Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Kun Jeesus tuli Pietarin kotiin, hän näki hänen anoppinsa makaavan kuumeessa. Hän koski tämän käteen, ja kuume lähti hänestä, ja hän nousi ja palveli heitä. Illan tultua hänen luokseen tuotiin monta riivattua. Hän ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki sairaat hän paransi, jotta kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jesajan kautta, joka sanoo: "Hän otti päälleen sairautemme ja kantoi tautimme." (Matt. 8:14–17)

Aamen.

Armo meille ja rauha Jumalalta, Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (Gal. 1:2)

Kalliit ystävät Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa.

"Hän otti päälleen sairautemme ja kantoi tautimme." Tässä profeetta Jesajan näyn lainauksessa on tärkeä lähtökohta ja perusta tähän tekstiimme. Nämä sanat ovat tunnustus Herrallemme ja Vapahtajallemme. Hän on avain tämänkin Raamatun kohdan ymmärtämiseen uskossa.

Tarkastelkaamme päivän evankeliumia kahden sanaparin, tässä vastaparin, avulla.
Ensimmäinen on sairaus ja terveys. Toisena on pelastuskutsusta kieltäytyminen ja Jeesuksen seuraaminen. Ensin sairaudesta ja terveydestä.

Tekstimme vie meidät eri tavoin sairauden äärelle. On sekä ajallista että iankaikkista terveyttä ja sairautta. Täällä ajassa osamme vaihtelevat paljon. Elämässämme on sairauksia, joista kärsimme, vaikka olemme pitäneet terveydestämme huolta. Kaikki taakat ja kivut eivät poistu niin kauan kuin elämme täällä ajassa. Jotkut sairaudet saattavat aiheutua suoraan syntisistä teoista, mutta suurin osa maanpäällisen elämän sairauksista liittyy ihmiselämään yleensä.

Kaikki ihmiskunnan ajalliset sairaudet ja kuolema johtuvat syntiinlankeemuksestamme, kapinasta Kaikkivaltiasta Jumalaa ja Hänen pyhää tahtoaan vastaan. Jokainen ihminen on syntiinlankeemuksesta osallinen ja siksi kukin kantaa sen seurauksia elämässään. Niiden määrän tai laadun osalta emme voi päätellä osaamme iankaikkisuudessa.

Täällä maan päällä on paljon sairastavia, jotka saavat uskonlahjan myötä laittaa toivonsa edestämme Kuolleeseen Kristukseen. Ja on monin eri tavoin ajallisesti terveitä, jotka kieltävät, ainakin vielä, iankaikkisen Parantajan tarjoaman ikuisen autuuden. Ja sitten myös päinvastoin. Täällä elämämme saattaa muuttua hetkessä aivan toisenlaiseksi. Olet ehkä joutunut kokemaan tämän tai sitten seurannut läheltä tai ollut jopa paikalla, kun läheisesi elämä on kohdannut äkkimuutoksen onnettomuuden ja vastoinkäymisen myötä.

Evankeliumimme alkukieli osoittaa Pietarin anopin kuumeen. Se oli korkea. Siitä kertoo kreikan sana pyretos, jolla on yhteys myös tuleen. Tiedämme, että kun on korkeassa kuumeessa, olo on kuin tulessa. Ja miten avuttomalta vointimme tuntuukaan myös silloin, kun rakkaamme ja läheisemme sairastavat? Samoin Herramme Jeesus kärsii meidän sairastaessamme ja kokiessamme kipua ja tuskaa. Mutta Jumalan antaman sanansa mukaisesti: Kun saamme ottaa Herramme kädestä terveyden ja hyvän päivän, niin emmekö ottaisi Hänen sallimanaan myös vaikeita aikoja.

Lohtumme on kaiken aika siinä, että Kristus on aina läsnä elämässämme, myös kaikissa sairauksissamme, kivuissamme ja vastoinkäymisissämme. Mikä tahansa osallemme täällä tuleekin, sen kaiken kohtaamme Vapahtajamme kanssa. Hän kutsuu ja pitää luonaan, jotta myös koettelemuksissa rientäisimme pyytämään Hänen apuaan ja johdatustaan.

