"Kun hän oli kaksitoistavuotias, he menivät sinne ylös juhlan tavan mukaan. Kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, Jeesus-poika jäi Jerusalemiin, eivätkä Joosef ja hänen äitinsä tienneet sitä, vaan he olettivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta; mutta kun eivät löytäneet, he palasivat Jerusalemiin etsimään häntä. Tapahtui, että he kolmen päivän kuluttua löysivät hänet pyhäköstä istumassa opettajien keskellä heitä kuunnellen ja heiltä kysellen. Kaikki, jotka häntä kuuntelivat, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan. Hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: "Poikani, miksi teit meille näin? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua." Hän sanoi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää olla niissä, mitkä minun Isäni ovat?" Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui. Hän lähti heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Mutta hänen äitinsä talletti kaikki nämä sanat sydämeensä. Jeesus varttui viisaudessa, iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä." (Luuk. 2:42–52)
Hukatut ja löydetyt
Rakas ystävä, mitä sinä olet elämässäsi kadottanut? Oletko hukannut jonkin tavaran, ainutkertaisen lahjan tai jotakin muuta tärkeää – tai oletko menettänyt jotakin vielä paljon arvokkaampaa – läheisen, ystävän, rakkaan? Sellaiset hetket jäävät mieleen, koska ne osoittavat, että olemme heikkoja ja usein taitamattomiakin – syntiinlankeemuksen alaisia – ja joudumme elämään ajallisen elämän tässä tilassamme. Silloin ikävä ja kaipuu täyttävät mielen. Jos taas sanot ylpeänä, ettet ole elämässäsi mitään milloinkaan menettänyt, niin pysähdy pohtimaan, oletko silloin todella vielä mitään löytänytkään. Meillä on evankeliumitekstimme aluksi suuri hätätilanne. Sillä millaista pelkoa ja hätää Joosef ja Maria kokivatkaan, kun Jeesus oli kadoksissa? Neitsyt Mariassa ihmeellisesti, tahrattomasti siinnyt ja hänen neitsyenä synnyttämä ainoa lapsensa ja myös kasvatti-isä Joosefin ainoa kasvatettava oli poissa. Emme tavoita miltään osin heidän hätäänsä, jos vain tokaisemme, että mitäs eivät pitäneet parempaa huolta pojastaan ensimmäisellä paluumatkallaan. Silloin emme ylimielisyytemme sokaisemina ota uskossa vastaan Jumalan suurta sanomaa myös näissä vaiheissa.
Maria ja Joosef olivat eläneet nuo 12 vuotta odotuksessa ja pohtineet milloin ja millä tavalla kaikki erityinen Jumalan lupaama Jeesuksen elämässä toteutuisi. Jumala oli luvannut enkeli Gabrielin kautta: ”Hän on oleva suuri, ja hänet tulee kutsua Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, eikä hänen valtakunnallansa ole loppua oleva." (Luuk 1:32–33) Vanhemmat olivat siis saaneet Jumalalta suuret lupaukset, joten siksikin hätä Jeesuksen kadottamisesta oli niin suuri. Liikkuihan juhlien yhteydessä isoissa väkijoukoissa paljon myös rikollisia ja muita laittomuuden tekijöitä.
Joosefin ja Marian hätä on osoitus siitä, että Jumala antaa meille myös koettelemuksen ja kivun aikoja. Hetkiä, jolloin me pelästymme ja ahdistumme. Vaiheita, jolloin elämämme kulku menee toisin kuin olimme odottaneet. Mutta Joosefin ja Marian etsintä on myös nuhteen ja puhuttelun paikka kaikille kristityille. Tällä tekstillään Jumala kysyy, olemmeko me kaiken aikaa ja koko elämässämme pitäneet katseemme Jeesuksessa? Vai olemmeko mekin hukanneet Hänet? Ovatko tämän maailman matkaseurueet, puheenaiheet ja tekemiset vieneet meidätkin mukanaan, ja niin olemme kadottaneet Jeesuksen? Palaamme kohta Jeesuksen etsimiseen. Sitä ennen katsomme kuitenkin vielä näiden tapahtumien taustaan.
Tulkaa Jumalan juhliin!
