Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
"Kulkiessaan siitä ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." Noustuaan tämä seurasi häntä.10. Hänen aterioidessaan tämän kodissa tapahtui, katso, että tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa.11. Kun fariseukset näkivät sen, he sanoivat hänen opetuslapsilleen: "Miksi opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?"12. Mutta kun Jeesus sen kuuli, hän sanoi: "Terveet eivät tarvitse parantajaa, vaan sairaat.13. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria.' Sillä en ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä." Aamen.
Jeesus sanoo: ”Seuraa minua”
Armo teille ja rauha Jumalalta, Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (Gal. 1:2)
Rakkaat Ystävät, tänään erityisesti te lapset, Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa.
"Seuraa minua", kutsuu Vapahtajamme Jeesus Kristus. Tässä Hän puhui veronkerääjänä toimineelle Matteukselle, mutta niin Herramme kutsuu meitä kaikkia. Hän vetää omikseen ja pitää taivaan valtakunnan kansalaisina niin teidät pienet kuin meidät isommatkin.
Jäit ehkä miettimään mitä sana ”publikaani” tarkoittaa. Sillä sanalla kutsuttiin Rooman valtakunnan tullimaksujen ja verojen kerääjiä. Sana tulee latinankielestä ja tarkoittaa valtiota ja yhteiskuntaa. Publikaanit edustivat työssään Rooman valtakuntaa, mutta he olivat kuitenkin kansallisuudeltaan juutalaisia. Muut juutalaiset eivät pitäneet siitä, että publikaanit olivat roomalaisten palveluksessa. Heidän katsottiin olevan siten roomalaisten puolella. Roomalaiset aiheuttivat tällä tavoin epäsopua valloittamansa maan kansalaisten kesken, jotta kansat eivät kapinoisi Roomaa vastaan.
Monet veronkerääjistä kuitenkin kokosivat samalla salaa itselleen varoja. Tilaisuus teki varkaan. Tämän vuoksi myös publikaanit mainitaan Raamatussa yhdessä julkisyntisten kanssa. Muistamme lisäksi toisen Raamatun kertoman publikaanin. Hänen nimensä oli Sakkeus. Jumala paljasti myös hänen keränneen varoja enemmän kuin mihin hänellä oli tehtävänsä puolesta oikeus. Jumala kuitenkin sanoo sanassaan: ”Älä varasta.” (2 Moos. 20:15) ja ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. (Apt. 5:29) Nämä tulee meidänkin kristittyinä muistaa, kun elämme uskovina.
Armon ja tuomion törmäyksiä
Olemme tänään päättyvällä Lastenleirillämmekin pelanneet ja leikkineet. Oletko kallis
ystävä, huomannut mitä silloin helposti tapahtuu, kun yhdessä juoksemme, mutta katsomme eri suuntiin? Silloin törmäämme helposti toisiimme. Onneksi olemme leirillämme välttyneet vakavilta törmäyksiltä. Tässäkin kuulemassamme tekstissä tapahtui kaksi törmäystä. Ensimmäinen koitti, kun Jeesus tuli Matteuksen luokse. Hän sanoi tälle ”Seuraa minua”. Jeesus paljasti ”minua”-sanallaan Matteukselle sen, että Hän tunsi Matteuksen sydämen. Herramme näki siellä myös kaiken sen ahneuden, johon myös Matteus oli veronkerääjänä langennut. Tässä oli Jumalan pyhän tahdon laki. Matteus tunnusti sydämessään tehneensä väärin. Tämä törmäys sattui Matteukseen, ja niin pitikin, jotta hän kääntyi ja tuli parannukseen. Se kipu tapahtui kuitenkin Jeesuksen tahdosta ja koko ajan Hänen huolenpidossaan. Sillä huomaathan miten heti tuossa samassa lauseessa kuului jo Jeesuksen anteeksiantamus ja armo. Kun Hän sanoi ”Seuraa minua”, niin siinä jo ensimmäisessä”seuraa”-sanassa oli kutsu käydä uskossa Jeesuksen armon turviin.