Tekstimme tärkein kehotuksen sana onkin siinä, ettemme koskaan kiellä ja torju Herraamme, vaan rukoilemme Häneltä apua ja parantavaa läsnäoloa kaikkeen elämäämme. Mestarimme läsnäollessa tiedämme kärsimykselläkin olevan rajansa. Saamme luottaa siihen, että kaikki on Hänen vallassaan, ja kerran kaikki kipu ja tuska on päättyvä taivaan lepoon.

Muistakaamme Jumalan lohdutuksen sana, apostoli Paavalin toisessa kirjeessä korinttolaisille, sen ensimmäisen luvun jakeesta 7: ”koska tiedämme, että niin kuin olette osallisia kärsimyksistä, olette samoin osallisia myös lohdutuksesta.”

Myös evankeliumitekstimme tausta vahvistaa tämän. Se kertoo parantamisen olleen tärkeä osa Jeesuksen Isältään saamaa tehtävää. Siinäkin Hän oli tullut täyttämään Taivaallisen Isänsä tahdon. Sen mukaisesti Jeesus oli tässä edellä parantanut spitaalisen miehen ja roomalaisen sadanpäällikön palvelijan. Ja nyt Jeesus paransi Pietarin anopin tämän kodissa, joka sijaitsi Kapernaumissa.

Hyvät ystävät, kuulkaamme huolellisesti Jumalan sanaa ja huomatkaamme, että tässä on Hänen puhutteleva kehotuksensa läheisistämme huolehtimiseen. Pietari ja hänen vaimonsa olivat ottaneet vaimon äidin luokseen, jotta voisivat huolehtia hänestä. Lähimpien rakastaminen ja hyväksyminen yhdisti. Ja niin talosta oli tullut heidän yhteinen kotinsa.  Pietari vaimoineen saattoi hoitaa anoppia kotona tämän taivaskotiin lähtöön asti, sillä myöhemmin Raamatusta kuulemme Pietarin ja hänen vaimonsa olleen yhdessä lähetysmatkoilla. Tämä pyhä kutsumus äidin hoitamisesta oli varmasti siinä vaiheessa jo päättynyt.

Jumalan sana on tässäkin vastaansanomattoman pysäyttävä. Meiltäkin kysytään, miten me olemme huolehtineet omaisistamme? Olemmeko heitä kuulleet ja kuunnelleet, tukeneet ja kannustaneet? Olemmeko antaneet heille aikaamme ja varmistaneet heidän hyvinvointinsa? Saako kotimme olla hengellisen ja ruumiillisen terveyden asuinsija, jossa Jumalan sana saa hoitaa meitä ja rakkaitamme? Sillä huomaathan kallis kuulija, miten meille saarnataan tässä kaikkein tärkeimmästä huolenpidon tavasta, johon me ihmiset kykenemme. Pietari pyysi Jeesusta luokseen ja parantamaan anoppinsa. Siksi juuri tämä Pietarin pyyntö saada Jeesus hänen kotiinsa on erityisen opettava.

Samoin meitä rohkaisee se, etteivät opetuslapset estelleet Jeesusta, eivätkä ylenkatsoneet ja hylänneet Pietarin anoppia. Eivät he hakeneet apua keneltäkään toiselta tai mistään muualta, vaan he pyysivät juuri Jeesuksen apua ja kutsuivat Hänet parantamaan. Jeesus sai tulla Pietarin katon alle ja tuoda kaiken siunauksensa niin anopille kuin koko kodille. Tuo perhe turvautui selvästi uskossa Jeesuksen apuun ja läsnäoloon koko elämässään.

Jumala antaa uskon – on ihmisen valinta, jos se torjutaan

Uskomme on vain Jeesuksen Pyhän Hengen kautta antama ihme. Sitä emme voi saavuttaa omin voimin. Samoin oli Pietarin anopin parantuminen Jeesuksen tekemä ihme. Emme siksi saa pyytää Jeesukselta vain ajallista terveyttä ja hyvinvointia, vaan ennen kaikkea uskon ja pelastuksen lahjaa myös heille, joilla ei sitä vielä ole. Meiltä siis kysytään ennen kaikkea, haluammeko saattaa lähimpämme Tämän armollisen ja rakastavan Vapahtajan luokse? Hänen, joka vapauttaa meidät uskoon ja iankaikkiseen elämään.