Tekstiämme edeltävä jae 41 on tässä tärkeä ja lohdullinen lähtökohta. Siinä kerrotaan seuraavasti: ”Hänen vanhempansa vaelsivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille.” – Tämä osoittaa sen, että Herramme lapsuuden perheessä elettiin Jumalan tahdolle kuuliaista elämää. Viidennessä Mooseksen kirjassa on seuraava Jumalan sana: ”Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki miesväkesi Herran, Jumalasi, kasvojen eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee: happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana. Mutta tyhjin käsin älköön tultako Herran kasvojen eteen. Kukin tuokoon lahjana sen, minkä voi, sen siunauksen mukaan, minkä Herra, Jumalasi, on sinulle antanut.” (5 Moos. 16:16) Mahdollisuuksiensa ja vointinsa mukaan juutalaiset miehet noudattivat tätä sanaa. Väkeä lähti yleensä samoista kylistä ja kaupungeista yhteisissä isoissa kulkueissa nousten yhdessä Jerusalemiin. Ja usein matkaan lähti koko perhe, jotta heillä oli turvaa toisistaan ja he saivat olla toistensa seurassa. Niin oli nyt ja ehkä aikaisemminkin myös Maria-äiti lähtenyt mukaan.
Jumalan sanalle kuuliaisena Jeesuksen lapsuuden perhekin oli nyt kulkenut jalkaisin tuon runsaan 100 kilometrin matkan Nasaretista Jerusalemiin happamattoman leivän juhlaan eli pääsiäisjuhlille. Tuo juhla kesti seitsemän päivää ja juutalaiset viettävät sitä Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. He olivat siis olleet jo monta päivää matkalla. Se oli sujunut varmasti odotusten mukaan, mutta ehkä väsymys alkoi jo paluumatkalla painaa Joosefia ja Mariaa. Heillä oli kyllä vahva luottamus Jeesukseen, kun Hän sai kulkea isommassa väkijoukossa myös muiden seurassa. Niin oli varmasti ollut myös tulomatkalla. Mutta nyt paluumatkalla Maria ja Joosef huomasivat 12-vuotiaan Jeesuksen olevan poissa. Jeesus oli paitsi äidilleen ja kasvatusisälleen rakas lapsi, niin olihan Hän esikoisena erityisesti Herralle omistettu. Mooseksen laissa oli säädetty: ”kuten on kirjoitettuna Herran laissa: ”Jokainen miehenpuoli, joka avaa äidinkohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi.” (Luuk. 2:23; 2. Moos. 13:2, 34:20; 4. Moos. 3:13, 8:16) Mutta Jeesus on vielä vertaamattomasti paljon enemmän. ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa”, kuten Jumala opettaa apostoli Paavalin kautta tämän Kolossalaiskirjeessä. (Kol. 1:15) Uskossa Joosef ja Mariakin ottivat tämän jo vastaan. Ei siis ihme, että heidän hätänsä oli suuri. Nämä Raamatun sanat kuitenkin osoittavat, ettei Jeesus ollut tässä eikä muissakaan vaiheissaan hukassa, vaan lopulta vain Joosef ja Maria olivat.
Jeesus löytyy Sanastaan
Jäämme kysymään mistä kaikkialta he etsivät Jeesusta, kun vasta kolmantena päivänä he löysivät Hänet. Kuulemme epäuskoisten sanovan tähän: Menihän siinä yksi päivä palata Jerusalemiin ja olihan se jo silloin iso kaupunki, joten toinen päivä meni siellä kierrellessä ja kysellessä. Näin epäusko toimii. Sen kautta paholainen, synti ja oma lihamme kuiskuttelee: ”Ei ole väliä missä Jeesus on.” Ja harhatiet eksyttävät etsimään Häntä kokonaan muualta kuin Hänen pyhästä sanastaan ja pyhistä sakramenteistaan. Mutta huomaathan Rakas Ystävä, että tässäkin Jumala johdatti kaiken aikaa tapahtumat. Kaikkivaltias Isä ei olisi milloinkaan antanut Pyhän Poikansa joutua kadoksiin. Joosef ja Maria vain etsivät Häntä aluksi vääristä paikoista. Tässä oli siis Marian ja Joosefin pysähdyksen hetki. He varmasti rukoilivat Jumalaa auttamaan Jeesuksen löytämisessä. Ja niin heidän oli kysyttävä jokaisen elämän tärkein kysymys: Mistä Jeesus löytyy?
Kuinka suurta Jumalan armoa onkaan, kun yhä saadaan ymmärtää, ettei Jeesus olekaan elämässä mukana. Silloin kun pysähdytään, etsitään ja käännytään takaisin Hänen luokseen. Sillä niin Hänet vielä voidaan löytää. Armon evankeliumi kaikuu yhä, aina siihen asti, kunnes Herramme palaa takaisin. Tämä on pysäyttävä puhuttelu myös meidän aikamme ihmisille. Moni aikalaisistammekin kulkee ilman Jeesusta – omaa Vapahtajaansa. Yhä useat torjuvat Jeesuksen kutsun. Moni ei edes etsi Häntä, vaikka kyllä tietääkin, ettei Hän ole enää matkassa mukana. On kovin surullista, että maalliset ovat tulleet taivaallisia, ja hetkelliset ikuisia, tärkeämmiksi. Niinpä meidän kaikkien on kysyttävä: Kuulemmeko me mielellämme Jeesuksen ääntä? Seuraammeko me Hänen Pyhää Raamatun sanaansa ja sen mukaista oppia? Hiljennämmekö omat aiheemme ja vaatimuksemme, jotta yksin Hän saa olla Oppaamme paluumatkallamme Kaikkivaltiaan Jumalan luokse? Onko siis Jeesus yhä mukanamme – tai oikeammin olemmeko me Jeesuksen mukana?
