Artikkeli julkaistu Luterilainen lehdessä no:t 2 ja 3 1970
Teol. tri
G.A. AHO:
Tekijä on pitänyt tämän esitelmän nimellä Unionismi Kansalliskirkon vuosikokouksessa vuonna 1936. Aihe on entistä ajankohtaisempi. Silloin puhuttiin unionismista. Nyt puhutaan ekumeniasta, mikä on suurin piirtein sama asia. Sanalla unionismi ymmärretään lähinnä erioppisten harjoittamaa uskonnolista yhteistoimintaa, kun taas sana ekumenia sen ohella kuvaa opinyhteyttä vieroksuvien aatesuuntaa. Tehdäksemme esityksen läheisemmäksi lukijoillemme olemme tekijän luvalla käyttäneet sanaa ekumenia ja panneet sanan unionismi sulkuihin. Samoin on tehty pieniä kielellisiä uudistuksia ja lisätty väliotsikot. MS
Mitä ekumenia on?
Ekumenialla (unionismilla) ymmärrämme uskonnollisen yhteyden harjoittamista ilman hengen yhteyttä eli opillista yksimielisyyttä. Ekumenian (unionismin) perusominaisuutena on opineheyden ja -puhtauden vieroksuminen. Se ilmenee väliin väitteenä ettei mikään kirkko voikaan olla yksimielinen opinasioissa: väliin taas, ettei millään kirkolla ole koko jumalallista totuutta, vaan yhdelle on kirkastunut yksi totuus, toiselle toinen, ja niin ne täydentävät toisiaan; väliin taas, että vastakkaiset opinkäsityksetkin ovat pohjaltaan yhtä, mutta eivät oikein ymmärrä toisiaan. Jopa se tavantakaa ilmenee rohkeana väitteenä, että tarkkuus puhtaan opin suhteen on kuollutta, rakkaudetonta kristillisyyttä, ja että oppiriidat ovat turhia saivarteluja. Samalla kun ekumenia (unionismi) aina halveksii opillista puhtautta ja eheyttä, se myös aina korostaa ulkonaisia seikkoja - suuria joukkoja, vankkoja järjestöjä, vapaamielisyyttä, ulkonaista sovinnollisuutta, toiminnan tehokkuutta, j.n.e. Sanalla sanoen, se on vanhan ihmisen mielen mukainen uskonto. Se vetoaa siihen mikä miellyttää ulkonaista ihmistä; se vierastaa sitä, mitä liha ja veri vierastaa.
Nykyinen kristikunta on läpeensä ekumenian (unionismin) otteissa. Ei ole harvinaista aikanamme nähdä, että mitä erilaisemmat uskonnolliset joukot ovat edustettuna yhteisissä rukouksissa ja uskonnollisissa ohjelmissa. Sellaista pidetään valistuksen ja rakkauden tuntomerkkinä. Koska meilläkin on vanha ihminen, joka on perinpohjin ekumeeninen ( unionistinen), meille on tarpeen ja hyödyllistä vahvistaa itseämme terveen opin sanoilla tässäkin suhteessa.
Millaista yhteyttä Jeesus rukoili?
Eriseurat, hajaannukset ja lahkot kristikunnassa ovat murheellisia ilmiöitä. Jo sinänsä ne ovat suuria syntejä ja ovat samalla vielä suurempien syntien kauheita ilmenemismuotoja. Ei kukaan totinen kristitty voi olla sitä surematta, että on hajaannuttu niin moniin joukkoihin, päinvastoin; hän syystä rukoilee Jeesuksen kanssa, että Hänen omansa yhtä olisivat. Mutta mitä tämä yhteys on, siinä juuri erkanee Jumalan sana ja ekumenia (unionismi). Jeesus sanoo: "että he yhtä olisivat;" ekumenia (unionismi) sanoo: "että he yhdessä olisivat." Apostoli sanoo: "Säilyttäen hengen yhteyttä rauhan yhdyssiteellä," ekumenia (unionismi) sanoo:"rakentaen ulkonaista yhteyttä rauhan yhdyssiteellä."
