Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka eräät teistä sanovat, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Mutta jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, Kristuskaan ei ole noussut ylös. Mutta jos Kristus ei ole noussut ylös, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne. Silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän herätti Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Silloinhan Kristuksessa nukkuneet olisivat kadotetut. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tätä elämää koskien, olemme kaikkia muita ihmisiä kurjemmat. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, ensi hedelmänä kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, on myös kuolleiden ylösnousemus tullut ihmisen kautta. 1 Kor. 15:12–21

Jeesuksen hauta on ylösnousemuksen hauta

Kallis kuulija. Oletko kulkenut koskaan sokkoradan läpi? – Sokkorata on vastuullisuuden ja johtamisen pariharjoitus. Siinä kaksi ihmistä toimii parina. Heistä oppaana toimiva johdattaa radalla toista, jolta on silmät sidottu. Harjoitus sisältää yleensä pieniä esteitä, mutkittelua, ryömimistä tai muuta harjoittelijoille mahdollista liikkumista. Sokkona oleva ei tunne rataa etukäteen ja siksi tehtävän tarkoitus on vahvistaa parin keskinäistä luottamusta ja ymmärrystä.

Apostoli Paavali vie tässä epistolatekstissämme meidät syvälliselle uskon logiikan radalle. Paavalin päättelyketjun ensimmäinen hämmentävä piirre on sen kielteisyys. Hän tuntuu vievän meitä koko ajan eri suuntaan kuin uskossa haluaisimme mennä. Usein tekee mieli pysähtyä sanomaan oppaanamme toimivalle apostolille: ”ei sinne päin, vaan kokonaan toiseen suuntaan”.

Paavali kirjoitti tässä Korintton seurakunnalle, joka oli hänelle erityisen rakas, ja siksi hän halusi, että korinttolaiset ymmärtäisivät oikein Jumalan armotahdon ja Kaikkivaltiaan valmistaman pelastuksen evankeliumin. Omilla sanoillaan Paavali oli ilmoittanut, ettei hän juuri täällä tuntisi mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna.

Kreikan Peloponnesoksen niemimaan koillisosassa sijannut Korintton kaupunkivaltio oli tärkeä satamakaupunki ja pääteiden risteyspaikka. Siellä kohtasivat toisensa niin kauppiaat kuin kulttuuritkin. Monista elämän houkutuksista huolimatta useat olivat saaneet tulla uskoon Korinttossa. Kreikkalaisten lisäksi myös useita juutalaisia oli löytänyt Kristuksen Vapahtajakseen. Jopa kaksi juutalaisten synagoogan esimiestä Krispus ja Soostenes kääntyivät kristityiksi. Krispuksen kerrotaan tuoneen jopa perheensä mukanaan.

Näin nuori kristillinen seurakunta sai paljon huomiota osakseen. Siksi paha nousi sitä vastaan, mutta Jumala rohkaisi Paavalia yöllä näyssä sanoen: "Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene, sillä minä olen kanssasi, eikä kukaan käy sinuun käsiksi tehdäkseen sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa." (Apt. 18:9–10)

Paavalille oli erityisen tärkeää, että Korintton seurakunnalla oli oikea käsitys Jumalan rakkaudesta ja armosta sekä kuolleitten ylösnousemuksesta. – Hän joutui kuitenkin myös murehtimaan tuon seurakunnan vuoksi. Elämänvaellukseen liittyvien syntien lisäksi Paavalia painoivat väärät opetukset.

Sillä kuulethan Rakas Ystävä, kuinka apostoli kysyy: Kuinka eräät teistä sanovat, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? – Hän ei tarkoita tässä epäuskoisia, eikä kaupungin asukkaita yleensä, vaan heitä, joille kirjoittaa eli Korintton seurakunnan jäseniä – tavallisia kristittyjä, – ei oppineita, muttei myöskään kaikkien opin tuulien vietävissä olevia seurakuntalaisia.

Seurakunnan sisälle oli päässyt pesiytymään jopa Vapahtajamme ylösnousemuksen kieltänyttä opetusta.
Ja siksi Paavali vie kristityt tässä uskomme perusteiden tottelevaisuusradalle. Hän aivan kuin rivien välissä sanoo, että ´hyvä on, jos kerran olette tuota harhaoppista mieltä, niin kulkekaamme sokeutenne sokkorata, sittenpähän näemme mihin päädymme´.

