Ensimmäisenä pääsiäispäivänä, Vanhan testamentin teksti
Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan. Hoos. 6:1-3.
Kallis ja autuas Jumalan seurakunta Herramme Kristuksen ylösnousemuksen muistopäivänä!
Tekstimme on lohdutussaarna, jonka Hoosea piti Samarian valloituksen jälkeen hävitetylle Israelille. Kansa oli ollut jumalaton ja Jumala oli rangaissut sitä ankarasti. Mutta vielä kaikui Jumalan armollinen kutsu palata Herran tykö. Mutta tulkaamme lähes kolmen vuosituhannen takaa omaan aikaamme ja nähkäämme, kuinka autioitunut on tämän päivän Herran Israel. Viholliset ovat hävittäneet ja tuhonneet sen? Missä ovat Herran temppelit, joissa puhdas evankeliumi kaikuu ja lohduttaa ahdistuneita sydämiä? Missä annetaan kunnia Jumalalle ja uskotaan, että hän ei ole sanassaan puhunut perättömiä? Missä veisataan ylistystä sen armon kiitokseksi, jonka Herramme Kristus meille hankki katkeralla kärsimyksellään, kuolemallaan ja veren vuodatuksellaan? Missä ovat nuoret, jotka kulkevat uskon kaitaa tietä? Missä ovat lapset, joita vanhemmat tuovat Jeesuksen siunattaviksi hänen tuntemuksellaan? Missä ovat aikuiset, joille hyvä, Kristuksen verellä puhdistettu omatunto on tärkeämpi kuin ura ja raha? Missä on Herran seurakunta, joka tuntee Raamatun ja katekismuksen sekä uskoo ja elää Herran opettamana? Missä ovat niiden joukot, jotka päivittäin elävät Ylösnousseen seurassa ja odottavat Hänen tuloaan? Emme elä seurakunnan kukoistuksen aikoja, vaan vihoviimeisiä lakastumisen ja kuivuuden aikoja. Olemme raunioilla. Herra on lyönyt ja rangaissut tottelemattomuuden ja epäuskon tähden.
Jumalan sana pysyy kuitenkin samana, niin kuin Jumala on muuttumaton. Hänen luonaan ei ole vaihteen varjoa. Niin kuin Jumala löi Hoosean aikana, hän lyö nytkin. Niin kuin hän kutsui silloin palaamaan tykönsä, hän kutsuu nytkin. Niin kuin hän lohdutti silloin, hän lohduttaa nytkin. Yli sata vuotta Hoosean jälkeen profeetta Jeremia itki Jerusalemin raunioilla, mutta käänsi uskon katseensa ylös Jumalan puoleen ja sanoi: "Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa." (Valit. 3:22-23)
Tästä mekin kiitämme Jumalaa ja uskomme, että hänen seurakuntansa on oleva täällä ajassa, vaikka tosin vähäisenä ja ristinalaisena, hänen tulemukseensa asti.
Tekstimme sisältää suuren vastakohdan Jumalan kurituksen ja hänen armotekojensa välillä. Onhan suuri vastakohtaisuus lain ja evankeliumin saarnojen välillä. Hän kurittaa meitä, jotta me näkisimme syntimme ja kurjuutemme. Hän tekee sen sitä varten, että hän armahtaisi meitä. Miten palavasti Jeesus halusikaan aikansa fariseusten kääntyvän. Mutta he sanoivat: "Me näemme." Sen johdosta Jeesus sanoi heille: "Niin myös teidän syntinne pysyy." Kunpa oppisimme tunnustamaan: olemme sokeita, tarvitsemme sinulta, Jeesus, silmävoidetta, nähdäksemme. Kunpa parahtaisimme publikaanin rukouksen: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Tähän Herra tähtää, kun hän kurittaa meitä. Hän haluaa meidän palaavan, kääntyvän, tulevan parannukseen ja sitä, että turvaudumme hänen armoonsa.
Raunioilla ihmissilmä näkee sitä, mitä kiusaaja on saanut aikaan vimmassaan ja mihin paha ihmissydän on taipunut ja osallistunut. Näiltä raunioilta emme pääse pois, niin kauan kuin maailmassa elämme. Raunioiden näkymät ovat lohduttomia. Kuitenkaan emme saa sulkea silmiämme, mutta ne on suunnattava raunioista Jumalan sanan osoittamiin asioihin, niihin asioihin, mitä Jumala on tehnyt. Näin profeetta tekee ja sanoo: "Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä."
Golgatalla näemme kiusaajan raivon ja tihutyön suuruuden. Koko ihmiskunta oli synnin turmelema, vain yksi oli puhdas. Hänen kimppuunsa kiusaaja kävi kaikella voimallaan ja kavaluudellaan. Mutta toteutui Jeesuksen sana: "Minussa hänellä ei ole mitään." Kuitenkin tämä ainoa viaton, ainoa olemukseltaan ja sydämen syvimmiltäkin sopukoilta pyhä häväistiin, runneltiin ja tapettiin.
Mutta katso pääsiäispäivän aamunkoittoa! Edustajamme eli se, joka teki kaiken mitä teki sikiämisestään Isän Jumalan oikealle puolelle astumiseen saakka meidän sijassamme ja meidän hyväksemme, on noussut ylös kuolleista. Hän elää. Ihmisruumis, jonka hän oli saanut neitsyt Marian kautta maasta, ei tullut maaksi jälleen, ja hän seisoo ensimmäisenä ja viimeisenä multien päällä!