Sillä paras ajallinen ja iankaikkinen terveys perustuu aina Jeesuksen tuntemiseen. Siihen, että Hän tulee uskossa kotiimme. Siihen, että Hän kaikessa parantaa ja ohjaa elämäämme. Ja jotta Hänen armossaan opimme puhumaan ja jakamaan toistemme taakkoja, auttamaan arjen askareissa ja elämän huolissa. Sillä Jeesuksen parantamat palvelevat Häntä ja lähimmäisiään kiitollisina Parantajalleen, kuten Pietarin anoppikin tässä teki.

Tulemme toisen vastaparin äärelle. Se on pelastuskutsusta kieltäytyminen ja Jeesuksen seuraaminen. Aivan kuten tuolloin Kapernaumissa sairastettiin, sairastaa ihmiskunta vieläkin kaikkein vakavinta sairauden lajia, epäuskoa ja pelastuskutsusta kieltäytymistä. Luonnollisessa tilassaan ihmiskunta kapinoi Jumalaa vastaan. Mutta samoin kuin Jeesus tuli tuolloin Kapernaumiin parantamaan, niin samoin Hän kolkuttaa vielä myös meidän aikamme ihmisten sydänten ovella saadakseen antaa uskonlahjan.

Tuona aikana sapattisäädökset sallivat liikkumisen vasta sapatin mentyä ohi iltapimeässä. Me taas kristittyinä valmistaudumme iankaikkiseen taivaan sapattiin, ja siksi tuomme rakkaamme Jeesuksen luokse sanan ja rukouksen valossa. Saamme siten kutsua heitä myös jumalanpalveluksiin ja hiljentymään yhdessä kanssamme Raamatun sanan äärelle. Rukoilkaamme siksi, että Kaikkivaltiaan sanaa kuultaisiin yhä myös meidän maassamme. Jotta meillä olisi Jumalan sanalle uskollisia seurakuntia, alttareita ja saarnastuoleja. Sillä käännymme aina vain Hänen, emmekä kenenkään toisen puoleen, Pelastajanamme ja Parantajanamme.

Kristus on Ylimmäinen Pappimme, joka säälii meitä, myös heikkouksissamme. (Hepr. 4:15) Hän on vahvempi kuin kaikki syntimme ja väärät valintamme. Hän on lohtumme ja pelastuksemme, pyhyytemme ja autuutemme. Emme voi millään teoillamme muuttaa itse syntistä luontoamme ja sen aiheuttamia syntejä, vaan meidän tulee aina tuoda ja tunnustaa ne Vapahtajallemme. Juuri siksi Jeesus syntyi veljeksemme lihaan kantaakseen kaiken synnin sairautemme.

Tässä mainittu Jesajan näyn heprean sana sairauksien ja tautien päälleottamisesta merkitsee koko ihmiskunnan ajallistenkin sairauksien kantamista. Näin tämäkin sana vakuuttaa siitä, että Jeesus otti todellisesti itselleen, kärsittäväkseen, kaikki kipumme ja tuskamme. Mutta totisesti Hän otti kannettavakseen sairauksiemme lisäksi kaikki syntimme! Jeesus toi meille ikuisen pelastuksen taivaan autuuteen, jossa ei enää mitään sairautta ole.

Ja yhä Hän rukoilee edestämme, etteivät syntimme vieroittaisi meitä Hänestä ja aiheuttaisi meille lisää sairauksia ja turmiota. Siksi meidän on hiljennyttävä kuuntelemaan Jumalan sanan neuvoja Herramme seuraamiseksi. Jumalan sana osoittaa, että ihmisteoille lain tie on lukittu ovi. Emme pääse sitä kautta omin voimin ikuiseen elämään, sillä siihen lukkoon sopii vain synnittömän elämän avain. Mutta nyt pyhä evankeliumi lupaa ja vakuuttaa, että Herra Jeesus Ainoana on saanut täydellisellä elämällään iankaikkisen elämän avaimen omakseen. Ja Hän on jo sillä avannut meille tien taivaan kodin elämään ja terveyteen. Siksi ovi on nyt Hänessä avoin kaikille, jotka saavat ottaa pelastuksen armosta vastaan.