Kristus kuoli mutta nousi ylös

Kieltäessään ylösnousemuksen harhaopettajat kielsivät ensinnäkin Itsensä Kristuksen, koska Hänen ylösnousemustaan ei olisi myöskään tapahtunut, jos ylösnousemusta ei lainkaan olisikaan, ja silloin ei kukaan myöskään nousisi ylös. He kielsivät näin Jumalan tahdon ja Hänen ilmoituksensa niin Vanhan testamentin kirjoituksissa kuin Jeesuksen sanoissakin, mutta samalla he torjuivat myös Pyhän Hengen ilmoituksen ja opetuslasten todistuksen pelastuksesta Kristuksessa.

Tuon ajan Gnostilaisissa harhaopeissa luuloteltiin Kristuksen poistuneen Jeesuksesta ennen kuolemaa ja jopa ennen kaikkea kärsimystä. Tämä on Kristusta herjaava opetus, joka kieltää Jumalan ja ihmisen persoonallisen yhtymyksen Kristuksessa.

Kristuksen ylösnousemusta on katsottava ensin Hänen kuolemansa näkökulmasta. Franz Pieper opettaa Kristillisessä dogmatiikassaan tästä seuraavasti: ”Jumalan ja ihmisen ihmeellistä ja ainoalaatuista liittymistä Kristuksessa yhdeksi ainoaksi persoonaksi sanotaan persoonalliseksi yhtymykseksi. Sanat ilmaiset, etteivät Jumala ja ihminen Kristuksessa ole jonkinlaisessa liitossa keskenään, vaan muodostavat persoonallisen ykseyden.” (s. 253–254 v. 1995 suomennos)

Kristuksen kuolemasta taas Pieper opettaa: ”Kristuksen kuolema oli todellinen kuolema, koska Hänen kuolemassaan ruumis ja sielu erkanivat toisistaan, mikä juuri on kuolemalle olennaista. Kaikki jotka puhuvat Kristuksen valekuolemasta, katselevat asioita kristinuskon ulkopuolelta käsin. Selvää on, että Kristus kuollessaankin vielä jäi ihmiseksi.” (s. 300 v. 1995 suomennos)

Tämä opetus ei ole sivuseikka kristinuskon opissa. Tässä on tottelevaisuusratamme ensimmäinen rastipaikka, sillä jos emme usko Jumalan sanaa niin menetämme myös Kristuksen. Sitä suuntaa me emme seuraa, vaan jatkamme Paavalin opetusta.

Saarna ja usko perustuvat Ylösnousseeseen Kristukseen

Tämä epistolamme osoittaa, että Kristuksen herättäminen kuolleista on täysin kristillisen uskomme ytimessä. Pieper opettaa ylösnousemuksesta seuraavasti: ”Raamatun oppi on edelleen, että Kristus on noussut kuolleista samassa ruumiissa, jonka Hän oli omaksunut Neitsyt Mariasta ja tehnyt kärsimyksen alaiseksi. (Joh. 20:20 ss.) Tällä Kristuksen ruumiilla oli kuitenkin ylösnousemuksen jälkeen toiset ominaisuudet: siitä oli tullut kirkkauden ruumis.” (s. 302 v. 1995 suomennos)

Paavali osoittaa, että juuri Kristuksen ylösnousemukseen perustuu koko apostolinen saarna. Jos siis Kristus ei olisi ylösnoussut, evankeliumi ei olisi totta, ja turhia olisivat myös sitä saarnaava apostolinen virka ja sen saarna. Jos ylösnousemusta ei olisi, ei olisi myöskään syntien anteeksiantamusta eikä iankaikkista autuutta.

Niin Korintton seurakunta kuin muutkin kristilliset seurakunnat perustivat ja perustavat yhä uskonsa, olemassaolonsa ja toimintansa suunnan ylösnousemukselle. Siksi Paavali joutuu toteamaan ”silloin turha on myös teidän uskonne”. Hän ei ensinnäkään puhu monesta uskosta, niin kuin ajallemme on tapana, vaan yhdestä ja yhteisestä uskosta. Toiseksi hän ilmoittaa, ettei muuta uskoa ole olemassakaan. Kaikki muu on ajallisia elämäntapoja tai inhimillisiä viisauksia, muttei uskoa. Silloin kaikki toivo ikuisesta elämästä on myös turhaa.