Tuona hetkenä Matteus ymmärsi uskossa, että ellei olisi Sovittajaa ihmisten synneille, hänenkin rikkomuksilleen, niin hänelläkään ei olisi pelastusta ja iankaikkista elämää. Kaikki olisi hukassa. Ja niin ”minua”-sanasta tulikin lopulta anteeksiantamuksen julistus niin Matteukselle kuin kaikille muillekin uskoville. Tämän anteeksiantamuksen sanan sanoi Vapahtajamme, joka sillä kertoi olevansa kaikessa Synnitön ja Nuhteeton jokaisen ihmisen edestä, Matteuksenkin. Jeesus kärsi myös kaikki hänenkin ahneutensa ja varastamisen syntinsä.
Tämä törmäys koitui lopulta Matteukselle iankaikkiseksi elämäksi. Siksi Hän seurasi Jeesusta. Hän ei voinut jäädä entiseen. Jeesus oli hänelle kuin happipullo syvällä aaltojen alla sukeltavalle, kuin vesileili kuivan autiomaan vaeltajalle, kuin lämpöpuku avaruusmatkaajalle. Kukaan ei hylkää niitä. Samoin ei syntinsä tunnistava ja tunnustava voi paeta Armollisen Pelastajan luota pois, vaan pysyy Hänen luonaan. Jeesus avasi näin Matteuksen sydämen uskolle ja Hänen seuraamiselleen. Ja niin uskossa kuuliaisena Matteus avasi kotinsa Jeesukselle. Tämä on tärkeä kehotuksen sana meille jokaiselle siihen, että annamme Jeesuksen hallita elämäämme ja myös sitä ajallista meillä on.
Sydämemme avaaminen ei ole meidän vallassamme. Sen tekee yksin Herra Jeesus Pyhän Henkensä kautta. Ja sen jälkeen meidän tulee uskossa ja kuuliaisuudessa seurata
Hänen tahtoaan. Niin olivat saaneet tässäkin kuulemassamme tekstissä monet syntiset tehdä. He olivat Matteuksen tavoin törmänneet Jeesuksessa omaan syntisyyteensä ja sen vuoksi Jumalan sanan tuomioon. Mutta Jeesus oli kääntänyt heidänkin katseensa ja elämänsä jo taivasta kohti. Ja niin törmäyksestä Jeesuksen kanssa oli avautunut uskossa armon ja pelastuksen ovi.
Siksi rakas ystävä: tämä ei tarkoittanut, eikä tarkoita edelleenkään sitä, että Jeesus sanoisi syntinsä ja syntisyytensä tunnustaneille ja Hänen armahtamilleen, että eläkää vaan siten kuin ennenkin, menkää samoja teitä ja tehkää ihan mitä huvittaa. Sillä silloin ei mitään kääntymystä olisi tapahtunutkaan. Ei, vaan Hänen seurassaan on edessä vapauttava tie, joka alkaa siitä, että synnit on saatu uskoa anteeksi, niin menneet kuin ihmeellisellä tavalla tulevatkin rikkomukset. Tässäkin armahdettujen koko elämä oli käännetty toiseen kurssiin. Täysin synnittömiä ei heistäkään täällä ajassa tullut, kuten ei tule kenestäkään niin kauan kuin elämme maan päällä. Mutta nyt heilläkin oli Vapahtaja ja Hänessä Jumalan edessä kestävä armo. Tätä on aito ja kestävä parannuksen tekeminen – pakenemista kaiken aikaa Kristuksen turviin. Pelastuksen tie alkaa ja päättyy vain Kristuksessa. Se ei ole omin voimin ponnistelemista pelastuksen kilvoittelemiseksi, vaan kiitollista elämää täysin lahjaksi saadusta ja aivan kokonaisesta pelastuksesta. Silloin vaellamme Jumalan tahdon mukaan ja lähimmäisiämme, ennen kaikkea uskonveljiä ja -sisaria palvellen, kääntyen kaiken aikaa pois synnistä Jumalan puoleen. Näin mekin liitymme jo täällä ajassa siihen iloon, joka kerran taivaassa on täydellinen.