Jeesus rukoili omilleen sellaista yhteyttä kuin Hänellä oli Isän kanssa. Pyhä korkea, jumalallinen on se yhteys, jossa Isä kunnioittaa Poikaa antaen Hänelle kaiken vallan ja tuomion, jossa Poika tekee ja puhuu vain sitä, minkä näkee ja kuulee Isän tykönä, ja jossa Pyhä Henki kirkastaa Poikaa ja julistaa meille Hänen omaansa. Niin nämä kolme persoonaa ovat vain yksi täydellinen, iankaikkinen Jumala. Tämä on kristillisen eli kristittyjen hengellisen yhteyden perikuva ja ihanne. Ja tällainen yhteys on täällä maan päällä Kristuksen laumalla. Vaikka sitä ei käsitetä aisteilla, vaan yksinomaan uskolla, kuten sanomme: "minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan, pyhien ihmisten yhteyden;" ja taas: "Me uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan." Tähän seurakuntaan kuuluvat kaikki totiset uskovaiset maan päällä, eli kuten apostoli sanoo, "hajalla olevat Jumalan lapset". Se on näkymätön, sillä Jumala yksin tuntee sydämet. Se on yhteinen, koska heillä kaikilla, vaikka ovat hajallaan eri kansoissa ja kirkkokunnissa, on yksi usko, yksi evankeliumi, yksi kaste, yksi ehtoollinen, yksi Jeesus, yksi Pyhä Henki ja yksi Isä. Synnin ja heikkouden tähden on sen yhteys nyt salattuna silmiltämme, mutta kerran on näkyväisestikin vain yksi lauma yhden paimenen Jeesuksen ympärillä, nimittäin taivaassa.
Oikea näkyvä seurakunta ja kristittyjen yhteys
Mutta myös oikean näkyväisen seurakunnan keskellä on tällainen pyhä yhteys. Koska oikean näkyvän seurakunnan tuntomerkkeinä on oikea evankeliumin opetus ja sakramenttien oikea hoito, seuraa siitä, että tämä oikea näkyvä seurakunta hengellisesti yhtä. Alkuseurakunnasta sanotaan: "Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa." (Ap.t. 2:42). He olivat kuin yksi sydän ja yksi sielu, sillä heillä oli yksimielisesti käytännössä evankeliumin puhdas oppi ja sakramenttien Kristuksen asetuksen mukainen hoito. Apostoli vertaa tätä yhteyttä ihmisruumiiseen, jossa kaikki jäsenet elimellisesti yhdistettyinä toimivat yhden pään alla: "Niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä" (Room. 12:5). Ja että tämä yhteys on mahdollista vain armonvälikappaleiden kautta, sen hän selvästi osoittaa: "sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä."(1. Kor. 12:13). Ja taas: "Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset." (1.Kor. 10:17). Myös Johannes sanoo: "Jos me vaellamme valkeudessa" - s.o., jos Jumalan sana on jalkaimme lamppuna ja valona tiellämme - "niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä."(1.Joh. 1.7). Jumalan todellisen näkyvän seurakunnan yhteys ei siis ole siinä, että sillä on yhtäläiset tavat, kieli, ulkonaiset menot ja harrastukset - näiden puuttuessakin voi heillä kuitenkin olal yhteys, jos heillä on oikea evankeliumi. Mutta missä nämä eivät ole puhtaina, siellä ei ole yksimielisyyttä opissa eikä siis hengenyhteyttä, vaikka ulkonaisesti kuuluisivatkin samaan kirkkoon. Sellaisen kirkon helmassa ei voida käsittää, että oikean seurakunnan keskellä on todella yhteys, sovinto ja yksimielisyys kaikkiin Jumalan sanan pyhiin opinkappaleihin nähden. Kuitenkin apostolinen seurakunta on opillisesti eheä ja