Ensimmäisenä pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina, I vuosikerran evankeliumiteksti
Joh. 20:19-31: ”Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran. Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko." Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen." Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!" Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.”
Kalliit kristityt! Pääsiäisriemu valtaa vielä mielemme. Onhan nyt kulunut vain viikko siitä, kun juhlimme Herran ylösnousemusta. Mutta millä tavoin iloitsemme pääsiäisestä oikein? Olemme kuulleet Raamatun todistuksia siitä, että hauta oli tyhjä. Ehkä olet pääsiäisaikana tutustunut Raamatussa ilmoitettuihin todisteisiin ylösnousemuksesta tarkemmin kuin muina aikoina. Tämä on hyvä, uskoa vahvistava asia. Onhan koko Jumalan sana kirjoitettu meille uskon vahvistukseksi.
Tämänkertainen tekstimme tuo eteemme ylösnousemuksen suuren lohdutuksen. Herramme antaa tässä opetuslapsille ja heidän myötään koko Uuden liiton seurakunnalle vallan antaa syntejä anteeksi. Tämä anteeksiantamuksen sana tulee osaksemme jumalanpalveluksessa ja yksityisessä synninpäästössä. Tuo asia: ”Sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu” on myös kasteen ja Herran Pyhän Ehtoollisen ydin.
Syntien anteeksiantamuksen varmuus perustuu Vapahtajan sovitustyöhön meidän edestämme. Sen asian Isä vahvisti, kun hän herätti Kristuksen kuolleista. Sillä teollaan hän osoitti, että koko maailman syntivelka on sovitettu. Siksi pääsiäisen jälkeen on soveliasta tarkastella synninpäästöä Jumalan lapsen ja seurakunnan turvana.
1. Valta pidättää ja päästää syntejä perustuu Jumalan selviin sanoihin
Jumalan sanassa on monia kohtia, jotka osoittavat, että Uuden liiton seurakunnalla on valta pidättää ja päästää syntejä. Tekstissämme ovat sanat: ”Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."
Vapahtaja oli myös aiemmin lausunut opetuslapsilleen: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.” (Matt. 18:18) Nyt ylösnousemuksen jälkeen hän uudisti tämän lupauksensa. Se oli hyvin tarpeellista. Opetuslapset olivat langenneet pelkoon ja epäuskoon, Pietari jopa kielsi Herransa. Nyt Vapahtaja tuli heidän luoksensa, sanoi ensin ”Rauha teille” ja sitten jälleen kutsui heidät sanansa julistajiksi. Ja juuri tässä yhteydessä hän antoi myös vallan pidättää ja päästää syntejä. Näin tämä asia siis on mitä tärkein seurakunnan elämässä.
Miksi Vapahtaja puhui syntien pidättämisestä? Taustalla on se tosiasia, että kukaan, joka elää katumatta synnissä, ei voi periä autuutta. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.” (1 Kor. 6:6-8) Katumattomille ei saa julistaa synninpäästöä, vaan heidät seurakunta sitoo synteihinsä. Tarkoitus on, että he tulisivat katumukseen, uskoisivat evankeliumin ja perisivät taivaan.
Näin Jumalan varoituksenkin sanan tarkoitus on palvella ihmisten autuutta. Jokaiselle katuvalle julistetaan synninpäästö, ja hän näin tulee vapaaksi synneistään ja lain tuomiosta. Näin Jumalan sana saarnaa synninpäästöä meillekin. Lain rikkoneena ja sen tuomitsemana saat uskoa syntisi anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä.
Ne oikeudet, jotka Jumala on antanut seurakunnalleen, kuuluvat sille kokonaisuudessaan. Niinpä yksityisesti lausuttu synninpäästö on pätevä. Niin on myös sellainen kaste pätevä, joka olosuhteiden tähden joudutaan toimittamaan niin, ettei pastori ole paikalla. Järjestyneissä oloissa seurakunta kuitenkin säännönmukaisesti käyttää armonvälineitä ja näin myös synninpäästöä kutsuttujen palvelijoidensa välityksellä.
