Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli vaientanut saddukeukset, he kokoontuivat yhteen, ja eräs heistä, lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.' Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki Laki ja Profeetat." Fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä  sanoen: "Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?" He sanoivat hänelle: "Daavidin." Hän sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi, sanoen: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes panen vihollisesi jalkojesi astinlaudaksi.' Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?" Kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan, eikä siitä päivästä lähtien yksikään uskaltanut kysyä häneltä enää mitään. (Matt. 22:34–46)

”Rakasta, ja tee mitä tahdot”

”Rakasta, ja tee mitä tahdot”. Näin saarnasi kerran kirkkoisä Augustinus. Näin tuskin voi sanoa kenelle tahansa kadulla, sillä hän käsittää sen helposti hyvin eri tavalla, kuin Augustinus tarkoitti. Kaikki, mitä nimitetään rakkaudeksi, ei ole oikeaa rakkautta. Mutta kaikki, mikä on Jumalan tahdon mukaista, on oikeaa rakkautta. Rakasta Jumalaa, ja tee mitä tahdot.

Jos tahtoasi ohjaa rakkaus Jumalaan, se, mitä tahdot, on Jumalan tahdon mukaista. Siinä on koko laki. Kaikki muu laissa selittää ja selventää, mitä tämä merkitsee. Kun rakastamme Jumalaa, etsimme hänen tahtoaan siinä, mitä teemme. Kun rakastamme Jumalaa, tiedämme, että hänen tahtonsa on hyvä, ja yhdymme siihen. Siksi tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

Entä käsky rakastaa lähimmäistä? Rakkaus Jumalaan vie väistämättä myös lähimmäisenrakkauteen, sillä Jumala rakastaa kaikkia. Jos joku sanoo: "Rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeään, hän on valehtelija. (1 Joh. 4:20) Niinpä toinen, tämän vertainen käsky on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’. Kun huomioimme ensimmäisen, suurimman käskyn: rakasta Jumalaa yli kaiken, voimme sanoa myös toiminnastamme lähimmäistä kohtaan: ”rakasta, ja tee mitä tahdot”. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden rakkaus on lain täyttämys, kirjoitti Paavali. (Room. 13:10)

Rakkaus Jumalaan toimii myös ohjeena, kun mietit, mikä olisi oikea tapa toimia. Mieti siinä, mitä teet, onko rakkaus Jumalaan etusijalla, tai eihän toimintasi ainakaan ole Jumalan rakastamista vastaan – me syntiset kun emme aina löydä itsestämme niin puhdasta mieltä, että rakkaus Jumalaan olisi tekojemme ensimmäisenä motiivina. (Tai edes toisena.)

Niin, miksi teemme, mitä teemme? Mikä meidän ajatteluamme ja toimintaamme ohjaa? Rakastammeko Jumalaa kaikesta sydämestämme, sielustamme ja mielestämme, ja lähimmäistämme niin kuin itseämme? Meille on annettu laki, joka on yksinkertainen, hyvä ja kaunis. Silti emme useinkaan näe itsessämme sitä, mitä tämä laki vaatii. ”Rakasta, ja tee mitä tahdot” – mutta me emme rakasta. Näemme, että kaikki olisi paremmin, jos aina rakastaisimme. Silti emme aina tee niin. Jos meitä katsoo ilman Jumalan armoa, olemme toivottoman kieroutuneita olentoja, surullisen kaukana siitä, mitä voisimme olla ja mitä meidän olisi tarkoitus olla, kuitenkin oman vääntyneen tahtomme vuoksi. Se vie meidät kadotukseen.

Älä siis torju armoa. Et halua, että Jumala katsoo sinua ilman sitä. Voimme valita ylpeyden ja erillisyyden, jossa emme tunnusta syntisyyttämme emmekä ota vastaan anteeksiantamusta. Mutta Jumala on valmistanut meille parempaa, turvapaikan Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus, Jumalan Poika ja ihminen, rakasti; hän oli sitä, mitä meidän kuuluisi olla. Hän täytti meidän tähtemme lain kaksi suurta käskyä rakastamalla Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään. Hän rakasti meitä aina ristin kuolemaan asti. Hän tuo meille Jumalan rakkauden ja armon. Kun uskomme häneen, saamme anteeksi. Ja alamme tullahänen kaltaisikseen, niin että lopulta meistä tulee sellaisia, kuin meidän tuleekin olla. Häntä seuraten opettelemme nyt rakastamaan. Ja kerran tuo rakkaus tulee täydelliseksi.

Mitä rakkaus on?