Saarna Ylösnousseesta oli herättänyt kristittyjen uskon ja sille kristilliset seurakunnat oli perustettu. Jos ylösnousemusta ei nyt olisikaan, niin Paavali toteaa, että siinä tapauksessa hän olisi itsekin väärä Jumalan todistaja. Siksi Paavali jatkaa: ”Silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan.”

Tämä on reittimme toinen rasti. Kysymme mitä tarkoittavat sanat ”silloin meidät havaitaan”. – Tässä kuuluu Paavalin terävyys, sillä sana ”silloin” viittaa jo viimeisen tuomion hetkeen. Se tulee osoittamaan kaikille ylösnousemuksen todellisuuden. Ja mitä silloin todella havaitaan? Ei Paavalia ja muita Kristuksen sanan mukaan opettaneita silloin havaita todistaneen Jumalaa vastaan, vaan juuri heidän, jotka kielsivät tai yhä kieltävät ylösnousemuksen, havaitaan opettaneen Jumalaa vastaan.

Paavali herättelee väärinopettaneita juuri sillä, että jos ylösnousemusta ei olisikaan, niin eihän kenenkään havaittaisi opettaneen oikein eikä väärin, mutta koska ylösnousemus todella on, niin on katsottavan tarkasti miten siitä ja muusta Jumalan sanasta opetetaan, koska silloin viimeisenä päivänä todella myös nähdään vääriä todistajia – muun muassa juuri ylösnousemuksen kieltäneet opettajat.

Sillä aivan kaikki ihmiset kyllä ylösnousevat: toiset ikuiseen autuuteen, toiset päättymättömään kadotukseen. Sillä Jumala opettaa sanassaan Kristuksen ylösnousemuksen merkitsevän sekä yleistä vanhurskauttamista että kaikkien kuolleista herättämistä. Kukaan ei jää ajalliseen hautaansa ja uskovat saavat iloita ylösnousemuksessa sekä kirkastetun ruumiin että sielun osalta.

Kaikki toivo ja pelastus on Kristuksessa

Tässäkään emme mene harhapoluille, vaan jatkamme ja seuraamme uskollisesti reittiämme eteenpäin.

Paavali vetoaa jakeissa 18 ja 19 kaikkein henkilökohtaisimmalla tavalla lukijoihinsa. Sillä jo tuolloin monilla oli sukulaisia ja ystäviä, jotka olivat kuolleet uskossa ajallisen kuoleman. Paavali saattaa korinttolaiset heidän läheistensä haudoilleen ja toteaa nyt, että eiväthän hekään silloin nouse autuuden ylösnousemukseen ja pääse Jumalan luokse taivaaseen, vaan ovat kadotetut, jos pelastus Kristuksessa ei olisi totta. Kurjin osa olisi kaiken toivonsa asettaminen sellaiseen mikä ei olisi totta.

Tällä neljännellä rastipaikalla Paavali vie jokaisen myös oman ajallisen hautansa äärelle. Hän vie pois kaikki omavanhurskauden yritykset ja ihmispelastuksen ponnistukset. Sillä se on sama kuin kuollut yrittäisi kaivaa itseään ylös haudasta.

Ja tähän mykkyyteen Paavali lähtee vastaamaan. Hän vie meidät takaisin sokkorataamme lähtöpisteeseen ja aloittaa sen toteamalla: ”Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, ensi hedelmänä kuoloon nukkuneista.”

Kaikki ihmiset ovat kyllä Aadamissa langenneet syntiin, josta seuraa Jumalan viha ja Hänen rangaistuksensa. Syntiä ei olisi voinut antaa anteeksi, ellei sitä olisi sovitettu ja hyvitetty Jumalalle. Mutta nytpä Kristus on Lunastajanamme ja Takaajanamme maksanut kaiken syntivelkamme.

Ja Hänen ylösnousemuksensa on Jumalan ilmoitus ja vakuutus siitä, että ihmiskunnan perisynti ja aivan kaikki tekosynnit, eli siten yhdistettynä ´koko synti´, on kärsitty ja sovitettu, ja siten anteeksiannettu ja poispyyhitty.