Ja niin näiden kysymysten nöyryyttäminä, ja kuitenkin juuri siinä Jumalan huolenpidon alla, Maria ja Joosef viimein löysivät Jeesuksen kolmantena päivänä pyhäköstä lainopettajien keskeltä. Vanhempien hätä ylitti aluksi uskon, sillä kuinka inhimillisesti he aluksi syyllistivätkään Jeesusta. Maria kysyi: ”Poikani, miksi meille näin teit?” – Tämä omistusmuoto kertoo sen, että Maria halusi kaikista Jumalan lupauksista huolimatta pitää Jeesuksen vain itsellään. Niin kovin Maria Jeesusta rakasti. Nyt on kuitenkin tärkeä huomata, ettei Jeesus Jerusalemiin jäämiselläänkään tehnyt syntiä. Hän oli ja toimi aina siellä missä Hänen Taivaallinen Isänsä halusi Hänen olevan. Ja juuri sen Jeesus vastauksellaan ilmoitti: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää olla niissä, mitkä minun Isäni ovat?" Jeesuksen vastauksessa ensimmäinen kysymys ei ole uppiniskaisuutta, vaan nuhtelu siitä, että Maria ja Joosef olivat halunneet pitää Jeesuksen vain itsellään.
Jeesuksen vastauksen myötä myös Marian ja Joosefin kysymys vaihtui ihmetykseen. Sillä millainen Jeesuksen viisauden täytyikään olla jo tuon ikäisenä, kun Hän kävi päivä toisensa perään osaavaa keskustelua juutalaisten lainopettajien kanssa. Silloin oli tapana, että lainopettajat istuivat puolikaaressa ja vaihtuvat kysyjät sitten siinä heidän edessään. Mutta nyt olikin käynyt niin, että osat olivat vaihtuneet. Lainopettajista olikin tullut kysyjiä ja oppijoita, kun jo 12-vuotias Jeesus oli vastauksillaan opettanut heitä. Itse Jumalan Poika sai olla opetuksillaan johdattamassa näitäkin keskustelijoitaan uskoon ja iankaikkiseen elämään. Näin Jeesus opettaa kaikkia uskoviaan Isänsä tahdosta ja kuuliaisuudestaan Hänen Poikanaan.
Näin Herramme Jeesuksen Kristuksen löytää aina sieltä missä Hän ilmoittaa itse itsensä: Pyhästä sanastaan ja sille perustuvasta selvästä lain ja evankeliumin saarnastaan sekä armoksi ja autuudeksi asettamistaan Pyhistä sakramenteistaan. Ja vastauksellaan Marialle ja Joosefille Jeesus ilmoittaa myös olevansa Pyhän Henkensä kautta Häneen uskovissa. Muistakaamme siksi, että kaikki uskovat olemme Pyhän Hengen temppeleitä. Jumala ilmoittaa tämän myös apostoli Paavalin ensimmäisessä kirjeessä korinttolaisille, sen kuudennesta luvussa, jakeissa 19 ja 20: ”ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja joka teillä on Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne ja hengessänne, jotka ovat Jumalan.” (1 Kor. 6:19–20) Jumala ilmoittaa, että tämä ristin Jeesus, tämä Jumalan Pyhä Uhrikaritsa, on ainoa pelastava ja kestävä Uhrimme Kaikkivaltiaan edessä. Uskossa otamme vastaan, että Jeesus oli tässäkin kaiken aikaa Itse vetänyt Mariaa ja Joosefia luokseen. Heidän kasvatettavakseen annettu Jumalan Poika kasvatti kaiken aikaa heitäkin matkalla taivaaseen.
Lopulta Jeesus kyllä palasi äitinsä ja kasvatusisänsä kanssa heidän ajalliseen kotiinsa ja oli heille tottelevainen heidän ajallisessa kasvatuksessaan. Kuulemme tämän sanoissa ”Jeesus varttui viisaudessa, iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä”. Tälläkin tavalla Hän kaikessa täytti Taivaallisen Isänsä tahdon ja oli kuuliainen meidän kaikkien muiden tottelemattomien ja kapinoivien puolesta.
