Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko (STLK) ja Wisconsin Evangelical Lutheran Synod (WELS) neuvottelivat vuoden 2000 ja 1999 aikana erityisesti kirkkoa ja virkaa koskevista opeista. Neuvottelujen taustalla on ollut myös kirjallisia dokumentteja. Tärkeimmät niistä ovat WELS:n julkaisemat Doctrinal Statements of the WELS (Wels:n oppilauselmat, 1997) ja This we believe (Näin me uskomme, 1999) sekä STLK:n puolelta pastori, TT h.c. Markku Särelän toistaiseksi painamaton saarnavirkaa koskeva esitys sekä prof. Brugin laatima kommentti viimeksi mainittuun esitykseen. Neuvotteluissa on käsitelty kummankin osapuolen laatimia kirjallisia dokumentteja sekä pyritty tarkastelemaan, onko kirkkojemme välillä opillista eroa vai vallitseeko opillinen yksimielisyys. Viimeksi käydyssä neuvottelussa, joka pidettiin Helsingissä 15.7.2000 WELS:ia edusti professori John F. Brug. STLK:n edustajina olivat pastori, kirkkokunnan johtaja Kimmo Närhi, pastori, TT Markku Särelä ja pastori Rupert Efraimson. Paikalla olivat myös WELS:n suomalaisen sisarkirkon Evankelisluterilaisen Tunnustuskirkon pastorit Juhani Viitala ja Jukka Söderström sekä osan aikaa WELS:n saksalaisesta sisarkirkosta kirkon johtaja Gerhard Wilde ja professori Dr. Gottfried Herrmann. Tässä esityksessä käsitellään kysymyksiä erityisesti WELS:n julkaisemien dokumenttien herättämien kysymysten valossa.
1. Kysymys paikallisseurakunnasta verrattuna muihin kristittyjen kokoontumisiin
Kumpikin osapuoli piti selvänä sitä, että (paikallinen) seurakunta on kristittyjen tavanomainen kokoontumistapa. Kristitty ilman seurakuntaa on väliaikainen olosuhteista johtuva poikkeustapaus, josta on pyrittävä pois niin, että kristitty löytää seurakunnan, johon voi liittyä. Tästä WELS:n puolelta esitetystä näkökohdasta vallitsi yksimielisyys.
Kysymyksiä herätti muiden kuin seurakunnallisten kristittyjen kokoontumisten asema. WELS:n opin mukaan kaikki kristittyjen kokoontumiset ovat toisiinsa nähden samantasoisia. Tämä käy ilmi "Doctrinal Statements" s. 46 kohta c:ssä sanotaan: "Erilaiset ryhmittymät Jeesuksen nimessä evankeliumin julistamiseksi ovat olemuksen puolesta samalla tasolla. Ne ovat kaikki kirkkoja yhdessä ja samassa merkityksessä, nimittäin siten, että kirkon tuntomerkkien perusteella Herra antaa meidän havaita una sancta:n (pyhä kristillinen kirkko) läsnäolon sellaisten ihmisten kokoontumisessa, ja sitten saattaa meidät tunnustamaan ne uskovien kokoontumisina, joilla on avaintenvalta ja oikeus käyttää sitä valtaa rakkaus ja järjestys huomioon ottaen. Tässä on erotettava oikeuden omistaminen ja sen käyttäminen Jumalalle otollisella tavalla."
(In essence the various groupings in Jesus´ name for the proclamation of the Gospel all lie on the same plane. They all are Church in one and the same sense, namely in this sense that on the basis of the marks of the Church the Lord lets us apprehend the presence of the una sancta (the holy Christian Church) in each such grouping of people, and thus enables us to acknowledge them as gatherings of believers possessing the ministry of the keys with the right of exercising this ministry in accordance with the considerations of love and order. Here we need to distinguish between the possession of the right and the God-pleasing exercise of that right.")