yksimielinen ja sillä on koko Jumalan ilmoitus, kuten Paavali sanoo: "Olen julistanut teille kaiken Jumalan neuvon" (Ap.t. 20:27), niin että pyhät enkelitkin taivaassa ovat oppineet nämä autuutemme ihanat asiat seurakunnalta maan päällä, kuten on kirjoitettu: " että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon" (Ef.3:10). Tämä yhteys on sangen kallis lahja, josta Paavali kirjeittensä alussa sanoo lakkaamatta kiittävänsä Jumalaa. Kiittäkäämme mekin Hänen ihmeellistä armoaan, että kirkkokunnassamme vallitsee hengenyhteys, opillinen yksimielisyys. Tätä me olemme velvolliset tarkasti vaalimaan ja säilyttämään. Sillä Paavali kirjoittaa: "Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus."(1. Kor.1.10) Silloin me puhumme samalla tavalla, kun puhumme terveen opin mukaan; silloin ajattelemme samalla tavalla ja olemme täysin samaa mieltä, kun hylkäämme omat ajatuksemme ja omaksumme Jumalan ajatukset Hänen sanassaan, kuten Paavali sanoikin: "Meillä on Kristuksen mieli." Joka nyt tahtoo ajatella ja puhua toisin, hän häiritsee tätä yhteyttä ja saa aikaan erimielisyyttä ja pahennusta, lahkoja ja hajaannuksia. Sillä siten kaikki hajaannukset ja lahkot kristikunnassa ovat syntyneet.
Miten oikea näkyvä kirkko suhtautuu niihin, joilla on eri oppi?
Miten oikea näkyvä seurakunta eli puhdasoppinen kirkko suhtautuu näihin moniin ryhmiin, jotka tavalla tai toisella poikkevat Jumalan sanasta? Tähän kysymykseen on vain kaksi vastausta: Raamatun vastaus ja ekumenian ( unionismin ) vastaus. Ekumenia (unionismi) - ja muistakaamme, että vanha ihmisemme on täysi ekumeenikko (unionisti) - sanoo kohta: Emme saa koskaan heistä erottautua. Pitäähän mennä saarnaamaan heillekin evankeliumia, pitäähän heitäkin voittaa, tuleehan koettaa yhdistää näitä monia joukkoja. Jos vetäydymme kokonaan joukkoomme, jossa uskotaan ja opetetaan yhdellä tavalla, niin kutistumme omaan kuoreemme, hautaamme leiviskän maahan, panemme kynttilän vakan alle, j.n.e. Kaikki tämä näyttää niin luonnolliselta ja selvältä niinkuin jumalattoman menestys, että horjahdamme kerrassaan, ellemme mene Jumalan sanaan ja tarkkaa sitä. Roomalaisille (16:17) Paavali sanoo: "Mutta minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä". Galatalaisille (1:8) hän sanoo: "Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu". Filippiläisille (3:2) hän sanoo: "Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja." Tessalonikalaisille hän kirjoittaa (2.Tess.3:6) "Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet." Timoteukselle hän sanoo: "Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään... pakene semmoista" (1.Tim.6:3,11) Johannes sanoo (2.Joh.10) "Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi". Jeesus lausui ( Matt. 16:6, 12) "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta". ja evankelista selittää: "He ymmärsivät, ettei hän käskenyt kavahtamaan leivän hapatusta, vaan fariseusten ja saddukeusten oppia". "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia" (Matt. 7:15) ja 2.Kor.6 luvussa on kirjoitettu: "Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani". Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias".