2. Synninpäästö perustuu kaikkia koskevaan armotekoon
Paitsi että synninpäästö perustuu selviin Jumalan sanoihin, se perustuu myös siihen, että Kristus on sovittanut koko maailman syntivelan. Tästä olemme kuulleet pääsiäisenä. On hyvä, että muistamme sitä koskevia Raamatun sanoja, esimerkiksi: ”Hän on alttiiksi annettu meidän rikkomustemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.” (Room. 4:25) Hyödyllistä on muistaa vaikkapa C.F.W. Waltherin pääsiäissaarnan otsikko: ”Kristus herätetty kuolleista, maailma päästetty synneistä.”
Tekstimme on osoitus siitä, että Kristuksen armotyö tuo syntisille lohdun. Opetuslapset olivat pelon tähden lukittujen ovien takana. Omien päätelmiensä varassa he olisivat olleet ilman toivoa. Kieltämisillään ja pakenemisillaan he olivat tehneet raskaan synnin. Nyt ylösnoussut Vapahtaja tuli heidän luoksensa ja sanoi: ”Rauha teille.” Tässä Jeesus osoitti päteväksi sen lupauksen, jonka hän ennen oli sanonut: ”Rauhan minä jätän teille, minun rauhani.” Nyt hän tuli ja julisti rauhaa, syntien anteeksiantamuksen rauhaa pelokkaille ja langenneille opetuslapsilleen. Tämä oli enemmän kuin maailma voi antaa. Se tarjosi vain valheita ja vainoa Jeesuksen ylösnousemusta vastaan. Opetuslapsille kuitenkin ilmestyi itse Herra ylösnousseena. Hän oli hankkinut kaikkien syntien sovituksen ja toi sen omiensa turvaksi.
Samalla tavoin kaikkien syntien sovitus on seurakunnan ydinasia tänä päivänä. Se synninpäästön sana, jonka kuulet ja josta elät, perustuu siihen armotekoon, jota varten Jumalan Poika tuli maailmaan ja jota apostolinen seurakunta on aina julistanut. ”Hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.” (Apt. 13:38,39) Kristuksen kautta, eli juuri sillä perusteella, että hän sovitti synnit ja nousi kuolleista, julistetaan seurakunnassa syntien anteeksiantamus.
3. Synninpäästö on uskovan varma turva
Sana ja Kristuksen armotyö ovat synninpäästön perustus. Mikä on sitten sen seuraus? Se on, että uskova saa olla varma autuudestaan. Tekstissämme tämä tulee erityisesti esille Tuomaan tapauksessa. Hän ei ensi kerralla ollut paikalla eikä uskonut, kun toiset sanoivat nähneensä Jeesuksen. Toisella kerralla hän oli paikalla. Silloin tapahtui seuraavasti: ”Jeesus sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen." Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"
Tuomas oli epäilyksissään tehnyt syntiä. Herra tiesi sen. Hän näytti Tuomaalle itsensä ja kehotti tätä uskomaan. Mihin Tuomas uskoi? Siihen, että Jeesus on hänen Herransa ja Jumalansa. Hän uskoi synninpäästön sanan. Hän tunsi Jumalan oikein ja oli nyt turvassa.
Apostoli Johannes, joka myös oli paikalla, kirjoitti meitäkin koskien: ”Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” Nämä sanat koskevat koko evankeliumia ja Jumalan sanaa. Aivan erityisesti tulee kuitenkin ilmi sanan tarkoitus: että sinäkin uskoisit Jeesuksen Vapahtajanasi ja omistaisit iankaikkisen elämän hänen tähtensä. Tämä kallis lahja sinulla juuri on, kun uskossa turvaat synninpäästön sanaan, siihen, että sinulla Jeesuksen tähden on anteeksiantamus kaikista synneistäsi. Näin pääsiäisilosi perustuu Jumalan sanaan, Vapahtajan kaikkia koskevaan armotyöhön ja antaa sinulle elämässä ja kuolemassa kestävän autuuden varmuuden. Amen.