Siksi syntivelan maksu toi meille elämän ja poisti synnin myötä ihmiskunnalle tulleen ikuisen kuoleman. Otamme pelastuksen ja iankaikkisen elämän vastaan, kun armonvälineet synnyttävät uskon ja hengellinen kuolema vaihtuu hengelliseen elämään, ja kadotuksen omasta tulee taivaan perillinen. Vain tässä on taivaan oikea tottelevaisuus- ja luottamuspolku. Jumalan luokse ei tulla muuta kautta kuin Kristuksessa.

Rakas ystävä, sydämessäsi oleva usko on Hänen sinulle antamansa lahja. Osoitus siitä, että Hän elää, sillä eiväthän kuolleet anna lahjoja. Kaiken epäuskon saa hukuttaa Kristuksen pelastukseen, armoon ja autuuteen. Se kaikki toteutui Ylösnousseessa Jumalan Pojassa, joka on pelastuksen Ensi Hedelmä. Hän on sato ja ravinto koko ihmiskunnan pelastukseksi – jokaiselle joka uskoo.

Koska Kristus on noussut ylös, niin kaikkein tärkeintä ihmisten pelastukseksi on saarnata juuri Hänestä – Ristiinnaulittuna ja Ylösnousseena. Ja juuri silloin Jumalan lahjoittama usko tarttuu tähän sanaan Ylösnousseesta ja edestämme kuoleman kärsineestä Vapahtajasta. Siksi Häneen uskovat eivät ole enää Jumalan edessä synneissään.

Ja niin Ylösnousseesta julistavat Jumalan oikeat todistajat heille, jotka saavat uskossa laittaa toivonsa Kristukseen ikuista elämäänsä koskien. He ovat kaikkein onnellisimpia ihmisiä, koska Itse Kaikkivaltias Jumala on heille armollinen ja antaa heille heidän syntinsä anteeksi.

Siksi myös läheistemme ja kerran omalla haudallamme, jos Herramme ei tule sitä ennen takaisin, vallitsee autuuden ylösnousemuksen toivo ja varmuus, koska juuri Tämä Ylösnoussut Vapahtajamme lähetti jo taivaasta Puolustajaksemme Pyhän Hengen. Ja kun näin taivaassa jo Tämä Suuri Esirukoilijamme rukoilee kaiken aikaa edestämme, on Hän ottamassa meidät myös luokseen vastaan.

Ylösnoussut Herramme tuo pelastuksensa sanansa lisäksi pyhässä kasteessaan, josta apostoli Paavali opettaa: ”Vai ettekö tiedä, että kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että kuten Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, mekin samalla tavalla vaeltaisimme uudessa elämässä. Sillä jos olemme hänen kanssaan kasvaneet yhteen yhtäläisessä kuolemassa, samoin olemme myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa.” (Room. 6:3­–5)

Pyhässä ehtoollisessa saamme Kristuksen ylösnousemusruumiin, kuten Luther opettaa, vaikkei Jumalan sana tätä suoraan ilmoitakaan. Mutta uskomme, ettei Kristuksen ruumis ole enää ajan kahleissa maailmassa, koska Hän on ruumiillisesti Ylösnoussut. Ehtoollinen on uskoville pantti ja vakuutus omasta ylösnousemuksestamme, kun tulemme siinä osallisiksi edestämme annetusta Kristuksen tosiruumiista ja tosiverestä.

Tämän Jumalan opin ja sen mukaisen opetuksen Paavali halusi myös Korintton seurakunnan omistavan ja sulkeutuvan uskossa Kristuksen turviin. Sillä juuri Hänestä Paavali kirjoittaa myös tämän kirjeensä luvussa 13, jossa Hän ylistää: "Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä."

Ja siksi Tämä Ylösnoussut Herramme kuljettaa Itse meitä huomassaan tällä uskon luottamusradallamme. Hän kasvattaa ja vahvistaa meissä antamaansa uskoa niin, että jäämme Hänen kaikennäkevän ja -tietävän johdatuksensa varaan. Siksi apostoli Paavali toivottaa kirjeensä lopussa: ”Herran Jeesuksen armo olkoon kanssanne. Rakkauteni on teidän kaikkien kanssa Kristuksessa Jeesuksessa.” – Aamen.

Pastori Marko Kailasmaan saarna Siitamassa pääsiäisleirillä pääsiäsisunnuntaina 9.4.2023