Jeesus sanoo yhä: ”Se on täytetty”
Mutta rakkaat, kalliit ystävät, noista vaiheista kului 21 vuotta ja silloin oli jälleen tämä juutalaisten pesah-juhla, eli pääsiäinen. Laajat väkijoukot olivat jälleen nousseet Jerusalemiin ja tuo 12-vuotias Poika oli varttunut mieheksi. Silloin kaiken opetustensa ja ihmetöittensä, auttamistensa ja laupeutensa, kuuliaisuutensa ja kärsimystensä tien päätteeksi Hän rangaistuksen ristillä huokaisi: ”Se on täytetty.” Ja jälleen Isäänsä kutsuen Hän sanoi: "Isä, sinun käsiisi annan henkeni." Ja sen sanottuaan Hän todella kuoli. Ja niin Tämä Jumalan Poika, täysin Jumala, täysin ihminen, oli taas poissa ja Häntä kaivattiin. Ja jälleen Hänet löydettiin kolmantena päivänä, kun Taivaallinen Isä herätti Poikansa kuolleista ja Hän nousi ylös. Ja niin Hän nyt opettaa päättymättömästi sanassaan kaikkia, jotka Hän kutsuu omikseen.
Kaikki on nyt valmista jokaisen uskossa löytää Kristuksen. Synnistä vapautumisen juhla alkoi jo tuolloin, eikä se pääty koskaan. Se kokoaa taivaaseen vaeltavan juhlajoukon kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansakunnista ja kielistä, ja he seisovat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä. (Ilm. 7:9) Sieltä ei enää poistuta paluumatkalle. Siellä ei ole enää huolta, eikä ikävää, ei katoamista, eikä menettämistä, koska kaikki on Jeesuksen luona pysyvää ja hyvää, autuasta ja ihanaa. Hänen varma ja kaiken kestävä sovituksen ja vanhurskauttamisen Uhrinsa on tässäkin päivän evankeliumitekstissämme kaiken aikaa läsnä.
Huomaatko näin miten armon evankeliumin sana kuuluu tästäkin saarnatekstistämme? Muistatko vielä tuon alussa lukemani Viidennen Mooseksen kirjan 16. luvun kohdan? Siinä Jumala käski ensinnäkin tulla kasvojensa eteen. Tämä on varma sana siitä, että kerran jokainen ihminen käy Jumalan kasvojen eteen. Sillä mitä Hän käskee, varmasti tapahtuu. Mutta Kaikkivaltias vielä jatkaa: ”tyhjin käsin älköön tultako Herran kasvojen eteen. Kukin tuokoon lahjana sen, minkä voi, sen siunauksen mukaan, minkä Herra, Jumalasi, on sinulle antanut.” Mitä siis sinulla on tuomisinasi? Syntisikö? Ne eivät ole lahjaa Jumalalle. Mutta huomaathan, Herramme on jo ottanut ne kaikki pois. Katso mitä Joosefilla ja Marialla oli tuomisinaan Jumalan kasvojen eteen. Heillä oli mukanaan Kaikkivaltiaan Oma Pyhä Poika, Herramme ja Vapahtajamme, Jeesus Kristus. Ja kun sinulla, rakas ystävä, on Hänet tuomisinasi, niin saat käydä Armollisen ja Laupiaan Jumalan kasvojen eteen. Koska Hän on jo kuollut edestäsi, ja täällä ajassa herättänyt uskosi; koska Hän on vetänyt sinut omakseen, ja koska Hän odottaa siellä Isänsä kasvojen edessä sinua, kuten tässä Joosefia ja Mariaa Jerusalemin temppelissä, niin saat elää ja kuolla levollisesti Hänen armonsa turvissa.
Jeesuksessa Mooseksen lain korottama esikoisuus sai näin täyden merkityksen, sillä Hän totisesti on kuolemasta herätettyjen Esikoinen. Ja niin armo ja lunastus, sovitus ja pelastus ovat Hänessä kaikki valmiina. Kuulethan Rakas Ystävä: Pelastuksen asiassa meidän ei pidä yrittää, emmekä voikaan tehdä työtä, emme edes yhteistyötä. Meidän ei pidä sillä itseämme raskauttaa. Kaikki on jo valmista. Synnit ovat anteeksi annetut. Taivaan koti on avoinna, vapaasti sinne uskossa käydä.
Turvaudu siis aina rohkeasti Herraasi ja Vapahtajaasi Jeesukseen Kristukseen. Hän on sinut löytänyt, eikä sinua milloinkaan kadota.
Aamen.
Pastori Marko Kailasmaan saarna ensimmäisenä loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina 12.1.2025