STLK:n edustajat pitivät Doctrinal Statement:n sanontaa ongelmallisena sen tähden, että heidän mukaansa muiden ryhmittymien kuin paikallisseurakuntien oikeudet perustuvat paikallisseurakuntien oikeuksiin. Näin ollen esimerkiksi kirkkokunta on kyllä seurakunnat yhdessä, mutta se saa valtuutuksensa seurakunnilta. Erityisesti avaintenvallan käytössä kirkkokuritapauksissa on tarpeellista, että asia ilmoitetaan seurakunnalle, ja se käsittelee asian (vrt. Matt. 6:15-17, 1 Kor. 5:1-5). Kirkkokurin kolmas aste eli seurakunnan jäsenyydestä sulkeminen edellyttää seurakunnan toimintaa. Muunlaiset ryhmittymät kuin seurakunta, jossa toteutuu armonvälineiden kokonaisvaltainen käyttö, eivät voi tehdä sitä. Tällä perusteella STLK:n edustajat toivat esille, että muut ryhmittymät kuin paikallisseurakunta eivät ole sen kanssa samalla tasolla mitä tulee oikeuteen käyttää avaintenvaltaa.
2. Pastorin virka suhteessa muihin seurakunnassa toimiviin henkilöihin
WELS:n julkaisema This we believe, s. 29 kohta 8 kuuluu: "Me uskomme että Jumala on perustanut myös julkisen sanan viran (Ef. 4:11), ja että on Jumalan tahto, että seurakunta hyvän järjestyksen mukaan (1 Kor. 14:40) kutsuu kykeneviä henkilöitä tähän julkiseen virkaan (1 Tim. 3:1-10; 1 Kor. 9:14). Sellaiset henkilöt palvelevat julkisesti, siis ei siksi, että heillä henkilöinä on yleisen pappeuden oikeudet vaan koska he ovat kutsutut palvelemaan toisten kristittyjen nimissä (Room. 10:15). Nämä henkilöt ovat kutsuttuja Kristuksen ja evankeliumin palvelijoita. Heidän ei pidä olla Jumalan seurakunnan herroja (1 Piet. 5:3). Uskomme, että kun seurakunta kutsuu henkilöitä tähän julkiseen virkaan, Herra itse toimii seurakunnan kautta (Apt. 20:28) Uskomme, että seurakunnalla on oikeus perustaa erilaisia muotoja saman sanan viran sisällä, kuten pastorin, kristillisen opettajan ja henkilökuntavirkoja. Kutsunsa välityksellä seurakunta kristillisessä vapaudessa määrittelee palvelustyön paikan ja laajuuden.
("We believe that God has established the public ministry of the Word (Ephesians 4:11), and it is the will of God that the church, in accordance with good order (1 Corinthians 14:40), call qualified individuals into this public ministry (1 Timothy 3:1-10; 1 Corinthians 9:14). Such individuals minister publicly, that is, not because as individuals they possess the universal priesthood but because they are asked to do this in the name of fellow Christians (Romans 10:15). These individuals are the called servants of Christ and ministers of the gospel. They are not to be lords over God´s church (1 Peter 5:3). We believe that when the church calls individuals into this public ministry, the Lord himself is acting through the church (Acts 20:28). We believe that the church has the freedom to establish various forms within the one ministry of the Word, such as pastors, Christian teachers, and staff ministers. Through its call, the church in Christian liberty designates the place and scope of service.")
WELS:n opetus eri virkojen suhteesta toisiinsa on ongelmallinen kahdesta syystä. Ensiksi siitä ei käy ilmi pastorin eli seurakunnan kaitsijan viran ero muihin virkoihin - WELS:n kielenkäytön mukaan muihin viran muotoihin - nähden. Pastorin viran merkitys kuitenkin käy ilmi esim. Tiit. 1:5-9:stä: "Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat, jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia. Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä, vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen; hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet." Seurakunnan kaitsijan virkaan kuuluu siis seurakunnan kaitseminen ja armonvälineiden julkinen käyttö seurakunnan nimissä. Kyse ei ole vain viran muodosta, jonka järjestäminen kuuluisi kristillisen vapauden piiriin.
