa oleva sana. Tämä sana korostaa nuoruutta. Kahdessa kohdassa on musiikkitermi. Kun tiedämme, että Israelissa oli vallitseva tapa, että naiset astuivat avioliittoon koskemattomina, voitiin kreikaksi kääntää kummalla sanalla tahansa; aina oli kysymys neitseistä.
On paikallaan panna merkille, että feminiinimuotoista עַלְמָה sanaa vastaa maskuliini עֶלֶם: Se tarkoittaa sukukypsyyden savuttanutta nuorta miestä. Nämä sanat johtuvat verbistä עָלַם, 'olla sukukypsä' miehestä, naisesta ja myös eläimestä käytettynä. Daavid oli nuorena, naimattomana poikana עֶלֶם, siis neitsyettä vastaava nuori mies (1 Sam. 17:56; 20:22).
Matt. 1:20–23 kertoo täyttymyksestä ja sanoo: "Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: 'Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.' Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: 'Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel', mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme."
Nyt profeetta Jesaja käyttää tässä עַלְמָה sanaa puhuessaan merkistä, Jos vanha nainen olisi synnyttänyt pojan kuten Saara Iisakin tai Elisabet Johanneksen, sekin olisi ollut merkki, mutta ei ainutlaatuinen. Jos taas nuori aviovaimo olisi synnyttänyt pojan, siinä ei olisi ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa eikä se olisi käynyt merkistä. Mutta kun nuori neitsyt tulee raskaaksi, se on merkki. Kun neitsyenä naimisiin mennyt nainen tulee ensimmäisestä yhdynnästä raskaaksi, hän ei ole raskautensa aikana enää neitsyt. Sen sijaan tässä puheena oleva nainen eli neitsyt Maria jää neitsyeksi raskaaksi tultuaan ja niin profeetta näkee näyssään, että neitsyt synnyttää pojan.
Jotta kestäisimme, meidän on tarpeen uskoa tällainen asia. Mutta vielä enemmän. Poika on Immanuel, "Jumala meidän kanssamme", Jumala Juudan keskellä. Hän on sitä erikoisissa, puutteenalaisissa oloissa. Hän joutuu syömään hapantunutta maitoa (חֶמְאָה, ei siis voita) ja hunajaa. Tämä tarkoittaa ensiksikin sitä, että Immanuel on samalla todellinen ihminen, joka käyttää ihmisravintoa. Georg Stöckhardt selittää historiallisiin olosuhteisiin ja tekstiyhteyteen vedoten hapantuneen maidon ja hunajan tarkoittavan kuvaannollisesti – ei siunausta – vaan autioitunutta maata, joka on menettänyt kukoistuksensa ajat.
Koska neitsyt synnyttää tämän Pojan, tämä eroaa kaikista muista ihmisistä sikiämisensä nojalla. Tämän ihmeen selittää mahdolliseksi se, että hän on Immanuel. Hän sanoo: " Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä." (Jes. 9:5–6) Yhdeksännessä luvussa Jesaja tähdentää tätä lisää. Samalla se, että hän on Immanuel, tekee mahdolliseksi hänen voittonsa Jumalan Israelin mahtavista vihollisista, joita maailman mahtikansat kuvaavat. Yhdeksäs luku kertoo sitten tarkemmin näistä vihollisista, jotka eivät ole vain fyysisiä, vaan myös hengellisiä. Kysymys on valosta ja elämästä, tuomiosta ja vanhurskaudesta, kuoleman ja orjuuden voittamisesta, Jumalan herraudesta ja rauhasta.
Kaiken takana on toisaalta ihmisten veriruskeat synnit. "Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi." (Jes. 1:18); toisaalta Jumalan rakkaus. "Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä." (Jes. 63:9). "Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi." (Jes. 54:10)
Jumalan rakkaus, hänen uskollisuutensa, lupausten täyttyminen Immanuelissa sekä hänen edellytyksetön armonsa syntisiä, langenneita kohtaan ovat koko Jesajan kirjan yhtenäistävä, uskoon kutsuva sanoma.
Päätänkin tämän luentoni lainaukseen Jesajalta siitä, miten usko näihin ihmeisiin voi syntyä. "Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. Sillä niin kuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen ähetin. Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä. Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita; ja se tulee Herran kunniaksi, iankaikkiseksi merkiksi, joka ei häviä." (Jes. 55: 9–13).
Markku Särelä, Teologipäivän esitelmä Helsingissä la 04.02.2012.