Myös Vanhassa Liitossa oli Jumalan sanan oppi päivänkirkas tässä suhteessa: Kun valtakunta oli jakaantunut niin Israelin valtakunta heti alussa lankesi epäjumalisuuteen, vaikka siellä oli vielä totisia uskovaisia, niin että Eliaankin aikana oli vielä 7000, jotka eivät olleet polveaan notkistaneet Baalille. Kuinka luonnolista, että Juudan valtakunta olisi veljeillyt heidän kanssaan, he kun omasivat niin paljon yhteistä. Mutta kun Juudan hurskas kuningas Josafat alkoi veljeillä Israelin kuninkaan Aahabin kanssa, tuli Jumalan profeetta sanomaan: "Pitääkö sinun auttaa jumalatonta ja rakastaa sinä niitä, jotka vihaavat Herraa? Sentähden on Herran viha sinun päälläsi." (2.Aik. 19:2). Kun sitten Amasia, Juudan kuningas, palkkasi Israelin valtakunnasta itselleen satatuhatta sotamiestä, niin Jumalan mies tuli hänen tykönsä ja sanoi: "Kuningas, älä salli Israelin sotajoukkojen tulla kanssasi, sillä Herra ei ole Israelin kanssa."- "muutoin Jumala antaa sinun kaatua vihamiestesi eteen, sillä Jumalalla on voimaa auttamaan ja langettamaan" (2. Aik. 25:7-8)
Kun sitten juutalaiset palasivat Baabelin vankeudesta ja ryhtyivät uudelleen rakentamaan Jerusalemin muureja ja temppeliä, pyysivät samarialaiset lupaa osallistua työhön, sanoen: "Me rakennamme teidän kanssanne, sillä me etsimme teidän Jumalaanne niinkuin tekin". Olisipa luullut, että köyhä ja ahdistettu Herran kansa olisi mielellään ottanut avun vastaan, varsinkin kun samarialaisten uskonnossa oli paljon yhteistä heidän kanssaan. Mutta Israelin vanhurskaat päämiehet sanoivat: "Ei sovi teidän ja meidän yhdessä rakentaa Jumalallemme huonetta; vaan me rakennamme Herralle, Israelin Jumalalle huoneen yksin". (Esra4:2,3). He kieltäytyivät yhteistyöstä sentähden, että samarialaisten uskonto ei ollut oikea. Myös nuo kolme nuorta miestä Baabelissa, Sadrak, Mesak ja Abed- Nego, eivät osallistuneet väärän uskonnon juhlamenoihin, vaan sanoivat rohkeasti: " Olkoon sinulle, kuningas tiettävä, ettemme palvele sinun jumaliasi emmekä kumarra sitä kultaista kuvaa, jonka olet pystyttänyt." He ennemmin antoivat heittää itsensä palavaan pätsiin kuin osallistuivat väärään jumalanpalvelukseen.
Miksi Jumalan sana on näin tiukka?
Miksi Jumalan sana näin tiukasti kieltää veljeilemästä toisuskoisten kanssa? Yksi syy on siinä, että kaikki väärä oppi on epäjumalisuutta, joka häpäisee Jumalan nimeä ja syrjäyttää Hänen pyhän sanansa. Osallistuminen heidän kanssaan hengellisiin menoihin on heille tunnustuksen antamista, jonka kautta osallistumme heidän synteihinsä. Sillä Johannes kirjoittaa: "Sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa." Samoin kirjoittaa Paavali: "Älä ole liian kärkäs panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä rupea osalliseksi muiden synteihin" (1.Tim. 6:22)
Toinen syy, miksi siitä kielletään, on väärän opin vaarallisuus, kuten on kirjoitettu: "Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella" (Kol.2:8). Ei kukaan ole niin vahva, ettei väärä oppi voisi häntä turmella. Se nähdään monesta jalosta kirkon opettajasta, sekä entisistä että nykyisistä, jotka ovat vääriin oppeihin eksyneet. Jos joku panee päänsä leijonan suuhun ja luulee Jumalan varjelevan, ettei peto pure leukojaan yhteen, eikö hän kiusaa Jumalaa? Jumalan kiusaamista on osallistua niihin, jotka opettavat vastoin Jumalan sanaa. Ja vaikka itse pysyisimmekin oikealla tiellä, viritämme siten pauloja heikommille. Kuinka voisin ketään varoittaa väärästä opista, jos itse osallistuisin siihen? Kuinka voisin odottaa, että uskovat jättäisivät sekaoppisen joukon, jos itsekin heidän kanssaan veljeilen? Siksi apostoli neuvoo nuorta Timoteusta: "Tavoittele vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä." (2.Tim. 2:22).