Mitä rakkaus käytännössä on? Se on tekoja: rakkaus, joka ei ilmene millään tavoin teoissa, vaikka siihen olisi mahdollisuus, on teeskentelyä. Apostoli Johannes kirjoitti: Jos nyt jollakin on aineellista hyvää ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus pysyy hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.(1 Joh. 3:17–18)

Raamatussa puhutaan paljon rakkauden teoista. Minun oli nälkä, ja annoitte minulle syödä, minun oli jano, ja annoitte minulle juoda, olin vieras, ja otitte minut huoneeseenne. Olin alaston, ja vaatetitte minut, sairastin, ja kävitte minua katsomassa, olin vankilassa, ja tulitte luokseni. (Matt. 25:35–36) Uuden testamentin kirjeiden huoneentaulut opettavat, miten osoittaa rakkautta elämällä Jumalan tahdon mukaan erilaisissa kutsumuksissamme, äiteinä, isinä, työntekijöinä, opiskelijoina jne.

Mutta pelkkä teko sinänsä ei vielä ole rakkautta. Sama ulkoinen teko voi olla rakkautta tai vihaa. Roomalaiset sotilaat eivät kohottaneet Jeesusta ristille rakkaudesta. Mutta Isä Jumala kohotti Poikansa ristille rakkaudesta. Rakkaus on asenne ja tarkoitus, joka teon takana vaikuttaa. Mutta tämän asenteen ja tarkoituksen täytyy ilmetä teoissa, jos se on mahdollista, sillä muuten se ei ole aitoa.

Apostoli Paavali kirjoitti tuttuja luonnehdintoja rakkaudesta: Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei ärsyynny, ei muistele pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaikki se kestää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. (1 Kor. 13:4–7)

Jumala on rakkaus

Rakkaus on Jumalasta. Jumala on rakkaus. Raamatussa ei sanota mistään muusta asiasta tällä tavalla. Usko on Kirjoituksissa tärkeä, ja toivo on keskeinen osa kristillistä uskoa, mutta Jumala ei ole usko eikä Jumala ole toivo, vaan Jumala on rakkaus. Jumala näkee kaiken, joten hänellä ei ole uskoa erotettuna näkemisestä. Jumalan yläpuolella tai rinnalla ei ole ketään, johon hän panisi turvansa, joten hänellä ei ole uskoa luottamuksena ja turvautumisena, kuten meillä. Meille toivo on tulevan hyvän kärsivällistä odottamista. Jumala taas on ajan tuolla puolen, ja kaikki, mitä hän tahtoo, toteutuu, joten hän ei toivo kuten me.

Mutta Jumala rakastaa. Ja se on niin olennainen osa sitä, millainen Jumala on, että Raamatussa sanotaan: ”Jumala on rakkaus.”

Augustinus sanoi tästä aiheesta saarnatessaan, että jotkut ihmiset kuvittelevat mielessään Jumalan kaikkialle ulottuvana valona, toiset ehkä näkevät ajatuksissaan kunnianarvoisan vanhan miehen. Mutta tällaisten sijasta meidän tulisi ajatella rakkautta, kun mietimme, millainen Jumala on. Rakkaudesta ei voi tehdä kuvaa. Sillä ei ole hahmoa, jota voisi koskea, tai muotoa, jonka voisi nähdä. Kuitenkin me tunnemme ja tunnistamme rakkauden, kun näemme sen. Näemme sen rakkauden teoissa, mutta emme kuitenkaan voi sanoa, että rakkaus olisi yhtä kuin nuo teot, vaan se on jotain enemmän. Samaan tapaan näemme Jumalan hänen teoissaan, mutta kuitenkaan hän ei ole sama kuin nuo teot. Ja rakkaus on Jumalan teko. Kaikki oikea rakkaus on häneltä ja kertoo meille hänestä. Millainen Jumala on? Hän on rakkaus.

Mutta Jeesus opettaa evankeliumitekstissä, missä ihmiset ainutlaatuisella tavalla todella voivat nähdä Jumalan. Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni. Messias, Kristus, on Daavidin Poika, mutta Jumalan vertainen, Jumalan Poika.

Emme me silmillämme näe Jeesuksen jumalallista luontoa, mutta me näemme hänessä ihmisen, joka on Jumala. Näemme Jumalan Pojan kasvot, ihmiskasvot, ja niin me näemme Jumalan. Jeesus on yksi persoona niin, että hänen ihmiskasvonsa ovat Jumalan kasvot, hänen ruumiinsa on Jumalan ruumis, hänen sanansa Jumalan sanoja ja tekonsa Jumalan tekoja.

Kristuksessa me näemme Jumalan rakkauden. Laki käskee rakastaa. Mutta evankeliumi antaa rakkauden. Se näyttää meille sen rakkauden, jolla Jumala on rakastanut maailmaa. Tämä rakkaus pelastaa meidät rakkaudettomat. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, että eläisimme hänen kauttaan. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa syntiemme sovitukseksi. (1 Joh. 4:9–10) Tämän rakkauden tuntemisesta me saamme rakkauden. Itse tällä tavalla rakastettuina voimme osoittaa rakkautta toisillemme – olemalla ”kärsivällisiä, pitkämielisiä, lempeitä” jne. sekä tekemällä rakkauden tekoja.