Sillä huomaathan, miten upealla tavalla tekstissämme kuuluu Herran Jeesuksen parantava lääke elämäämme. Miten siitä loistaakaan armon valo! Anopin ei kerrota edes pyytäneen Jeesusta luokseen, kuitenkin Jeesus tuli ja paransi hänet Herramme halusi tehdä niin. Jeesus olisi voinut parantaa naisen kaukaa näkemättä ja koskettamatta tätä, mutta Jeesus halusi tulla vierelle ja parantaa siinä. Hän kävi lempeästi anopin luokse ja kosketti hellästi hänen kättään. Jeesus tiesi, että juuri tällaista ymmärtävää kosketusta ja parantamista tuo nainen tarvitsi. Vapahtajamme tuleminen oli täynnä armoa ja anteeksiantamusta. Uskossa Jeesukseen myös tämä anoppi sai kaikki syntinsä anteeksi ja hän sai elää uskon ilossa ja vapaudessa. Näin Jeesus otti hänet omaan pelastuksen kotiinsa. Luterilaisen oppimme mukaisesti sanomme, että tapahtui autuas vaihtokauppa. Sairastaminen ja ajallisuus vaihtuivat ikuiseksi pelastuksen terveydeksi. Samoin Jeesus tuntee meidät jokaisen läpikotaisin. Ja niin Hän parantaa meidät uskossa kokonaan ja täydellisesti. Sillä omistaessamme uskolla syntien anteeksisaamisen Kristuksessa, on tapahtunut ikuinen parantuminen eli pelastuminen iankaikkiseen elämään.

Jeesuksen parantavan armon valoon

Vielä täällä ajassa on iankaikkinen parantuminen synnistä ja kuolemasta silmiltä salassa. Vaellamme monien sairauksien ja vastoinkäymisten, lopulta ajallisen kuoleman kautta iankaikkiseen elämään. Mutta siellä usko vaihtuu näkemiseksi. Taivaassa ei ole enää kuolemaa, kipua, ei sairautta, eikä mitään ahdistusta. Rakas ystävä, älä siksi pelkää, vaan tule Taivaallisen Parantajasi luokse. Jeesus pyytää sinua tänäänkin tuomaan Hänelle kaikki kipusi, kaikki syntisi ja vaivasi. Tuo Hänelle myös kaikki odotuksesi, kaikki haaveesikin, koko elämäsi.

Saat luottaa siihen, että Jeesus tulee vierellesi ja pyyhkii kaikki kyyneleesi. Hän tuo siunauksen ja avun. Siksi Häneen saa aina ja joka iässä ja elämäntilanteessa turvata ja luottaa. Hänessä kaikki sairaus vaihtuu lopulta terveydeksi, kaikki vaikeudet ja jopa onnettomuudetkin lopulta siunaukseksi, vastoinkäymiset onneksi ja autuudeksi.

Armo tuli ihmisten pariin tässäkin evankeliumissa. Jeesuksen parantamisesta lähti kaikki muutos parempaan. Hänen armon sanansa levittyä lähestyi kansa Häntä yhä runsaammin. Ja vaikka ihmiselämän tai koko ihmiskunnan iltahämärä jo ajassamme laskeutuisi, niin vielä ei ole myöhäistä kantaa Vapahtajamme luokse taakkojamme ja omaisiamme. Vielä on armon aika.

Vapahtajamme lahjauskossa ja sitten Hänen kanssaan ja Hänen antamansa pyhityksen myötä Herramme johdattaa omiaan kanssaan läpi elämän ja maailmanhistorian. Sillä yhä Vapahtajamme odottaa meitä sanassaan ja sakramenteissaan, ripin päästönsanoissa ja rukouksessa. Siksi meidän ei tarvitse etsiä, vaan Jeesus aina löytää meidät. Ja tällaisina, Hänen löytäminään ja parantaminaan, Hän lähettää meidät minne parhaaksi katsoo. Meitäkin kutsumaan palvelemaan Jeesusta ja Hänen tahtonsa mukaisesti muita missä tahansa elämme ja kuljemme, niin kuin Pietarin anoppikin parannuttuaan palveli Jeesusta ja Hänen seuraajiaan. Siinä kaikessa Jeesuksen seuraamisessa on Vapahtajamme Itse mukana. Jää siksi levollisesti Hänen armonsa turviin.

Aamen.

Pastori Marko Kailasmaan saarna 3. sunnuntai loppiaisesta 21.1.2024 Helsingissä