Fariseusten tuomio
Tekstimme kertoo myös avoimesta uskostamme Jeesukseen. Toisin kuin veronkerääjät olivat koonneet väärin itselleen salassa ja synnintekijät tehneet väärin muiden katseilta piilossa, olivat Jeesus, opetuslapset ja muut uskovat nyt julkisesti yhdessä. Tämä on tärkeä Kristuksen seurakunnan merkki. Kokoonnumme niin, että jokainen saa tulla kuulemaan Jumalan sanaa ja saa myös kutsun Kristuksen seurakunnan jäseneksi. Samalla tämä on armollinen kehotus jokaiselle Jeesukseen uskovalle elää tunnustavana kristittynä kaikkialla omassa elämässään. Fariseuksetkaan eivät olisi nähneet Jeesusta ja Hänen armahtamiaan yhdessä, elleivät he olisi olleet julkisesti koolla. Juuri siksi fariseukset nyt tulivat ja sanoivat syytöksensä.
Ja silloin tapahtui tekstimme toinen törmäys. Fariseukset törmäsivät Jeesukseen ja Häneen jo uskoviin. Sydämissään fariseukset tuomitsivat Jeesuksen. He ajattelivat, ettei Hän voi olla edes Jumalan profeetta saati sitten Jumalan Poika, kun Hän söi syntisten kanssa, eli tuon ajan tapaa noudattaen näytti ystävyytensä heitä kohtaan. Näin väärin ja itselleen vahingoksi epäuskoiset tuomitsivat Jeesuksen. Onkin kovin kuvaavaa, että fariseus-nimitys merkitsee ´syntisten ihmisten seuraa karttavaa ihmistä´. Totisesti, missä aarteemme on, siellä on myös sydämemme. Juutalaiset uskonnolliset johtajat kuvittelivat kelpaavansa Jumalan edessä yksin ilman Vapahtajaa. He yrittivät löytää aarteen itsestään ja omista teoistaan. Niissä ei kuitenkaan koskaan ole mitään aarretta, sillä kaikilla Jeesuksen armahtamilla se oli ja on aina vain Jeesuksessa.
Fariseukset pitivät itseään myös syntyperänsä vuoksi hurskaina, kun taas armahduksen saaneet syntiset olivat ainoastaan Jeesuksen lahjapelastuksen tähden vanhurskaita. Terveiksi itsensä luulevat eivät pyydä Parantajaamme parantamaan heitäkin. Fariseukset tuomitsivat toiset, mutta eivät itseään. Sen sijaan heidän olisi tullut tunnustaa syntinsä Jeesukselle ja liittyä armahdettuina toisten seuraan. Kolmen kirjaimen ero ja poistaminen omavanhurskaan ja vanhurskaan välillä osoittaa pelastuksen ja erottaa ihmiskunnan uskoviin ja uskostaosattomiin. Uskossa omistamme Jeesuksen, ja koska Hän on vanhurskas, niin Hän on omamme jo meillekin antamassaan lahjavanhurskaudessa eli täydessä kelpaamisessa Taivaalliselle Isälle. On aina vain Yksi Ainoa Synnitön, Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus, kaikki muut ovat syntisiä, toiset jo uskossa armahdettuja syntisiä, toiset syntisiä, joita Jeesus yhä kutsuu pelastukseen. Näin on koko ihmiskunnan kohdalla maailman loppuun asti. Olemme kaikki syntisairaita ja vain Jeesuksessa, Suuressa Parantajassamme, terveitä.
Juutalaiset oppineet eivät epäuskossaan ymmärtäneet Jeesukseen uskovien saaneen syntinsä Vapahtajamme vuoksi anteeksi, ja että sama armo oli tarjolla heillekin. Huomaathan siksi, että fariseukset katsoivat sekä omavanhurskaudessaan että tuomiossaan yhä menneeseen. He määrittelivät itsensä pyhiksi ja toiset syntisiksi sen mukaan mitä ennen oli tapahtunut, syntisten kohdalla sen mukaan mitä nämä olivat ennen tehneet.