Joku sanoo. eikä meidän pitäisi tunnustaa totuutta ja saarnata evankeliumia niillekin, jotka ovat eksyneet väärään oppiin? Mutta juuri sitenhän me tunnustammekin totuutta, että kieltäydymme veljeilemästä niiden kanssa, jotka Jumalan sanasta poikkeavat. Emmehän itse hyppää suohon, kun koetamme hukkuvaa sieltä ulos auttaa. Eivät vääräoppiset pyydä tilaisuuksiinsa evankeliumin saarnan tähden, vaan sentähden, että siten saisivat meiltä tunnustuksen. Ja mitä se hyödyttää, jos heidän joukossaan saarnaamani evankeliumin kautta joku tulisi uskoon, kun siellä käyntini kautta vahvistan häntä ja monta muuta jäämään sekaoppisten yhteyteen? Kaikki opillinen sekavuus ja luopumus on tapahtunut siten, että on käyty leväperäiseksi, on suvaittu väärää oppia ja osallistuttu siihen. Sillä väärn opin ensimmäinen vaatimus on se, että sitä suvaitaan, mutta kun se on tullut suvaituksi, vaatii se tunnustusta oikean opin rinnalla, saatuaan tunnustuksen se sortaa ja hävittää oikean.
Menestyvä kirkko
Väliin sanotaan, että kirkko, joka on näin tarkka opin suhteen, ei voi kasvaa ja menestyä. Mutta Jumalan sana ja kirkon historia puhuu juuri päinvastoin, "Erotkaa heistä, sanoo Herra, niin minä otan teidät huostaani." ja Filadelfian pienelle seurakunnalle, joka oli pysynyt uskollisena, Jeesus sanoo: "Sinä olet pitänyt minun sanani etkä ole nimeäni kieltänyt. Katso, minä tuon sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä panen heidät tulemaan ja he kumartavat jalkojesi edessä ja ymmärtävät, että minä olen sinua rakastanut." (Ilm. 3:8,9). Miten tarkka olikaan kirkko opin suhteen apostolisena aikana, ja milloin on se nopeammin kasvanut kuin silloin? Kuka on kiivaammin taistellut kaikkea väärää oppia vastaan ja puhtaan opin puolesta kuin Luther? Ja milloin apostolisen ajan jälkeen olisi kirkko nopeammin kasvanut kuin hänen aikanaan? Samoin nykyaikana ne kaikki kirkkokunnat ovat parhaiten menestyneet, jotka ovat pysyneet uskollisina Jumalan sanalle. Ekumenia (unionismi), veljeily sekaoppisten kanssa heikentää kirkkoa. Se himmentää sanan, riistää voiman ja rohkeuden tunnustamaan selvästi totuutta. Ja missä ei selvään sana kaiu, siellä eivät ihmiset tule käsittämään pelastusneuvoa, eivät raitistu perkeleen pauloista eivätkä pääse uskollisiksi Jeesuksen todistajiksi. MItä enemmän voimakkaaseen, vaikuttavaan lääkkeeseen sekoitetaan vettä, sen miedommaksi ja voimattomammaksi se tulee. Ja taas, yksikin pisara myrkkyä veteen pantuna muuttaa koko veden myrkylliseksi. Kaikki väärä oppi on myrkkyä sielulle. Ei se tule vaarattomaksi sen kautta, että pannaan sekaan oikeaa oppia, vaan oikea oppikin sen kautta tulee myrkytetyksi kuten apostoli sanoo: "Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan." Sentähden apostoli sanoo: "Peratkaa ois vanha hapatus, jotta teistä tulisi uusi taikina" (1.Kor. 5:7)
Luther
Luther myös sanoo: "Jumala ei tahdo, että teeskentelemme lahkokuntiemme kanssa, niinkuin heidän oppinsa olisi oikea, vaan meidän tulee pitää heitä vihollisinnamme ja itseämme heistä erotettuina, evankeliumin, kasteen, ehtoollisen ja kaiken puolesta mitä he opettavat ja elävät."