Mitä tulee muihin seurakunnassa toimitettaviin asioihin, Jumalan sanan opetukseen lapsille tai nuorille ja erilaisiin käytännön tehtäviin, on seurakunnalla vapaus järjestää näitä asioita hyvän järjestyksen mukaan. Muiden tehtävien kuin pastorin viran hoitaminen on itse siihen virkaan nähden apuviran hoitamista (vrt. C.F.W. Walther: Kirkko ja virka, s. 312. STLK 1998.) Ero on muun muassa siinä, että muiden virkojen hoitajat ovat pastorin kaitsennan alaisia. Muihin virkoihin kuin pastorin virkaan ei liity vastuuta koko laumasta. Muut virat voivat myös olla määräaikaisia, kun taas pastorin virka olemuksensa puolesta on pääsääntöisesti elinikäinen.
Toinen WELS:n seurakunnan viran muotoja koskeva ongelma on kysymys sukupuolesta. This we believe s. 30, kohta 10: "Uskomme, että naiset voivat osallistua julkisen viran tehtäviin ja toimintoihin paitsi siinä tapauksessa, että työhön sisältyy auktoriteettiasema miehiin nähden (1 Tim. 2:11,12). Tämä merkitsee, että naiset eivät voi toimia pastoreina tai ottaa osaa kirkon kokouksiin tavoilla, joilla he ovat valta-asemassa miehiin nähden (1 Kor. 11:3, 14:33-35).
"(We believe that women may participate in offices and activities of the public ministry except where that work involves authority over men. (1 Timothy 2:11,12). This means that women may not serve as pastors nor participate in assemblies of the church in ways that exercise authority over men (1 Corinthians 11:3, 14:33-35)."
Olemme yhtä mieltä WELS:n kanssa siitä, että naiset eivät voi toimia pastorin virassa eivätkä olla valta-asemassa miehiin nähden. Siihen emme kuitenkaan yhdy, että naisten toimintaa seurakunnan sisällä kutsuttaisiin julkisen viran hoitamiseksi. Naisten toimittamat suuriarvoiset työt lasten opetuksessa ym. sisältyvät saarnavirkaa avustaviin tehtäviin.
3. Kysymys WELS:n dokumenttien levittämisestä
STLK:n edustajat pitivät WELS:n dokumentteja sekaannusta aiheuttavina. Tämän johdosta pastori Särelä ehdotti neuvottelussa 15.7.2000, että WELS lakkaisi levittämästä kirjasia "This we believe" ja "Doctrinal Statements" ja että se tarkentaisi opetustaan kirkosta ja virasta. Tätä WELS:n tai sen sisarkirkkojen edustajat eivät käydyissä neuvotteluissa pitäneet mahdollisena.
4. Yhteenveto
STLK:n ja WELS:n välinen keskustelu toi esiin sen, että molemmat pitävät käytännössä paikallisen seurakunnan ja pastorin viran toimintaa tärkeinä. Asioiden perustelujen näkökulmasta tuli esille eroja siinä suhteessa, että STLK katsoo paikallisten seurakuntien ja seurakunnan pastorin viran perustuvan selkeästi Jumalan säätämään järjestykseen, ja ne ovat siis siinä mielessä tärkeämpiä kuin muut kristittyjen kokoontumiset tai virat. Muita kokoontumismuotoja ja virkoja ei voi STLK:n mukaan asettaa samalle tasolle paikallisen seurakunnan ja pastorin viran kanssa, kuten WELS:n opetuksen mukaan saamamme käsityksen mukaan tehdään. Erityisesti on varottava sitä, että kristittyjen vapaus näissä kysymyksissä käsitettäisiin niin, että paikalliseksi seurakunnaksi kokoontuminen ja pastorin viran järjestäminen tulisivat ehdonvallan asioiksi. STLK:n edustajien mielestä tämä vaara sisältyy WELS:n tapaan esittää asioita. Edellä selostettujen syiden tähden STLK ei katso käytyjen neuvottelujen ja WELS:n julkaisemien dokumenttien nojalla voivansa todeta opillista yksimielisyyttä WELS:n kanssa.
Kimmo Närhi (Luterilainen 11-12 / 2000)
Linkkejä:
Markku Särelä: Saarnavirka on Kristuksen käsky
C.F.W. Walther: Kirkko ja virka
C.F.W. Walther: Oikea näkyvä kirkko
C.F.W. Walther: Paikallisseurakunta