Siksi Jeesus sanoo: "terveet eivät tarvitse parantajaa, vaan sairaat” sekä ”en ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä." Aivan jokaista ihmistä Jeesus kutsuu. Kaikkien synnit Hän kantoi ja siksi jokaiselle on Hänessä avoinna pelastus ja tie taivaaseen. Mutta jotka fariseusten tavoin pitävät itseään elämänsä loppuun asti synnittöminä kieltävät tämän pelastuksen ja siksi he joutuvat viimeisenä päivänä lopulliseen ja pysyvään törmäykseen Pyhän Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Jeesukseen uskoville ei ole kuitenkaan enää viimeisenä päivänä mitään törmäystä, ei mitään tuomion sanaa, vain armon kutsu käydä taivaan päättymättömään iloon.
Jeesus haluaa laupeutta
Jeesus tiesi fariseusten osaavan kirjoitukset eli meidän Vanhana testamenttina tuntemamme Jumalan sanan. Siinä Jumala ilmoittaa profeetta Hoosean kirjassa, luvussa 6, jakeessa 6, seuraavasti: ”haluan laupeutta enkä uhria.” Tämän sanan Jeesus päivän evankeliumissamme toistaa. Ja sen sanoessaan Jeesus antoi myös fariseuksille mahdollisuuden muistaa mitä Hän sanoo tuossa samassa Hoosean kirjan kuudennessa luvussa, heti sen seuraavassa jakeessa, eli jakeessa 7: ”mutta he ovat Aadamin tavoin rikkoneet liiton ja olleet siinä minulle uskottomia.” Jeesus herätteli näin fariseuksiakin, että he olisivat ymmärtäneet kuuluvansa näihin Aadamin tavoin Jumalan liiton rikkoneisiin eli syntisiin.
Esiolevainen Jeesus Kristus oli kulkenut jo vuosituhannet kansansa keskuudessa, rohkaissut ja kaitsenut laumaansa. Hän tunsi kansansa, niin kuin Hän tuntee meistä jokaisen. Siksi jos fariseukset olisivat uskossa ymmärtäneet tämän, olisi lain törmäys ja evankeliumin parannus tapahtunut heillekin Jeesuksessa. Lain piston myötä he olisivat kääntyneet ja muistaneet, mitkä sanat jäivät vielä tuohon Hoosean kirjan kuudennen luvun kuudenteen jakeeseen. Siinä Jumala sanoo: ”haluan laupeutta enkä uhria, ja… Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja” Juutalainen kansa oli antanut Jumalalle polttouhreja ja nyt fariseukset pitivät itseään ja elämäänsä Jumalalle kelpaavana uhrina. Jeesus kuitenkin muistutti siitä, että niiden sijaan Jumala odotti kuitenkin Hänen tuntemistaan uskossa.
Ja juuri siinä heidänkin edessään oli Jumalan Poika, Jumala Itse. Heilläkin oli tilaisuus tuntea eli uskoa Jumalaan Jeesuksessa, joka sovitti koko ihmiskunnan Taivaallisen Isän kanssa ja lunasti kaikki kuolemasta. Siksi Kristus julistaa nyt kaikille laupeutta – armon evankelimia uskon syntymiseksi Häneen. Tämän Laupeuden Herran olivat publikaanit ja muut entiset julkisyntiset saaneet ottaa vastaan. Siksi heidän uskonsa pysyi Kristuksessa ja heidän katseensa nousi jo kohti taivasta.
Käy siis sinäkin rakas Jumalan lapsi, iältäsi vielä nuorempi tai jo pidemmälle elämään ehtinyt, turvallisin mielin Laupiaan Herrasi armon suojiin. Turvaa aina uskossa Hänen armoonsa. Hän on sinun parannuksesi, armosi ja autuutesi. Kuulkaamme vielä lopuksi Hoosean kirjan kuudennen luvun jae kolme, jossa on Jumalan kehotussanana meillekin: ”Tuntekaamme, ahkeroikaamme tuntea Herra. Hänen ilmestymisensä on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.”
Aamen.
Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Pastori Marko Kailasmaan saarna 3. Kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina 16.6.2024 lastenleirin päätösjumalanpalveluksessa Siitamajalla