Tämän periaatteen mukaan Luther itse myös toimi. Kun hän Marburgiaa väitteli Zwinglin ja Oikolampadiuksen kanssa ehtoollisopista ja kun vastustajat eivät myöntäneet Kristuksen ruumiin ja veren läsnäoloa sakramentissa, niin ei voitu päästä yhteen mieleen. Tästä huolimatta Zwingli lopuksi tarjosi Lutherille kättään ja pyysi häntä yhtäkaikki tunnustamaan heidät veljikseen. Luther kieltäytyi ja sanoi: "Teissä on toinen henki kuin meissä. Minua ihmetyttää, että olette halukkaat tunnustamaan meidät veljiksi, vaikka minä julistan oppianne vääräksi. Ette voi paljoakaan ajatella omista opetuksistanne."
Tunnustuskirjat
Tämä on myös tunnustuskirjojemme kanta kuten Sovinnon ohjeessa luemme (s.553): " On tosin raskasta erota niin monesta maasta ja kansasta ja tunnustaa omaa, erikoista oppia. Mutta tässä on Jumalan käsky: jokaisen on kavahdettava eikä pidettävä yhtä niiden kanssa, jotka tunnustavat väärää oppia tai pyrkivät sitä julmuudella voimassa pitämään."
Totta kyllä, että tällainen uskollisuus Jumalan sanalle tuo meille kärsimyksiä - lihamme ristiinnaulitsemista, pilkkaa, väärinymmärrystä, arvostelua, vainoa. Sillä kristillisyys, jossa ei ole selkärankaa, periaatteita eikä vakaumuksia opissa, närkästyy kyllä ja pitää tämän opin tarkkuuden ihan hulluutena. Mutta eihän tämä ole outoa Herran omille. Sillä Raamattu kauttaaltaan sanoo niin käyvänkin ja samaa todistaa kristittyjen kokemus.
Raamatun terveellinen oppi
Muistakaamme, että Raamatun oppi ei ole turha oppi. Se avaa meille Jumalan sydämen. Se sisältää ristiinnaulitun Vapahtajamme. Se on puhdas oppi puhdistaen hengen ja lihan saastasta. Se on selvä oppi, joka valaisee ja estää eksymästä. Se on terve oppi, joka parantaa kaikki sielunhaavat ja tekee meitä terveiksi Jumalan lapsiksi. Se on raitis oppi, joka varjelee meidät kaikesta, mikä on kohtuutonta. Se on autuas oppi, joka saattaa meidät iankaikkisuuteen. Jumalalta se on kaikki tullut. Olkoon sitten kysymyksessä oppi kasteesta, ehtoollisesta, vanhurskauttamisesta, hyvistä töistä, parannuksesta, ruumiin ylösnousemisesta, iankaikkisesta tuomiosta, pyhästä kolminaisuudesta, seurakunnasta, saarnavirasta tai jostain muusta opista, jos se oppi löytyy Raamatusta, silloin meillä ei ole lupa sitä hyljätä tai siitä ajatella oman mielemme mukaan; ei meillä ole lupa tinkiä. Se on Jumalan, kaikkia luotuja kappaleita kalliimpi, jonka puhtaana ja täydellisenä pitämisessä kristitty on noudattanut Herransa sanoja: " Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri; ja totella on parempi kuin oinasten rasva."
Ihminen voi olla kiivas ja tarkka oikean opin puolesta omistamatta kuitenkaan, mitä oikea oppi sisältää, nim. iankaikkista autuutta. Sellaisesta sanoo Raamattu, että hänellä on nimi, että elää, mutta onkin kuollut. Mutta se, että tällainen vaara on olemassa, ei tarkoita sitä, että heittäydymme leväperäiseksi opissa, vaan olemme sitä ahkerammat, että omistaisimme aina ei ainoastaan tiedon puhtaasta opista, vaan myös sen puhtaan, täydellisen iankaikkisen autuuden, minkä puhdas oppi tuo Kristuksessa Jeesuksessa. Jumala tahtoo, että säilyisimme puhtaina Jumalan lapsina, että olisimme vahvat terveellisen opin kautta neuvomaan ja voittamaan. Kavahtakaa väärää veljeilyä, ekumeniaa (unionismia). "Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä". Amen.