Kiinnitä katseesi tähän näkyyn. Katso ylösnousseeseen Kristukseen, häneen, jota mitkään pimeyden mahdit eivät voineet voittaa eivätkä ikinä voi voittaa! Ratkaisutaistelu on jo käyty ja voitto saatu. Meidän taistelumme on jo käyty, voitto on jo meille hankittu. Nyt on evankeliumin, voiton ja rauhan sanoman aika. Sitten tulee tilinteon ja Jumalan seurakunnalle lopullisen vapautuksen päivä, kun hän ilmestyy kunniassaan ja hänen voittonsa tulee silminnähtäväksi.
Jumalan sanasta tulee eteemme katseltavaksi mahtava näky, nimittäin itse ylösnoussut Herra Kristus, kirkkauden Herra, tämän maailman raunioilla. Mutta näky on vieläkin mahtavampi.
Raamatun mukaan silloin, kun Jeesus kuoli, kaikki kuolivat, ja kun hän nousi haudasta, kaikki nousivat. Jeesuksen osalta se on jo tapahtunut näkemisessä, meidän osaltamme sen näkeminen vielä odottaa. Mutta katso Sanasta pyhien suurta joukkoa ylösnousseen Jeesuksen ympärillä. Siinä on koko Jumalan seurakunta, patriarkat, profeetat, apostolit ja marttyyrit sekä me, jotka vielä täällä kilvoittelemme että ne, jotka meidän jälkeemme tulevat uskomaan. Tässä seurakunnassa ei ole tahraa eikä ryppyä, ei vikaa eikä moitetta, vaan kaikkien synnit on otettu pois Kristuksen kuolemassa ja anteeksi annettu. Kristuksen seurakunta Kristuksen pyhyydessä ja puhtaudessa on se, minkä Jumala on rakentanut ja mitä kiusaaja ei voinut eikä voi tuhota. Usko näkee iankaikkisen elämän ja sanomattoman kirkkauden Jumalan pyhissä Kristuksen ympärillä silloinkin, kun epäuskon tuhovoimat täällä myllertävät ja oma syntisyytemme painaa meitä tomuun. Raamatun mukaan meidän elämämme on kätkettynä Kristuksessa. Ja Kristusta sanotaan "meidän elämäksemme", joka on ilmestyvä. Olemme siis Kristuksen kanssa ylösnousseet, vaikka se ei ole vielä käynyt ilmi, kuten Luther tästä huomauttaa. Tämän ihmeellisen voiton profeetta kuvaa meille sanoillaan: "Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä."
Olemme päässeet osallisiksi Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta jo pyhässä kasteessa.
Kuinka sitten Kristuksen ylösnousemus voi olla niin merkitsevä? Sen tähden, että Kristus otti pois synnin ja sen nojalla Jumala vanhurskautti maailman herättämällä Kristuksen kuolleista. Kuolema on synnin palkka, mutta kun syntivelka on maksettu, ei synti voi enää kahlita kuolemaan. Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu. On siis olemassa sekä yleinen sovitus että yleinen vanhurskautus, ja silloin, kuka tahansa uskoo Jeesukseen, pelastuu eikä joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
Profeetta ei puhu vain kolmesta päivästä, vaan myös kahdesta. Luther selittää sen siten, että se sisältäisi Kristuksen astumisen alas helvettiin julistamaan voittonsa vihollisvoimille. Onkin suuri lohdutus tämän elämän raunioilla, että helvetin voimat ovat kukistetut eivätkä ne voi kukistaa Kristusta ja hänen seurakuntaansa.
Näitä iloisia asioita kuvattuaan profeetta kehottaa: "Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan." "Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra", toisin sanoen, koska Jumala on tehnyt näin suuria asioita meidän hyväksemme, niin olkaamme innokkaita tuntemaan hänet. Älkäämme jääkö oman viisautemme varaan. Sillä meidän käsityskykymme ei yllä lakia korkeammalle ja on lainkin tuntemisessa vajavainen. Katsokaamme sen sijaan pyhään Kristuksen evankeliumiin, josta meille aukenee Isän rakastava sydän ja uskokaamme, ihmetelkäämme ja riemuitkaamme. Jumala on armollinen ja aivan erilainen, mitä ihminen pahan omantunnon vallassa kuvittelee. Hän on armollinen ja laupias suurimmallekin syntiselle, sinullekin. Sen saat uskoa.
Iloiten saamme sanoa: Kristus on totisesti ylösnoussut!
Ah, kun mä kerran saan herätä kuvanansa
ja kirkastetuin silmin nähdä Jumalan!
Ei sitten milloinkaan oo sielu janoissansa,
Kun häissä valmis morsian on Karitsan.
Saan kruunun siellä ja puvun vielä,
Tuon pyhäin vaatteen, Kristuksen vanhurskauden.
Mun syntisyyteni, syyn kyyneleihini,
saan siellä vaihtaa kunniaan ja pyhyyteen
ja kyyneleeni kiitosvirteen iäiseen. VK 1938 623:2
Amen.
Lopuksi tervehdän ja siunaan teitä Ps. 118 sanoilla kolmiyhteisen Jumalan nimessä:
"Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt;
riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.
Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen;
me siunaamme teitä Herran huoneesta." Ps. 118:24-26.
Amen.
Markku Särelä Siitamajalla 27.3.2005 pääsiäisenä
